Blogiähky

Kauan siinä kesti, mutta nyt se tuli - blogiähky. Kirjoittelu tulee siis olemaan ainakin hetkisen enemmänkin silloin - tällöin - tilannekatsauksia kuin joka rasauksesta raportointia.

Ennen oli ainakin yhdet oman ihkuryhmän reenilöiset ja pari tosi kivaa käyntiä hallilla koiron kanssa kaksin. Jouluntienoo on sukuloitu ja nyt mallaillaan paketista paljastunutta GoPro-kameraa Karun päähän. Tämän talven ensimmäiset ei-niin-professionaalit vetohommatkin on jo kokeiltu.

Kukunnat

Kahdestaan hallilla luoksetulon stoppeja, ruutua ja seuraamista:

• stopit toimii jo aika hyvin, pitäisi päättää kummalla tavalla pysäyttää
• ruudun paikka on ihan hukassa - yritin saada koiran älyämään ja kovasti se työskentelee ja yrittää, mutta en vaan edelleenkään saa poimittua oikein niitä onnistumisia - menee sekavaksi ja tarjoaa vaikka mitä
• muistutuksen jälkeen hienoja käännöksiä oikealle
• täykkäreissä alkaa taas jäädä vajaaksi, heti kun on kiinnitetty huomiota siihen että menee yli. Hmm.

Loppuun tehtiin kaksi hyppynoutoa. Molemmat oli hienoja, kaksi siksi että ekan varasti enkä lähtenyt huutamaan takaisin. 

Mukavaa oli!

kuvituskuvana Kartsa kasvattajan leirillä elokuussa 2010 :)

Kuriton kutkale ja älynväläys

Alkuviikko työreissussa, loppuviikko kunnon lentsussa sohvanpohjalla. Onneksi koiralla ei (tässä tilanteessa) keitä yli vaan köllii tyytyväisenä sohvalla kainalossa päivätolkulla.

Tänään treeneissä jo ihan normikuntoisena ja hurtta oli kuriton.

Luoksetulon pysäytyksiä. Ensin vähän vaikeaa - tuntuu, että vaan hösellän, ja koiralle ei tule selkeästi palkkaa siitä mistä pitäisi. Jos en heitä samalla kun pysäytän, pysäys huononee, jos heitän niin saa saman palkan huonoistakin. Lopussa kuitenkin ihan hyviäkin kierrättämällä.

Seuruuta ja käännöksiä. Vasemmalle käännöksissä koira meinaa istua ja irrota, jos tamppaan käännöksen. Nopeasti yhdellä askeleella kääntyessä heittää peppua yli. Täytyisi videoida ja katsoa mikä näyttää vähiten pahalta - mihin suuntaan lähteä viemään noita käännöksiä.

Oikealle kääntymisen väljyyteen tuli Elinalta kuningasajatus - miksi en antaisi hihnapakotetta siinä kun koira irtoaa. Hmmm - kokeiltiin - Karu tajusi idean kahdesta käännöksestä. Aika hienoa.

Mietin kotimatkalla taas että onkohan perskules kaikki koira-asiat sellaisia että ne onnistuisi melko lailla heti, jos vaan keksisi tavan kertoa koiralle mitä haluaa sen tekevän. Siltä alkaa vaikuttaa.

Paappa siihen ja seuruutuksia

Tänään tokoryhmän treeneissä Karu ei ollut häkissä ollenkaan vaan harjoitteli rauhoittumista hallin nurkassa karvamatolla. Tätä treenaillaan nyt kotonakin.

Yhteispaikkamakuussa ensin tavallinen makuu muiden istuessa ja sitten pidempi makuu siten, että olin piilossa osan aikaa. Molemmat kohtalaisen rauhallisia mutta tasaisen piippaavia.

Omina hommina tehtiin seuruutusta monella eri tapaa, ensi paljon käännöksiä vasemmalle ja täykkäreitä ja vähän oikeallekin, sitten liike seis -juttuja ja temponvaihteluja ja häiriökontaktia. Loppuun myös avokaukot *2 (kun ekalla pyllyili, haisteli ja komennuksesta sinkosi paikaltaan) ja vähän luoksetulon stoppeja namilla lyhyeltä matkalta.

• täyskäännöksissä kannattaa jättää ennakoiva merkki pois, että käännytään paremmin yhtä aikaa - nyt koira ennakoi merkistä
• vasemmalle menee monesti vähän yli. Tämä ei minua juurikaan haittaa, kun olen siihen pyrkinytkin tekemällä käännökset yli, kun aiemmin jätti ne helposti vajaaksi.
• täykkäreissä ohjaajan pitää polkea enemmän paikallaan ts. antaa koiralle aikaa kääntyä
• oikealle pitää ohjaajan loiventaa kurvia. Se on pienempi paha kuin se että koira irtoaa rungonmitan.
• istuminen perusasentoon oli nyt ok, juoksussa meinaa keulia, muuten temponvaihtelutkin ihan jees
• piti hyvin kontaktia kun hoksasi että sitä nyt vaaditaan

Alun rauhoittumisharjoituksen jälkeen erityisesti ensimmäisen kiekan seuraamiset oli tosi hyvällä keskittyneellä rauhallisella mielialalla, tykkäsin.

Yllättävän kivat treenit vaikka Pirjon krapulan takia jäätiin pullatta ;~{

Hakuja

Kahtena lauantaina taas hakuiltu. Viime lauantai meni huonolla hallinnalla (tauon jälkeen en ollut oikein hereillä) ja innokkaalla koiralla joka kaahotti menemään pitkin metsää. Ihan hyvä harjoitus noista huolimatta.Tehtiin myös tyhjiä pistoja.

Tänään oli jo -10 pakkasta mutta se ei paljon menoa haitannut. Nyt jätettiin tyhjät pistot väliin, että koiralla olisi vahva tunne siitä että ukko löytyy sieltä minne lähetetään. Rata oli hiukan ylileveä tarkoituksella. Neljä maalimiestä, ensimmäinen ja neljäs olivat suoralla palkalla, muissa piti haukkua hyvä sarja (n. 10 - 15) ennen palkkaa. Ensimmäiset kaksi oli hyviä, kolmas oli paras.

Neljäs oli todella vaikea. Koira oli käynyt 5 metrin päässä ainakin kolme kertaa, mutta ei vaan huomannut kunnes sitten lopulta. Sinne mennäkseen koiran piti myös ylittää kaksi tietä jotka ovat Karulle vaikeita (tahtoo helposti lähteä juoksemaan tietä pitkin). Pitkää lenkkiä heitti kun kutsuin aina välillä takaisin. Valitettavasti teki kaikki ne lenkit taaksepäin työskennellen eikä eteenpäin. Siinäpä sitä meillä onkin opeteltavaa.

Hyvä harjoitus.

Valoisa vapaavuoro

Perjantaina vapaavuorolla Karu oli heti alkuun niin levoton ja äänekäs etten osallistunut yhteiseen paikkamakuuseen. Ärsytti. Onneksi kuitenkin ilta valaistui kun oli niin kivoja ihmisiä ja koiria.

Luoksetulon pysäytyshommissa näytin kahdeksikkoa. Yleisö ei ollut kovin vakuuttunut. Annen ehdotuksesta tehtiin sitä mitä Ollikin ehdotti, eli vähennettiin matkaa = vauhtia ja saatiin sitä kautta koira reagoimaan pysäytykseen ihan hyvin.

Toisella kiekalla tehtiin Annen avustuksella tunnaria. Saatiin sama ongelma esiin kuin kotona, eli koira etsi nätisti huomioliivin ja pussien alta oman niin kauan, kun vieraiden kapuloiden kasa pysyi poissa reitiltä. Kun kasa tuli liian lähelle ja Karu huomasi sen, otti siitä ensimmäisen eteen sattuvan kapulan. Ei auttanut, vaikka kävin erikseen näyttämässä oman - otti silti minkä sattuu, jos vieraita oli riittävän lähellä. Mutta silti oli hyvä mieli.

Lopuksi Karu pötkötteli sen aikaa kun muut lähtivät, ja tehtiin vielä toinen setti pysäytyksiä.

Kuinka dobermanni pysäytetään?

Maanantaina päästiin kuokkimaan - kiitos Anna & co! Päätin hyödyntää uudet kommentoijat esittelemällä kirjavan valikoiman toimimattomia yrityksiä luoksetulon pysäytykseen. Kooste kokeilluista:

• pallon heittäminen
• namin heittäminen yläkautta
• namin heittäminen alakautta
• "kuolemanviiva" ts. voimakas pysäytys
• takapalkka
• poispäin kävely ja siitä kääntymällä pysäytys
• kahdeksikko

Ongelma on se, etten saa Karua jarruttamaan kunnolla millään tavalla. Koira ei edes yritä pysähtyä, ei laske painoa taakse, vaan ennakoi pomppimalla ja kääntyy palkalle loivalla loikotuksella. Varsinaisen pysähtymisen lisäksi kehnosti meni myös se osuus, jossa appari aina kutsuu koiran kauas namille, josta minä kutsun takaisin ja teen pysäytyksen - Karu pelasi tyytyväisenä juokse-namien-välissä -peliä eikä keskittynyt pysähtymiseen ollenkaan.

Kahden kiekan jälkeen parhaiten toimi kahdeksikko, eli itse juoksutan koiraa edestakaisin kasia viskaamalla namin yhteen suuntaan, juoksemalla itse toiseen ja viskaamalla namin sinne jne. Tästä sitten välillä ei heitetäkään namia eteenpäin vaan käännös ja heitto päin koiraa (ts. mieluummin ohi).

Juoksutuskiekkojen välissä tehtiin ryhmäpaikkamakuut, joissa Karu rivissä normiväleillä, minä itse lähellä. Kehuin ja komentelin ja koira oli tosi rauhallinen. En kyllä oikein ymmärrä koko elukkaa. Ehkä se oli väsynyt.

Eka melkein avo luokkatreeni

Sunnuntaina oman ryhmän harjoituksissa kiltisti lukujärjestyksen mukaan luokkatreeniä. Ensin kuitenkin kimppapaikkamakuut - tosi huono, levoton.

Omalla vuorolla sovellettu avoin luokka, eli hyppy ja luoksetulo alokasmallisina, muuten avoimen liikkeet. Paljon pientä sanomista eri liikkeissä, mutta se mitä harjoiteltiin - kokeenomainen suoritus - meni oikein hyvin. Koira toimi ilman palkkaa ja minä muistin tehdä niitä juttuja mitä piti.



Tokalla kiekalla korjasin kehnosti menneet hypyn ja noudon. Puhuttiin myös paljon paikkamakuusta (ja Karu pötkötti). Ensi viikolla aloitetaan uudelleen rauhoittumisen vaatiminen.

Loppuun vielä omia hömpötyksiä ruudun kanssa.

Oma appari mukana taas

Perheperjantain pikaiset hallilla. Minä ja Karu hömpöteltiin, Olli kommentoi ja kuvasi. Aika huono harjoitus mutta mukavaa pitkästä aikaa.

Noudon nostot kunnossa, lopuissa vielä sanomista. Karu puri kapulaa, hyihyi. Luoksetulon pysäytyksiä kaikilla mahdollisilla eri tavoilla, alussa parempia kuin lopussa, hitaalla vauhdilla parempia kuin kovalla. Vieläkin olen epävarma siitä miten sitä kannattaisi tehdä.

Lopussa alokasluokkatyylinen seuraaminen videolle, jotta näkisin itse miltä se nyt näyttää. Tuntuu vähän vaisulta mutta näyttää ihan riittävän virkeälle tokoseuraamiseksi, joten lakkaan nyt haaveilemasta siitä tassujen jatkuvasta vipotuksesta tällä erää. Oikealle käännös väljä, muista käännöksistä tykkäsin.

Back to basics

Riikka kommentoi tänään ihan aiheellisesti muutamia peruasioita:

• pitää vaatia - jos kontakti putoaa seuraamisessa, siitä pitää huomauttaa
• pakotteen jälkeen kehut kun korjaa ja nostava palkka kun tekee oikein
• Karulle virettä nostava leikkipalkka sopii namuja paremmin harjoitukseen, jossa annetaan myös korjaavaa palautetta
• jos on tarkoitus harjoitella kontaktin pysymistä käännöksessä, ei kannata hinkata aloitusperusasentoja vaan leikistä liikkeelle sinne minne koiran nenä näyttää

Ongelmana siis muuten nätissä seuraamisessa käännöksiin (ja välillä häiriöihinkin) putoava kontakti. Paransi kyllä heti kun ymmärsi mistä kyse. Viime aikoina on hyvin vahvasti tuntunut, että ELÄIN ON ÄLYKÄS ja tekee kyllä täsmälleen sitä mistä minä vaan tajuan sitä palkata.

Ruutujutuissa tänään huomattiin, että on jo oppinut väärää mallia eli menee sinne oikeaan etureunaan ensin, vaikka sitten korjaisikin. Tähän lääkkeenä paikan näyttämistä joko kutsuen ja ohjaten koira oikealle paikalle tai ensin näyttäen oikea paikka ja sitten vasta lähetys.

Paikkamakuuharjoitus Ilon ja Ujon välissä, oli rauhallisempi, ei juuri vilkaissutkaan vierasta Ilo-typyä. Toinen makuu pk-esteeseen varmistettuna muiden loppuhömpötellessä, jätin nakit maahan estämään haistelua, toimi hyvin. Ei häiriinny häiriöistä.

Missä ruutu?

Parin viikon ruututeemaa jatkettiin eilen vapaavuorolla. Tehtiin kyllä ihan kaikkea muutakin hömppää.

Ruutuharjoitusta viime kerran ohjeilla. Ei ollut kovin hyvä nyt, menee reippaasti ihan oikeaan etureunaan ruudun sisään ja jää siihen sitkeästi napottamaan enkä osannut kunnolla palkata siitä että hakee. Pari kertaa jätin koiran istumaan ja kävin näyttämässä paikan, nämä meni hyvin.

Kontaktinsäilytysjuttuja, kun Maggie treenasi. Ihan ok. Samassa hömpässä vähän jääviä ja seuraamisen sivuaskelia peilin edessä. Häiriöseuraamisia pikkupätkiä myös Ujon harjoitusten ohi.

Noutoa - tämä on mennyt hyvin eteenpäin. Tasamaanouto ihan ok, loppuasennossa välillä heittoa kaukana - vinossa, mutta ei se sen parempi ole ilman kapulaakaan. Hyppynoutoa tehtiin pari matalalla esteellä ja hyppynoudon loppuosia erikseen myös.

Paikkamakuita yksin häiriössä (Maggien lähtiessä, Veeran pilkkujengin tullessa) ja yksi Rockyn vieressä. Oli huomattavasti levollisempi kuin viimeksi.

Erikoista oli että koira väsähti treenistä. Läähätti ja oli normaalia vaisumpi, vähän samoin kuin kesäkuumalla. Ei vaikuta mitenkään kipeältä kuitenkaan.

Kuokkimassa

Kävimme kuokkimassa vapaalla paikalla keskiviikon ryhmän treeneissä. Strategisesti viisaasti menin hallille jo tuntia aiemmin - ehdin treenata sen mitä ajattelin ja juoksuttaa koirasta enimmät kohnot pois.

Ryhmän kanssa tehtiin kolme eri asiaa:

Yksilösuorituksena ruudun paikan hakua. Taas ensin merkkaus tyhjään ruutuun - hienosti onnistui. Läheltä lähetyksiä ja paikan hakua. Sain hyvää ohjeistusta. Olen vähän epävarma siitä mistä palkkaan ja mitä teen jos koira ei hae oikein.

• palkka siitä, jos joko pysähtyy hyvin lähelle oikeaa paikkaa TAI jos lähtee itse korjaamaan oikeaan suuntaan
• jos ei tarjoa korjausta oikeaan suuntaan, käy viemässä oikealle paikalle, siitä vain kehut ja uusi yritys
• matkaa ja lähetyssuuntaa ja sitä mistä lähetän vs. koiran paikka pitää muistaa vaihdella paljon

Ryhmän paikkamakuu. Karu teki kaksi makuuta erillään muista, Päivi "vahti" kolinapurkin kanssa. Kohtalaisen rauhallinen, mutta piippaileva. Luoksepäästävyys ok.

Toisella omalla yksilövuorolla pyysin apuja paikkamakuuharjoitukseen siten, että kaksi koiraa vierellä, ohjaajilla kolinapurkit joilla nakkaavat Karua jos sattuisi nousemaan. Kiitos Elinalle ja Lauralle uhrautumisesta harjoitusavuksi. Ruttu ja Luca olivat kyllä vähän tuttuja koiria, mutta Karu oli silti tosi levoton. Ei katsellut sivuille, vilkaisi välillä, ei ollut ollenkaan rento. En tiedä mikä siinä tilanteessa ahdisti.

Alussa tehtiin yksin käännöksiä oikealle (väljä, mutta tiukkaa nopeammin kun suoristuu), luoksetuloja (hyviä loppuja!), noutoa (ok), seuraamista suorilla normaalia, juoksupätkää, hitaita ja erityisesti liike seis -juttuja joissa palkka istumisesta. Tykkäsin, kiva koiro.

Lounasjumpat

Tänään käytiin Kartsan kanssa suorittamassa peräkonttipäivän väliulkoilu ja mielenvirkistys hallilla. Olipa kivaa! Tehokas suunniteltu puolituntinen:

Noutoa. Ensin kaksi lähetystä ja palkka nätista nostosta. Sitten kaksi loppuosaa niin, että jätin koiralle kapulan ja kutsuin luokse. Loppuun kaksi kokonaista liikettä. Sujuu hyvin, rumasti kapulalle meneminen näyttää jääneen kokonaan pois ja loppuasentokin on paljon varmempi.

Ruutua. Ensin lähetys tyhjään ruutuun - tarkistin, merkkaako ruudun - toimi. Sitten useita lähetyksiä läheltä niin, että annoin koiran hakea paikkaa. Tarjosi muutamia hienoja ja selvästi osaa hakea / korjata, mutta ei vielä ihan selvää että missä sitä pitäisi olla. Kun pidensin matkaa, saattoi "hakea paikan" siirtymällä saman matkan päähän minusta kuin läheltä lähetettynä eli ei välttämättä yhdistä vielä ruutunauhoja siihen paikkaan.

Välilepona pari paikkamakuuta, helppoja yksin rauhassa, kerran pääsin hyvin kieltämään aloitushaistelusta.

Luoksetuloa, yksi kokeenomainen (olisin auttanut jarruttamaan, mutta ei tarvinnut), vähän pysymisen vahvistusta höpöhuutelulla, pari luoksetulon pysäytystä ja lopuksi läpijuoksu.

Ihanat sunnuntaitokot

Ensinnäkin päätin, että kirjoitan jatkossa blogiin vähemmän selitystä siitä, MITÄ tehtiin, ja enemmän muistiinpanoja niistä asioista MITEN kannattaisi / ei kannata tehdä.

Toisekseen mietin, että on se nyt kummallisesta että paikallaan makaaminen on kaikista vaikein liikesuoritus. Ja päätin, että ei se voi olla mahdotonta. Tai tietysti voi, mutta jos on, niin kokeillaan ainakin niin pitkälle että päästään se asia toteamaan eikä lilluta tällaisessa omituisessa paikkamakuuahdistustilassa vuositolkulla.

Tänään meillä oli vierailevana tähtenä Riikka. Veera oli tehnyt mariannekääretorttua. Melko luksusta.

Luoksetulo:

• kannattaa kokeilla pitkällä matkalla lautoja tms. ohjureita suoristamaan
• ensin kuntoon törmäys, sitten vasta suoruus
• törmäykseen voi kokeilla käskyä Istu! kun koira on parin metrin päässä (toimi!)

Ruutu:

• lähetyksiä läheltä niin että koira hakee paikkaa

Paikkamakuuasiaan Riikka ehdotti, että minä tekisin normaalisti, ja viereisten koirien ohjaajat pysyisivät lähempänä koiriaan kolinapurkkien kanssa -> jos Karu nousee, muut komentavat ja ajavat pois -> kokee, ettei kannata lähteä toisten koirien luo. Tämä vaikuttaa hyvältä etenemistavalta, mutta haasteena se ettei koira nouse tuttujen koirien luo -> pitää järjestää vieraita tekemään sama.

Popin ja Ujon välissä Karu pysyi hyvin, vaikka Pop teki Pirjon kanssa häiriötä ympärillä. Piippaus tosin koveni, kun häiriö lisääntyi. Haisteli taas melkein joka kerta jätettäessä, korjaa kyllä itse nopeasti.

Eilen päätin, että opetan Karun laskemaan pään alas käskyllä Down. Tänään en taas ole ollenkaan varma opetanko vai en. Ehkä opetan, mutta käytän sitä vain jossain tilanteissa - jos haluan sen makaavan littanana. Täytyy vielä funtsia.

Voisin opetella jonkun valmistelurutiinin. Nyt otan monesti koiran suoraan häkistä suorittamaan, ja ensimmäinen suoritus on yleensä aina huono, levoton, kontakti heittelee jne -> valmistele jatkossa aina jotenkin, vaikka lyhyestikin, tekemään lähtö.

Tikkitauolta takaisin

Karu kastroitiin viime viikon keskiviikkona paleltuneiden pallinahkojen takia. Tikit poistetaan vasta tulevana maanantaina, mutta alan olla jo aika luottavainen siitä että haava pysyy kiinni. Niinpä käytiin vähän hömpöttelemässä hallilla tokon vapaavuorolla.

Ei tehty oikeastaan mitään järkevää tai suunniteltua. Vähän seuraamista jossa meinasi keulia. Luoksetuloja - kerran varasti kun aukaisin suuni. Kohtalaisia jarrutuksia, vähän loikkia lopussa. Mennään -juttuja ja liikkeiden aloitusasentoja - kivasti koira haki kontaktia ja keskittyi minuun.

Useampi paikkamakuu, ei muiden koirien vieressä. Paikkamakuusta on taas menossa sellainen toivoton vaihe, en oikeasti tiedä miten pitäisi harjoitella, enkä uskalla tehdä niin vaikeita että tulisi virhe, kun en tiedä mitä sitten tekisin. Ei se asia ainakaan tällä menolla korjaannu.

Kartsa on kuitenkin <3

Aamujumpat

Tiistaina kävin koiran kanssa kahdestaan hallilla ennen töihin menoa. Touhuttiin muutama luoksetulon pysäytys ja noutohommia.

Kapulan kanssa heitin ensin piiitkälle ja lähetin koiran + palkkasin heti nostosta kun meni nätisti. Meni ihan oikein suu edellä, vaikka oli täpinöissään. Mutta varasteli! Ja vielä silleen, että heitin kapulan, katson koiraa, koira katsoo takaisin ja kun en heti vapauta hakemaan niin lähtee itse!

Tehtiin varmaan jotain muutakin mutta muisti ei riitä.

Tottikset ja haku

Tämän viikon saldoa: tiistaina tottista ja lauantaina hakua.

Tottis: Arvosana 3. Koira ei ollut niin innostunut minusta kuin olisin toivonut. Todennäköisesti siis tein jotain väärin. Tehtiin pari paikkamakuuta häiriöisellä kentällä (piippausta mukana, muuten ok). Seuraamista ja henkilöryhmä. Pääpaino oli seuraamisessa. Anne huuteli hyvät kohdat ja palkkasin pitkästä hyvästä.

Haku: Arvosana 4. Mahdollisesti kauden viimeinen, koska ainakin seuraavat kolme viikonloppua jää välistä. Neljä maalimiestä, ei suunniteltuja tyhjiä. Ensimmäiseltä ja neljänneltä vaadittiin ilmaisu (palkka n. 10 haukun hyvästä sarjasta), kakkonen ja kolmonen oli suorapalkkoja. Haukku sujui hyvin, ja löytyihän ne ukotkin, vaikka kolmonen oli vaikea ja vaati useamman yrityksen. En ollut kauhian pettynyt siihenkään koska koira kiersi kauempaa kuin missä maalimies oli ja tuli tosi hienosti luokse kun käskin. Hallintapuolta harjoiteltiin koko harjoituksen ajan eikä se ole täysin mahdotonta enää. :)

Hnnngh

Kartsa on nyt kahden viikon aikana noussut neljästi paikallaolosta. Kolme tapausta on ollut samanlaisia - alkaa haistella, komennan reippaasti, sinkoaa "karkuun". Eipä ole ennen sattunut, kun ei ole ennen tuollalailla haistellut.

Tänään nousi myös kun Peppi tuli moikkaamaan - siitä en ole kovin moksiskaan, kun kuitenkin pysyi hyvin niin kauan että neitokainen ehti ihan kuonottelemaan, sitten vasta nousi, ja ei lähtenyt rälläämään vaan juoksi minun luokseni.

Tuo haistelu sen sijaan on vähän HNNNNNGH juttu, ja erityisesti se että lähtee niin helposti kun komennan. Hurjan paljon on tehty keskenämme häiriöpaikallaoloja ja saan rauhassa kiljua, huutoa, huitoa, heitellä koiraa leluilla jne ilman että saan sitä nousemaan - mutta pienestä komentamisesta sitten voi singota. Syvä huokaus.

Tänään tehtiin myös niitä luoksetulon stoppeja. Muiden mielestä ihan jees eli jatketaan vaan. Minä haluaisin että pysähtyisi eri tavalla. Jarruttaisi liinat kiinni suorana. Ehkä se tulee sitten myöhemmin.

Tehtiin myös käännöskiekuroita. Vasemmalle on nyt jo ihan ok ja nenäkään ei vippaa rauhallisesti liikkeestä kääntyessä, perusasentoon tullessa kylläkin mutta vipatkoon. Työn alle laitetaan nyt käännökset oikealle, jossa ongelmana väljyys, irtoaa heti käännöksen alussa ja palaa hitaasti seuraamispaikalle käännöksen jälkeen.

Toimivia juttuja voisi olla esim. loivien käännösten tekeminen (noin 30 astetta - pysyi hyvin tiiviinä) ja pikkuhiljaa jyrkentäminen, askel taakse ennen käännöstä / käännöksessä + helpottaminen niin, että käännyn hitaasti ja toistan seuraamiskäskyn ennen käännöstä.

Kiva kun on tokoreeniryhmä. Tänään ei kyllä ollut pullaa kun ei kukaan ollut huolehtinut pullavastaavan sopimisesta.

Heittoharjoituksia vapaavuorolla

Tokon vapaavuorolla hallissa hömpöteltiin pentutasoisia paikkamakuita (seisoin vieressä ja syötin jauhelihapihviä, murr), luoksetulon pysäytyksiä ja seuraamis-käännös-kuonovippausmietintöjä. Koirankoulutuksellisesti ei kovin kummoinen sessio, mutta mukavaa oli, kiitos osallisille avusta!

Luoksetulon pysäytys on mulle itselleni jotenkin hankala homma. Heitin nyt lähestyvää koiraa päähän / etujalkojen väliin namulla, mutta ei se siltikään pysähtynyt vaan tekee jonkinlaisen väistö-pomppu-loikan. Ja yleensä heitän ihan väärään paikkaan ja aikaan ja suuntaan. Olen oikeasti tosi huono heittämään mitään.

Ehkä vinkkinä tähän nyt että keskityn siihen koiran _pysäyttämiseen_ riittävällä vartaloavulla ja äänellä, nami tai pallo voi lentää siinä yhteydessä koiran pään yli / sivuitse joko samalla tai heti kun on pysähtynyt. Itselleni oli helpompaa tehdä vähän lyhyemmältä matkalta eli vähemmällä vauhdilla. Jatketaan harjoituksia.

Ilmaisua ja esineitä

Lauantain hakutreenissä päädyttiin tekemään Karun kanssa ilmaisuharjoitus. Syynä oli harjoituspaikassa ollut piikkilanka, jonka takia en uskaltanut antaa Karun mennä vapaasti vaan otettiin se haamulla aina suoraan maalimiehelle.

Kokeiltiin seuraavalla reseptillä:

• Koiran haukuttava kunnes ohjaaja on paikalla
• Kun koira lopettaa haukkumisen sekä ohjaaja että maalimies ovat hiljaa, kun koira taas haukkuu, maalimies kehuu ja ohjaaja etenee

Oli vähän liian hankala vielä Karulle. Onnistui, mutta tuli taukoja jossa Karu katseli minuun. Yhdellä maalimiehellä ei alkanut haukkua vaan alkoi haistella ympäristöä. Kutsuin takaisin ja uusintalähetyksellä onnistui paremmin. Neljä maalimiestä tehtiin tällä menetelmällä.

Sitten pellolla (!) esineet. Karulle oli neljä esinettä. Tein rätin heiton ennen ruutua, mutta koira karautti kuitenkin peltoa pitkin suurella ilolla vailla kästystäkään mitä pitäisi tehdä mutta siitä täysin rinnoin nauttien. Vasta kun Paula kävi näyttämässä yhden esineen koira alkoi toimia oikein.

Toisen löydetyn esineen jälkeen olin laittamassa pillejä pussiin ja otin PK-liivit pois ja vapautin koiran pellolle. Haki vielä yhden. :) Palkka siitäkin.