Ruutua ja luoksetuloa

Tokoryhmän treenissä Kuopiohallin kentällä kaksi kiekkaa, ekalla luoksetuloja, toisella ruutua.

Luoksetulojen yhteydessä vähän hetsiä, istu-käsky ja palkkausta pysymisestä. Karu oli kököttänyt koko päivän auton kontissa, joten oli mukavan virtaisa ja vähän possu - yritti varastaa lelua kädestä ja lähti ilman vapautuskäskyä istumasta jne. Luoksetuloissa autoin vahvalla eteenkumartumisavulla. Ensimmäisissä silti vähän hyppäsi, mutta paransi loppua kohti. Vähän auttoi myös takapalkka, esim. koira istumaan, itse kauemmas, pallon heitto koiran yli taakse ja luoksekutsuminen, hyvästä tulosta vapautus takaisin pallolle.

Ruutukierroksella oli tarkoitus miettiä miten sitä paikkaa saisi opetettua, kun viimeksi oli niin toivotonta. Menikin tosin hyvin! Olin ihan yllättynyt, kun Karu merkkasi tyhjän ruudun ja meni sinne ilman mitään ennakkovalmistelua tai näyttämistä. Lähetyksiä läheltä, namiavulla pysäytystä, sitten vähän kauempaa ja Stop! käskyllä - ei mitään kunnon ongelmaa. Kiva.

Kolme paikkamakuuta jotka tänään vähän huonoja kaikki. Eka oli poikkeuksellisesti paras suoritus, tuijotti minua eikä yhtään vilkuillut, mutta näytti suorastaan pahalle kun koko koiro tärräsi surkean näköisenä. Jälkimmäisillä makuilla oli rennompi mutta myös keskittymättömämpi, vilkuili poikkeuksellisen paljon, vähän piippasi jne. Koirahäiriötäkin oli kyllä paljon, ja hyvää oli ettei niihin juuri reagoinut.

Toinen hakuonnistuminen

Tämänpäiväisessä hakutreenissä oli tarkoituksena toistaa edellisviikkoinen menestys - ja se onnistui!

Tehtiin samankaltaisella ajatuksella:

• kaikki maalimiehet sillä puolella keskilinjaa josta saatiin paremmin tuuli avuksi (=yritetään saada koira ymmärtämään että haistamalla löytää)
• kolme maalimiestä, ensimmäinen valmiiksi piilossa, seuraava meni piiloon kun tulin hakemaan koiraa ensimmäiseltä jne. (=ei vahingossa löydä toista maalimiestä vaan maalimies löytyy piston päästä)
• maalimies käskee Karun istumaan ja sen jälkeen haukkumaan, palkkana lihapullia haukkumisesta (=opetellaan ilmaisua + ei leikitetä ettei kiihdy liikaa ja unohda haistelua)
• ensimmäisestä maalimiehestä käydään hakemassa haju jonka jälkeen palataan keskilinjaan josta lähetys (=varmistetaan että koira ymmärtää että ollaan etsimässä haisevia ukkoja)

Viimeinen juttu meni pieleen, eli kun mentiin hajua hakemaan, koira löysi vaikka sun mitä hajuja maasta mutta vaikka käytiin sen puun takana jossa Mirka oli en usko että koira haistoi kunnolla. Palattiin kuitenkin keskilinjalle, epäilykset oli kovat mutta lähetin kuitenkin. Nyt kävi hyvin - Karu juoksi suoraan ja hyvää vauhtia ohi äsken niin kiinnostavien hajujen. Muiden kanssa kehuttiin ensin että miten hienosti meni suoraan ja sitten nähtiin että meni varmaan 30 metriä ohi maalimiehestä. Mutta sen jälkeen palasi ja ukko löytyi hienosti.

Seuraava meni paremmin, taas kovaa vauhtia, mutta nyt kurvasi nopeammin takaisin kun oli juossut Sallan ohi. Viimeinen meni yhtä hyvin - jos ei lasketa sitä että kesken haukuttamisen piti kakit vääntää.

Menee oikein hyvin tällä hetkellä. Koiran motivaatio on loistava ja asiat tapahtuvat vaivattomasti ja helposti. Niin hyvin menee että minulla on sellainen tunne, että kohta ei enää mene. Aion kuitenkin jatkaa samalla tekniikalla ainakin kerran tai pari. Jos yhtä hyvin menee jatkossa, niin meidän on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen; ja miettiä ja keskustella ja kysellä mikä se on. Ilmaisusta en ole huolissani. Tärkeintä on tässä vaiheessa saada koiralle vahva käsitys, että kun suoraan juoksee nenä auki niin ukko löytyy. Juuri nyt se on kaikkein tärkeintä.

Lauantaina jutuja kaatopaikan takana

Vietiin remonttijätekuorma kaatopaikalle joten samalla tehtiin Karun kanssa esineruutu. Ensimmäisen esineen kohdalla tehtiin niin, että Katja hetsasi ja heitti sukan mättääseen josta koira haki sen mainiosti. Koko alueelle oltiin laitettu n. seitsemän esinettä ja harjoituksessa Karu toi niistä neljä tai viisi.

Fiilis harjoituksesta on hyvin kaksijakoinen. Ensimmäisessä varsinaisessa pistossa oli vähän hankalaa, eikä mitään meinannut löytyä, koira huiteli menemään esineiden ohi ja vähän alueen ulkopuolellakin, mutta tuli käskettäessä luokse. Sitten yhtäkkiä koira toimi täydellisesti parin esineen verran. Selvästi etsi nenällään ja löysi nopeasti. Ja sen jälkeen lähti etsimään kuten juuri äsken, mutta kymmenen metrin jälkeen totesi ettei niitä ehkä löydy ja näytti kysyvältä jotta mitäs sitten tehtäisiin.

Väkisen koitin saada muutaman onnistumisen loppuun. Hallinta oli hyvä.

Perjantain privaattitottikset

Viime perjantaina oltiin Karun kanssa ainoana koirakkona tottisvuorolla Suunnistajanpuiston kentällä.

Ensin seuraamisia, jotka meni vähän heikosti (kenttä hajuineen olisi kiinnostanut enemmän), joten siirryttiin lennosta kulkemaan agilitypuomilla pariin kolmeen kertaan (josta tiputtiin vain kerran - säikähdin, mutta tehtiin vielä kerran ettei jäänyt kammoa). Sitten mentiin hyppimään tavallista estettä ongelmitta. Tämän jälkeen siirryttiin A-esteelle ja yllätyksekseni koirahan meni siitä yli pari kolme kertaa. Se mitä tarvitaan on hallittu alastulo - ei hyppäämällä ylhäältä niinkuin on nyt tilanne. Kiitokset kuitenkin Katjalle että on saanut Karun tajuamaan että A-esteestä mennään yli.



Tämän jälkeen tehtiin vähän BH-kokeen "jääviä" liikkeitä. Luoksetulo oli todella tolkuttoman hidas, joten otettiin siinä vaiheessa paikkamakuu lepohetkenä. Tämän jälkeen oli uusi luoksetulo jossa kiihdytin nahkarätillä koiraa ja menikin paremmin. Siirryttiin nahkarättitaistelu, seuraaminen, nahkarättitaistelu sarjaan. Lopuksi vielä toinen paikkamakuu.

Kohtalainen mutta suunnittelematon harjoitus. Tarvitaan treenisuunnitelma.

Kotitouhuja ja tunnarifiasko

Kotosalla ollaan puuhailtu lähipäivinä tämmösiä:

• Seuraamista - oi kukkanen miten vaikeaa! Toisinaan, kun koiro on hyvässä vireessä, menee tosi hienosti. Yleensä on ihan liian matalaviettinen minun makuun, löntystää, jätättää ja erkanee. Olen jopa palkannut pallolla eteenpäin (!).
• Luoksetuloa. Kotona toimii mainiosti se, että kallistun reilusti eteenpäin kun koira tulee -> hidastaa hienosti jarruttamalla takajalat alle eikä hyppää ylös. Teen siis niin (kunnes se aiheuttaa jonkin toisen ongelman).
• Paikkamakuuta pihassa, leluhäirittynä, märällä nurmikolla, ei huomautettavaa.
• Sivulletuloa, käännöstä ja sivuaskelia vasemmalle, näistä yrittäen palkata vain nopeita ja tarkkoja

Ja sitten se tunnari... on hinkattu siis oman kapulan nostamista, pitämistä ja etsimistä sekä sisällä esim. matonkulman alta että ulkona ruohopuskasta. Olin kohtalaisen varma, että koira tietää mitä Oma! käsky tarkoittaa (etsi se yksi tietty kulunut haiseva oma pulikka ja tuo), joten kokeilin tänään reippaasti kippaamalla oman viereen muutaman nykäisemättömän kapulan.

Lähetin koiran, ja se loikkasi päättäväisesti nappaamaan ensimmäisen kapulan. Siis sellaisen IHAN ERILAISEN, puhtaan, ilmatiiviisti säilytetyn, täysin haisemattoman pulikan, vaikka vieressä olisi ollut se OMA. Minä tietysti rääkäisin että ei sitä, koira pudotti ja oli huuli pyöreänä. Toistettiin kerran, jonka jälkeen Karu totesi että niihin kapuloihin ei uskalla enää koskea, ja ryhtyi tarjoamaan mm. kuonolla mahaan tökkimistä, maahanmenoa, sivulletuloa ja haukkumista.

Korjaavana toimenpiteenä keräsin muut pois ja vahvistin sen oman helppoja nostoja. Kun sujui taas, lisäsin muita kapuloita reilusti erilleen ja vähän taka-alalle, jolloin ei tietenkään ollut ongelmia. Lopetettiin tältä erää tähän.

Eurofiisupikareenit

Eilen euroviisukisastudion jälkeen hyvillä mielin vielä kotimatkan varrella pienet tokot. Seuraamista suorilla ja käännöksiä vasemmalle. Asenne seuraamiseen oli nyt tosi hyvä, ei tehty montaa pätkää. Vasemmalle kääntymisissä ihan kaaaauhean iso kuonon vippaus - selvästi huomaa, että kun niitä ei ole pitkään aikaan tehty, Karu palaa siihen aiemmin opittuun malliin.

Loppuun paikkamakuu keskellä kenttää. Olin itse selin, lopussa kävin kopin takana piilossa ja palatessa hölkkäsin koiran ohi ja takaisin. Oikein mallikas makuu.

Haukkuva hakukoira

Tiistain hakutreeni oli paras ikinä. Karun kanssa haettiin kolme maalimiestä. Kaikki olivat keskilinjalta oikealle, vastatuuleen. Ensimmäisessä oli piilo ja käytiin hakemassa haju. Reilusta kymmenestä metristä koira oli ihan varma että tuolla on ja sain tosissaan raahata sen keskilinjalle. Toiselle lähti siten että juoksi ensin ensimmäiselle piilolle tarkistamaan mutta siitä suoraan sinne minne pitkin.

Maalimiehet antoivat Hauku! käskyn ja Karu osasi senkin. Lihapullaa palkkana, koska arveltiin että leikki kiihdyttäisi vaan tarpeettomasti. Viimeisessä lähti ennen kuin ehdin Ukkoa sanoa. En ruvennut kutsumaan takaisin.

Nyt pitää päättää että onko maalimiesten vaadittava haukkumaan makuultaan vai istualtaan. Ehkä istualtaan.

Tassutauolta takaisin töihin

Haava anturassa on vielä möllöttävä, mutta niin vahvasti voiton puolella että ollaan luovuttu remmilenkeistä ja sideharsosta ja palattu arkeen. Ihanaan normielämään kuuluu tietysti myös tokottiryhmän reenit, tällä kertaa poikkeuksellisesti taas sisällä Telkkisellä, kun sirkus valtasi treenikentän.

Tein Karun kanssa kaksi kierrosta, ekalla pelkkää luoksetuloa, toisella pelkkiä noudon nostoja. Luoksetulon kanssa on nyt vähän sormi suussa - pitkänmatkanongelma on suurelta osin selätetty, mutta se törmääminen tai ylöshyppy-kuonotökkäys tulee vahvasti lyhyelläkin välimatkalla. Loppuhypystä eroon pääsemiseksi olisi luontevaa laittaa alas käsiapu, mutta sitten tökkää ensin käsiin ja istuu sitten - ja jos pysähtyy ensin & istuu sitten, on taas auttamatta liian kaukana istumassa. Eli haluaisin koiran jarruttavan siten, että vetää takajalat alle ja "istuu vauhdista", mutten yhtään tiedä miten siihen pääsen.

Nostot meni ihan kivasti. Pitkältä matkalta kovassa vauhdissa tulee rumasti, mutta kapulan laittaminen pitkittäin tötsän taakse auttoi siihen hyvin. Pikkuisen epävarma olen siitäkin, että vaikka tekisin paljon toistoja hidastavalla avulla (kapula seinän lähellä tai tötsän takana tai korokkeella), niin oppiiko koira niiden avulla jarruttamaan kapulalle ja nostamaan nätisti silloinkin, kun mitään apuja ei ole? Kokeilin kerran myös kieltää ja kutsua pois kun otti rumasti. En tiedä, toimisiko se, että saa nostaa ja tuoda vain jos ottaa nätisti.

Paikkamakuita tehtiin treeniin kolme - kaksi yhteistä alussa ja lopussa + yksi oma Toivalan Essolla kotimatkalla. Ensimmäisessä oli rivissä välissä ja minä lähellä hihnan mitan päässä. Alkoi tosi huonosti, jopa haisteli ja piippaili, mutta kun komensin uudestaan niin jotenkin tajusi tai muisti mistä kyse -> skarppasi hienosti loppuun. Toinen Ujon vieressä reunimmaisena tosi hienosti, samoin huoltsikkamakuu.

Mukavaa oli. Nyt tuntuu olevan taas ihan liikaa juttuja joista en tiedä miten tekisi.

Tassupotilas

Sunnuntaina kotipihassa rällätessä meni etutassusta antura halki. Parin sentin haava keskellä ylhäältä lähtien, ja iso kasa verta pitkin terassia. Nyt ollaan neljättä päivää tassupakettien ja remmikävelyjen kurimuksessa. Pläääh.

Pientä piippiä, noudon nostoja ja loppuja

Kevään viimeisellä Ponderakerralla tiistaina tehtiin noutoa - kapulan nostoja nätisti ja loppuasentoa + muutamaa luoksetuloa ilman kapulaakin. Nostoissa vinkkinä kokeilla laittaa kapula esim. tötsien päälle - saadaan jarrutus ja nosto suoraan. Harjoituksia pitävällä alustalla, niin välttyy liusumiselta. Ei vielä namia kapulan eteen jarruksi. Luoksetuloissa kapula suussa tuli oikeastaan ihan hyvin. Jos jää kauas, korjataan.

Alkuun ryhmässä ja välissä yksin paikkamakuut, ekassa piippasi, toisessa palkitsin lyhyestä hiljaisesta pätkästä.

Jos metsään haluat mennä nyt...

Ensimmäinen hakutreeni tältä vuodelta takana! Kaksi tavoitetta treenille olivat löytäminen haistamalla ja hallinnan parantaminen. Nämä kulkee meillä nyt Karun kanssa vähän käsi kädessä.

Tuulen puoleisessa etukulmassa oli Paula piilossa. Menin koira 3-metrin liinassa kohti ajatuksella että kun saa hajun, niin palaan hiukan takaisin ja lähetän sitten tekemään pistoa. Tulin melkein kulmaan asti ilman että erotin Karusta mitenkään että se olisi haistanut mitään. Tässä vaiheessa olisi varmaan ollut fiksua vaihtaa Plan B:hen ja jatkaa matkaa vaikka maalimiehen luokse asti. En kuitenkaan kyennyt moisiin älyn ponnistuksiin vaan palasin puoli matkaa takaisin ja lähetin koiran kohti kulmaa.

Karu ei kuitenkaan suunnannut sinne vaan 45 asteen kulmassa etsintäaluetta eteenpäin. Sitten se kaarsi lisää vasemmalle ja rällyytti täysillä menemään. Kohta käännyttiin lisää kunnes lopulta oltiin toisella etukulmalla jossa olevaa Vilmaa kiellettiin palkkaamasta. Suunnilleen näillä main alkoi harmittamaan. Mutta vasta kun koira jatkoi lukuisista käskyistä huolimatta rälläämistä ympäri metsää vailla pienintäkään aikomusta pysähtyä minun luokseni alkoi minulla mennä yli. Kutsuin koiraa kohtuullisen kuuluvalla äänellä mm. Kakkiaiseksi. Jostain syystä se päätti juosta minun läheltä ohi ja vaikka taklaus oli vain puolittainen, se pysätti koiran hetkeksi eikä se enää lähtenyt rälläämään kauemmaksi. Komensin koiran maahan ja nojailin hetken sitä sammaleeseen keräten ajatuksia.

Laitoin koiran liinaan kun nousin ylös, mutta otin liinan saman tien pois kun huomasin Karusta, että se  oli hyvin kilttiä poikaa eikä enää lähdössä mihinkään. Siirryttiin hyvin hallinnassa keskilinjalle, lähetin koiran ensimmäiseen kulmaan ja sieltähän löytyi Paula. Sen jälkeen lähetin Vilman nurkkaan koska koira joka tapauksessa tiesi että siellä oli maalimies ja sekin meni hyvin. Salla oli viimeinen maalimies ja lähellä tuulenpuoleista takakulmaa.Haetutti pitenpään mutta meni muutoin oikeasti todella hyvin.

Siinäpä se, katastrofista hyvään harjoitukseen. Jälkikäteen ajatellen oli oikein hyvä, että meillä oli yhteenottomme.

Eteen istumista ja paikalla makuuta

Suloisen sadelauantain parasta antia - hurtan kanssa kahdestaan hallilla. Touhuiltiin paikkamakuita, luoksetuloa, vähän paikalla istumistakin sekä nättejä nostoja erilaisilla kapuloilla ja noudon loppuasentoa eli eteen istumista kapula suussa.

Paikkamakuita kolme treenipätkien välissä:

1. pitkä ja tylsä, reilu 4 minuuttia hallin eri päissä toisiamme napottaen. TOSI HYVÄ, ei kertaakaan edes korvaansa lotkauttanut, vaihtanut asentoa, kääntänyt päätä tms.
2. piilossa 2 minuuttia, kokeenomaisesti, vessassa olin ja vähän peilin kautta vakoilin. Yhtä hyvä tämäkin.
3. häiritty - leluilla härkin, lätkin ja heittelin, lihapullalla samoin (!), kävin suurieleisesti juosten hallista ulkona jne - hyvin pysyi, joskin päätä käänsi aina reilusti lihapullan perään. Viimeisenä viirauksena keksin laittaa koiran hihnaan ja nykiä siitä. Tein huonosti kun en vahvistanut että pitää pysyä, kytkin vain kiinni ja lähdin kävelemään ja koirohan lähti mukaan. Laitoin takaisin maahan, sama juttu ja taas nousi. Kerroin selkeäsanaisesti että PAIKKA SIINÄ. Tässä kohtaa Karulla meni pasmat sekaisin, oli ihan sen näköinen ettei yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä eikä oikein uskaltaisi tehdä mitään. Nousi kuitenkin vielä kolmannen kerran varovasti, sen jälkeen ei enää vaikka nyhdin hihnasta eteen, taakse ja sivulle. Hyvä kokeilu mutta huonosti minulta tehty aloitus.

Luoksetulon loppuja, ensin lyhyemmältä matkalta ja sitten pitkältä - hienosti! Olli tosin kritisoi että pakkohan sen on jarruttaa ja pysähtyä kun minä seison ihan nurkassa =/. Mutta kyllä se minusta selvästi teki tietoisesti oikein!

Erilaisten kapuloiden nostoja Mariannen ohjeistamasti, eli kohtalaisen läheltä ja palkka JEE heti kun menee suoraan kiinni kapulaan. Nämä ok, kahdella erilaisella puisella ja metallilla, metallin nostaa paljon varovaisemmin muttei mitenkään erityisen huonosti. Kokeilin lisätä matkaa (ja vauhtia), ja samantien tuli myös niitä tassulla päälle ja yli - nostoja. Palattiin lyhyemmälle matkalle siis vielä.

Tehtiin myös vähän noudon loppuasentoa siten, että jätin koiralle kapulan suuhun, pakitin kauemmas ja kutsuin Tuo! -käskyllä ja autoin käsillä luoksetulon loppuasentoon. Vähän vaikean tuntuista, mutta parani. Toistoja vaan.

Hurjan kivat treenit.

Tokoryhmä siirtyi ulkokentälle

Kevään ekat sunnuntain ryhmän treenit Kuopiohallin kentällä keskiviikkona. HUoooooOh. Minä haluan takaisin lämpimään turvalliseen halliin tuttujen ihmisten ja aurinkoisten leppoisten sunnuntaiden sekaan.

Tehtiin ensin kierros pentukurssitouhuja eli ringissä pujottelua, luoksepäästävyys ja perusasennossa pojotusta. Meni vähän huonosti eli vieressä piippasi ja oli levoton.

Ekalla kiekalla yksin tehtiin hetsi-tsemppi-seuraamista ja kaukoja sekä loppuun luoksetuloja. Seuraamisessa vire oli hyvä, mutta tein itse väärin pitämällä lelua oikeassa kädessä - sain sillä yleensä suoran Karun poikittamaan eteen. Kaukoissa tepsuttaa seisomisesta maahanmenossa takapäätä minusta katsoen oikealle. Kokeilin takapalkalla, pahensi tilannetta. Luoksetuloissa ei tullut kunnolla vaan vinoon ja huonosti jarruttaen.

Toisella pätkällä tein vähän häiriöseuraamista (henkilöryhmää) ja uuden yrityksen luoksetuloja. Sama vika edelleen, vaikka lyhensin matkaa. Epätoivoisena loppuun vielä muutama liikkeestä seisominen, jossa heittopallopalkka.

Ihan viimeksi vielä paikkamakuu yksin toisen koiran leikkiessä. Oli levoton alussa, mutta rauhoittui niin hienosti makaamaan että palkkasin heti alusta jo kymmenen sekunnin jälkeen.

Esineruutua

Olemme Karun kanssa alkaneet huolellisesti edetä esineruudun kanssa. Olen nyt pari kertaa käynyt tallaamassa omaan pihaan n. 5x15 ruudun johon olen laittanut kolme esinettä. Vaihtelen esineitä ettei koiralle tule ajatusta että pitää etsiä jokin tietty. Lisäksi koiralla on PK-liivit ja hallinta on sama kuin toivoisin sen metsässä olevan. Palkinto on hyvä lihapulla joka seuraa esineen tuomisesta. Sanallinen kehu on mukana suorituksen aikana kun koira löytää esineen tai tuo sitä. Hyvin on mennyt. Koira pysyy ruudussa ja on motivoitunut ja tehtävästä selvästi tykkäävä.

Tunnarikuulumisia

Tunnistusnoudon alkeisharjoituksia on jatkettu nyt parin viikon ajan satunnaisesti. Pitäminen sujuu jo paremmin myös kaukaa noutaessa, ei tule enää juurikaan niitä kunnon jurskaisuja. Tänään etsittiin ekaa kertaa omaa kapulaa pihalla. Piilotin pulikan koiran nähden ruohoalueelle siten, että pöyhin huijaukseksi useampaa kohtaa. Hyvin etsi ja löysi!

Sisältä ulos!

Kaksi vuotta ja kolme päivää

Nyt tapahtuu se odotettu siirtyminen hallista ulos kentille ja maastoon. Torstaina meillä oli viimeinen harjoitus Telkkistentien hallin epävirallisessa Tottisryhmässä. Pari paikkamakuuta tehtiin. Alkaa taas piipata minulla, teen luultavasti liian vaikeasti - tosin tahallaan koska olen uskonut että se vähentää piippaamista, kun koiran on pakko vähän tsempata niin ei turhautuisi niin helposti - mutta nyt on aika helpottaa. Seuraavat makuut on kentillä ja siellä joutuu taas aloittamaan hiukan alunpaa. Sitten tehtiin käännöksiä vasemmalle kiinnittäen erityisesti huomiota siihen että Karu pitäisi kontaktin eikä vippaisi päätä sillä tavalla kuin tekee. Tässä minulle painotettiin ennen kaikkea sitä että minun pitää selkeämmin koiralle kertoa milloin se tekee oikein ja milloin väärin. Se on noin yleisesti ottaen sellainen juttu jossa on oltava tarkempi.Lisäksi tehtiin luoksetuloja kohtalaiselta matkalta ja niissä koira tuli mielestäni tosi hienosti eteen ilman mitään törmäys- tai ohi-juoksu-ongelmia.

Lauantaina olin mukana majalla tokohenkisessä viikonlopussa josta Katja on edellisissä postauksissa kertonut. Minun osuus oli lyhyt: vein Karun esineruudulle ensimmäisenä ennen kuin menin letunpaistoon. Karu hakee ihan mukavasti lelun kun sille näytetään se. Oikeaa suoritusta se ei osaa tehdä. Se vaan rällää ympäri metsää. Hyvänä puolena on että hallinta on parantunut: koiran voi käskeä takaisin Tuuppa-tänne! ja sen voi laittaa lepoon siksi aikaa kun jutellaan. Mutta se ei etsinyt Juttuja nenällä. Tämän korjaukseksi Riikka laittoi pienen nahkalelun sammaleen sisälle ja minä lähetin Karun sitä läheltä etsimään. Tehtiin pari kolme kertaa kunnes selkeästi keskittyi nenällä etsimään. Minä pidin liinassa ettei päässyt rälläämään. Minä olen arvioinut väärin Karun edistymisen tässä asiassa. Olen tehnyt pihalla hallinta harjoitusta jossa koira näkee kun heitän esineen ja sitten vapautan hakemaan sen. Sen se on oppinut tekemään, mutta ei etsimään esineitä nenällään. Seuraavaksi minun pitää alkaa piilottaa niitä tallatulle alueelle.

Taidankin lähteä tästä pihalle ruutua tallaamaan.