Pikahallittelut

Hommasin kuitenkin avaimen treenihalliin itsenäistä harjoittelua varten - syksyllä en, kun mietin, ettei sinne kylille tällainen päivätöissä käyvä täältä kaukaa viemäriverkoston ulottumattomista viitsi iltamyöhällä uudelleen koira kontissa körötellä. Mutta nyt siis on mietitty että viitsii viitsii, ainakin edes joskus.

Tänään Karu oli iltakonttorikoirana ja kotimatkalla kurvattiin halliin. Tehtiin kolme lyhyttä settiä: kiertämistä, noutoa ja kiertämistä. Kiertämisissä ymmärsi idean, mutta oli vähän haluton lähtemään - ei siis palkkautunut siitä kiertämisestä eikä oikein hippulat vinkuen kurvaillut vaan pikemminkin lönkötteli. Yritin palkata heittämällä pallon sinne eteen kun oli matkalla pois päin, mutta ei sekään oikein tehostanut.

Noutosetissä tehtiin kapulan hakua niin, että palkka (vaihto leluun lennosta) tuli vaihdellen heti noston jälkeen tai  kun tuli kohti pitäen nätisti. Pitäisi harjoitella nyt vielä sitä nätisti nostamistakin, ei varsinaisesti tapa kapulaa vaan ryysii vaan niin lujaa että menee aina yli.

Joulupäivän jolkottelut

Kinkunsulattelun merkeissä tokoiltiin kierros hyppyjä, loppuun nopeat ruudut ja siihen väliin omavalintaista hömpöttelyä. Alkuun ryhmäpaikkamakuu jossa normimeininki, eli levoton ääntelevä koiro. Rauhoittui kuolaamaan kun jätin puolikkaan nakin etutassujen väliin.

Hyppyjä ennen otin pysähtymisen vahvistamista nakinheitto-stopeilla. Ensimmäisessä hypyssä kuitenkin tepasteli askeleen tai kaksi käskyn jälkeen. Toiseen hyppyyn heitin lelun, kolmannessa annoin käsimerkin ja käskyn ja sitten heitin lelun. Näissä pysähtyi hyvin. Loppuun vielä varastamisen ehkäisyä eli käskytettynä palkkausta siitä, kun pysyi hyvin sivulla kuulolla eikä sätkynnyt hypylle.

Omina hömppinä tehtiin lyhyesti takaosan käyttöä, käännöstä ja peruutusta - meni paremmin kuin viimeksi - sekä suoraa seuraamispätkää niin, että apuohjaaja huikkasi palkkahetken kun oli hyvässä kohdassa. Nämäkin meni ihan hyvin. Toisella kiekalla leikittiin, irroteltiin ja tehtiin muutama maahanmeno - kaukokäsky - istumaahanseiso -pelin tynkä.

Loppuun vielä ruutu siten, että ensimmäisessä lelu paikalla, toiseen apuohjaaja heitti lelun ja kolmannessa sama, mutta pysäytys ensin. Hyvin merkkasi ruudun ja innolla juoksi sinne. Kolmannessa kääntyi lähdöstä takaisin, kun itse lähdin juoksemaan koiran perään liian aikaisin (kun oli kiire sitä lähempää pysäyttämään).

Ihan mukava kerta.

Riehakkaita välejä ja kankeita käännöksiä

Tokoryhmän treeneissä oli tänään taas luokkaharjoitusta kolmen liikkeen verran - tehtiin seuraaminen vapaana ja jäävät. Liikkeet ei kuitenkaan ollut pääosassa, vaan yritin keskittyä niihin väleihin, tavoitteena saada koiro pysymään minun kanssa siirtymät.

Seuraaminen vapaana meni ok, käännös oikealle hyvin, täyskäännös huonosti, ja kun sen huonon käännöksen jälkeen kuitenkin tsemppasi pätkän hyvää seuraamista niin vapautin palkalle. Palkan jälkeen pari askelta, liike seis ja lopetus. Maahanmenossa oli hidas ja haisteli ihan tosissaan heti kun jäi, eikä taaskaan noussut ekalla käskyllä sivulle - vähän meinasi, mutta päätti kuitenkin turvallisemmaksi pitää kyynärät maassa. Seisomaan jäännin teki hyvin ja palkkasin heti pysähtymisestä.

Väleissä pysyi suurinpiirtein kanssani siirtymät, mutta ensimmäisessä meinasi jäädä haistelemaan ja molemmissa riekkui, ts. hyppi ympärillä ja tavoitteli palkkaa. Seuraavaksi kokeillaan sitä väleissäkin käskyn alla oloa, josta viime liiketreenissä jo puhuttiin.

Toisena juttuna tehtiin kaksi pätkää (itsenäinen ja Annen kommentoima) vasemmalle kääntymisiä paikaltaan ja liikkeestä. On muuten vaikeita.

Edessä istumista tarpeeksi lähellä

Kaksi viikkoa sitten aloitettu edessäistumisprojekti on edennyt siten, että yhtä poikkeuspäivää (no pikkujoulut, ei selvinnyt...) lukuun ottamatta joka päivä olen syötellyt vähintään kipollisen nappuloita tuosta kuono masussa -asennosta.

Viikon syöttelyn jälkeen aloin varovasti kokeilla ensin toisen, sitten molempien käsien nostamista hetkeksi ylös - tavoitteena, että kuono jäisi paikoilleen siksi hetkeksi, eikä heti peruuttaisi kauas pois jos nappula ei ole nenässä kiinni. Tässä tuli suoranainen läpimurto pari päivää sitten (pystyin nostamaan molemmat kädet ihan sekunneiksi!) ja tänään ensimmäistä kertaa sain vietyä kädet alas sivullekin ilman, että kuono seurasi käsissä olevia nappuloita.



On tämä koirankoulutus yhtä juhlaa ja onnistumisten ilotulitusta. Tätä käsiennostelua nyt sitten varmaan tehdään vähintään viikko. Sen jälkeen seuraava askel on saada koira korjaamaan asento samaksi, jos astun askeleen taaksepäin, ja tulemaan tuohon paikkaan ilman nappulakäsiohjausta.

Vuoden viimeiset Pirjot

Ponderoinnit on nyt tältä erää ponderoitu, kuukauden päästä eli 18.1. jatketaan samalla E-kurssilla, mutta eri ryhmässä, kun aikataulullisesti aiemmaksi siirtynyt torstain aika ei meille mitenkään onnistunut. Treenit aloitettiin taas luoksepäästävyydellä (meni hyvin) ja yhteispaikkamakuulla (oltiin sivussa muista, pysyin narun päässä, piippasi hiljaa, välipalkkasin pari kertaa silloin kun oli hiljaa).

Omana juttuna katsottiin seuraamista ja käännöksiä, halusin saada niistä vinkit nyt tauon ajaksi. Seuruuhommia ei olekaan pariin viikkoon juuri tehty, kun kotitreeneissä olen keskittynyt tarkoituksella edessä istumiseen ja paikkamakuihin. Kotona ennen treeneihin lähtöä Karu teki paikalla käännöksiä tosi hyvin, osui useimmin ihan oikeaan paikkaan vaikeistakin suunnista. Hallilla ei tietenkään ihan hyvin mennyt mutta melko jees kuitenkin.

Peruuttamisessa Karulla menee vielä vähän kuuppa nurin, samoin pitkässä pätkässä seuraamista ja käännöksiä (esim. alo-kaaviota ei vielä kestä). Peruutukseen voisi opettaa oman vihjesanan. Käännökset vasemmalle ja täyskäännökset täytyy harjoitella säpäköiksi, kun koira selvästi "palkkaantuu" ainakin paikallaan kääntymisistä, niin saada se sama fiilis liikkeestä tapahtuvaan kääntymiseen. Nyt epäröin itse ja hidastelen ja homma latistuu. Alkuun siis paljon autettuja reippaita vips-vaan-käännöksiä ja palkkoja heti kesken kääntymisen kun menee hyvin.

Seuraamisesta suorilla pätkillä oli Pirjo sitä mieltä että on nyt hyvä. Oikeassa paikassa, ei liian edessä, ei liian väljä ja näyttää keskittyneeltä. Kiva. Joulutauolle ohjeistuksena koirillekin välillä lepoa ja muuta kuin tokoa.

Opetellaan taas irrottamaan

Meidän tottisharjoituksissa olen siis palannut hetkeksi taas alkuun. Tiistai-iltana käytiin Kuopiohallin kentällä lähinnä leikkimässä. Sivulletuloa ja seuraamista josta palkintona leikki. Nopeasta irroituksesta leikki jatkuu. Päälle hyppiminen kitketään pois, samoin kuin lelun hamuaminen silloin kun siihen ei ole lupaa. Ei oikeastaa sen kummempaa.

Harjoitus meni ihan hyvin. Ei mitenkään erityisen hyvin, mutta parhaat harjoitukset ovatkin ollut kotipihassa tai lähikentällä. Jännä on se, että kun lopussa tehtiin ihmisryhmää, niin se sujuu paremmin kuin yksinkertaisempi harjoitus mitä tehtiin ennen sitä. Häiriöharjoitus tuottaa tulosta ja ehkä laittaa koiran tsemppaamaan pikkuisen enemmän.

No niin. Repi se sitten yhden nahkarätin. Tehtaalle pitäisi lähettää takaisin kun ei puupan kanssa leikkiä kestä.

Sekalaista settiä

Tokoryhmän reeneissä oli tänään taas vaihteeksi vilskettä ja ääntä ja keskinkertainen kaaoskin, kun olimme ensimmäisen tunnin ohjaajatta ja jokainen teki omia juttujaan. Toiselle tunnille saimme onneksi Annen palauttamaan meidät ruotuun ja pikakommenttikierroksen jokaiselle.

Ryhmäpaikkamakuut vedettiin kahdesti, alussa ja puolivälissä, jälkimmäisessä Olli varmisti ja se oli selvästi jo helpompi. Minulla on vähän punainen lanka hukassa tuon paikkamakuun suhteen eli en tiedä, miten sitä edistäisi. Tällä hetkellä teen kotona kahdentyyppisiä - häirittyjä isolla häiriöllä eli heittelen lelua, hetsaan, tönin koiraa jne ja palkkaan välillä kun pysyy hyvin, sekä tylsiä eli tavallisia makaa-sinä-siellä-minä-seison-täällä ja lasken sekunteja. Molemmat menee hyvin. Ryhmissä teen vain varmistettuja ja sillä tavalla helppoja, että pyrin ennaltaehkäisemään piippausta ja levotonta käytöstä. Tänään tein taas myös muiden treenatessa Karulla yhden paikkamakuun, jossa puolivälissä laitoin palkan (kissanruokarasian) tassujen eteen - se toimi nyt hyvin.

Lukarin mukaan teemana oli hyppy, joten Karun kanssa treenailtiin keskenämme vähän stoppeja vapaasta seuraamisesta (esteen taakse pysähtymistä ajatellen) ja hyppyesteen edessä käskytyksiä (varastamisen ennaltaehkäisyä). Enemmän kuitenkin touhuttiin niitä noudon torstaina mainittuja osia eli kapulan ottamista ja tuomaan lähtemistä, sekä metalli- että puukapulalla - näissä ei oikeastaan havaittavaa eroa.

Anne kommentoi noutopätkiä ja toivoi minulta liikkeenomaisempaa toimintaa, eli koiralle ei riekkupalkkaa ja lentäviä kanoja siitä kun ottaa kapulan, vaan neutraalisti paikallaan pysyvä ohjaaja ja kun lähtee hyvin tulemaan, palkkalelu kädessä tai heittäen taakse. Nyt ei rällännytkään siihen kapulannostohetkeen vaan nosti ihan normaalisti. Vähän hajanainen, kiireisen ja suunnittelemattoman oloinen on tuo meidän noutotreeni. Nyt ja monesti muulloinkin.

Loppuun tehtiin yksi kisamainen hyppy, jossa vähän teputusta ja ihan vinoon istuminen mutta muuten mallikas. Video siitä alla.

Pikatsekkaus noudoista ja suunnat

Ponderoissa tehtiin luoksepäästävyys ja paikkamakuu, omavalintana nouto ja loppuun suuntien opetuksen tilannekatsaus.

Luoksepäästävyydessä Karu on ollut tosi hyvä viime kerrat, nyt nousi kun oikein ahkerasti siliteltiin, mutta ei mitään vakavaa. Paikkamakuu tehtiin ryhmästä erillään, Olli varmisti, tein tosi helppona kun koiro oli ihan kiljukaula. Koska Karu keskittyy hyvin kun teen jotain (seuraa minua), niin vinkkinä yllättää koiraa "staattisesta" tilasta esim. heittää nami ja vapautus, jotta pysyisi tarkkaavaisena.

Noudoista vinkkinä nätisti ottamisen vahvistamista eli lyhyellä matkalla käsky Tuo! ja heti kun koira nostaa kapulan niin JES! ja vapautus lelulle. Toisena harjoituksena pitkällä matkalla luoksetuloa kapula suussa, eli jätetään koira istumaan pitäen kapulaa ja kutsutaan sitten luokse.

Suunnat meni ok, tätä harjoiteltiin kerran kotonakin ja hyvin valkkaa sen mihin vinkataan. Jatkoharjoituksena niin että koira seisoo, namit kauempana sivuilla ja ohjaaja kauempana + vaikeusastetta lisää jättämällä koira esim. vinoon vasemmalle ja lähetetään kuitenkin oikealle.

Hirmu haistelevainen ja äänekäs oli tänään.

Itsenäisyyspäivän tottikset

KPSH ry:n Haku 2 -ryhmä kokoontui seuran majalle Maaningalle laittamaan vuotta pakettiin- vaikka harjoitukset jatkuukin niin pitkään kuin mahdollista - ja tottistelemaan siinä samalla. Kuvattiin kaikkien suoritukset, ja syötiin ja juotiin harjoituksen jälkeen majalla keskustellen tämän vuoden tavoitteiden onnistumisesta ja ensi vuoden tavoitteista.

Ensi vuoden tavoite Karun osalta on BH-kokeen suorittaminen ja kehittyminen haussa. Syksy ollaan panostettu siihen että käytetään nenää silmien sijasta ja se on mennyt aivan oikeaan suuntaan sen jälkeen kun siirryttiin tuulettomista iltatreeneistä tuulisiin lauantaitreeneihin. BH-kokeessa on meillä vielä paljon harjoiteltavaa - joista ensimmäisenä tulee mieleen hallinta. Se tietysti pätee kaikkeen tekemiseen.

Itse tottis meni tänään minun osalta penkin alle. Keskityn nyt hiukan aikaa seuraaviin asioihin:

1. Vaadin ja palkitsen kontaktista. Tämä ei ollut suuri ongelma tänään - mutta hallinnan suhteen se on ensiarvoisen tärkeää.
2. Otan sikailut pois. Jos minä en ole palkitsemassa koiraa, niin se ei hypi päälle yrittäen ryöstää lelua. Tämä oli ongelmana tänään.
3. Palkitsen ja vaadin nopean irroituksen. Tämäkin oli ongelma tänään.
4. Rälläys ei kannata - minun luokse tulo kannattaa.

Motivoituneet tokottelut

Karu on nykyisin jo vähän parempi siinä, että odottaa kentällä (ja varsinkin kotona) että mitä seuraavaksi tehdään - palkan jälkeen ei siis häviä tyystin kuulolta. Se on kiva. Mistähän se johtuu?

Tänään tokoteltiin ruutua, luoksetulon pysäytyksiä, seuraamista ja käännöksiä sekä vähän hyppyä. Väliin paikkamakuu ryhmässä, jossa Jaanan kepo varmisti Karun pysymisen (kiitos!). Paikkamakuussa ollaan nyt siinä tilanteessa, että pysyy minusta ihan hyvällä ilmeellä, valppaana mutta rauhallisena, ne lyhyet pätkät ja silloin jos liikun (kun on jotain seurattavaa). Alkaa kuitenkin helposti piipata ja tulla levottomaksi, jos pidempään aikaan ei tapahdu mitään. Meidän ongelma ei selvästikään ole matka tai ehkä edes häiriöt, vaan se "mitääntapahtumattomuuskeston" rakentaminen. Nyt voin tehdä niin, että kävelen rauhassa kauas, käännyn koiraa kohti ja lasken 15 sekuntia, kehun äänellä, lasken vielä 10 sekuntia ja kävelen sitten välipalkkaamaan. Tämän kestää, samoin kuin sen, jos kävelen hallin toisessa reunassa edestakaisin tms (seuraa aktiivisena). Täytynee vain pikkuhiljaa pidentää sitä kestoa. Ja pitää aina varmistaja kuitenkin.

Ruututreeniä on tehty muutama kerta harvakseltaan, kerran kuussa, mutta se on mennyt hyvin. Nyt tein niin, että ensimmäisen lähetyksen apuohjaaja hetsasi lelulla, toiseen jätin vaivihkaa lelun valmiiksi ruutuun ja sen jälkeen parikolme tyhjään ruutuun lähetystä niin, että appari heitti lelun kun koira oli juossut ruutuun. Hyvin meni, joten pidettiin tuumaustauko että mitäs sitten - sinne pitäisi pysähtyä. Tein yhden niin, että lähetin läheltä, ja pysäytin STOP! + vahva käsimerkki -> pysähtyi -> palkka lensi. Viimeinen otettiin kaukaa tyhjään ruutuun, juoksin perässä lähemmäs ja rääkäisin pysäytyksen -> pysähtyi -> sekunti -> appari heitti palkan. Tosi hyvä! Yli menee kyllä helposti, kun vauhti on kova.

Seuraamisessa kurvailtiin suoria ja vasemmalle käännöksiä, niistä videopätkä alla. Kääntyminen on vielä aika vaikeaa, suoraan kävely alkaa jo sujua, ohjaajalta siis :) Kiitos Annileena kuvauksesta.

 

Viimeiseksi otettiin vielä pari hyppyä, ensimmäiseen hain terävyyttä pysähtymiseen Stop + lelu lentää samantien, toisessa loppu liikkeenomaisesti jossa pysähtyi kohtuullisen ok mutta steppasi taas vähän kun lähestyin. Muistettava vahvistaa siis seisomassa pysymistäkin vielä. Allösöpöli pentu Bruno harjoitteli lelunmetsästystä samaan aikaan ja oli Karulle ihan toooosi vaikea häiriö, joten luovuttiin enemmistä hypyistä ja tehtiin jotain hömpöttelyä loppuun. Olin ihan tyytyväinen Karuun siitä, että vaikka sen teki tosi kovasti mieli mennä pennun luo, ei kuitenkaan karannut eikä kiskonut ja sinnepäin hiippaillessaankin palasi kutsumalla takaisin luokseni. Ei olisi vielä kesällä noin toiminut!

Häkissä piippasi tänään taas enemmän kuin parilla viime kerralla.

Hakua silleen oikeiden koirien malliin

KPSH:n hakuporukan kanssa tänään taas metsässä. Aiemmin olemme tehneet tuuli-ilmaisua, mutta tänään otimme seuraavan askeleen. Idea oli nyt että mennään keskilinjaa ja käytetään tuulta apuna. Kun koira haistaa maalimiehen mutta on rauhallinen Ukko! ja matkaan.

Tehtiin neljä toistoa. Ensimmäinen meni pieleen. Koira sai vainun toisesta maalimiehestä, mutta siirryttiin suoran piston päähän toisesta. Kun lähetin koiran pisto ei lähtenyt suoraan koska se kääntyi aiemman hajun perään. Seurasi rälläämistä edestakaisin ja yritin viheltää koiran luokse. Karu löysi tuurilla sen maalimiehen joka pitikin löytää. Väärää toimintaa vahvistettiin.

Seuraavassa pistossa ei ollut samaa ongelmaa. Tällä kertaa ongelmana oli se että minä luulin maalimiehen olevan merkityllä piilolla mutta siellä olikin ainoastaan sadeviitta. Lähetin koiran ja se juoksi suoraan piilolle - ja hämmästyi siitä että viitan alta ei löytynyt mitään. Uudestaan. Tällä kertaa niin että näin oikeasti maalimiehen ennen kuin lähetin koiran. Meni oikein hyvin.

Kolmas maalimies löytyi kaikkein parhaiten suoraan juosten ehkä 30-40 metriä.Neljäs ja viimeinen oli alueen nurkassa ja löytyi selvästi hajulla. Koira ei lähtenyt suoraan maalimiehelle vaikka lähetinkin sen linjan mukaan menemään vaan vähän vinoon ja juoksi alueen ulkopuolella olevalle laavulle mutta kääntyi hajun saatuaan.

Kaikissa palkkana hiukan kissanruokaa jonka sai sen jälkeen kun rauhottui maalimiehen viereen ja meni maahan. Tämän jälkeen leikki. Haluan käyttää ruokapalkkaa että  saadaan vahvistettua rauhoittumista ja hallittua käytöstä maalimiehen luona. Pelkkä leikkipalkka on luultavasti palkitsevampi mutta saattaisi nostaa koiraa liikaa tässä vaiheessa.

Kivaa oli.

Letkajenkkaa

Mietin tänään että meidän koirankoulutushomma muistuttaa vähän letkajenkkaa, pompitaan yksi askel eteen ja samantien toinen taakse, välillä viskellään sivulle harha-askeleita ja onneksi aina toisinaan mennään vähän eteenkinpäin. Pirjo muistutteli meitä eilen perusasioiden opettamisesta kunnolla alusta oikein sen sijaan, että kikkailtaisiin korjauksia. Minä aloitin alusta eteen istumisen opettamisen.

Karulla on aina ollut hyvin vahva ominaispiirre istua taaksepäin eli kun seisovan koiran kuono on paikassa x, ja se siltä paikaltaan istahtaa, niin kuono on paikassa (x - vähintään puoli metriä). Eteenistuminen menee samalla sapluunalla, eli lähestyvän koiran kuono käy hyvinkin lähellä ohjaajaa, jopa tökkää napaan, ja sekuntia myöhemmin kun liike pysähtyy se on ihan liian kaukana.

Asiaa yritin korjata jo heinäkuussa tehokuurilla ja idea oli kyllä silloinkin oikea, toteutus vain jäi kesken. Vaatii ilmeisen paljon toistoja ja sitkeää harjoittelua. Otetaan taas yksi uusi alku siis. Minulla on visio tavoitetilasta ja Tie tottelevaisuusvalioksi -kirja, josta luen mitä pitää tehdä (tosin siinä ohjeistettiin istumaan tuolilla, mutta jouduin hyppäämään suoraan seisomavaiheeseen, kun nenät vastakkain oli vaikea opetella kuonon lepuuttamista mahaa vasten). Heinäkuun videoon muutoksina pyrin nyt siihen koira on oikeasti tassuinensa lähellä eikä vain venytä, oppii lepuuttamaan kuonoa mahaa vasten ja hakeutuu itse oikeaan paikkaan.



Tämänpäiväisessä videossa alussa on koirolle tosi vaikeaa tuoda tassuja lähelle, lopussa on jo paremmin. Tätä me nyt sitten vissiin toistellaan niin kauan, että Karu liimautuu tuohon napanappulanamiasentoon itsestään aina, jos satun jossain toimettomana seisoskelemaan :E

Seuraamisaskeleita ees, taas ja sinne sun tänne

Pirjon tokosteluissa tänään vedettiin alkuun yhdessä ja myöhemmin muiden suorittaesa vähän paikkamakuuta, yksilösuorituksena seuraamista eri suuntiin ja vauhdeilla ja loppuun vähän kontaktiharjoitusta ja suuntien / ohjatun noudon teoriaa.

Paikkamakuissa Olli varmisti. Karu pysyi, meinasi välillä haistella ja piippailla, mutta ei näyttänyt mahdottoman levottomalta. Menin kauas ja laskeskelin paikallani sekunteja - joskus 15, joskus 25 - ja sitten kehuin ja kävin palkkaamassa. Tuntuu, että ongelma ei ole etäisyys tai häiriöt vaan nimenomaan se aika eli tylsä pitkä hetki jolloin ei tapahdu mitään.

Pirjon kansa katsottiin käännöksiä - vasemmalle heittää jopa vähän yli tai pää kääntyy hassusti, voidaan "loiventaa" kurvia liikkeessä, välillä toki tiukkoja käännös-seis-ottojakin. Askeleet oikealle menivät ihan jees, vasemmalle ja taakse Kartsa oli ihan huuli pyöreänä. Ei olla niitä tehty. Hidas käynti meni minusta tosi hyvin, juoksussa meinasi vähän hitailla ja irrota - ihmetteli selvästi sitäkin. Hirmu kivasti oli nyt mukana tekemässä, yritti eikä kadonnut henkisesti paikalta palkan jälkeen.

Kotiläksynä suuntien opettamista, ensi kerralle kapula mukaan.

Ti-tottis

Tiistaina tottisteltiin KPSH:n vuorolla Kuopiohallin kentällä. Minulla ja Karulla oli ohjelmassa saalisvietin nostoa ja leikkimisen harjoittelua - ja tietysti seuraamista. Nyt on kaksi isoa nahkasäämiskää millä leikkiä. Tosin ne eivät ole yhtä helppoja vaihtaa kuin narupallot. Mutta kyllä ne kiinnostaa.

Samanlaista intensiteettiä en kuitenkaan saanut aikaan kuin aiemmin rauhallisemmissa olosuhteissa. Treenata pitää ennen muuta kotona ja lähellä nyt.