Thoughts from training break

Looks like we're having an easy version of kennel cough. Karu coughed notably only two first days and then get little bit winded and wheezing couple more days, but have not had any symptoms after the weekend.

We have kept him at rest, with the exception of playing with kids and wrestling with my sister. We have done some walkings on a leash with a pieces of Mennään! -training:

• Mennään! -command while staying and if the dog looks at me, Jes! -> piece of frankfurter
• when looks again, Jes! -> pof (if not looking at all, some remark)
• when Karu gets the idea and looks again immediately after eating pof, take one step -> when looks, Jes! + pof
• when eye contact remains while walking, reward irregularly with Jes! + pof
• after a short walk clear permit to sniff again

Goes quite well, even in front of the dogs that keep barking in neighbors yard. In need of some more serious distractions!

Cough!

Karu began to cough yesterday. Most likely it's kennel cough since many of dogs in our training groups have had same symptoms. If coughing stays normal and dog doesn't have a fever, the patient is best treated just by staying at rest.

That also means we're in quarantine, so no training in public places or meeting other dogs for at least two weeks. And no kicksparking in spring sunshine. Blah.

when in cough, a dog is supposed to wear jacket even if temperature is only three degrees below zero.

Kicksparking: second shot

As the dog and the owner had both mentally recovered from the shock of the first try, it was time to try again - bravely without any helping hands. About three kilometers, of which the first and the last less than kilometer just walking or jogging, and in the middle pulling in five short sections. Permit to go (HOPHOP) was clearly understood, stop command (SEEEEIIIIISS) didn't ring any bells.

Pulling went very well and was fun, but walking or jogging beside the sled was horribly difficult, especially after pulling. Karu even started to howl and bark when asked not to go full speed but walk nicely on a loose leash. I doubted not every dog just by nature loves pulling and knows what to do, but apparently our dog does.

(trying to improve my english writing skills - will write some of these posts in english).

Hyppyä ja häiriöitä

Tokoryhmän treeneissä nautiskeltiin tänään taas Katja R:n ohjauksessa. Päivän aiheena lukarin mukaisesti hyppy ja häiriökontakti.

Alkuun tehtiin kehääntulo, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Yritin omaa kehäänmenovuoroa odotellessa pitää koiran kontaktissa ja liikkeessä, mutta silti heti Katjan luo kurvatessa aloitti kitinän ja levottoman kohnauksen. Omaa toimintaa pitää vielä petrata - lukea paremmin koiraa niin että sekä puuttuu tilanteeseen ennenkuin se on jo päällä että myös palkkaa ajoissa ja tarpeeksi nopeasti.

Paikkamakuu tehtiin erillään muista, meni yllättävän hyvin, pientä hiljaista piippiä aina välillä mutta kohtalaisen rento ja keskittynyt. Tehtiin vähän vajaa aika ja yksi välipalkkaus. Tein toisen paikkamakuu treenin keskellä yksin siten että olin kaukana ja Olli varmisti. Aika vain vajaa minuutti, meni hyvin. Nyt vaan sitkeästi kun jaksaisi toistaa näitä joka treenissä pari onnistunutta makuutusta. Karu on selvästi alkanut mennä paremmin oikeaan mielentilaan makuissa, kunhan tilanteesta tekee sille riittävän helpon.

Hyppyosiossa tsekattiin viimeviikkoiset esteen lähelle tulo (osasin jo paremmin!) ja pysäytys (teki ekalla tosi hienon stopin!) ja loppuaika tutkailtiin paikallaan seisomisen vahvistamista - pitää katsoa koiron kinttuja ja huomioida (huomauttamalla) heti painonsiirrosta + palkita suoruutta vahvistaen pään takaa vasemmalta, jolloin perusasentokin on suora, kun koira ei seistessään ole painonsiirrollisesti mutkalla etuosa ohjaajaa kohti. Alla olevasta kuvasta näkee hyvin miten mutkalla koiro on, vaikka teknisesti on ihan suora.

Häiriökontaktia suhailtiin Brunon ja Moskun kanssa yhtä aikaa. Perusasentoja, seuraamista, vähän makuutakin. Karu meni jännästi vähän "varautuneeseen" tilaan harjoituksen edetessä, alkoi himmailla seuraamisessa ja oli epävarman oloinen. Ilmeisesti vaan tapahtui vielä liikaa asioita yhtä aikaa - keskittymiskyky huono.

Kurkattiin myös kehäpalkkaa jossa nyt syttyi paremmin. Treenissä muistettava tehdä esim. sarjaa liike (vaikka perusasentoon tulo) - kehäpalkka - uudelleen sama liike - palkka + jos koiro ei syty kehäpalkasta niin lisätään siihen (ohjaajaan) kierroksia niin että syttyy.

Tämän kerran pointti: koira alkaa jo tietää, ettei saa lähteä & pitäisi pitää kontaktia -> ohjaajan pitää alkaa huomata tilanteet joissa koira ajattelee väärin tekemistä ja huomauttaa (vaatia) oikein toimimista, eikä vain odottaa että koira korjaa (esim. palaa kontaktiin).

Perustreeni

Tänään käytiin hallilla tekemässä luoksetulon loppuja, vasemmalle käännöksiä yrittäen säilyttää kontakti ja pari paikkamakuuta. Oheistoimintona jatkettiin eilen tehtyjä kontaktiharjoituksia Mennään -käskyn alla ja uutena "hallintaharjoitteena" palkkapallon pudotusta / heittoa häiriötyylisesti - ei saa ottaa ilman lupaa.

Kiva treeni oli taas. Olli kuvaili, alla pätkä käännösharjoituksessa, jossa siis keskityttiin vain siihen että kontakti pysyisi kääntyessä. On mennyt paljon eteenpäin eli pienet käännökset paikallaan onnistuvat jo ilman massiivista kuonon vippausta, mutta heti kun on vauhtia alla niin edelleen kontakti katoaa.



Paikkamakuissa toinen kolmeminuuttinen josta pari viimeistä tylsänä yhdellä välikehulla - hyvin jaksoi. Toisessa vähän häiriöitä (mm. hallin maton harjausta) ja piilossakäyntiä, hyvin meni tämäkin. Luoksetuloissa tulee kohtalaisen varmasti suoraan ja riittävän lähelle, mutta ottaa edelleen toisinaan kuononvenytysloikkatörmäyksen loppuun.

Dobermann powered Kicksparking!

Meillä on tuo urheilullisuus saanut uuden ulottuvuuden kun nössön sisäkoiran aktivointivälineiksi on hankittu Nonstop Combined Harness -valjaat ja Kickspark.

Kuten liikkuvista kuvista näkyy, kaveri on ihan omassa elementissään. Jännitys koetaankin siellä narun toisessa päässä.




Tässä vaiheessa ollaan tehty vain lyhyttä pätkää jotta into pysyy varmasti mukana. Hop-Hopilla lähdetään menemään. Seiiiiiiiis! on pysähtymiskäsky. Samalla isketään itse jarrut päälle ja palkitaan kun koira pysätyy ja tulee luokse.

Mukavaa matkantekoa

Oikein hyvä treenifiilis on nyt. Olen lueskellut ajatuksella Riikalta saatuja muistiinpanoja Johanna Nivalan tottissemmasta ja kahlaillut muutamia muitakin artikkeleja uudelleen (tuntuu, että kaikki suomalaiset perusjutut tuli luettua jo silloin kun Karu oli pieni...), esimerkiksi Canis-sivustolta.

Hinku tekemään on myös kova ja arkipäiviä tulee tarkasteltua siitä näkökulmasta, että mihin väliin voisi ujuttaa koironkanssatouhuamishetken. Niin kuin nyt vaikka eilen illalla työkaverin läksiäisten pääruoan ja jälkiruoan väliin. Hurautus telkkiselle, korkkarit nurkkaan ja homma rullaamaan.

Päätin etukäteen keskittyä fiilikseen ja sitä kautta äänettömyyteen. Häkkitauoilta takaisin tekemään pääsi kun ensin rauhoittui, ja avattuani häkin oven vaadin vielä rauhallisen pötkötyksen ennen vapautusta. Kentällä tehtiin paljon leikistä käskyn alle siirtymiä, lähinnä seuraamiseen, mitkä meni oikein hyvin. Tein myös niitä liikkeen aloituksia, aloitusperusasentoja ja sain niihin sellaisen fiiliksen, että koira singahti sivulle ja oli selvästi vireessä - hyvä.

Toisena juttuna tehtiin merkkiä, joka ei mennyt ihan putkeen. Koira meni innolla sinnepäin, ja vaikka yritin kehua sitä oikeansuuntaisesti liikkeestä, niin sain aikaan jonkinlaisen turhauman kun yritin viilata paikkaa paremmaksi. Vire oli ehkä vähän liiankin korkealla taas tähän tekemiseen, kun Karulle oli vähän epäselvää mitä tarkalleen ottaen pitää tehdä (saadakseen palkan), niin tarjosi vaikka mitä ja tuskastui, kun mikään ei kelvannut.

Tehtiin kaksi paikkamakuuta, toinen lyhyempi ja toinen pitkä, jossa kävin välillä minuutin piilossa. Oikein hyviä molemmat. Tekee minusta tosi hyvin ilman häiriöitä. On rento, hyvä ilme, pää pysyy paikallaan, äänetön.

Tehtiin myös Ajattelun seurauksena Innovatiivisia perusharjoitteita eli kontaktia ja hallintaa. Jälkimmäiseen sellaisia harjoituksia, että heitin nakinpalan pitkälle, vapautin koiran, kun lähti juoksemaan nakille rääkäisin TULE! ja kunnon palkat joko jo minua kohti kääntymisestä tai luoksetulolopusta. Tässä kävi niin, että jos nakki oli liian lähellä koiraa kun kutsuin, nappasi ensin sen nakinpalan ja tuli vasta sitten. Ilmiselvä optimoijaeläin.

Kontaktijuttuja tein vapaamuotoisessa "mennään" - menossa, jossa ongelmana on ollut se että koiro lähtee liian reippaasti liian kauas, kun pitäisi hengata siinä lähellä. Näissä odottelin hetken, jossa sattui vilkaisemaan minua -> Jes! ja nakinpala. Karu muisti äkkiä tämän leikin ja hetken päästä sain juosta ja kääntyillä miten vaan, hakeutui aina kontaktiin. Näitä pitäisi tehdä paljon muualla kuin treenissä, eli siellä kaupan pihalla ja lenkillä jne jne.

Kivaa oli. Tähän fiilikseen sopii erityisen hyvin se klisee, ettei päämäärä ole tärkeä vaan matka sinne.

Tottista työn päälle!

On se vaan mukava, että kun työmatkalta laskeutuu kotikentälle, niin siellä ollaan vastassa koko köörillä koiraa myöten valmiina harjoittelemaan. Puku vaihtui Telkkistentien vessassa rönttätoppahousuihin ja paitaan ja eikun treenaamaan.  Anna ja minä oltiin ainoat koiranohjaajat tällä kertaa. Anne ja Katja oli myös mukana. Ja lapset meuhkaamassa.

Ensin paikkamakuu. Pientä ulinaa alussa, sitten rauhottui. Pientä ulinaa keskellä mutta kuunteli öppiä. Olin kaukana ja puoliksi piilossa. Jos olisin ollut lähellä olisi hyvin todennäköisesti piipannut enemmän. Kissanruokapalkka.

Seuraaminen. Lyhyttä pätkää. Tein sen virheen, että aloitin käskemällä koiran perusasentoon sen sijaan että olisimme lähteneet suoraan liikkeeseen. Siinä mielessä se oli virhe, että seuraamisen sijasta tulikin harjoiteltua myös perusasentoon tuloa. Mutta toisaalta lyhyt liike ja pysähdys vaatii sitä että tehdään ne perusasennotkin kunnolla. Ehkä se mitä yritän sanoa on, että nyt kun en ole pitkään aikaan taas tehnyt tätä kunnolla, minulle itselleni ei ole enää niin selkeää mitä haluan että harjoittelemme ja miten.

Luoksetulon loppu. Tätä tehtiin ensin muutaman kerran namilla ohjaten ja sitten ilman. Ihan hyvin se menee. Törmäystä voi ehkäistä nojaamalla eteenpäin kuten Katja on tehnyt. Kokeiltiin myös jalan käyttöä pysäyttämässä (eli vähän nostaa eteen) ja se on hyvin tehokkaasti (helposti liikaa) toimiva. Paljon parempi kuin aikaisemmin.

Liikkeestä pysähtyminen. Aluksi ihan pieleen. Ei toiminut sanalla. Piti antaa voimakas käsiapu moneen toistoon ennenkuin koiralle oli selvää mitä odotettiin ja sen jälkeen se jo toimikin pelkällä käskyllä. Palkkasin hyvästä pysähdyksestä koiran taakse pallon heittämisellä.

Hyppynouto. Tosi mukavasti meni. Ei varastanut hypylle. Hyppäsi ja haki kapulan. Hyppäsi taas (varmistin näyttämällä estettä kun koira juoksi takaisin). Palkkasin kun tuli yli. Tosi mahtavaa.

Ihan lopuksi tehtiin vielä toinen paikkamakuu. Meni piippaamatta. Touhuilin muuta ja palkkasin sitten melko nopeasti kissanruoalla.

Erivauhtisia seuruita ja erilaisia varastamisia hypylle

Ponderoissa tänään katsottiin Karun kanssa seuraamista eri vauhdeissa (hidasta käyntiä, juoksua) ja kurveissa, ja juostenkin kurveissa. Juoksussa vielä väljenee paljon ja ei käytä ollenkaan takaosaa käännöksissä, mutta kivasti hölkötti mukana, vähän kummastellen tosin. Hidas käynti meni minusta ihan ok. Käännöksissä vasemmalle menettää edelleen kontaktin, mutta nyt paikalla kääntymisissä pysyi jo kontaktissa eli kai se siitä korjaantuu kun koira harjaantuu.

Hypyssä otti häiriötä sisään ramppaavista seuraavan tunnin kurssilaisista ja varasti poikkeuksellisesti hypyn edessä istumisesta - kahdestikin. Mentiin siis hyvällä skarpilla kontaktissa seuraten esteen eteen, pysähdys, koira katosi kontaktista kyttäämään liikennettä, muisti että jotain oli kesken ("oho ainii hyppy") -> lähti ennen käskyä. Hypyt ok, kuulemma hyvä tekniikka.

Alkupaikkamakuu oli taas tosi huono. Ihan turha kai niitä on tehdäkään. Yritin nyt tehdä eri tavalla, palkita heti hyvästä lyhyestäkin pätkästä jne mutta ei se vaan oikein onnistu.

Älynpilkahduksia ja viitoitusta eteenpäin

Aina toisinaan sattuu sellaisia treenikertoja, joissa tuntuu että ymmärtää jotain - hetken ajan on ihan kirkasta ja selvää, ja jää hinku tehdä lisää kun kerrankin tietää, mitä pitäisi tehdä ja miksi. Tällaisia harjoituksia on useimmiten silloin, kun omaa tekemistä kommentoimassa on joku joka näkee "pinnan alle" sen hetkisen suorituksen syihin ja seurauksiin. Tänään oli tällainen hyvä kerta - iso kiitos Katja R.

Päivän teemana oli hyppy ja kaukokäskyt, Karulla siinä sivussa pohdittiin äänenkäyttöä (koiran osalta ja vähän ohjaajankin). Pointteja:

• Hypylle varastaminen estettä lähestyttäessä unohtui heti kun lakkasin varomasta, hyssyttämästä ja hiippailemasta eli kun koiran vire oli hyvä ja kontakti minussa niin eihän se mihinkään lähde.
• Hypylle edelleen joka harjoituskerralla suorapalkkoja eteenpäin koiran yli sen hypätessä niin, että vahvistuu suoraan eteenpäin meno eikä se oikealle kääntyminen
• Hypyn jälkeinen pysäytyskäsky pitää tulla ajoissa ts. heti kun koira koskettaa maata - ei saa odottaa että se itse kääntyy
• Voi tehdä varsin napakoita avustettuja pysäytyskäskyjä, tarkoitus saada koira "hätkähtämään" käskyä jotta kääntyy nopeasti heti alastulon jälkeen -> palkka lentää koiran taakse
• Kaukoissa seiso-maahan vaatii vielä avun oikeaan tekniikkaan, pitää itse rauhassa katsoa vähemmän voimakas apu kuin nykyinen nenästä namilla ohjaus
• Kaukoissakin pitää miettiä viretilaa, kotona kun ei tuskastu ja kitise voi tehdä rauhassa namilla tekniikkaa, hallille tuodaan sitten kun osaa ja tehdään esim. kolme vaihtoa -> lelupalkka (suunta taakse)
• Oma äänenkäyttö: selkeämmin erottuvat kehut ennen lihapullaa

Tärkeintä - koira on hiljaa ja hyvällä ilmeellä ollessaan sopivassa vireessä - tekemisessä pitää edelleen keskittyä siihen, että vire on oikea ja se pysyy yllä. Karu ei kitise innokkuuttaan ollessaan korkeassa tekemisvireessä vaan ääni liittyy jotenkin niihin tilanteisiin, joissa tekeminen on "tylsää", pitää odottaa jotain tai vire on läntätty hyvin matalalle ja sitten pyydetään suoritusta (esim. paikkamakuu, pitkät perusasento- tai kaukokäskyharjoitukset, kehäpalkan jälkeen seuraavan liikkeen aloitusasento jne).

Minä olen varmasti vähän liikaa keskittynyt nyt siihen, että koiro pysyy hanskassa (laskemalla sen kierroksia). Koitetaan palata taas vähän takaisin sopivan korkeaan vireeseen (helppoa) ja erityisesti sen kanavointiin hallittuun yhdessä tekemiseen (paljon vaikeampaa).

Häkissä olot olen tällä hetkellä tehnyt niin, että häkki on peitetty ja en ole koiran lähellä, ainoastaan komennan äänellä kauempaa jos yltyy kovasti rääkymään + pyrin ottamaan häkistä silloin, kun on hiljaa ja rauhallinen. Mennään tällä nyt ainakin jonnin aikaa. Koko ajanhan se siellä vingustelee.

Ihka ensimmäiset möllitokot

Kisaura korkattiin matalan kynnyksen meiningillä eli möllitokottelemalla tutussa hallissa oman seuran järjestämänä - kiitos järjestäjille ja kisakumppaneille!

Melko lailla eilisen suunnitelman mukaan meni, mutta oli toki paljon vaikeampaa kuin treeneissä. Liikkeiden välit eivät menneet vielä niin hyvin kuin toivoin, eli hieman meinasi harhailla, protestikitisi liikkeiden alussa perusasentoon tulossa ja oli muutenkin hieman vallaton. Kokonaisuutena pysyi kuitenkin kasassa eli tavoite saavutettiin.

Saatiin hieno arvostelupöytäkirja muistoksi - alla siitä numerot ja kommentit ja omat mietteet perässä liikekohtaisesti:

• luoksepäästävyys (10) - huonompi kuin yleensä, peruutti, intoili, nuoleskeli mutta piti kuitenkin tassut alhaalla
• paikalla makuu (8, vinkui) - pidin hihnassa, oli aika huono ja äänekäs, ensimmäisen minuutin kohtalainen mutta sitten paheni niin, että jouduin menemään ihan lähelle ja komentamaankin
• seuraaminen hihnassa (8, hieman levoton, alku hyvä, käännöksissä häslinkiä) - meni kuten ajattelinkin, vaatii vielä paljon työtä käännökset ja pitkät pätkät, alussa possuili hyppimällä vasten
• seuraaminen ilman hihnaa (8.5, liike kesken) - samankaltainen kuin hihnassa, palkkasin kesken hyvän pätkän
• maahanmeno (9.5, pieni apu) - tämä oli ihan hyvä, ei haistellut ja ei ollut hirmu hidas
• luoksetulo (7, törmäsi, 2* sivulle käsky) - tein kuten suunnittelin, pysyi hyvin, törmäsi ja koitti vain tiivistää ensimmäisellä sivukäskyllä, muuten ok
• seisominen (9.5, pieni käsiapu) - tämäkin ok, ei haistelua, vino loppuperusasento
• hyppy (8) - tosi huono! laitoin hihnaan - olisi varastanut ilman sitä, ekalla käskyllä lähti hypyn jälkeen loikottamaan minne sattui, toisella yrittämällä pysähtyi hitaasti
• kokonaisvaikutelma (8, innokas, hallintaa harjoiteltava) - juu.

Rauhallista ja rentoa

Huomenna mennään möllitokoilemaan! Ekat kisat, eikä edes jännitä, höh. Sotasuunnitelma on kyllä valmiina - tavoitteena on tehdä sellainen rauhallinen ja kasassa pysyvä kokeenomainen harjoitus, josta koiro ei karkaa kesken kaiken minnekään. Ennakkoarvelut liikkeistä:

• luoksepäästävyys - ok
• paikallaan makuu - ei onnistu, en tee kokeenomaisesti, vaan narussa lähellä pysyen ja tarvittaessa välipalkaten
• seuraaminen kytkettynä - loikottaa mukana, väljä, huonoja käännöksiä, voi vaatia lisäkäskyjä - palkkaan kesken liikkeen, jos tekee hyvän pätkän
• seuraaminen vapaana - kuten edellinen
• jäävät - ok
• luoksetulo - teen niin että käyn kaukana, mutta palaan noin 5 metrin päähän koirasta ennen kutsua
• hyppy - ok, jos ei varasta - otan ehkä narusta kiinni hypylle mentäessä

Hirrrrmuiset suunnitelmat siis.

Tänään käytiin hallilla kahdestaan kokeilemassa että miten käy jos yritän seuruuttaa alokasluokan kaavion. Kyllähän se mukana hiihti muttei nyt ihan seuraamisesta voi puhua. Tehtiin myös luoksetuloja ja yhdet jäävätkin, sekä palkkauksia perusasentoon tuloista ja paljon leikkiä. 

Paikkamakuita tehtiin kaksi. Aloitettiin makuulla, josta oli tarkoitus tehdä pitkä mutta olikin niin hyvä aloitus että palkkasin alle puolen minuutin kohdalla, kun vain napotti rauhallisena. Toinen myöhemmin kolmeminuuttisena ilman välipalkkaa mutta kehuen noin puolen minuutin välein, hyvä oli tämäkin.

Oikein mukava ja rento treenikerta.

Tottista - tai mikä tämä laji nyt olikaan!

No niin. Minulla ja Karulla on taas ainakin jonkin aikaa viikottaiset tottistreenit! Alkaen tänään, aina torstaisin ja ainakin maaliskuun loppuun. Oltiin Telkkistentien hallilla ja treenattiin muiden mukana ihan oikeasti. Minä en osannut, mutta Karu osasi ihan hyvin. Kolme kertaa käytiin häkissä ulisemisen välillä kentällä.

Ensin tehtiin seuraamista ja vähän käännöksiä. Hallilla on iso peili jota en oikein osannut käyttää. Seuraaminen on niin paljon parempaa kuin mitä se oli syksyllä. Kyllähän se välillä seilaa, mutta nyt mennään jo pitkiä pätkiä ja välillä kääntyilläänkin. Voisi sanoa että hurjasti oikeaan suuntaa menty mutta matkaa on vielä jäljellä. Tämän harjoituksen lopuksi vein Karun pari kertaa esteen eteen tarkoituksen estää karkaaminen hypylle. Ei karannut, eli hyvä niin.

Seuraavaksi harjoiteltiin hyppytekniikkaa kuuden agilityesteen sarjassa. Tosi kivasti meni. Esteiden välit sopivia ja koira tykkäsi kovasti. Pikkuisen leikkiä päälle ja lyhyet seuraamiset ja taas esteen edessä kääntyilemässä ja näyttämässä koiralle että vaikka olisi este niin aina ei pidä hypätä siitä yli.

Viimeinen pätkä mentiin sitten putkesta läpi. Broileripullalla kun ohjasi sisään niin hienosti se meni. Ja vauhdilla läpi.

On se kivaa tämä tottis!

Mölötti

Tänään tehtiin perusasennossa (ja vähän seuratessakin) häiriökontaktia - meni ok, seisomista paikallaan ja stoppeja - ok kun keskenämme tehtiin, mutta Pirjon kanssa katsoessa häipyi täysin kuulolta ja jäi tuijottelemaan jotain koiroa + alkuun yhteispaikkamakuu, joka oli normi huono. Äääh.

Luoksetulotreeniä aina vaan edelleen hinkaten

Joulukuussa (eli iäisyys sitten) aloitettua eteen istumista ollaan sitkeästi harjoiteltu treeneissä ja kotosalla. Tulee riittävän lähelle. Tulee kovaa, sutii, yrittää jopa vähän jarruttaa ennenkuin törmää. Hyvä, tavoite saavutettu - tulee tarpeeksi lähelle! Pirjo kehotti viimeksi vahvistamaan edelleen sitä oikeaan paikkaan suoraan tulemista ja antaa vaan törmätä - pieni koiraa kohti ylävartalolla kallistuminen tuntuu auttavan jarrujen löytymistä.

Sisätiloissa alkaa tulla jo talon mitat vastaan tässä harjoituksessa. Parketin sietokyvystä puhumattakaan.

Ekat hyppynoudot

Erilaiset noudot on meillä melko myöhäisherännäisvaiheessa eli on tehty harvakseltaan ja vain pitämistä ja tasamaanoudon alkuosaa, kapulan nostamista jne. Tänään tokoryhmän ohjelman mukaisesti kokeiltiin hyppynoutoa eli ensin hyppyytystä kapula suussa - ei ongelmaa, sitten heitettiin kapulaa esteen yli ja koiro perään - ihan ok muuten, mutta ei selvästi tiennyt että pitää tulla hyppäämällä takaisin eli kiersi. Kun näytin ajoissa esteen, tuli hypäten. Yllättävän hyvin mennyt harjoitus kuitenkin.

Toisena juttuna tehtiin stoppeja liikkeestä vapaamuotoisesti, tavoitteena terävöittää pysähtymistä kun vähän tepustelee. Se onnistuikin kädellä auttamalla. Varmasti saisi tehtyä ihan nopea liikkeestä seisomaan jäämisen, jos vaan treenailisi ja palkkaisi kunnon nopeita. Toisaalta tuo pysähtyminen on kuitenkin "ihan ok", ja meillä on treenijonossa paljon niitä ei-ollenkaan-ok -asioitakin niin ei ehkä viilata pilkkua vielä.

Alkuun otettiin yhteinen paikkamakuu joka meni tosi huonosti. Karu oli jo aamusta alkaen melko kierroksilla ja hallissa ei ehtinyt yhtään rauhoittua -> paikkamakuussakin vaan tärisi (voi olla että oli kylmä), piippasi ja oli levoton. Ja häkissä oli tosi äänekäs, helpottui noin puolen tunnin kohdalla kun laitoin hupun häkin päälle, mutta silti vähän kitisi. Jottain meditaatiota ehkä tarvittaisiin että saisi oikean mielentilan siihen paikallaoloon. Tai sitten vaan päättäväisesti tehdä ne aina rauhallisena (treenien lopussa), kun en haluaisi jatkuvasti vahvistaa tekemällä noita huonoja. Mutta auttaisiko se enemmän että jättää yhteiset alussa tekemättä ja tekee yksinään sivussa?

Vetovaljaat

Posti toi Väliheikiltä Non-Stop Combined Harness -vetovaljaat ja vetonarun. Nyt odotellaan paukkupakkasten poistumista ja mietitään, että mitäs sitä sitten vedettäisiin =)

Korjaava treeni - eteen istumisia

Maanantaina syynättiin videot läpi Ponderan viime viikon treeneistä ja tänään sitten teemana oli korjaava treeni, eli samaa asiaa mutta paremmin niillä vinkeillä, mitä videon purusta tuli.

Meidän videoitu harjoitus meni ihan ok, eli harjoiteltiin sitä mitä piti ilman mitään kummempia supermokia. Korjaavina huomioina videon purussa itse totesin että treenipätkän aloitus oli huono - jätin sen normaalin virityksen tekemättä, Pirjo antoi noottia hyppyesteellä kierrättämisestä (joooo piti laittaa joku muu tötsä mutta kun se este oli sopivasti keskellä kenttää...) ja lisäksi kommentoitiin sitä että pidin koiran narussa osan harjoitusta - näyttää etten luota siihen - juu, se on totta. En luota. Vilkkaita tilanteesta poistumisesta viime vuodelta voi ihailla täällä. Ihan aiheellinen kommentti toki sikäli, että kun tilanne on noin helppo niin pitäisi rikkoa kangistuneita tapoja ja uskaltaa pitää irti.

Tänään siis länttäsin tuolin keskelle kenttää ja tarkoituksena oli ottaa luoksetulon loppuja kiertämisen avulla ja saada vinkkiä siihen törmäämisen pois opettamiseen. Meni vähän kohellukseksi koko pätkä. Karu ei ihan hoksannut että tuoliakin voi kiertää, ja kun liitin siihen vielä erilaisen käyttäytymisen luoksetulokutsussa (Pirjo pyysi kokeilemaan koiraa vastaan kallistumista / astumista), niin koira tarjosi vaikka minkälaisia kiekuroita, loikkia ja sivulletuloja.

Vaihdettiin tekniikaksi istumaan jättäminen ja siitä kutsu, ja ennen kutsua ohjausmerkki käsillä - vahvistamaan sitä että tullaan eteen eikä sivulle. Nämä meni vaihtelevasti. Loppuun kokeiltiin vielä metrin pituisen muoviputken pitämistä käsillä poikittain edessä "jarruna" - Karu tuli iloisesti, otti putken kuin noutokapulan suuhunsa ja jäi seisomaan eteen. Minua nauratti. Ilmeisesti eteentulo on vielä(kin) niin tuore juttu, että asioiden sotkeminen sai peruskuvionkin ihan sekaisin koiron kuupassa.

Loppupointtina että ei nyt välitetä siitä törmäämisestä vaan vahvistetaan suorana eteen istumista ilman käsiapuja lyhyeltä matkalta tai hitaasta vauhdista. Mutta kun se osaa sen jo, ainakin kotona =/.

Alkuun yhteinen lyhyt paikalla istuminen ja paikkamakuu, joka meni huonosti, pää pyöri ja piippasi. Väliajat pidin seinässä kiinni, osan aikaa sylissä ja rahnuttelin, välillä syöttelin nakkeja kontaktiharjoituksina, oli näin tehden paljon rauhallisempi kuin viimeksi.