Rrrruuuuuutua

Keskiviikon tokoissa kurkattiin ekalla kiekalla jäävät. Pyysin kommentteja hitauteen, Anni oli sitä mieltä että ei ole hidas. Seisahtuessaan liikauttaa etutassut eri paikkaan, tätä voi hioa pois vahvistamalla pysymistä. Kun tekee teräviä stoppeja käsiavulla niin käsi alemmas.

Jäävistä kurvattiin seuraamaan vasemmalle kääntyvää neliötä, ennakoi ja ylikääntyi mutta minusta tuntui kyllä silti hyvälle. Ei hinkkailtu kun kerran oli ihan jees.

Ehdittiin vielä testata ruudun tilanne. Ongelmaksi yksilöityi yli kaahaaminen, johon kokeillaan seinää tai ihmismuuria takareunan takana. Stopin opetus pitää ottaa työn alle ihan erikseen pois ruutuharjoituksesta, esim. kiertämällä. Ruutua tehtiin myös toisella kiekalla. Karun mielestä ruutu on tosi kiva juttu.

Paikkamakuut alkuun ryhmässä (vaikea, levoton, olin lähellä) ja lopussa Rutun tehdessä BH-tyyppinen, jossa piippasi (!) niin että kauaskin kuului. Huonot makuut siis. Voi voi. Muuten kivat treenit ja ihanan innokas elukka.

Uusia kenttiä

Tänään käytiin excursio Riistavedellä kahdella eri kentällä. Ensimmäisenä piipahdettiin isolla hienolla nurmikentällä. Palkkasin koiraa autosta ottamisen jälkeen kontaktista, viritin Tottista + leikki ennen aloitusta, sitten siirtyminen "aloituspaikkaan" ja pitkähkö seuraamislompsiminen. Pudotti pari kertaa kontaktia - olisi kovasti halunnut katsella maisemia - mutta korjasi hyvin kun huomautin ja pääsin kehumaan. Toinen seuraamisen aloitus perään ja palkka parista askeleesta.

Sitten tehtiin alokasjäävät ja luoksetulo sillä ajatuksella, että Olli katsoo ja kommentoi. Maahanmeno on hidas ja asteittainen, seisominen hidas ja tepsutteleva, luoksetulossa törmäsi kunnolla. Korjasin uusintaoton luoksetuloon lyhemmällä matkalla, se oli ok. Jäävät on aina olleet hurjan varmat siinä suhteessa, että en muista milloin olisi ottanut väärää asentoa. Nopeutta pitää kyllä edes vähän saada lisää.

Vaihdoin luoksetuloliikkeessä koiran jättösanaksi Istu. Aiemmin käytin Paikka -sanaa, joka vaihtui keväällä epävirallisempaan Odota -sanaan, mutta Istu taitaa olla parempi tähän.

Loppuun paikkamakuu niin, että kunnon aloitus rauhottelulla, hihna irti, Maa - Paikka ja kävin lompsimassa satametrisen kentän toiseen päähän ja takaisin. Hyviä pikkulintuhäiriöitä oli, vähän Karu niitä katseli. Kotipihassa olisi antanut kyytiä.

Ajeltiin toiselle kentälle, jossa oli enemmän elämää. Minä unohdin kaikki hyvät aloitusjutut ja hömpöttelin vaan jotain ilman että koira oli ollenkaan kunnolla kuulolla. Pari parempaa luoksetuloa ja lyhyt paikkamakuu noin minuutin piilossakäynnillä täällä.

Harjoitus oli huono siinä, että vaikka halusin nimenomaan treenata vieraaseen paikkaan menoa ja tekemisen aloitusta siellä, en sitten kuitenkaan harjoitellut sitä. Ekalla kentällä alussa sentään vähän. Häiriöt vaikuttivat negatiivisesti myös ohjaajan toimintaan. Vaikeaa, kun en luottanut koiraan, piti tarkkailla ympäristöä koko ajan ja pitää hihnastakin kiinni. Karu oli kuitenkin kiva.

Maailma on hyvä paikka

Heinäkuu 2011

"Jonain päivänä astutaan vielä toinen askel ilman imutusta. Maailma on silloin parempi paikka."

Nyt minä myönnän, ensimmäistä kertaa ihan julkisesti, että koirani osaa seurata. Ei tietenkään aina, eikä pitkiä matkoja, eikä kaikissa paikoissa, ja vain suoraan mennessä, mutta kuitenkin. Osaa seurata.

Lähikentällä käytiin äsken kaksin ja oli kyllä makea otus. Hömpöteltiin jotain, seuruutusta, vähän BH-jääviä, täyskäännöksiä joiden jälkeen palkka, ja muutama koemainen pitkän matkan luoksetulo ilman mitään apuja - just niinkuin haluan sen menevän! Olin ihan että awwww. Ihan olen valmis unohtamaan kaikki pahat puheeni, jos se nyt alkaa sujua. Tosi skarppi ja innokas koiro.

Loppuun tehtiin rento pariminuuttinen paikkamakuu jossa hyvät valmistelevat raaaaaauhaasssa juttelut ja pitkähkö perusasennossa pojotus ennen jättöä.

Hakutreenit

Tiistai-iltana hyvät hakutreenit. Kolme ukkoa Karulla, ensimmäinen L, toinen viuhka ja kolmas taas L. Ajatuksena opetella työskentelemään oikeaan suuntaan. Hienosti meni. Viuhkan puolella oli emä pusikko jossa koira sai tosissaan työskennellä että löysi maalimiehen. L:ssä toimi niinkuin pitikin. Jälkimmäisessä lähti tosin työskentelemään takaisin. Wilma neuvoi minua missä kohtaa kutsutaan takaisin (kun työskentelee taaksepäin) ja missä kohtaa kehutaan (kun työskentelee oikeaan suuntaan).

Hyviä häiriöharjoituksia

Tänään oli kivat ryhmätokottelut. Alkuun otettiin kehääntulo, luoksepäästävyys ja paikkamakuun aloitus. Yritin kertoa koiralle heti autosta ottaessa että nyt on se raaaaauhasssaolojuttu. Toimi huonosti, sillä koira oli innoissaan uusista koirista, kovin levoton ja tärysti paikkamakuussa. Pysyi kuitenkin hyvin ja luoksepäästävyys oli mallikas.

Paikkamakuun jälkeen jäätiin koirien kanssa lörpöttelemään ja esittäytymään, ja Karu meinasi kiskaista uuden ryhmäläisen koiran luo. Möykkäsin ja kiikutin samantien autoon. Ei olekaan pitkilleen tehnyt tuollaista. Jutustelujen jälkeen otettiin vielä porukassa pentukurssipujottelua, meni hyvin.

Omalla vuorolla tehtiin Karulle alkuun ihmishäiriöpaikkamakuu - namin heittelyä, leluja, käskysanoja jne ja taisi siinä Rojokin käydä käppäilemässä hyvänä häiriönä. Hienosti pysyi vaikka näytti olevan vaikeaa. Hyvä harjoitus, täytyy yrittää muistaa tehdä erilaisia häirittyjä paikallapysymisiä joka kerta jonkinlainen.

Makuusta lähdettiin tekemään vähän seuraamista ja henkilöryhmää niin, että palkkasin ensin ryhmää lähestyttäessä, sitten lähempänä, sitten pysähdyksestä ryhmän sisällä jne. Ensimmäisellä lähestymisellä kontakti ehti pudota, josta öpitys, kiekka pois ja uusi lähestyminen. Loput menivät kivasti.

Toisella kiekalla tehtiin vielä varmistettu pitempi paikkamakuu alussa kovasti kiinnostaneen villakoira Magnuksen tehdessä luoksetuloja. Piippasi, hyi! Ja kuolasi ja tärisi. Ihan loppuun vielä vähän hömpöttelyä, pitkähköt perusasennossa seisoskelut ja leikkien autoon.

Tykkäsin tänään seuraamisesta (hyvä fiilis!), henkilöryhmästä, häiriöpaikkamakuuharjoituksesta ja siitä, että osasin lennosta muuttaa suunnitelmaa ja tehdä niitä asioita joita suunnittelin.

Paniikkivirityksiä - elikkäs tottisharjoituksia

BH-koe lähestyy vääjäämättä. Sunnuntaina oltiin osalla hakuporukkaa Suunnistajanpuiston kentällä. Tänään puolestaan vierailla kentillä.

Ilmoittautumista moneen kertaan (olisi voinut mennä paljon paremmin, Karu otti paljon häiriötä jostain - varmaan kentästä yleensä). Paikkamakuu kun Näpsä teki omaansa harjoitustaan - myös mm. luoksetuoa Tule! käskyllä. Erittäin hyvää häiriötä - erittäin hyvä paikkamakuu.

Sitten BH-kokeen seuraamiskaavio kytkettynä. Meni aika lailla huonosti. Huono kontakti, itse tein väärin ja muuta sellaista. Sitten se tärkeä osuus taas, eli henkilöryhmä. Sitä hinkattiin. Voisi tehdä niin paljon enemmänin. Annelta hyviä vinkkejä miten sitä helpottaa (kiertää vain kahta ja huolehtia ettei koira kulje kovin läheltä ihmisiä).

Tauon jälkeen tehtiin ilmoittautuminen ja henkilöryhmä uudestaan. Kaiken kaikkiaan minä olin aika huono tässä harjoituksessa.

Tänään maanantaina puolestaan kaksi harjoitusta Riistavedellä. Koulun hiekkakenttä ja nurmikenttä. Molemmissa hyvin lyhyet (2-3 min) harjoitukset. Ajatuksena saada hyvä alku vieraalla kentällä ja leikkiä koiraa innostavasti. Ja koittaa pitää kontakti.

Eka kenttä häiriötön. Kontakti tipahteli, muuten hyvä. Toinen kenttä kovalla häiriöllä - ihmisiä matkalla kentälle ja yksi kultainen noutaja kentän laidassa. Karu tuijotti noutajaa, mutta jotenkin sain sen huomion muutaman hetken jälkeen pakotteilla ja niitä seuranneilla kehuilla itseeni.

Mentiin kentälle ja käveltiin yhteen suuntaan ja takaisin. Palkka herkässä. Tosi hyvin meni.

Pikaiset kotikenttäilyt

Ihanan lämpimän lauantain illan viiletessä käytiin nopsasti lähikentällä. Aloitin kentälle tulolla siten, että viritin koiran ja seuruutin Ollin luokse, jossa ilmoittautumiskättely ja kehääntulotarkastus. Tämä ok, vähän koira ihmetteli kun käskytin sen perusasennosta seisomaan tarkastusta varten.

Siirryttiin seuraamiseen, jossa aluksi muistuttelin koiralle muutaman kerran Valmis -sanaa (koira kontaktissa - Valmis! - nakki napaan). Seurailtiin pitkähköä pätkää, joitakin täyskäännöksiä. Käännökset vielä kankeita ja seuraaminen vähän epätasaista, mutta hyvältä tuntui kuitenkin. Minun vasen käsi oli taas ihan omituisesti koiran takana paikoillaan. Näytti hassulta, kun oikea käsi heilui normaalisti. Hmmph.



Seuraamisista mentiin paikkamakuuseen, jonka alkuun tuli hyvä pieni häiriö kun viereen pöllähti lauma tyttölapsia leikkimään. Hiukan Karu heitä katseli, mutta paikkamakuu meni hyvin. Piti tehdä ihan tosi lyhyt, mutta häiriön takia tuli kuitenkin vähän pidempi, ehkä pariminuuttinen.

Loppuun otettiin vielä samanlainen kehään tulo kuin alussa, mutta yllätyspalkkasin heti pysähdyksen jälkeen. Leikkien juosten autoon.

Peränkäyttöjuttuja

Videopätkää lökäpöksykäännösharjoituksista:

Taskisen tokotit

Keskiviikkona päästiin kolmannelta varasijalta mukaan Satu Taskisen tunnille. Tehtiin kaksi viidentoista minuutin kierrosta ja aiheiksi pähkäilin etukäteen seuraamisen ja käännöksen sekä pitkään hinkatun luoksetulon.

Aloitettiin seuraamisella, joka kääntyi lähes paikallaan tapahtuviksi käännöksiksi. Hyvä asia, mutta huono aloitusaihe - alussa koira oli taas vieraista ihmisistä ja koirista innoissaan ja keskittyi vähän huonosti, ja lopussa Karu kyllääntyi koko touhuun, lakkasi tekemästä ja jopa lällätteli, kun meinasin napata kiinni komentaakseni.

Toisella kerralla tehtiin luoksetuloa sillä ajatuksella, että pitää sen osata läheltä hitaastikin tulla oikeaan asentoon. Pohdin myös ääneen aiemmin miettimääni, kannattako opettaa koira hakemaan eteen istumisen paikkaa jo tässä vaiheessa (kun se ei sitä selvästi osaa), ja Satun mielestä kyllä. Yritettiin saada Karu siirtymään sivulta Tule-käskyllä eteen istumaan heikoin tuloksin.

Olisi pitänyt ottaa videokamera ja nauhottaa kommentit, koska oman setin jälkeen ei mieleen jäänyt juuri mitään, mistä lähteä taas itsekseen eteenpäin. Jotakin kuitenkin:

• Älä aina auta koiraa, vaadi että se työskentelee itse. Palkkaa hyvästä yrityksestä.
• Kannattaa mieluummin opettaa koira yrittämään tarkkoja oikeita suorituksia kuin jatkuvasti itse säätää asioita niin, että saisi koiran tekemään oikein
• Edelleen perusasentotreeniä niin, että autetaan namilla vaikka 5 kertaa oikeaan paikkaan, sitten annetaan koiran yrittää itse
• Opeta sanaerottelua (esim. Sivu ja Tule tarkoittaa eri asioita...)
• PK-koiran pitäisi osata siirtyä sivulta eteen ihan samoin kuin edestä sivulle
• Käännöksissä kannattaa ihmisen kääntää oikeaa jalkaa, ei vasenta
• Palkka ehdottomasti vasemmalle, pois oikeasta taskusta, namipalkka vasemmasta kädestä

Loppuun katsottiin ihan lyhyesti liikkeestä maahan menoa. Satu aloittaisi nopeamman maahanmenon (mahdollisesti eri sanalla) siten, että ensin istumisesta yritetään saada koira lätkäisemään etutassut maahan.

Hakua (vähän haussa)

Tiistaina hakutreenit ensimmäistä kertaa loman jälkeen. Meitä oli vähän, joten tehtiin sekä haku että esineruutu.

Kolme ukkoa, suorapalkka (2 ruokaa, 1 taisteluleikki - rupeaa oma-aloitteisesti haukkumaan), ukot 50:ssä, ei tuulta. Kauhia juokseminen lopputuloksena. Kaikki ukot löytyi, toki piti vähän kiertää. Jonkin kerran kutsuin takaisin ja tuli ihan hyvin. Koira tykkäsi, mutta kaahotti hirmuisesti menemään. Se tekee T-muotoista kuviota, eli juoksee ensin rajalle ja sielä edestakaisin.

Kiinnitettiin huomioita taaksepäin työskentelyyn. Karulla ei ole käsitystä siitä että pitäisi työskennellä eteenpäin. Keskusteltiin vaihtoehdoista, mm. L ja viuhka ja se että ohjaaja siirtyy aina keskilinjalla eteenpäin. Todettiin näitä voi ja kannattaa kokeilla.

Esineruutu samankaltainen. Enemmän juoksua kuin itse esineiden löytämistä. Mutta kapeasta ruudusta löytyi kolme jonka jälkeen lopetin. Viisi siellä kaiken kaikkiaan oli. Toisen esineen jälkeen lakkasi yrittämästä. Patistamalla sanallisesti kuitenkin onnistui löytämään sen kolmannen.

Ei huono, mutta ei mitenkään hyväkään harjoitus.

Tottista taas

Tänään kentällä alkuun ilmoittautumiset erilaisessa paikassa kuin aikaisemmin. Palkkaan nykyisin niistäkin - lähestyttäessä, kesken kaiken tai jälkeen.

Sitten paikkamakuu, ehkä 6-7 minuuttia. Kesken harjoituksen käveli nuoria tyttöjä kentän poikki tuoden hyvää häiriötä harjoitukseen. Meidän kenttä on kyllä kohtuullisen rauhallinen yleensä kun koulu ei ole käytössä eikä siellä paljon ihmisiä käy. Paikkamakuu meni erinomaisesti.

Seuraamista pitkää pätkää, käännöksiä (täys- ja oikealle). Videolta sain seurata että teen itse aika hassuja käännöksiä, onneksi arvioidaan lähinnä koiraa.


Lähdin lopuksi tekemään luoksetuloa että on kiva loppu, mutta päädyin hinkkaamaan jotain outoa siinä. Katjan ehdotuksesta sitten korjattiin tilanne vauhtiluoksetulolla ja sen palkkiosta suoraan autoon.

Hyvä treeni.

Pyllynpyöritystä

Kotipihassa ollaan viime aikoina harjoiteltu käännöksiä. Rupesin innolla tekemään jossain kirjassa ollutta purkinkansiharjoitusta, ts. purkinkannet maahan noin 3 metriä sivuiltaan olevan neliön nurkkiin, ja niissä sitten aina 270 asteen käännös vasemmalle, viimeisessä vain normikäännös (jonka pitäisi olla tosi hyvä, kun koira ennakoi pitkää pyörimistä).

Vähän aikaa takkusin ja totesin, että ei kyllä onnistu - heti kun pyöriä paikoillaan, koira jäi minun jalkojen eteen. Yritin ohjata nami nenässä oikeaan paikkaan, muttei sekään toiminut. Sivukommentaattori Olli ehdotti taaksepäin astumista kääntymisen yhteydessä ja TADAA, sehän toimi! Pari päivää hinkattiin siis käännös vasemmalle + askel taakse saman tien -settiä. Karu äkkäsi mistä on kyse ja takapään toiminta parani selvästi.

Nyt tehdään normikäännöksiä satunnaisella pyörimismäärällä eli 90 - 270 astetta. Toisinaan palkka kesken käännöksen, toisinaan vasta kun on lähdetty jatkamaan suoraan pari askelta. Tahtoo jäädä vähän himmailemaan käännökseen (palkkaan käännöksestä poistuttaessa suoraan eteenpäin) ja kontakti häviää vielä kääntyessä, mutta ei se nyt haittaa, kun peppu kerran pyörii ja koira kääntyy mukana eikä jää eteen möllöttämään.

Treenataan vielä vähän sujuvammaksi ja nopeammaksi + se liikkeen säilyminen käännöksen jälkeen eteenpäin, mietitään sitten mitä sille kontaktille voisi tehdä. Kuononvippasu tuntuu olevan aika tiukassa.

Tottisharjoitus (niin, BH-koe lähestyy!)

Hyvä suunnitelmani on mennyt plörinäksi. En saanut pidettyä ohjelmasta kiinni loman aikaan, ja senkin jälkeen olen laistellut. Siitä huolimatta BH-kokeeseen on jo ilmoittauduttu ja siihen ei ole kuin muutama viikko aikaa. Siispä käytiin lähikentällä treenaamassa.

Harjoiteltiin neljää asiaa: ilmoittautumista, pitkää suoraa, henkilöryhmää ja pitkää paikkamakuuta. Meni todella hyvin. Katja on pitänyt koiran vireessä ja muutenkin, sillä tuntuu olevan loman jälkeen kova motivaatio puskea menemään. Tänään käveltiin varmaan ensimmäisen kerran kentän päästä päähän. Kontakti kesti ja pääsi palkkaamaan hyvistä suorituksista. Palkkasin heittämällä palloa tai taistelemalla huippulelusta (=euron keltainen ihme joka meni nyt rikki). Henkilöryhmä oli meillä vähän pieni kun Katja teki sen yksin. Se voi olla ongelma BH:ssa.

Paikkamakuu 10 minuuttia todella hyvin. Se on kunnossa muuten, mutta pitäisi saada koirahäiriöitä.

Hinkkausta ja pulpahduksia

Minulle alkaa tulla jo tuntumaa tähän koirankoulutustouhuun. Olen huomannut, että asioiden opetteluun on meillä kaksi vaihtoehtoista tapaa:

1. Raivohinkkaus
2. Satunnaispulpahdus

Raivohinkkauksessa jokin liike tai asia muuttuu erityisen tärkeäksi ja sitä harjoitellaan erilaisin menetelmin intensiivisesti jonkin aikaa. Alussa into on huikea, usko onnistumiseen varma ja harjoittelutiheys useita kertoja päivässä. Ajan myötä usko karisee, into lopahtaa, harjoittelukerrat vähenevät ja asia jää unohduksiin, todennäköisesti väistyy seuraavan raivohinkattavan tieltä. Noin puolen vuoden päästä aloitetaan saman liikkeen kanssa alusta. Raivohinkkauksen kohteeksi ovat meillä joutuneet ainakin perusasennot, luoksetulon eteen istuminen, paikallaan makuu ja viimeisimpänä käännökset.

Satunnaispulpahduksen aiheuttaa hallin seinällä roikkuva treeniryhmän suunnitelma, asiaa harjoitteleva toinen koirakko, lehtiartikkeli tai muu ulkopuolinen kimmoke. Tyypillinen meillä satunnaispulpahtava on ruutu (kun joku on kerrankin virittänyt ruutumerkit!), kaket (suunnitelman mukaan tänään kaukoja, ok) tai noudot (ai te teette noutoa, minäkin voisin kokeilla). Satunnaispulpahtavaa on viimeksi harjoiteltu pari kuukautta sitten ja sen nykytilasta ei oikein ole tietoa, mutta kokeillaan! Satunnaispulpahtavan osaamistaso pysyy paikallaan, kehittyy tai taantuu täysin harjoittelusta riippumatta.

koipia syksyllä 2010

Taitaa olla niin, että kumpikaan nyt käytössä olevista tavoista ei ole ihan optimaalinen oppimisen kannalta - kuitenkin yhdessä tekeminen on kivaa ja pääsääntöisesti eteenpäin koko ajan mennään. Yritän vähän viilata harjoittelun suunnittelua ja pohtia tavoitteita syksylle. Ohjattuja treenikertojakin on nyt vain yksi viikossa, lisää tahtoisin. Ja valmentajan! =)

Tokoreenit - pitkästä aikaa ohjattuna

Karrmea kylmä hyytävä keli (elokuussa!) mutta kivat treenit tänään hyvässä ohjauksessa. Kuopiohallin kentällä, ensimmäisellä kierroksella kokeenomaisesti alokasluokan yksi seuraaminen, jäävät ja luoksetulo, toisella kiekalla vähän korjausta ja kolmantena settinä lyhyt paikkamakuu.

Kokeenomaisessa parasta oli tietynlainen varmuus, vaikka koira oli vähän vieteritassu ja pää pyöri, niin luotin kuitenkin täysin siihen, että se vierellä tapsuttaa ja pyydetyt asiat tekee. Seuraamispätkä normitasoa, käännökset vajaita, loppuvaiheessa taisi pudottaa kontaktia ja viimeisen perusasennon jätti istumatta. Jäävät ok, ehkä hiukan tavallistakin hitaampia. Luoksetulo meidän tasolla tosi hieno eli oikean pituiselta matkalta ilman apuja onnistunut suoritus, jee.

Korjaamisessa tein pari suoraanseuruutuspätkää joista palkka kesken hyvän seuraamisen. Perusasentojen ottamiseen tehtiin tehoreeni, jossa käskytettynä muutaman askeleen välein liike seis ja JES + palkka heti kun pylly osui maahan. Muutaman toiston jälkeen perusasennot olivat jo tosi hyviä ja nopeita ja ohjaaja sai taas ihan perusasiasta ahaa-elämyksen.

Kummankin kiekan loppuun tehtiin liikkeen aloitus, eli siirtyminen aloituspaikalle, perusasento, liikkurin läpätys ja Valmis -> vapautus ja palkka, leikkien autoon.

Paikkamakuu oli lyhyt, Bruno vieressä, muuten hyvä mutta Karu tärisi kuin kolmella pytyllä käyvä Zetori. Sillä oli varmaan kylmä.

Kaahaa, jarruttaa, istuu!

Eilen pikkutokoset lähikentällä. Seuraamista suoria pätkiä siten että etutassut vippasivat ilmassa, wau. Hyvä vire siis, yritin palkita siitä, ja puhuttiin että jatkossakin yritetään kiinnittää enemmän huomiota siihen tekemisen ilmeeseen.

Vähän käännöksiä vasemmalle. Jäävät vajaiksi. Täytyy harjoitella.

Ja sitten sitä kaahausta eli luoksetuloja - onnistuneita! Tuli just niinkuin toivon, eli lujaa, jarruttaen ja keräten kontit alleen kun istuu. Vinoon menee helposti, jos linja on vino eli ei osaa korjata suoraksi. En tiedä vielä yritänkö opettaa koiran hakemaan suoran eteenistumispaikan vinostakin tulosta. Ei varmaan nyt ainakaan. Palkkasin myös paikalla pysymisestä ja vähän huutelin & heiluttelin häiriötä, kerran lähti Kukka! -käskyllä, muuten hyvä ja keskittynyt.

Hyvän fiiliksen lyhyt arkeenpaluuharjoitus.

Luonnetestissä

Eilen kiikutettiin hurtta Maaningalle luonnetestiin. Tuomareina Jorma Kerkkä ja Leena Berg, harjoitusarvostelijana Johanna Cederlöf. Kokemattomana koiraihmisenä ei ollut oikein minkäänlaisia odotuksia - tavoitteena oli nähdä miten Karu käyttäytyy arkitouhuista poikkeavissa tilanteissa. Arvelin, että vähän ylivilkas ja kehnohermoinen, mutta muuten lunki otus meillä on.

Testissä tuli isona yllätyksenä minulle se, miten paljon Karu paineistui erikoiskokeista. Testin puolivälissä koira oli minusta jo niin kuormittunut, että mietin, mahtavatko tuomarit keskeyttää koko touhun. Loppuun kuitenkin mentiin ja minun pahoista aavisteluista huolimatta arvioinnit jäivät kaikki plussalle. Videolla meno ei kyllä näyttänytkään niin pahalta kuin se hihnan toisessa päässä tuntui. Alla videot ja kommentit osakokeista.

ALKUJUTUT (luoksepäästävyys)



Alkujutusteluissa kyseltiin vähän taustoja ja tuomari moikkasi koiran. Karu keskittyi edellisen nartun lirauttamiin pisseihin. Tervehti normaalisti. +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin.

LEIKIT (taisteluhalu)



Leikki oli minusta ponnetonta ja tuomari kommentoi, että ote oli hiukan pehmeä ts. mulkkasi kapulaa suussa / korjaili otetta, ei kuitenkaan irroitellut. Taisteluhalu +2 Kohtuullinen.

KELKKA (toimintakyky uhan alla)



Kelkalla Karu oli vielä isoa poikaa ja täräytti alkuun tomerat haukut. Kun uhka tuli lähemmäs, rohkeus petti ja vetäytyi minun jalkojen taa. Oli epäluuloinen, mutta selvitti tilanteen itse ihan hyvin - kävi haistamassa kelkkaa ja totesi vaarattomaksi. Kelkalla häntä meni jalkojen väliin eikä sieltä juuri noussut koko lopputestin aikana.

HYÖKKÄYS OHJAAJAA KOHTI (puolustushalu)



Hyökkäyksessä reaktio oli samankaltainen kuin kelkalla, mutta usko loppui jo ehkä hiukan aiemmin. Palautui puolustuksesta heti, kun uhka loppui. Pääsi pusuharhautustekniikalla Jormalta karkuun ja veti iloisen palauttavan juoksuringin ennen minun luokse tuloa. Puolustushalu +1 Pieni.

HAALARI (kovuus)



Haalari säikäytti kunnolla ja aiheutti toisella lähestymisellä selvän muistijäljen epämiellyttävästä jutusta. Tarkastuskäynnillä Kartsa käänsi haalarille pepun ja haikaili yleisössä olleen Ollin luo. Arvio +1 Hieman pehmeä.

RÄMINÄTYNNYRI (temperamentti)



Tynnyrillekin tuli kunnon väistöliike. Kävi kuitenkin haistamassa suht nopeasti. Kokonaisuutena testin aikana oli melko levoton, pää pyöri, tassut ei juuri paikallaan pysyneet eli temperamentti +1 Erittäin vilkas.

PIMEÄ HUONE (toimintakyky ilman uhkaa)



Alussa koira taisi jäädä Jorman kanssa hengaamaan ovelle, mutta lähti sitten etenemään ja tuli rauhallisesti, varovaisesti haistellen melko suoraan minun luokse ilman apuja. Hyvin toimittu. Vaikka toimintakykyä mittaavat erikoiskokeet menivät molemmat ihan hyvin, kokonaisarvostelu (jossa huomioidaan koko testin aikainen toiminta) jäi kuitenkin arvosanaan +1 Kohtuullinen.

HYÖKKÄYS KOIRAA KOHTI (terävyys)



Tässä vaiheessa Karu oli jo kovin paineistunut ja suhtautui hyökkäykseen lähinnä alistuvasti. Heitti lopussa maaten sen näköisenä, että älä tapa, oon ihan kiltti ja nöyrä koira. Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.

LAUKAUKSET (laukauspelottomuus)



Laukauksissa ensimmäisellä Karu oli vielä seinän jäljiltä selvästi huolestunut ja reagoi lievästi, taisi pysähtyä hetkeksi. Seuraavalla ei reaktiota, mutta kolmas kuitenkin ammuttiin varulta. Tulos +++ Laukausvarma.

Lopussa tuomarit kokeilivat vielä leikittää koiraa. Karu taisi tuumia, että pitäkää tunkkinne ikävät ihmiset, minä haluan pois täältä. Ei leikkinyt minunkaan kanssa kunnolla.

Loppupalautteessa käytiin osiot läpi ja jutusteltiin vähän koiran harrastekäytöstä. Jorma totesi, että jos ei tuosta pk-harrastekoiraa saa niin vika on kyllä ohjaajapäässä (juu, on huomattu että näinhän se on!). Todettiin myös, että tämän koiran uskaltaa jättää kaupan eteen kytkettynä ilman, että syö ketään ohimennen. On myös rehellinen ja ei kanna kaunaa = ei jäljelle jääviä hyökkäyshaluja. Haasteena luonneyhdistelmä erittäin vilkas + hieman rauhaton = sählä.

Tulokset tiivistettynä:

• Toimintakyky +1 Kohtuullinen 15p.
• Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 1p.
• Puolustushalu +1 Pieni 1p.
• Taisteluhalu +2 Kohtuullinen 20p.
• Hermorakenne +1 Hieman rauhaton 35p.
• Temperamentti +1 Erittäin vilkas 15p.
• Kovuus +1 Hieman pehmeä 8p.
• Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin 45p.
• Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Kokonaispisteet 140, hyväksytty.

Luonnetesti oli mukava ja opettavainen kokemus ohjaajalle, vaikka ei iloisia yllätyksiä tullutkaan. Tästä linkistä löytyy tilastoa dobermannien luonnetesteistä 2000-2011. Karun tulokset ovat hyvin keskivertotasoa dobermanneilla - josta tulee toki melko masentunut olo rodun luonnejalostuksen tilanteesta, kun niin harvan koiran testitulos vastaa rotuyhdistyksen määrittämää luonnekuvaa.