Heinäkuu 2011
"Jonain päivänä astutaan vielä toinen askel ilman imutusta. Maailma on silloin parempi paikka."Nyt minä myönnän, ensimmäistä kertaa ihan julkisesti, että koirani osaa seurata. Ei tietenkään aina, eikä pitkiä matkoja, eikä kaikissa paikoissa, ja vain suoraan mennessä, mutta kuitenkin. Osaa seurata.
Lähikentällä käytiin äsken kaksin ja oli kyllä makea otus. Hömpöteltiin jotain, seuruutusta, vähän BH-jääviä, täyskäännöksiä joiden jälkeen palkka, ja muutama koemainen pitkän matkan luoksetulo ilman mitään apuja - just niinkuin haluan sen menevän! Olin ihan että awwww. Ihan olen valmis unohtamaan kaikki pahat puheeni, jos se nyt alkaa sujua. Tosi skarppi ja innokas koiro.
Loppuun tehtiin rento pariminuuttinen paikkamakuu jossa hyvät valmistelevat raaaaaauhaasssa juttelut ja pitkähkö perusasennossa pojotus ennen jättöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti