Se on alkanut

Viikon lopulla Karua sillä välillä härnäsin - uudella puolimetrisellä nahkapyyhkeellä - mutta tänään me ensimmäistä kertaa sillä harjoiteltiin. Vaikka tehtiin perusasentoon tuloa ja seuraamista, varsinainen harjoitus oli kuitenkin vietin nosto ja hallinta. Ensimmäinen pätkä tehtiin sisällä ja toinen pihalla.

Yritän saada koiralle hirmuisen halun saada nahkapyyhe hampaisiinsa. Käytännössä se tapahtuu härnäämällä ja sillä että vaikka koira pääsisikin saalistamaan se ei välttämättä saa sitä kiinni ennen kuin otetaan se hallintaan ja siirrytään itse suoritukseen. Kyllä se ihan selvästi toimi.

Vaikeata se on, koska yritän samanaikaisesti sekä kiihdyttää että hillitä. Välillä koira loikkaa korkealle ja päälle. Tällöin työnnän sen syrjään, jos se toistaa niin silloin öpitän ja työnnän syrjään. Sillä tavoin ei saa. Mutta haluta saa.

Tämä olkoon nyt meidän harjoituksemme tällä viikolla. Tehdään lyhyttä harjoitusta pari kertaa illassa. Jos koira ei ole täysillä innostunut niin teen sen väärin.

Monenlaista tokostelua ja maassapysymisiä

Tänään KPSH:n tokoryhmän treenissä ehdittiin tehdä vaikka mitä - paikkamakuut luoksepäästävyyksien kanssa kahdesti, ryhmässä häiriökontaktia ja pujotteluja ja koirakohtaisesti seuraamista, käännöksiä, metallikapulaa, jäävät ja luoksetulo liikkeenomaisesti sekä nopeiden maahanmenojen etsintää.

Mukavinta oli se, että Karu oli rauhallinen mutta työintoinen ja pysyi häkissä suurimman osan ajasta makaillen ja vain pientä piiperrystä pitäen. Jäävissä (videopätkä alla) oli tällä kertaa hidas, mutta seuraamisesta olin iloinen. Luoksetulon loppu on ihan karmea edelleen. Mitähän sille tekisi? Täytyy varmaan opetella.



Paikkamakuissa Olli varmisti seisten hihnan päässä ja palkkasin hyvästä rauhallisesta keskittyneestä olemisesta. Onnistuminen tuli molemmissa, kun pidettiin tarpeeksi helppona. Luoksepäästävyydet oli oikein hienot ja häiriökontaktiharjoituksessakin meni mallikkaasti. Noutokapulan kanssa ilme on surkea ja ote löpsö. Anne ehdotti kokeilemaan lelupeliä eli varastetaan palkka, heitetään kapula ja kun koira nappaa kapulan hyvin suuhun, vapautus lelulle taas. Täytyy kokeilla, toimisi varmaan hyvin Karullekin.

Kotiläksynä perusasento- ja käännöstreeniä niin että paikka pysyy riittävän takana + maahanmenojen nopeutusta.

Paikkamakuusta irtoilua

Ponderoissa torstaina vedettiin omavalintaiset yksilöjutut ja loppuun yhteispaikkamakuut. Karun kanssa ajattelin ottaa Pirjolta meidän seuraamiseen ja kääntymisiin etenemisvinkit. Paikkamakuusta sovittiin jo viimeksi, ettei mennä nyt mukaan ryhmään, ettei vahvisteta koirolle sitä mielikuvaa että siitä muitten seasta saa nousta.

Seuruutuksissa ollaan menty kyllä iso loikka eteenpäin, eli nyt ollaan siinä pisteessä että oikeaa seuraamista voi tehdä useamman askeleen ja vaikka kääntyäkin niin, että koira pysyy mukana. Pirjon kommenttina oli että ilme ja tekemisen meininki on nyt kunnossa, kontakti pysyy hyvin, voidaan siirtyä viilaamaan paikkaa. Eli kun on paljon nyt katsottu vain sitä irtaantumista liian kauas sivulle niin samalla on siirtynyt paikka vähän liian eteen. Ei haittaa, siitä vaan viilaillaan, minä olen niiiiin tyytyväinen että se seuraa. Vaikkakin vielä väärässä paikassa ja huonosti mutta kuitenkin seuraa.

Pirjon ehdotuksesta tehtiin yksilönä myös paikkamakuu niin että Pirjo jäi hihnan päälle varmistamaan ja menin itse reilusti kauas. Karu  oli levoton ja nousi aika pian, laitettiin takaisin ja jatkettiin pätkä loppuun. Piippasi vähän. Toisella kiekkaa nousi myös, mutta paljon hitaammin ja varovaisesti, puolinousussa rääkäisin ison ÖPin ja koiro vetäisi takaisin maahan. Aika mälsää. Vaihdettiin muutama sana siitä, että kotona se ei kyllä nouse hetsatessakaan, mutta nyt vaan aloitetaan alusta ja tehdään se sama selväksi muissakin paikoissa. Palkaten rauhasta ja oikeasta mielentilasta ja huolehtien siitä, ettei se paikallaan pötköttäminen kuitenkaan ole vapaaehtoista.

Loppupätkässä oltiin sivussa ja tehtiin itsekseen makuuta. Vähän pliisu meininki oli tänään. Harmittaa tuo paikkamakuu.

Tottista saatana!

Pirjo sitä ehdotti: jompi kumpi meistä voisi ottaa tokon vastuulleen ja toinen tehdä muuta. Puitiin sitä jonkin verran. Meille (eli Katjalle ja minulle) on tärkeämpää että harrastamme yhdessä kuin se että koirakko toimii paremmin. Siitä huolimatta päätimme nyt kokeilla ainakin kuukauden verran sellaisella jaolla että Katja hoitaa Tokon ja minä hoidan PK-lajit (lajin: Haku ja Tottis). Toinen osallistuu myös, mutta koiranohjaaja riippuu lajista. Sillä tiellä ollaan nyt.

Ensimmäiseksi ajattelin että minun pitää viedä liivi brodeerattavaksi. Selkään isolla teksti:

TOTTISTA

SAATANA!

Mutta sitten ajattelin että äiti (joka ei lue tätä blogia) ei ehkä osaisi kuitenkaan arvostaa sitä. Niinpä jätettiin se väliin. Mutta ostin sellaisen ison nahkalärpäkkeen jonka valmistaja on GAPPAY. Ne tekee niitä paksuja hihoja mihin koirat PUREE. Nakit jätetään siihen toko-hommaan ja ruvetaan tekemään VIETILLÄ.

Ensimmäinen harjoitus oli tiistaina. Silloin oltiin hakuryhmän kanssa kentällä. Ihan mukavasti meni. Tehtiin seuraamista ja juteltiin paljon vietistä ja sen sellaisesta. Olisi hyvä löytää PK-Pirjo.

Minun oppimisjutuissa on nyt ensimmäisenä se miten saan koiran vietin päälle, mutta silti pidän sen hallinnassa niin että siitä on hyötyä itse suorituksessa. 

Eli aloitetaan taas alusta.

Liikkeiden välejä ja seuraava koira

Jotenkin on tapahtunut ihan huomaamatta se, että Karu näyttäisi osaavan seurata. Ainakin toisinaan, vähän kerrallaan ja suurinpiirtein oikein. Se on tapahtunut tässä ihan viikon sisällä, ei se oppiminen, vaan se että minäkin alan uskoa siihen. Ompa mukavaa.

KPSH:n tokoryhmän treenissä tänään meitä ohjasi Maija. Lukkarin mukaisesti tehtiin ensin Karun kanssa neljä liikettä kokeenomaisesti käskytettynä. Perjantaisen videoillan jäljiltä osasin yrittää keskittyä niihin liikkeiden väleihin eli siirtymisiin suorituksesta toiseen - tavoitteena oli saada koira palkkautumaan minusta ja pysymään mukana ilman "katoamista" haistelemaan tai muuta touhuamaan.

Liikkeet menivät taas ihan jees - molemmat jäävät ihan ok, luoksetulossa paha törmäys ja sen jälkeinen epäselvyys siitä mitä piti tehdä (Karu korjasi lähemmäs istumaan kun pyysin sivulle + alkoi loikkia) ja hypylle kaksi (!) kertaa varastaminen, ennen kuin saatiin aikaan oikein kelvollinen kisaliike. Väleissä sen sijaan ei mennyt niin hyvin. Tuntui, että minun innostavat kohnustuspalkat kyllä saivat koiran vähän kierroksille, mutta silti se mielenkiinto ei kokonaan suuntautunut minuun vaan levisi ympäri hallia. Kerran, siinä hypylle varastamisten välissä, karkasi kokonaan paikalta moikkaamaan Tara-staffia.

Jälkipuinneisa Maija ehdotti miettimään sitäkin vaihtoehtoa, että koira olisi käskyn alla (sivulla tai maassa) myös väliajat. Ihan hyvä huomio. Kaikki tällainen "kisaharjoittelu" on vielä niin uutta, ettei ole tullut edes kunnolla ajateltua mitä haluaisin koiran liikkeiden välissä tekevän. Myös palkkaamista pitää miettiä ainakin kisatilanteessa sellaiseksi, ettei se vie koiraa ihan ylivireeseen. Tällä hetkellä tosin täytyy jotenkin se palkkautuminen ensin ohjaajasta löytää, ja se varmasti tarkoittaa ylilyöntejäkin. Ehkä kotonakin kannattaisi siirtää perus-ruokakupille-vapautukset vähäksi aikaa tapahtumaan niin, että palkka tulee aina ensin ohjaajalta.

Toisella rundilla otettiin seuraamista. Pyysin, että Maija merkkaisi kolmen-neljän askeleen jälkeen, jos menee hyvin, niin voisin itse keskittyä olemaan vähemmän mutkalla koiraa kohti. Seuraamista katsottiin lähinnä edestä tai takaa, koska ongelmana on ollut liika väljyys ts. matkan edetessä alkava irtaantuminen. Joissakin pätkissä näin nytkin kävi, mutta hirrrrmu pitkiä hyviäkin marsseja jo vedettiin ennen vapautusta, ainakin kymmenen askelta! Välillä tuntui tulevan helposti liian eteen.

Suorien pätkien jälkeen katsottiin takaosan käyttöä ja käännöksiä. Nämäkin menivät nyt jotenkin ihan hyvin, vasemmalle kääntymisessä suurin ongelma on oma askellus, täysikäännöksiäkin pitäisi ruveta harjoittelemaan. Ja sitten vaikka olkkarissa kotona niitä paikallaanpyörimisiä. Peruutukseenkin voisi opettaa käskyn.

Loppuun otettiin yhteisenä paikkamakuu, jossa olin Karun kanssa sivussa, pidin hihnassa ja kehuin + palkkailin kun oli rauhallinen ja hiljaa. Piippasi välillä, muttei mitenkään levoton ollut. Paljon helpompi on paikkamakuu treenin lopussa kuin alussa. Luoksepäästävyys meni tosi hyvin! Ilman nakkia pysyi nätisti istumassa.

Kiva kerta, harmitti vain ääntely häkissä ja kentällä, ja oma neuvottomuus puuttua siihen. Todettiin, ettei se minun komentamisesta kyllä ole moksiskaan, ei edes häntä laske. Saati että ääni loppuisi.

Ponderan videoiltamat

Perjantaina oltiin kovassa koulussa ilman koiraa, eli katsottiin kolme viikkoa sitten kuvattu totaaliepäonnistuminen porukalla Rautiaisen Katjan kommentoimana. Mietin etukäteen, etten kehtaa mennä paikalle, mutta päädyin siihen etten kehtaa olla poiskaan eli siellä sitä sitten pojotettiin. Ja onneksi menin, oli tosi antoisa ilta!

Toisten suoritusten seuraamisessa parasta oli Katjan kommentit tokotuomarin näkökulmasta - minkä arvoinen nähty liike olisi numeroissa ja miksi. Tuli ainakin itselleni myös paljon uutta tietoa kisasuorituksista, esimerkiksi miten kannattaa toimia jos koira lähtee harhailemaan seuruutuksessa (mieluummin kerran kunnon uusintakäsky kuin pientä jatkuvaa apua) tai jättää istumatta perusasennon liikkeen keskellä (uusintakäskystä siinä tilanteessa rokotetaan periaatteesa enemmän kuin istumatta jättämisestä).

Meillä ei ollut videossa ääntä, joten Karun suoritukset - ne liikkeet - näyttivät omaan silmään meidän taso huomioiden jopa hurjan hyviltä. Kun siis ei kuvitellut sitä rääkynää mukaan. Liikkeiden välit sen sijaan olivat kohtalaisen karmeat. Aina kun vapautin koiran liikkeestä, se singahti jonnekin muualle eli haistelemaan tai kentän nurkkaan tms, josta sitten jouduin sen hakemaan ja raahaamaan seuraavaan suorituspaikkaan.

Parasta suoritusten katsomisessa oli se, että taas kerran tuli selkeästi huomattua miten toisella tapaa pitäisi asioita tehdä. Eikun vaan harjoitukset jatkuu.

Huonoa mutta vähän hyvääkin

Ponderan toko. Alun paikkamakuu oli huonoin ikinä. Ihan karmea. Pirjo oli vieressä seisomassa hihnan päällä. Tämänkertaiseen epäonnistumiseen kuului kaksi nousemista ja jatkuvaa piippaamista. Pirjon suositus oli että nyt ei osallistuta paikallaan oloon ryhmissä. Karun paikkamakuut kannattaisi nyt tehdä sivussa esim. toisen koiran tehdessä omaa suoritustaan ja hyvin helpotettuina. Pitäisi saada homma kasaan ennen kuin palataan ryhmään tekemään.

Heti perään oltiin Karun kanssa vuorossa tekemässä kolme liikettä. Meillä ne olivat seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Ennen seuraamista Karu hyppi vähän päin, Katja kommentoi sitä myöhemmin että minun olisi kannattanut ottaa kunnolla pois. Sitten seurattiin ohjattuna melko pitkät pätkät. Niihin kuului huonoa seuraamista mutta myös hyvääkin. Käännöksissä on paljon petrattavaa, perusasennoisa ja paikassakin. Koko kolmen liikkeen palkkasin ainoastaan suoritusten jälkeen kehumalla ja keholla. Liikkeiden välissä otin Pirjon mukaan pikkuisen liikaa hihnalla - hihnan pitäisi olla löysä aina paitsi jos koira tekee jotain ei toivottavaa kuten haistelee.

Liikkeestä maahan meni hyvin muuten mutta kun palasin koiran luo se ei suinkaan odottanut minua vaan käänsi huomionsa muualle. Perusasentoon vasta toisella käskyllä. Hyppy meni hyvin lukuunottamatta sitä että Stop! ei pysäyttänyt vaan koira siirtyi esteelle asti ja lisäksi perusasento meni noin ihan vinoon.

Tunnin lopussa oltiin taas kentällä ja tehtiin kaikki yhtä aikaa. Se osuus kun Pirjo ei ollut meidän luona meni ihan kauhean huonosti. Olin tosi pettynyt itseeni ja koiraan. Sitten Pirjo tuli paikalle ja päätettiin tehdä seuraamista. Ja se meni oikein hyvin.

Lopuksi Pirjo kehotti meitä harkitsemaan sitä, että valitsisimme vain toisen ohjaamaan koiraa tokossa. Hän kehui kyllä miten hyvin olemme saaneet vuorottelun onnistumaan mutta koiralle olisi paljon helpompi jos ei tarvitsisi opetella asioita kuin yhdellä tavalla tehtynä. Kyllähän se totta on. Haluamme kuitenkin pitää harrastuksen yhteisenä. Mietitään.

Esineitä ihan issekseen

Lauantaina kärsittiin kommunikaatio-ongelmasta ja päädyin pojottamaan hakuryhmän maastotreeneissä koiran kanssa kahden. Pitkän matkan huristelleena päätin tehdä Kartsalle extempore esineruudun, ettei ihan hukkareissuksi menisi.

Tallasin ensin pienehkön, noin 30 * 30 ruudun sekalaiseen maastoon koiran kanssa. Tämä oli ehdottomasti vaikein osuus - pidin Karun hihnassa, ja koiro tietysti tunsi paikan ja oli vakaasti sitä mieltä, että jossain täällä on se UKKO! Yritin selittää että tässä sitä vaan kuule vihellellään ja metsässä tampataan ihan keskenämme, mutta ei mennyt jakeluun. Ei siis oikein pysynyt nahoissaan.

Tallauksen ja nurkkien merkkauksen jälkeen pistin Karun puuhun kiinni ja kävin viemässä kassista löytyneet viisi esinettä (patukkaa, farkunlahjetta, palloja jne) alueelle. Yritin vähän piilotellakin niitä puunjuurikoloihin ja puskiin, etteivät näkyisi ohi juostessa. Karu odotti kiltisti.

Viimeksi kun esineitä on tehty, ongelmana on ollut se päätön juoksentelu. Reteesti ajattelin kuitenkin kokeilla mikä on nyt tilanne. Irrotin koiran puusta ja hihnasta, pujotin pk-liivit niskaan, kyykistyin viereen ja lähetin alueelle - Juttu! Paineli hienosti keskittyneen näköisesti etsimään, sai juostessa hajun, kääntyi, etsi ja löysi esineen. Hienoa! Kehuin ja hihkuin ja sain aikaan sen, että koira veti hillitöntä onnellisuusrallia pitkin metsää patukka suussa. Mur. Kutsumalla, kolmen kunniakierroksen jälkeen, toi minulle. Vahingosta viisastumatta lähetin palkkauksen jälkeen uudelleen samalla tavalla ja toistettuiin ensimmäisen kiekan hyvä etsintä ja huono JEE JEE rälläys.

Loput kolme otettiinkin sitten ylös niin, että pidin koiran hihnassa ja kävelin läheltä siitä missä muistelin esineen olevan ja kehoitin Juttu! -käskyllä etsimään. Hyvin löytyivät ja hyvin tuntui tietävän käskystä, että täältä jostain jotain löytyy.

Kun esineet saatiin kassiin, päästin Kartsan vielä vapaana juoksemaan siksi aikaa että kävin keräämässä merkit pois. Oli ehkä huono idea, kun lähti päättömänä juoksemaan sille puolelle metsää, jossa niitä ukkoja on yleensä ollut piilossa. Piti huudella aina lähemmäs kun katosi horisonttiin sammalet pölisten. Kotona metsälenkeillä ei koskaan lähde tuolla tavalla litomaan.

Vähän ristiriitainen olo jäi, hyviä haistelujuttuja ja parempaa keskittymistä, mutta huonoa hallintaa ja päätöntä kaahaustakin tällä kertaa.

Tokoa Annen tahtiin

Olipa mukava kun Anne Miettinen oli KPSH:n tokoryhmäämme vetämässä tänään.

Harjoiteltiin omalla vuorollamme seuraamista imuttamalla ja ilman, käännöksiä seuraamisessa sekä kauko-ohjausta. Lisäksi tehtiin myöhemmin porukassa häiriökontaktia pujotellen muita koiria. Taisipa alussa olla paikkamakuukin.

Seuraamiset meni ihan mukavasti. Käännöksiä ei olla harjoiteltu paljoa ja Anne kiinnittikin huomiota Karun takaosankäyttöön niissä. Siinä on selvästi petrattavaa. Kauko-ohjaus meni mallikkaasti - Karu on tosi hyvä siinä. Häiriökontakti oli ihan ok - voisi olla paljon parempikin. Paikkamakuussa piippasi. Olin ihan vieressä ettei lähtenyt mihinkään.

Jääviä ja kaukoja

Pirjon tunnilla torstaina palattiin arkeen edelliskertojen epäonnistumisen ja korjataan-fiilistä-tunnin jälkeen. Aloitettiin ryhmäpaikkamakuulla siten, että Pirjo jäi seisomaan Karun takavierelle hihna päälle, ja minä huitelin reippaasti täyteen matkaan. Karu oli odotetusti levoton, ja jonkin aikaa makoiltuaan lähti - tällä kertaa selvästi minua kohti. Hihna nykäisi koiron takaisin ruotuun kesken lähtökiihdytyksen, ja Kartsa oli selvästi hämmentynyt ja vähän säikähtänytkin. Kävin laittamassa rauhallisesti takaisin ja jatkettiin loppuun. Piippasi. Välipalkkasin kun oli hyvin.

Tunnin teemana oli jäävät, joista näytettiin Kartsan kanssa liikkestä seisominen ja maahanmeno. Ei ollut sitä hyvää, mitä näissä jo yleensä irtoaa, vaan seisomisissa meinasi töpötellä eteenpäin ja maahanmenoissa oli tosi hidas - taisi olla aika epävarma siitä, että pitikö nyt mennä maahan vai sittenkin seistä. Liikkeestä stopit hetipalkalla oli kuitekin hyviä. "Seuraaminen" liikkeenomaisissa jäävissä oli tositosi väljää, mutta teinkin sen enemmän "Mennään" -meiningillä kuin seuruutuksena.

Loppuun katsottiin kaukot, ja Karu esitti oikein hienosti sekä maahan-seiso että istu-seiso -siirtymät. Näissä varsinkin seisomaan nousemisessa voin itse vähentää ohjauksen "ylös vetämistä" ja suunnata liikettä enemmän ylös, jotta nousee neliöksi eikä kurkottele näyttelyojennukseen eteenpäin. Seisomaan nousuun lanseerattu käsimerkki on meillä vähän kaksiosainen, ensin vedetään ylös ja sitten stopataan. Enemmän siis sitä stoppia jatkossa.

Välitouhuna tehtiin joutavan hyppyesteen edessä sivulla oloa josa huutelin häiriökäskyjä ja palkkailin siitä, kun ei varastanut hypylle. Ihan kiva kerta. Hyvää oli se, että vaikka oma päivän fiilis oli pakkasella, sain kuitenkin keskityttyä tekemään koiron kanssa kivoja juttuja. Huonoa tuo onneton paikkamakuu, piippaaminen siinä ja lepoväleissä sekä kehno esitys liikkeenomaisissa jäävissä.

No tottista

Tällä kertaa tottista jossa teemana oli meillä seuraaminen. Jonkin verran tehtiin myös perusasentoon tuloa, liikkeestä maahan menoa ja henkilöryhmä.

Karu otti paljon häiriötä tällä(kin) kertaa tilanteesta Suunnistajanpuiston kentällä. Alku oli yhtä hyppyä ja loikkaa. Seuraaminen oli kauheaa kohellusta kaukana minusta. Tehtiin melko pitkä pätkä (10+ minuuttia) ja loppua kohti homma parani kun rupesin tekemään seuraamista imuttamalla. Paikka parani kummasti. Ihan hyvää pätkää jo tehtiin - ei ehkä aivan sillä tavalla vietikkäästi kuin itse toivoisin sen tapahtuvan mutta kuitenkin. Imutusseuraamisen jälkeen otin pallon käteen ja edelleen homma toimi kunhan ei tehtyt liian pitkään.

Todella paljon tarvitaan harjoitusta vielä. Pitää saada homma pelittämään nyt omissa harjoituksissa ja saada paljon hyviä toistoja. Lievä masennus ja hävetys jäi tästä päivästä mieleen. Onneksi parani loppua kohti.

Hyvät tuulet

Lauantain hakuryhmäharjoitukseen osallistui minun ja Karun lisäksi vain Janna ja Vilma koirineen. Muille tehtiin esineruutu, mutta Karulle otettiin alussa ja lopussa tuulilähtöjä. Meillä oli hyvä tuuli ja kaikki neljä yksittäistä suoritusta meni mallikkaasti. Karu on hyvin innostunut (=vetää ihan per***eesti) kun lähdetään maalimiehiä etsimään. Osaa myös tilanteessa rauhoittua hiukan ja selvästi tietää että "ne" on siellä. Ollaan tultu selvästi eteenpäin älyvapaasta sik-sik-juoksentelusta. Ja tuuli auttaa. Viimeinen maalimies oli varmasti viidessäkymmenessä metrissä kun laskin koiran irti vastatuuleen.

Vaisut tokotukset

Tänään treenailtiin seuraamista, kaukokäskyjä ja häiriökontaktia. Alkuun napsaistiin normi  luoksepäästävyys ja paikkamakuu, jossa otin varman päälle - kahden minuutin makuulla hetsasin (tai siis loin tilanteeseen jännitettä) oikeastaan koko ajan jotenkin - heittelin palloa, hiippailin kiertämään koiran ja jätin sille takapalkan jne. Vapautin kerran välissä ja toisen kerran juuri ennen ajan täyttymistä.

Seuraamistreeni oli ihan mälsä. Kartsaa olisi kiinnostanut enemmän hallin hajut ja minä en taas osannut tehdä asialle mitään. Huideltiin kuitenkin useita pätkiä, vaikka fiilis ei missään vaiheessa ollut sellainen mitä sen pitäisi seuratessa olla. Väljä ja flegu. Kuitenkin oli lohduttavaa, että meitä ohjannut Kati totesi sen olevan joka tapauksessa parempi kuin viimeksi hänen ollessaan - nyt se osaa jo tulla sivulle ilman nakkia. Ainakin toisinaan osuu suurin piirtein oikeaan kohtaankin.



Seuruutuksista siirryttiin kaukoihin, joissa oli vähän alkuvaikeuksia, mutta loppua kohti päästiin normaalitilaan eli ihan jees. Joissakin siirtymisissä jotkut jalat vähän liikkuvat. Maasta seisomaan nousee yleensä hyvin. Tarkkana pitää olla, että vahvistetaan ja palkataan taaksepäin, kun mielellään tulisi luoksemmas.

Viimeinen pätkä oli parhaan tuntuinen. Tehtiin häiriökontaktia ensin pujotellen (muut perusasennossa), sitten yksitellen perusasennossa niin että Kati häiritsi. Herkästi Karu edelleen vilkaisee, mutta palaa äänellä huomauttamalla nopeasti kontaktiin. Yleisesti kontaktin pito on parantunut paljon, eikä enää esim. säntäile liikkuvien lelujen perään tms mitä vielä kesällä teki.

Kokonaisfiilis ihan kiva mutta vaisu. Minun palkat / palkkaaminen ei ollut erityisen motivoivaa Karun mielestä. Siitä on tullut vähemmän ahne ja vähemmän leikkiväinen, apuuuva. Ja lihonutkin mokoma pullamössösohvaeläin on. Piippaamiseen ei ilmeisesti kulu energiaa.

Kivan kautta

Eilen oli vuorossa Ponderan treeni. Nyt lähdettiin liikkeelle palkkaamisesta omalla itsellä - eli otettiin koira sivulle, seuruutettiin vähän pysähdyttiin ja palkattiin ilman nameja tai leiluja - eli omalla keholla. Sitten pelkästään koira perusasentoon ja superpalkka - kävelin taaksepäin ja syötin nakinpalasia.

Seuraava harjoitus oli hauska. Kaikille metrinen keppi käteen ja sitten tehtiin kaiken maailman kiertämisiä ja hyppimisiä ja muuta vänkää. Sekä koira että ohjaaja sai keskittyä ihan koko ajan. Tämä oli pitkä harjoitus mutta hyvä.

Lopuksi otettiin paikallaanmakuuta ja rentoutumista. Pikkuisen alkoi Karun kiinnostus herpaantumaan.

Hyvin meni. Haistelut ja piippaukset pyrin ottamaan pois.

Omat tokotottikset

Maanantaina käytiin omalla kentällä harjoittelemassa. Koira oli hyvin innostunut ja melko korkeassa vietissä.

Tehtiin paikkamakuuta häiriten ja hetsattuna - vapautus aina pallolle. Hyvin ja piippaamatta. Hiukan seurasi liikaa Katjan tekemää häiriötä.

Tehtiin seuraamista. Käskytettynä oli jääviä liikkeitä ja luoksetulo.

Hyvä fiilis oli harjoituksessa. Hirmu tiukasti otetaan nyt piippaaminen pois (viime viikon katastrofin jälkeen). Ylpeä puupasta.