Perjantaina oltiin kovassa koulussa ilman koiraa, eli katsottiin kolme viikkoa sitten kuvattu totaaliepäonnistuminen porukalla Rautiaisen Katjan kommentoimana. Mietin etukäteen, etten kehtaa mennä paikalle, mutta päädyin siihen etten kehtaa olla poiskaan eli siellä sitä sitten pojotettiin. Ja onneksi menin, oli tosi antoisa ilta!
Toisten suoritusten seuraamisessa parasta oli Katjan kommentit tokotuomarin näkökulmasta - minkä arvoinen nähty liike olisi numeroissa ja miksi. Tuli ainakin itselleni myös paljon uutta tietoa kisasuorituksista, esimerkiksi miten kannattaa toimia jos koira lähtee harhailemaan seuruutuksessa (mieluummin kerran kunnon uusintakäsky kuin pientä jatkuvaa apua) tai jättää istumatta perusasennon liikkeen keskellä (uusintakäskystä siinä tilanteessa rokotetaan periaatteesa enemmän kuin istumatta jättämisestä).
Meillä ei ollut videossa ääntä, joten Karun suoritukset - ne liikkeet - näyttivät omaan silmään meidän taso huomioiden jopa hurjan hyviltä. Kun siis ei kuvitellut sitä rääkynää mukaan. Liikkeiden välit sen sijaan olivat kohtalaisen karmeat. Aina kun vapautin koiran liikkeestä, se singahti jonnekin muualle eli haistelemaan tai kentän nurkkaan tms, josta sitten jouduin sen hakemaan ja raahaamaan seuraavaan suorituspaikkaan.
Parasta suoritusten katsomisessa oli se, että taas kerran tuli selkeästi huomattua miten toisella tapaa pitäisi asioita tehdä. Eikun vaan harjoitukset jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti