Pikahallittelut

Hommasin kuitenkin avaimen treenihalliin itsenäistä harjoittelua varten - syksyllä en, kun mietin, ettei sinne kylille tällainen päivätöissä käyvä täältä kaukaa viemäriverkoston ulottumattomista viitsi iltamyöhällä uudelleen koira kontissa körötellä. Mutta nyt siis on mietitty että viitsii viitsii, ainakin edes joskus.

Tänään Karu oli iltakonttorikoirana ja kotimatkalla kurvattiin halliin. Tehtiin kolme lyhyttä settiä: kiertämistä, noutoa ja kiertämistä. Kiertämisissä ymmärsi idean, mutta oli vähän haluton lähtemään - ei siis palkkautunut siitä kiertämisestä eikä oikein hippulat vinkuen kurvaillut vaan pikemminkin lönkötteli. Yritin palkata heittämällä pallon sinne eteen kun oli matkalla pois päin, mutta ei sekään oikein tehostanut.

Noutosetissä tehtiin kapulan hakua niin, että palkka (vaihto leluun lennosta) tuli vaihdellen heti noston jälkeen tai  kun tuli kohti pitäen nätisti. Pitäisi harjoitella nyt vielä sitä nätisti nostamistakin, ei varsinaisesti tapa kapulaa vaan ryysii vaan niin lujaa että menee aina yli.

Joulupäivän jolkottelut

Kinkunsulattelun merkeissä tokoiltiin kierros hyppyjä, loppuun nopeat ruudut ja siihen väliin omavalintaista hömpöttelyä. Alkuun ryhmäpaikkamakuu jossa normimeininki, eli levoton ääntelevä koiro. Rauhoittui kuolaamaan kun jätin puolikkaan nakin etutassujen väliin.

Hyppyjä ennen otin pysähtymisen vahvistamista nakinheitto-stopeilla. Ensimmäisessä hypyssä kuitenkin tepasteli askeleen tai kaksi käskyn jälkeen. Toiseen hyppyyn heitin lelun, kolmannessa annoin käsimerkin ja käskyn ja sitten heitin lelun. Näissä pysähtyi hyvin. Loppuun vielä varastamisen ehkäisyä eli käskytettynä palkkausta siitä, kun pysyi hyvin sivulla kuulolla eikä sätkynnyt hypylle.

Omina hömppinä tehtiin lyhyesti takaosan käyttöä, käännöstä ja peruutusta - meni paremmin kuin viimeksi - sekä suoraa seuraamispätkää niin, että apuohjaaja huikkasi palkkahetken kun oli hyvässä kohdassa. Nämäkin meni ihan hyvin. Toisella kiekalla leikittiin, irroteltiin ja tehtiin muutama maahanmeno - kaukokäsky - istumaahanseiso -pelin tynkä.

Loppuun vielä ruutu siten, että ensimmäisessä lelu paikalla, toiseen apuohjaaja heitti lelun ja kolmannessa sama, mutta pysäytys ensin. Hyvin merkkasi ruudun ja innolla juoksi sinne. Kolmannessa kääntyi lähdöstä takaisin, kun itse lähdin juoksemaan koiran perään liian aikaisin (kun oli kiire sitä lähempää pysäyttämään).

Ihan mukava kerta.

Riehakkaita välejä ja kankeita käännöksiä

Tokoryhmän treeneissä oli tänään taas luokkaharjoitusta kolmen liikkeen verran - tehtiin seuraaminen vapaana ja jäävät. Liikkeet ei kuitenkaan ollut pääosassa, vaan yritin keskittyä niihin väleihin, tavoitteena saada koiro pysymään minun kanssa siirtymät.

Seuraaminen vapaana meni ok, käännös oikealle hyvin, täyskäännös huonosti, ja kun sen huonon käännöksen jälkeen kuitenkin tsemppasi pätkän hyvää seuraamista niin vapautin palkalle. Palkan jälkeen pari askelta, liike seis ja lopetus. Maahanmenossa oli hidas ja haisteli ihan tosissaan heti kun jäi, eikä taaskaan noussut ekalla käskyllä sivulle - vähän meinasi, mutta päätti kuitenkin turvallisemmaksi pitää kyynärät maassa. Seisomaan jäännin teki hyvin ja palkkasin heti pysähtymisestä.

Väleissä pysyi suurinpiirtein kanssani siirtymät, mutta ensimmäisessä meinasi jäädä haistelemaan ja molemmissa riekkui, ts. hyppi ympärillä ja tavoitteli palkkaa. Seuraavaksi kokeillaan sitä väleissäkin käskyn alla oloa, josta viime liiketreenissä jo puhuttiin.

Toisena juttuna tehtiin kaksi pätkää (itsenäinen ja Annen kommentoima) vasemmalle kääntymisiä paikaltaan ja liikkeestä. On muuten vaikeita.

Edessä istumista tarpeeksi lähellä

Kaksi viikkoa sitten aloitettu edessäistumisprojekti on edennyt siten, että yhtä poikkeuspäivää (no pikkujoulut, ei selvinnyt...) lukuun ottamatta joka päivä olen syötellyt vähintään kipollisen nappuloita tuosta kuono masussa -asennosta.

Viikon syöttelyn jälkeen aloin varovasti kokeilla ensin toisen, sitten molempien käsien nostamista hetkeksi ylös - tavoitteena, että kuono jäisi paikoilleen siksi hetkeksi, eikä heti peruuttaisi kauas pois jos nappula ei ole nenässä kiinni. Tässä tuli suoranainen läpimurto pari päivää sitten (pystyin nostamaan molemmat kädet ihan sekunneiksi!) ja tänään ensimmäistä kertaa sain vietyä kädet alas sivullekin ilman, että kuono seurasi käsissä olevia nappuloita.



On tämä koirankoulutus yhtä juhlaa ja onnistumisten ilotulitusta. Tätä käsiennostelua nyt sitten varmaan tehdään vähintään viikko. Sen jälkeen seuraava askel on saada koira korjaamaan asento samaksi, jos astun askeleen taaksepäin, ja tulemaan tuohon paikkaan ilman nappulakäsiohjausta.

Vuoden viimeiset Pirjot

Ponderoinnit on nyt tältä erää ponderoitu, kuukauden päästä eli 18.1. jatketaan samalla E-kurssilla, mutta eri ryhmässä, kun aikataulullisesti aiemmaksi siirtynyt torstain aika ei meille mitenkään onnistunut. Treenit aloitettiin taas luoksepäästävyydellä (meni hyvin) ja yhteispaikkamakuulla (oltiin sivussa muista, pysyin narun päässä, piippasi hiljaa, välipalkkasin pari kertaa silloin kun oli hiljaa).

Omana juttuna katsottiin seuraamista ja käännöksiä, halusin saada niistä vinkit nyt tauon ajaksi. Seuruuhommia ei olekaan pariin viikkoon juuri tehty, kun kotitreeneissä olen keskittynyt tarkoituksella edessä istumiseen ja paikkamakuihin. Kotona ennen treeneihin lähtöä Karu teki paikalla käännöksiä tosi hyvin, osui useimmin ihan oikeaan paikkaan vaikeistakin suunnista. Hallilla ei tietenkään ihan hyvin mennyt mutta melko jees kuitenkin.

Peruuttamisessa Karulla menee vielä vähän kuuppa nurin, samoin pitkässä pätkässä seuraamista ja käännöksiä (esim. alo-kaaviota ei vielä kestä). Peruutukseen voisi opettaa oman vihjesanan. Käännökset vasemmalle ja täyskäännökset täytyy harjoitella säpäköiksi, kun koira selvästi "palkkaantuu" ainakin paikallaan kääntymisistä, niin saada se sama fiilis liikkeestä tapahtuvaan kääntymiseen. Nyt epäröin itse ja hidastelen ja homma latistuu. Alkuun siis paljon autettuja reippaita vips-vaan-käännöksiä ja palkkoja heti kesken kääntymisen kun menee hyvin.

Seuraamisesta suorilla pätkillä oli Pirjo sitä mieltä että on nyt hyvä. Oikeassa paikassa, ei liian edessä, ei liian väljä ja näyttää keskittyneeltä. Kiva. Joulutauolle ohjeistuksena koirillekin välillä lepoa ja muuta kuin tokoa.

Opetellaan taas irrottamaan

Meidän tottisharjoituksissa olen siis palannut hetkeksi taas alkuun. Tiistai-iltana käytiin Kuopiohallin kentällä lähinnä leikkimässä. Sivulletuloa ja seuraamista josta palkintona leikki. Nopeasta irroituksesta leikki jatkuu. Päälle hyppiminen kitketään pois, samoin kuin lelun hamuaminen silloin kun siihen ei ole lupaa. Ei oikeastaa sen kummempaa.

Harjoitus meni ihan hyvin. Ei mitenkään erityisen hyvin, mutta parhaat harjoitukset ovatkin ollut kotipihassa tai lähikentällä. Jännä on se, että kun lopussa tehtiin ihmisryhmää, niin se sujuu paremmin kuin yksinkertaisempi harjoitus mitä tehtiin ennen sitä. Häiriöharjoitus tuottaa tulosta ja ehkä laittaa koiran tsemppaamaan pikkuisen enemmän.

No niin. Repi se sitten yhden nahkarätin. Tehtaalle pitäisi lähettää takaisin kun ei puupan kanssa leikkiä kestä.

Sekalaista settiä

Tokoryhmän reeneissä oli tänään taas vaihteeksi vilskettä ja ääntä ja keskinkertainen kaaoskin, kun olimme ensimmäisen tunnin ohjaajatta ja jokainen teki omia juttujaan. Toiselle tunnille saimme onneksi Annen palauttamaan meidät ruotuun ja pikakommenttikierroksen jokaiselle.

Ryhmäpaikkamakuut vedettiin kahdesti, alussa ja puolivälissä, jälkimmäisessä Olli varmisti ja se oli selvästi jo helpompi. Minulla on vähän punainen lanka hukassa tuon paikkamakuun suhteen eli en tiedä, miten sitä edistäisi. Tällä hetkellä teen kotona kahdentyyppisiä - häirittyjä isolla häiriöllä eli heittelen lelua, hetsaan, tönin koiraa jne ja palkkaan välillä kun pysyy hyvin, sekä tylsiä eli tavallisia makaa-sinä-siellä-minä-seison-täällä ja lasken sekunteja. Molemmat menee hyvin. Ryhmissä teen vain varmistettuja ja sillä tavalla helppoja, että pyrin ennaltaehkäisemään piippausta ja levotonta käytöstä. Tänään tein taas myös muiden treenatessa Karulla yhden paikkamakuun, jossa puolivälissä laitoin palkan (kissanruokarasian) tassujen eteen - se toimi nyt hyvin.

Lukarin mukaan teemana oli hyppy, joten Karun kanssa treenailtiin keskenämme vähän stoppeja vapaasta seuraamisesta (esteen taakse pysähtymistä ajatellen) ja hyppyesteen edessä käskytyksiä (varastamisen ennaltaehkäisyä). Enemmän kuitenkin touhuttiin niitä noudon torstaina mainittuja osia eli kapulan ottamista ja tuomaan lähtemistä, sekä metalli- että puukapulalla - näissä ei oikeastaan havaittavaa eroa.

Anne kommentoi noutopätkiä ja toivoi minulta liikkeenomaisempaa toimintaa, eli koiralle ei riekkupalkkaa ja lentäviä kanoja siitä kun ottaa kapulan, vaan neutraalisti paikallaan pysyvä ohjaaja ja kun lähtee hyvin tulemaan, palkkalelu kädessä tai heittäen taakse. Nyt ei rällännytkään siihen kapulannostohetkeen vaan nosti ihan normaalisti. Vähän hajanainen, kiireisen ja suunnittelemattoman oloinen on tuo meidän noutotreeni. Nyt ja monesti muulloinkin.

Loppuun tehtiin yksi kisamainen hyppy, jossa vähän teputusta ja ihan vinoon istuminen mutta muuten mallikas. Video siitä alla.

Pikatsekkaus noudoista ja suunnat

Ponderoissa tehtiin luoksepäästävyys ja paikkamakuu, omavalintana nouto ja loppuun suuntien opetuksen tilannekatsaus.

Luoksepäästävyydessä Karu on ollut tosi hyvä viime kerrat, nyt nousi kun oikein ahkerasti siliteltiin, mutta ei mitään vakavaa. Paikkamakuu tehtiin ryhmästä erillään, Olli varmisti, tein tosi helppona kun koiro oli ihan kiljukaula. Koska Karu keskittyy hyvin kun teen jotain (seuraa minua), niin vinkkinä yllättää koiraa "staattisesta" tilasta esim. heittää nami ja vapautus, jotta pysyisi tarkkaavaisena.

Noudoista vinkkinä nätisti ottamisen vahvistamista eli lyhyellä matkalla käsky Tuo! ja heti kun koira nostaa kapulan niin JES! ja vapautus lelulle. Toisena harjoituksena pitkällä matkalla luoksetuloa kapula suussa, eli jätetään koira istumaan pitäen kapulaa ja kutsutaan sitten luokse.

Suunnat meni ok, tätä harjoiteltiin kerran kotonakin ja hyvin valkkaa sen mihin vinkataan. Jatkoharjoituksena niin että koira seisoo, namit kauempana sivuilla ja ohjaaja kauempana + vaikeusastetta lisää jättämällä koira esim. vinoon vasemmalle ja lähetetään kuitenkin oikealle.

Hirmu haistelevainen ja äänekäs oli tänään.

Itsenäisyyspäivän tottikset

KPSH ry:n Haku 2 -ryhmä kokoontui seuran majalle Maaningalle laittamaan vuotta pakettiin- vaikka harjoitukset jatkuukin niin pitkään kuin mahdollista - ja tottistelemaan siinä samalla. Kuvattiin kaikkien suoritukset, ja syötiin ja juotiin harjoituksen jälkeen majalla keskustellen tämän vuoden tavoitteiden onnistumisesta ja ensi vuoden tavoitteista.

Ensi vuoden tavoite Karun osalta on BH-kokeen suorittaminen ja kehittyminen haussa. Syksy ollaan panostettu siihen että käytetään nenää silmien sijasta ja se on mennyt aivan oikeaan suuntaan sen jälkeen kun siirryttiin tuulettomista iltatreeneistä tuulisiin lauantaitreeneihin. BH-kokeessa on meillä vielä paljon harjoiteltavaa - joista ensimmäisenä tulee mieleen hallinta. Se tietysti pätee kaikkeen tekemiseen.

Itse tottis meni tänään minun osalta penkin alle. Keskityn nyt hiukan aikaa seuraaviin asioihin:

1. Vaadin ja palkitsen kontaktista. Tämä ei ollut suuri ongelma tänään - mutta hallinnan suhteen se on ensiarvoisen tärkeää.
2. Otan sikailut pois. Jos minä en ole palkitsemassa koiraa, niin se ei hypi päälle yrittäen ryöstää lelua. Tämä oli ongelmana tänään.
3. Palkitsen ja vaadin nopean irroituksen. Tämäkin oli ongelma tänään.
4. Rälläys ei kannata - minun luokse tulo kannattaa.

Motivoituneet tokottelut

Karu on nykyisin jo vähän parempi siinä, että odottaa kentällä (ja varsinkin kotona) että mitä seuraavaksi tehdään - palkan jälkeen ei siis häviä tyystin kuulolta. Se on kiva. Mistähän se johtuu?

Tänään tokoteltiin ruutua, luoksetulon pysäytyksiä, seuraamista ja käännöksiä sekä vähän hyppyä. Väliin paikkamakuu ryhmässä, jossa Jaanan kepo varmisti Karun pysymisen (kiitos!). Paikkamakuussa ollaan nyt siinä tilanteessa, että pysyy minusta ihan hyvällä ilmeellä, valppaana mutta rauhallisena, ne lyhyet pätkät ja silloin jos liikun (kun on jotain seurattavaa). Alkaa kuitenkin helposti piipata ja tulla levottomaksi, jos pidempään aikaan ei tapahdu mitään. Meidän ongelma ei selvästikään ole matka tai ehkä edes häiriöt, vaan se "mitääntapahtumattomuuskeston" rakentaminen. Nyt voin tehdä niin, että kävelen rauhassa kauas, käännyn koiraa kohti ja lasken 15 sekuntia, kehun äänellä, lasken vielä 10 sekuntia ja kävelen sitten välipalkkaamaan. Tämän kestää, samoin kuin sen, jos kävelen hallin toisessa reunassa edestakaisin tms (seuraa aktiivisena). Täytynee vain pikkuhiljaa pidentää sitä kestoa. Ja pitää aina varmistaja kuitenkin.

Ruututreeniä on tehty muutama kerta harvakseltaan, kerran kuussa, mutta se on mennyt hyvin. Nyt tein niin, että ensimmäisen lähetyksen apuohjaaja hetsasi lelulla, toiseen jätin vaivihkaa lelun valmiiksi ruutuun ja sen jälkeen parikolme tyhjään ruutuun lähetystä niin, että appari heitti lelun kun koira oli juossut ruutuun. Hyvin meni, joten pidettiin tuumaustauko että mitäs sitten - sinne pitäisi pysähtyä. Tein yhden niin, että lähetin läheltä, ja pysäytin STOP! + vahva käsimerkki -> pysähtyi -> palkka lensi. Viimeinen otettiin kaukaa tyhjään ruutuun, juoksin perässä lähemmäs ja rääkäisin pysäytyksen -> pysähtyi -> sekunti -> appari heitti palkan. Tosi hyvä! Yli menee kyllä helposti, kun vauhti on kova.

Seuraamisessa kurvailtiin suoria ja vasemmalle käännöksiä, niistä videopätkä alla. Kääntyminen on vielä aika vaikeaa, suoraan kävely alkaa jo sujua, ohjaajalta siis :) Kiitos Annileena kuvauksesta.

 

Viimeiseksi otettiin vielä pari hyppyä, ensimmäiseen hain terävyyttä pysähtymiseen Stop + lelu lentää samantien, toisessa loppu liikkeenomaisesti jossa pysähtyi kohtuullisen ok mutta steppasi taas vähän kun lähestyin. Muistettava vahvistaa siis seisomassa pysymistäkin vielä. Allösöpöli pentu Bruno harjoitteli lelunmetsästystä samaan aikaan ja oli Karulle ihan toooosi vaikea häiriö, joten luovuttiin enemmistä hypyistä ja tehtiin jotain hömpöttelyä loppuun. Olin ihan tyytyväinen Karuun siitä, että vaikka sen teki tosi kovasti mieli mennä pennun luo, ei kuitenkaan karannut eikä kiskonut ja sinnepäin hiippaillessaankin palasi kutsumalla takaisin luokseni. Ei olisi vielä kesällä noin toiminut!

Häkissä piippasi tänään taas enemmän kuin parilla viime kerralla.

Hakua silleen oikeiden koirien malliin

KPSH:n hakuporukan kanssa tänään taas metsässä. Aiemmin olemme tehneet tuuli-ilmaisua, mutta tänään otimme seuraavan askeleen. Idea oli nyt että mennään keskilinjaa ja käytetään tuulta apuna. Kun koira haistaa maalimiehen mutta on rauhallinen Ukko! ja matkaan.

Tehtiin neljä toistoa. Ensimmäinen meni pieleen. Koira sai vainun toisesta maalimiehestä, mutta siirryttiin suoran piston päähän toisesta. Kun lähetin koiran pisto ei lähtenyt suoraan koska se kääntyi aiemman hajun perään. Seurasi rälläämistä edestakaisin ja yritin viheltää koiran luokse. Karu löysi tuurilla sen maalimiehen joka pitikin löytää. Väärää toimintaa vahvistettiin.

Seuraavassa pistossa ei ollut samaa ongelmaa. Tällä kertaa ongelmana oli se että minä luulin maalimiehen olevan merkityllä piilolla mutta siellä olikin ainoastaan sadeviitta. Lähetin koiran ja se juoksi suoraan piilolle - ja hämmästyi siitä että viitan alta ei löytynyt mitään. Uudestaan. Tällä kertaa niin että näin oikeasti maalimiehen ennen kuin lähetin koiran. Meni oikein hyvin.

Kolmas maalimies löytyi kaikkein parhaiten suoraan juosten ehkä 30-40 metriä.Neljäs ja viimeinen oli alueen nurkassa ja löytyi selvästi hajulla. Koira ei lähtenyt suoraan maalimiehelle vaikka lähetinkin sen linjan mukaan menemään vaan vähän vinoon ja juoksi alueen ulkopuolella olevalle laavulle mutta kääntyi hajun saatuaan.

Kaikissa palkkana hiukan kissanruokaa jonka sai sen jälkeen kun rauhottui maalimiehen viereen ja meni maahan. Tämän jälkeen leikki. Haluan käyttää ruokapalkkaa että  saadaan vahvistettua rauhoittumista ja hallittua käytöstä maalimiehen luona. Pelkkä leikkipalkka on luultavasti palkitsevampi mutta saattaisi nostaa koiraa liikaa tässä vaiheessa.

Kivaa oli.

Letkajenkkaa

Mietin tänään että meidän koirankoulutushomma muistuttaa vähän letkajenkkaa, pompitaan yksi askel eteen ja samantien toinen taakse, välillä viskellään sivulle harha-askeleita ja onneksi aina toisinaan mennään vähän eteenkinpäin. Pirjo muistutteli meitä eilen perusasioiden opettamisesta kunnolla alusta oikein sen sijaan, että kikkailtaisiin korjauksia. Minä aloitin alusta eteen istumisen opettamisen.

Karulla on aina ollut hyvin vahva ominaispiirre istua taaksepäin eli kun seisovan koiran kuono on paikassa x, ja se siltä paikaltaan istahtaa, niin kuono on paikassa (x - vähintään puoli metriä). Eteenistuminen menee samalla sapluunalla, eli lähestyvän koiran kuono käy hyvinkin lähellä ohjaajaa, jopa tökkää napaan, ja sekuntia myöhemmin kun liike pysähtyy se on ihan liian kaukana.

Asiaa yritin korjata jo heinäkuussa tehokuurilla ja idea oli kyllä silloinkin oikea, toteutus vain jäi kesken. Vaatii ilmeisen paljon toistoja ja sitkeää harjoittelua. Otetaan taas yksi uusi alku siis. Minulla on visio tavoitetilasta ja Tie tottelevaisuusvalioksi -kirja, josta luen mitä pitää tehdä (tosin siinä ohjeistettiin istumaan tuolilla, mutta jouduin hyppäämään suoraan seisomavaiheeseen, kun nenät vastakkain oli vaikea opetella kuonon lepuuttamista mahaa vasten). Heinäkuun videoon muutoksina pyrin nyt siihen koira on oikeasti tassuinensa lähellä eikä vain venytä, oppii lepuuttamaan kuonoa mahaa vasten ja hakeutuu itse oikeaan paikkaan.



Tämänpäiväisessä videossa alussa on koirolle tosi vaikeaa tuoda tassuja lähelle, lopussa on jo paremmin. Tätä me nyt sitten vissiin toistellaan niin kauan, että Karu liimautuu tuohon napanappulanamiasentoon itsestään aina, jos satun jossain toimettomana seisoskelemaan :E

Seuraamisaskeleita ees, taas ja sinne sun tänne

Pirjon tokosteluissa tänään vedettiin alkuun yhdessä ja myöhemmin muiden suorittaesa vähän paikkamakuuta, yksilösuorituksena seuraamista eri suuntiin ja vauhdeilla ja loppuun vähän kontaktiharjoitusta ja suuntien / ohjatun noudon teoriaa.

Paikkamakuissa Olli varmisti. Karu pysyi, meinasi välillä haistella ja piippailla, mutta ei näyttänyt mahdottoman levottomalta. Menin kauas ja laskeskelin paikallani sekunteja - joskus 15, joskus 25 - ja sitten kehuin ja kävin palkkaamassa. Tuntuu, että ongelma ei ole etäisyys tai häiriöt vaan nimenomaan se aika eli tylsä pitkä hetki jolloin ei tapahdu mitään.

Pirjon kansa katsottiin käännöksiä - vasemmalle heittää jopa vähän yli tai pää kääntyy hassusti, voidaan "loiventaa" kurvia liikkeessä, välillä toki tiukkoja käännös-seis-ottojakin. Askeleet oikealle menivät ihan jees, vasemmalle ja taakse Kartsa oli ihan huuli pyöreänä. Ei olla niitä tehty. Hidas käynti meni minusta tosi hyvin, juoksussa meinasi vähän hitailla ja irrota - ihmetteli selvästi sitäkin. Hirmu kivasti oli nyt mukana tekemässä, yritti eikä kadonnut henkisesti paikalta palkan jälkeen.

Kotiläksynä suuntien opettamista, ensi kerralle kapula mukaan.

Ti-tottis

Tiistaina tottisteltiin KPSH:n vuorolla Kuopiohallin kentällä. Minulla ja Karulla oli ohjelmassa saalisvietin nostoa ja leikkimisen harjoittelua - ja tietysti seuraamista. Nyt on kaksi isoa nahkasäämiskää millä leikkiä. Tosin ne eivät ole yhtä helppoja vaihtaa kuin narupallot. Mutta kyllä ne kiinnostaa.

Samanlaista intensiteettiä en kuitenkaan saanut aikaan kuin aiemmin rauhallisemmissa olosuhteissa. Treenata pitää ennen muuta kotona ja lähellä nyt.

Se on alkanut

Viikon lopulla Karua sillä välillä härnäsin - uudella puolimetrisellä nahkapyyhkeellä - mutta tänään me ensimmäistä kertaa sillä harjoiteltiin. Vaikka tehtiin perusasentoon tuloa ja seuraamista, varsinainen harjoitus oli kuitenkin vietin nosto ja hallinta. Ensimmäinen pätkä tehtiin sisällä ja toinen pihalla.

Yritän saada koiralle hirmuisen halun saada nahkapyyhe hampaisiinsa. Käytännössä se tapahtuu härnäämällä ja sillä että vaikka koira pääsisikin saalistamaan se ei välttämättä saa sitä kiinni ennen kuin otetaan se hallintaan ja siirrytään itse suoritukseen. Kyllä se ihan selvästi toimi.

Vaikeata se on, koska yritän samanaikaisesti sekä kiihdyttää että hillitä. Välillä koira loikkaa korkealle ja päälle. Tällöin työnnän sen syrjään, jos se toistaa niin silloin öpitän ja työnnän syrjään. Sillä tavoin ei saa. Mutta haluta saa.

Tämä olkoon nyt meidän harjoituksemme tällä viikolla. Tehdään lyhyttä harjoitusta pari kertaa illassa. Jos koira ei ole täysillä innostunut niin teen sen väärin.

Monenlaista tokostelua ja maassapysymisiä

Tänään KPSH:n tokoryhmän treenissä ehdittiin tehdä vaikka mitä - paikkamakuut luoksepäästävyyksien kanssa kahdesti, ryhmässä häiriökontaktia ja pujotteluja ja koirakohtaisesti seuraamista, käännöksiä, metallikapulaa, jäävät ja luoksetulo liikkeenomaisesti sekä nopeiden maahanmenojen etsintää.

Mukavinta oli se, että Karu oli rauhallinen mutta työintoinen ja pysyi häkissä suurimman osan ajasta makaillen ja vain pientä piiperrystä pitäen. Jäävissä (videopätkä alla) oli tällä kertaa hidas, mutta seuraamisesta olin iloinen. Luoksetulon loppu on ihan karmea edelleen. Mitähän sille tekisi? Täytyy varmaan opetella.



Paikkamakuissa Olli varmisti seisten hihnan päässä ja palkkasin hyvästä rauhallisesta keskittyneestä olemisesta. Onnistuminen tuli molemmissa, kun pidettiin tarpeeksi helppona. Luoksepäästävyydet oli oikein hienot ja häiriökontaktiharjoituksessakin meni mallikkaasti. Noutokapulan kanssa ilme on surkea ja ote löpsö. Anne ehdotti kokeilemaan lelupeliä eli varastetaan palkka, heitetään kapula ja kun koira nappaa kapulan hyvin suuhun, vapautus lelulle taas. Täytyy kokeilla, toimisi varmaan hyvin Karullekin.

Kotiläksynä perusasento- ja käännöstreeniä niin että paikka pysyy riittävän takana + maahanmenojen nopeutusta.

Paikkamakuusta irtoilua

Ponderoissa torstaina vedettiin omavalintaiset yksilöjutut ja loppuun yhteispaikkamakuut. Karun kanssa ajattelin ottaa Pirjolta meidän seuraamiseen ja kääntymisiin etenemisvinkit. Paikkamakuusta sovittiin jo viimeksi, ettei mennä nyt mukaan ryhmään, ettei vahvisteta koirolle sitä mielikuvaa että siitä muitten seasta saa nousta.

Seuruutuksissa ollaan menty kyllä iso loikka eteenpäin, eli nyt ollaan siinä pisteessä että oikeaa seuraamista voi tehdä useamman askeleen ja vaikka kääntyäkin niin, että koira pysyy mukana. Pirjon kommenttina oli että ilme ja tekemisen meininki on nyt kunnossa, kontakti pysyy hyvin, voidaan siirtyä viilaamaan paikkaa. Eli kun on paljon nyt katsottu vain sitä irtaantumista liian kauas sivulle niin samalla on siirtynyt paikka vähän liian eteen. Ei haittaa, siitä vaan viilaillaan, minä olen niiiiin tyytyväinen että se seuraa. Vaikkakin vielä väärässä paikassa ja huonosti mutta kuitenkin seuraa.

Pirjon ehdotuksesta tehtiin yksilönä myös paikkamakuu niin että Pirjo jäi hihnan päälle varmistamaan ja menin itse reilusti kauas. Karu  oli levoton ja nousi aika pian, laitettiin takaisin ja jatkettiin pätkä loppuun. Piippasi vähän. Toisella kiekkaa nousi myös, mutta paljon hitaammin ja varovaisesti, puolinousussa rääkäisin ison ÖPin ja koiro vetäisi takaisin maahan. Aika mälsää. Vaihdettiin muutama sana siitä, että kotona se ei kyllä nouse hetsatessakaan, mutta nyt vaan aloitetaan alusta ja tehdään se sama selväksi muissakin paikoissa. Palkaten rauhasta ja oikeasta mielentilasta ja huolehtien siitä, ettei se paikallaan pötköttäminen kuitenkaan ole vapaaehtoista.

Loppupätkässä oltiin sivussa ja tehtiin itsekseen makuuta. Vähän pliisu meininki oli tänään. Harmittaa tuo paikkamakuu.

Tottista saatana!

Pirjo sitä ehdotti: jompi kumpi meistä voisi ottaa tokon vastuulleen ja toinen tehdä muuta. Puitiin sitä jonkin verran. Meille (eli Katjalle ja minulle) on tärkeämpää että harrastamme yhdessä kuin se että koirakko toimii paremmin. Siitä huolimatta päätimme nyt kokeilla ainakin kuukauden verran sellaisella jaolla että Katja hoitaa Tokon ja minä hoidan PK-lajit (lajin: Haku ja Tottis). Toinen osallistuu myös, mutta koiranohjaaja riippuu lajista. Sillä tiellä ollaan nyt.

Ensimmäiseksi ajattelin että minun pitää viedä liivi brodeerattavaksi. Selkään isolla teksti:

TOTTISTA

SAATANA!

Mutta sitten ajattelin että äiti (joka ei lue tätä blogia) ei ehkä osaisi kuitenkaan arvostaa sitä. Niinpä jätettiin se väliin. Mutta ostin sellaisen ison nahkalärpäkkeen jonka valmistaja on GAPPAY. Ne tekee niitä paksuja hihoja mihin koirat PUREE. Nakit jätetään siihen toko-hommaan ja ruvetaan tekemään VIETILLÄ.

Ensimmäinen harjoitus oli tiistaina. Silloin oltiin hakuryhmän kanssa kentällä. Ihan mukavasti meni. Tehtiin seuraamista ja juteltiin paljon vietistä ja sen sellaisesta. Olisi hyvä löytää PK-Pirjo.

Minun oppimisjutuissa on nyt ensimmäisenä se miten saan koiran vietin päälle, mutta silti pidän sen hallinnassa niin että siitä on hyötyä itse suorituksessa. 

Eli aloitetaan taas alusta.

Liikkeiden välejä ja seuraava koira

Jotenkin on tapahtunut ihan huomaamatta se, että Karu näyttäisi osaavan seurata. Ainakin toisinaan, vähän kerrallaan ja suurinpiirtein oikein. Se on tapahtunut tässä ihan viikon sisällä, ei se oppiminen, vaan se että minäkin alan uskoa siihen. Ompa mukavaa.

KPSH:n tokoryhmän treenissä tänään meitä ohjasi Maija. Lukkarin mukaisesti tehtiin ensin Karun kanssa neljä liikettä kokeenomaisesti käskytettynä. Perjantaisen videoillan jäljiltä osasin yrittää keskittyä niihin liikkeiden väleihin eli siirtymisiin suorituksesta toiseen - tavoitteena oli saada koira palkkautumaan minusta ja pysymään mukana ilman "katoamista" haistelemaan tai muuta touhuamaan.

Liikkeet menivät taas ihan jees - molemmat jäävät ihan ok, luoksetulossa paha törmäys ja sen jälkeinen epäselvyys siitä mitä piti tehdä (Karu korjasi lähemmäs istumaan kun pyysin sivulle + alkoi loikkia) ja hypylle kaksi (!) kertaa varastaminen, ennen kuin saatiin aikaan oikein kelvollinen kisaliike. Väleissä sen sijaan ei mennyt niin hyvin. Tuntui, että minun innostavat kohnustuspalkat kyllä saivat koiran vähän kierroksille, mutta silti se mielenkiinto ei kokonaan suuntautunut minuun vaan levisi ympäri hallia. Kerran, siinä hypylle varastamisten välissä, karkasi kokonaan paikalta moikkaamaan Tara-staffia.

Jälkipuinneisa Maija ehdotti miettimään sitäkin vaihtoehtoa, että koira olisi käskyn alla (sivulla tai maassa) myös väliajat. Ihan hyvä huomio. Kaikki tällainen "kisaharjoittelu" on vielä niin uutta, ettei ole tullut edes kunnolla ajateltua mitä haluaisin koiran liikkeiden välissä tekevän. Myös palkkaamista pitää miettiä ainakin kisatilanteessa sellaiseksi, ettei se vie koiraa ihan ylivireeseen. Tällä hetkellä tosin täytyy jotenkin se palkkautuminen ensin ohjaajasta löytää, ja se varmasti tarkoittaa ylilyöntejäkin. Ehkä kotonakin kannattaisi siirtää perus-ruokakupille-vapautukset vähäksi aikaa tapahtumaan niin, että palkka tulee aina ensin ohjaajalta.

Toisella rundilla otettiin seuraamista. Pyysin, että Maija merkkaisi kolmen-neljän askeleen jälkeen, jos menee hyvin, niin voisin itse keskittyä olemaan vähemmän mutkalla koiraa kohti. Seuraamista katsottiin lähinnä edestä tai takaa, koska ongelmana on ollut liika väljyys ts. matkan edetessä alkava irtaantuminen. Joissakin pätkissä näin nytkin kävi, mutta hirrrrmu pitkiä hyviäkin marsseja jo vedettiin ennen vapautusta, ainakin kymmenen askelta! Välillä tuntui tulevan helposti liian eteen.

Suorien pätkien jälkeen katsottiin takaosan käyttöä ja käännöksiä. Nämäkin menivät nyt jotenkin ihan hyvin, vasemmalle kääntymisessä suurin ongelma on oma askellus, täysikäännöksiäkin pitäisi ruveta harjoittelemaan. Ja sitten vaikka olkkarissa kotona niitä paikallaanpyörimisiä. Peruutukseenkin voisi opettaa käskyn.

Loppuun otettiin yhteisenä paikkamakuu, jossa olin Karun kanssa sivussa, pidin hihnassa ja kehuin + palkkailin kun oli rauhallinen ja hiljaa. Piippasi välillä, muttei mitenkään levoton ollut. Paljon helpompi on paikkamakuu treenin lopussa kuin alussa. Luoksepäästävyys meni tosi hyvin! Ilman nakkia pysyi nätisti istumassa.

Kiva kerta, harmitti vain ääntely häkissä ja kentällä, ja oma neuvottomuus puuttua siihen. Todettiin, ettei se minun komentamisesta kyllä ole moksiskaan, ei edes häntä laske. Saati että ääni loppuisi.

Ponderan videoiltamat

Perjantaina oltiin kovassa koulussa ilman koiraa, eli katsottiin kolme viikkoa sitten kuvattu totaaliepäonnistuminen porukalla Rautiaisen Katjan kommentoimana. Mietin etukäteen, etten kehtaa mennä paikalle, mutta päädyin siihen etten kehtaa olla poiskaan eli siellä sitä sitten pojotettiin. Ja onneksi menin, oli tosi antoisa ilta!

Toisten suoritusten seuraamisessa parasta oli Katjan kommentit tokotuomarin näkökulmasta - minkä arvoinen nähty liike olisi numeroissa ja miksi. Tuli ainakin itselleni myös paljon uutta tietoa kisasuorituksista, esimerkiksi miten kannattaa toimia jos koira lähtee harhailemaan seuruutuksessa (mieluummin kerran kunnon uusintakäsky kuin pientä jatkuvaa apua) tai jättää istumatta perusasennon liikkeen keskellä (uusintakäskystä siinä tilanteessa rokotetaan periaatteesa enemmän kuin istumatta jättämisestä).

Meillä ei ollut videossa ääntä, joten Karun suoritukset - ne liikkeet - näyttivät omaan silmään meidän taso huomioiden jopa hurjan hyviltä. Kun siis ei kuvitellut sitä rääkynää mukaan. Liikkeiden välit sen sijaan olivat kohtalaisen karmeat. Aina kun vapautin koiran liikkeestä, se singahti jonnekin muualle eli haistelemaan tai kentän nurkkaan tms, josta sitten jouduin sen hakemaan ja raahaamaan seuraavaan suorituspaikkaan.

Parasta suoritusten katsomisessa oli se, että taas kerran tuli selkeästi huomattua miten toisella tapaa pitäisi asioita tehdä. Eikun vaan harjoitukset jatkuu.

Huonoa mutta vähän hyvääkin

Ponderan toko. Alun paikkamakuu oli huonoin ikinä. Ihan karmea. Pirjo oli vieressä seisomassa hihnan päällä. Tämänkertaiseen epäonnistumiseen kuului kaksi nousemista ja jatkuvaa piippaamista. Pirjon suositus oli että nyt ei osallistuta paikallaan oloon ryhmissä. Karun paikkamakuut kannattaisi nyt tehdä sivussa esim. toisen koiran tehdessä omaa suoritustaan ja hyvin helpotettuina. Pitäisi saada homma kasaan ennen kuin palataan ryhmään tekemään.

Heti perään oltiin Karun kanssa vuorossa tekemässä kolme liikettä. Meillä ne olivat seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Ennen seuraamista Karu hyppi vähän päin, Katja kommentoi sitä myöhemmin että minun olisi kannattanut ottaa kunnolla pois. Sitten seurattiin ohjattuna melko pitkät pätkät. Niihin kuului huonoa seuraamista mutta myös hyvääkin. Käännöksissä on paljon petrattavaa, perusasennoisa ja paikassakin. Koko kolmen liikkeen palkkasin ainoastaan suoritusten jälkeen kehumalla ja keholla. Liikkeiden välissä otin Pirjon mukaan pikkuisen liikaa hihnalla - hihnan pitäisi olla löysä aina paitsi jos koira tekee jotain ei toivottavaa kuten haistelee.

Liikkeestä maahan meni hyvin muuten mutta kun palasin koiran luo se ei suinkaan odottanut minua vaan käänsi huomionsa muualle. Perusasentoon vasta toisella käskyllä. Hyppy meni hyvin lukuunottamatta sitä että Stop! ei pysäyttänyt vaan koira siirtyi esteelle asti ja lisäksi perusasento meni noin ihan vinoon.

Tunnin lopussa oltiin taas kentällä ja tehtiin kaikki yhtä aikaa. Se osuus kun Pirjo ei ollut meidän luona meni ihan kauhean huonosti. Olin tosi pettynyt itseeni ja koiraan. Sitten Pirjo tuli paikalle ja päätettiin tehdä seuraamista. Ja se meni oikein hyvin.

Lopuksi Pirjo kehotti meitä harkitsemaan sitä, että valitsisimme vain toisen ohjaamaan koiraa tokossa. Hän kehui kyllä miten hyvin olemme saaneet vuorottelun onnistumaan mutta koiralle olisi paljon helpompi jos ei tarvitsisi opetella asioita kuin yhdellä tavalla tehtynä. Kyllähän se totta on. Haluamme kuitenkin pitää harrastuksen yhteisenä. Mietitään.

Esineitä ihan issekseen

Lauantaina kärsittiin kommunikaatio-ongelmasta ja päädyin pojottamaan hakuryhmän maastotreeneissä koiran kanssa kahden. Pitkän matkan huristelleena päätin tehdä Kartsalle extempore esineruudun, ettei ihan hukkareissuksi menisi.

Tallasin ensin pienehkön, noin 30 * 30 ruudun sekalaiseen maastoon koiran kanssa. Tämä oli ehdottomasti vaikein osuus - pidin Karun hihnassa, ja koiro tietysti tunsi paikan ja oli vakaasti sitä mieltä, että jossain täällä on se UKKO! Yritin selittää että tässä sitä vaan kuule vihellellään ja metsässä tampataan ihan keskenämme, mutta ei mennyt jakeluun. Ei siis oikein pysynyt nahoissaan.

Tallauksen ja nurkkien merkkauksen jälkeen pistin Karun puuhun kiinni ja kävin viemässä kassista löytyneet viisi esinettä (patukkaa, farkunlahjetta, palloja jne) alueelle. Yritin vähän piilotellakin niitä puunjuurikoloihin ja puskiin, etteivät näkyisi ohi juostessa. Karu odotti kiltisti.

Viimeksi kun esineitä on tehty, ongelmana on ollut se päätön juoksentelu. Reteesti ajattelin kuitenkin kokeilla mikä on nyt tilanne. Irrotin koiran puusta ja hihnasta, pujotin pk-liivit niskaan, kyykistyin viereen ja lähetin alueelle - Juttu! Paineli hienosti keskittyneen näköisesti etsimään, sai juostessa hajun, kääntyi, etsi ja löysi esineen. Hienoa! Kehuin ja hihkuin ja sain aikaan sen, että koira veti hillitöntä onnellisuusrallia pitkin metsää patukka suussa. Mur. Kutsumalla, kolmen kunniakierroksen jälkeen, toi minulle. Vahingosta viisastumatta lähetin palkkauksen jälkeen uudelleen samalla tavalla ja toistettuiin ensimmäisen kiekan hyvä etsintä ja huono JEE JEE rälläys.

Loput kolme otettiinkin sitten ylös niin, että pidin koiran hihnassa ja kävelin läheltä siitä missä muistelin esineen olevan ja kehoitin Juttu! -käskyllä etsimään. Hyvin löytyivät ja hyvin tuntui tietävän käskystä, että täältä jostain jotain löytyy.

Kun esineet saatiin kassiin, päästin Kartsan vielä vapaana juoksemaan siksi aikaa että kävin keräämässä merkit pois. Oli ehkä huono idea, kun lähti päättömänä juoksemaan sille puolelle metsää, jossa niitä ukkoja on yleensä ollut piilossa. Piti huudella aina lähemmäs kun katosi horisonttiin sammalet pölisten. Kotona metsälenkeillä ei koskaan lähde tuolla tavalla litomaan.

Vähän ristiriitainen olo jäi, hyviä haistelujuttuja ja parempaa keskittymistä, mutta huonoa hallintaa ja päätöntä kaahaustakin tällä kertaa.

Tokoa Annen tahtiin

Olipa mukava kun Anne Miettinen oli KPSH:n tokoryhmäämme vetämässä tänään.

Harjoiteltiin omalla vuorollamme seuraamista imuttamalla ja ilman, käännöksiä seuraamisessa sekä kauko-ohjausta. Lisäksi tehtiin myöhemmin porukassa häiriökontaktia pujotellen muita koiria. Taisipa alussa olla paikkamakuukin.

Seuraamiset meni ihan mukavasti. Käännöksiä ei olla harjoiteltu paljoa ja Anne kiinnittikin huomiota Karun takaosankäyttöön niissä. Siinä on selvästi petrattavaa. Kauko-ohjaus meni mallikkaasti - Karu on tosi hyvä siinä. Häiriökontakti oli ihan ok - voisi olla paljon parempikin. Paikkamakuussa piippasi. Olin ihan vieressä ettei lähtenyt mihinkään.

Jääviä ja kaukoja

Pirjon tunnilla torstaina palattiin arkeen edelliskertojen epäonnistumisen ja korjataan-fiilistä-tunnin jälkeen. Aloitettiin ryhmäpaikkamakuulla siten, että Pirjo jäi seisomaan Karun takavierelle hihna päälle, ja minä huitelin reippaasti täyteen matkaan. Karu oli odotetusti levoton, ja jonkin aikaa makoiltuaan lähti - tällä kertaa selvästi minua kohti. Hihna nykäisi koiron takaisin ruotuun kesken lähtökiihdytyksen, ja Kartsa oli selvästi hämmentynyt ja vähän säikähtänytkin. Kävin laittamassa rauhallisesti takaisin ja jatkettiin loppuun. Piippasi. Välipalkkasin kun oli hyvin.

Tunnin teemana oli jäävät, joista näytettiin Kartsan kanssa liikkestä seisominen ja maahanmeno. Ei ollut sitä hyvää, mitä näissä jo yleensä irtoaa, vaan seisomisissa meinasi töpötellä eteenpäin ja maahanmenoissa oli tosi hidas - taisi olla aika epävarma siitä, että pitikö nyt mennä maahan vai sittenkin seistä. Liikkeestä stopit hetipalkalla oli kuitekin hyviä. "Seuraaminen" liikkeenomaisissa jäävissä oli tositosi väljää, mutta teinkin sen enemmän "Mennään" -meiningillä kuin seuruutuksena.

Loppuun katsottiin kaukot, ja Karu esitti oikein hienosti sekä maahan-seiso että istu-seiso -siirtymät. Näissä varsinkin seisomaan nousemisessa voin itse vähentää ohjauksen "ylös vetämistä" ja suunnata liikettä enemmän ylös, jotta nousee neliöksi eikä kurkottele näyttelyojennukseen eteenpäin. Seisomaan nousuun lanseerattu käsimerkki on meillä vähän kaksiosainen, ensin vedetään ylös ja sitten stopataan. Enemmän siis sitä stoppia jatkossa.

Välitouhuna tehtiin joutavan hyppyesteen edessä sivulla oloa josa huutelin häiriökäskyjä ja palkkailin siitä, kun ei varastanut hypylle. Ihan kiva kerta. Hyvää oli se, että vaikka oma päivän fiilis oli pakkasella, sain kuitenkin keskityttyä tekemään koiron kanssa kivoja juttuja. Huonoa tuo onneton paikkamakuu, piippaaminen siinä ja lepoväleissä sekä kehno esitys liikkeenomaisissa jäävissä.

No tottista

Tällä kertaa tottista jossa teemana oli meillä seuraaminen. Jonkin verran tehtiin myös perusasentoon tuloa, liikkeestä maahan menoa ja henkilöryhmä.

Karu otti paljon häiriötä tällä(kin) kertaa tilanteesta Suunnistajanpuiston kentällä. Alku oli yhtä hyppyä ja loikkaa. Seuraaminen oli kauheaa kohellusta kaukana minusta. Tehtiin melko pitkä pätkä (10+ minuuttia) ja loppua kohti homma parani kun rupesin tekemään seuraamista imuttamalla. Paikka parani kummasti. Ihan hyvää pätkää jo tehtiin - ei ehkä aivan sillä tavalla vietikkäästi kuin itse toivoisin sen tapahtuvan mutta kuitenkin. Imutusseuraamisen jälkeen otin pallon käteen ja edelleen homma toimi kunhan ei tehtyt liian pitkään.

Todella paljon tarvitaan harjoitusta vielä. Pitää saada homma pelittämään nyt omissa harjoituksissa ja saada paljon hyviä toistoja. Lievä masennus ja hävetys jäi tästä päivästä mieleen. Onneksi parani loppua kohti.

Hyvät tuulet

Lauantain hakuryhmäharjoitukseen osallistui minun ja Karun lisäksi vain Janna ja Vilma koirineen. Muille tehtiin esineruutu, mutta Karulle otettiin alussa ja lopussa tuulilähtöjä. Meillä oli hyvä tuuli ja kaikki neljä yksittäistä suoritusta meni mallikkaasti. Karu on hyvin innostunut (=vetää ihan per***eesti) kun lähdetään maalimiehiä etsimään. Osaa myös tilanteessa rauhoittua hiukan ja selvästi tietää että "ne" on siellä. Ollaan tultu selvästi eteenpäin älyvapaasta sik-sik-juoksentelusta. Ja tuuli auttaa. Viimeinen maalimies oli varmasti viidessäkymmenessä metrissä kun laskin koiran irti vastatuuleen.

Vaisut tokotukset

Tänään treenailtiin seuraamista, kaukokäskyjä ja häiriökontaktia. Alkuun napsaistiin normi  luoksepäästävyys ja paikkamakuu, jossa otin varman päälle - kahden minuutin makuulla hetsasin (tai siis loin tilanteeseen jännitettä) oikeastaan koko ajan jotenkin - heittelin palloa, hiippailin kiertämään koiran ja jätin sille takapalkan jne. Vapautin kerran välissä ja toisen kerran juuri ennen ajan täyttymistä.

Seuraamistreeni oli ihan mälsä. Kartsaa olisi kiinnostanut enemmän hallin hajut ja minä en taas osannut tehdä asialle mitään. Huideltiin kuitenkin useita pätkiä, vaikka fiilis ei missään vaiheessa ollut sellainen mitä sen pitäisi seuratessa olla. Väljä ja flegu. Kuitenkin oli lohduttavaa, että meitä ohjannut Kati totesi sen olevan joka tapauksessa parempi kuin viimeksi hänen ollessaan - nyt se osaa jo tulla sivulle ilman nakkia. Ainakin toisinaan osuu suurin piirtein oikeaan kohtaankin.



Seuruutuksista siirryttiin kaukoihin, joissa oli vähän alkuvaikeuksia, mutta loppua kohti päästiin normaalitilaan eli ihan jees. Joissakin siirtymisissä jotkut jalat vähän liikkuvat. Maasta seisomaan nousee yleensä hyvin. Tarkkana pitää olla, että vahvistetaan ja palkataan taaksepäin, kun mielellään tulisi luoksemmas.

Viimeinen pätkä oli parhaan tuntuinen. Tehtiin häiriökontaktia ensin pujotellen (muut perusasennossa), sitten yksitellen perusasennossa niin että Kati häiritsi. Herkästi Karu edelleen vilkaisee, mutta palaa äänellä huomauttamalla nopeasti kontaktiin. Yleisesti kontaktin pito on parantunut paljon, eikä enää esim. säntäile liikkuvien lelujen perään tms mitä vielä kesällä teki.

Kokonaisfiilis ihan kiva mutta vaisu. Minun palkat / palkkaaminen ei ollut erityisen motivoivaa Karun mielestä. Siitä on tullut vähemmän ahne ja vähemmän leikkiväinen, apuuuva. Ja lihonutkin mokoma pullamössösohvaeläin on. Piippaamiseen ei ilmeisesti kulu energiaa.

Kivan kautta

Eilen oli vuorossa Ponderan treeni. Nyt lähdettiin liikkeelle palkkaamisesta omalla itsellä - eli otettiin koira sivulle, seuruutettiin vähän pysähdyttiin ja palkattiin ilman nameja tai leiluja - eli omalla keholla. Sitten pelkästään koira perusasentoon ja superpalkka - kävelin taaksepäin ja syötin nakinpalasia.

Seuraava harjoitus oli hauska. Kaikille metrinen keppi käteen ja sitten tehtiin kaiken maailman kiertämisiä ja hyppimisiä ja muuta vänkää. Sekä koira että ohjaaja sai keskittyä ihan koko ajan. Tämä oli pitkä harjoitus mutta hyvä.

Lopuksi otettiin paikallaanmakuuta ja rentoutumista. Pikkuisen alkoi Karun kiinnostus herpaantumaan.

Hyvin meni. Haistelut ja piippaukset pyrin ottamaan pois.

Omat tokotottikset

Maanantaina käytiin omalla kentällä harjoittelemassa. Koira oli hyvin innostunut ja melko korkeassa vietissä.

Tehtiin paikkamakuuta häiriten ja hetsattuna - vapautus aina pallolle. Hyvin ja piippaamatta. Hiukan seurasi liikaa Katjan tekemää häiriötä.

Tehtiin seuraamista. Käskytettynä oli jääviä liikkeitä ja luoksetulo.

Hyvä fiilis oli harjoituksessa. Hirmu tiukasti otetaan nyt piippaaminen pois (viime viikon katastrofin jälkeen). Ylpeä puupasta.

Seuraamista, ohjattua noutoa, häiriökontaktia ja luoksetuloa

Tämän päivän toko-harjoitus piti sisällään seuraamista, ohjattua noutoa, häiriökontaktia ja luoksetuloa. Karu oli piippaavainen alussa ja siihen puututaan nyt ehdottomasti. Jätettiin alun paikallaanmakuu väliin koska koira oli niin jotenkin hermona ja se tuli ulos piippinä. Käytiin vähän kävelyllä ja tasaantumassa. Seuraaminen meni korkeintaan kohtalaisesti.

Ohjattua noutoa tehtiin nyt ensimmäistä kertaa. Ensin näytettiin merkkiä ja seisottiin sen takana. Se vaikuttaa sellaiselta minkä Katja voisi näppärästi opettaa naksuttimella. Sitten toisessa harjoituksessa lähdettiin merkiltä vasemmalle tai oikealle makupalalautaselle. Kun vain toiselle kävi nakinpalan viemäsä niin hyvinhän se suunta tuli tajuttua. Vaihdoin pian makupalan palloon ja se toimi mainiosti.


Lopuksi tehtiin häiriökontaktiharjoitus ryhmässä ja vielä ihan lopuksi luoksetulot. Minun tuntuu olevan vaikea lähteä oikealla eteenpäin kun jätän koiran. Luoksetulossa asento edessä ei ole vielä hallussa.

Hyvä(n)tuuliset hakuilut

Kerrankin tuuli kunnolla hakuryhmän maastotreeneissä! Tehtiin Karulle neljä ukkoa vastatuuleen siten, että kuljimme Karun kanssa pitkin keskilinjaa, ja kun koira sai hajun hurrjan kaukana piilossa olevasta maalimiehestä, päästin menemään. Suorapalkkana kissanruokarasia ja maalimies toi leikkien pois, sitten odoteltiin seuraava ukko paikoilleen ja sama uusiksi. Kaikki ukot siis samalla puolella linjaa hyvällä takatuulella.

Karu teki oikein kivasti, selvästi haki hajua linjaa pitkin kävellessä ja kimposi ukolle vauhdilla, mutta paremmin päämäärätietoisesti kuin ennen, etsi siis loppupäässäkin eikä vaan juossut. Hieno hurtta <3

En ole kyllä vieläkään täysin toipunut torstaista.

Flopaten

Torstain tunnin jälkeen tuntui pitkään siltä, että hanskat naulaan ja pallot pussiin, onhan se ihan kiva kotikoira kuitenkin.

Ohjelmassa oli videoitu luokkaharjoitus. Karu nousi paikkamakuusta ja meni häiriköimään viereisen koiran luo. Yksilösuorituksessa se oli erittäin vähän kiinnostunut ja vinkui, oikeastaan rääkyi, joka ikisen sivulletulon ja vähän siinä välissäkin.

Kylläpä harmitti.

Tottista

Hakuryhmän tottistreenit. Jakauduttiin kahteen ryhmään ja toiset seurasi/kommentoi yhden tehdessä koiran kanssa. Piti selittää muille ennen omaa tekemistä mitä aikoo tehdä. Me tehtiin seuraamista keskittyen käännöksiin. Harjoitus meni hyvin. Erityisen tyytyväinen olen siihen intensiteettiin ja motivaatioon millä koira toimi. Teknisesti suoritus oli hyvä lukuun ottamatta oikealle käännöksiä, jotka on aika pyöreitä ja koira jää kauas. Se on jotain mihin meidän pitää löytää jokin jippo. Vasemmalle kääntymisestä olen ylpeä. Koira tietää minun askelista milloin käännytään.

Lopuksi käveltiin katsojien ympäri henkilöryhmää harjoitellen.

Kaukokäskyjä ja innokasta loikkimista

Tänään tokoryhmän treenissä aiheena oli hyppy ja kaukokäskyt. Kaukoja ei ollakaan aikoihin ohjatuissa tehty, mutta sopivasti kotona männä viikolla kylläkin.

Meitä oli treenissä vain kolme koiraa, joten alkuun ja loppuun otettiin rauhassa paikkamakuut. Karun kanssa tehtiin molemmat hetsattuna siten, että välivapautin kerran kaksiminuuttisen aikana. Jälkimmäisessä olin noin ensimmäisen minuutin piilossa. Karu pysyi hyvin ja oli hiljaa ja enimmäkseen keskittyväinen, eli ihan tyytyväinen sai olla. Luoksepäästävyydet ja kehääntulot otettiin myös, näissä alkaa jo pysymään nahoissaan. Ainakin jos on lihapulla lähellä.

Treenipätkien välissä pidin Karun häkissä ja yritin kurmoottaa sitä piippaamisesta. Ei ainakaan välitöntä vaikutusta. Kyllähän se on hiljaa, kun jännittyneenä odottaa seuraavaa "hienosti _hiljaa_ hieno hurtta" -palkkaa mutta kun alkaa piippaamaan, ei mitenkään hiljene komentamalla. Edelleen tuntuu ettei ymmärrä tai yhdistä ääntä siihen rankaisuun, mutta tällä logiikalla olisi turha palkita hiljaa olostakaan, joten yritetään nyt kokeilla. Tosin, kun vähän miettii, se systemaattinen hiljaa olosta palkitseminenkin on pikemminkin pahentanut tilannetta...

Tällä kertaa kuvituskuvana suloinen koiranpentu

Hyppy-osiossa näytin, miten koiro saattaa varastaa hypylle ja ei pysähdy nasakasti esteen jälkeen, vaan hiipii lähemmäs. Päädyttiin siihen, että ei yritetä hypyttää koiraa lähelle esteen taakse, vaan vahvistetaan selkeästi pysähtymistä käsimerkillä ja pallon kanssa heti kun on kääntynyt. Hyvinhän se pysähtyi sitten. Hienoa että tykkää ja on innokas hypylle, pitää vaan mennä kontrollissa esteen lähellä ja välillä vahvistaa siinä pysymistäkin, ettei lähde luikkimaan liikkurin käskytyksestä tms.

Kaukoissa kokeiltiin takapalkkaa, joka toimi hyvin seisomisessa vielä välillä ilmenevään eteenpäin tepsutteluun. Näistä en ole kovin huolissani, Karulla on luonnostaan kohtalaisen paikallaanpysyvä tekniikka ja (minulle) riittävän nopeat vaihdot, joten viilataan tarkemmin sitten kun tarvis on.

Mukavaa oli taas, vaikka piippaamisongelma ja ääntelyn kanssa samalla tavalla käsiin leviävä maton haistelu (varsinkin Lepo! -käskyn alla) ärsyttävät. Pitää yrittää korjata.

Hakua

Hakuryhmän treenit ja pitkästä aikaa. Aloitettiin taas siitä mihin jäätin. Eli tehdään tuuli-ilmaisua. Mennään metsässä kunnes koira saa hajun maalimiehestä: Ukko! ja koira irti. Koira etsii maalimiehen ja saa palkan sekä leikkii tämän kanssa. Kolme kertaa tehtiin. Toisella kerralla laskin liian aikaisin irti ja koira säntäili vähän aikaa edestakaisin kunnes löyti maalimiehen. Tämä on se mitä olemme koittaneet välttää - ettei tule tunnetta että tuurilla ne löytyy. Viimeinen oli oikein hyvä. Siihen oli myös järjestetty olosuhteisiin (tyyntä) nähden paras tuuli. Se meni oikein hyvin.

Karulla on ihan hirmuinen kytö metsään kun mennään maalimiehiä hakemaan. Se on hyvä. Toisaalta se käy ranteille kun yrittää pidellä täysillä vetävää koiraa. Muuten ei saa vetää, mutta tässä se on ollut ainakin minulla sallittua. Enkä myöskään tiedä voiko nenä toimia jos henki ei kulje kun vetää niin kovaa kuin voi.

Kivaa oli. Vettä satoi ja pari astetta lämmintäkin oli. Hakuharjoituksissa pääsee myös itse harjoittelemaan omaa tekemistään. Maalimies on koiralle paras. Paras olla hyvä maalimies.

Kotitreenailuja viikolla

Tällä viikolla, kun on ollut vähemmän yhteisiä / ohjattuja treenejä, on ehditty enemmän hinkkailemaan olohuonetokotteluja. Aiheena käännökset ja perusasennon säilyttäminen, kaukokäskyt ja niistä erityisesti seisominen sekä pitkät paikkamakuut ruokakipolle. Lisäksi olen vahvistanut luoksetulon istumaan jäämisesä pysymistä huutelemalla kaikenlaisia ja palkkaamalla rauhassa pysymisestä.

Seisomaan nouseminen maasta tai istualta onnistuu jo useimmiten pelkällä käskysanalla ilman käsiapua siten, että takajalat pysyvät paikallaan.

Piippaaminen on alkanut lisääntyä kotonakin, siitä yritetään nyt huomautella. Vaikeaa on. Komennettaessa vetää maihin ja pysyy siinä kuin käskyn alla, kunnes kyllästyy, nousee ja piippaa taas kun ei mitään palautetta tullut. Mur.

Hakuryhmän tottis

Tänään oli vuorossa hakuryhmämme tottis-harjoitus Suunnistajanpuiston kentällä. Tuossa kentässä on jotain outoa ja hyvin häiritsevää Karulle. Nytkin kun käytiin kaksi kertaa kentällä, oli puupalla ensimmäisessä todella vaikea keskittyä. Yritystä kuitenkin oli vaikka se oli kuinka vaikeaa. Suorituksia piti lyhentää ja palkita herkemmin. Toinen harjoitus meni paremmin, silloin mentiin kentän kauimmaiseen  nurkkaan ihan vaan ajatuksella että jos se siellä onnistuisi. Tämän päivän harjoitukseen kuului seuraavia osuuksia:

• Perusasentoon tulo
• Seuraaminen
• Käännös vasemmalle (myös muutama käännös oikealle)
• Häiriökontakti

Hyvin se meni, erityisesti jälkimmäinen osuus. Siinä hyödynettiin myös apuohjaajaa merkisemässä onnistumista ja palkkaa.

Ensimmäiset alokasluokat

Vedettiin tänään sitten alokasluokat. Ihan keskenämme tai toisillemme. Liikkuri, tuomari ja yleisö yhtenä persoonana, koiranohjaaja toisena. Oikeastaan ne oli sellaiset möllit, kun liikkeiden välissä sai palkata ja kesken liikkeenkin, jos oikein kivasti sattui menemään.

Kehääntuloissa ja luoksepäästävyydessä on vielä vähän hiottavaa, paikkamakuun jätöt meni ok, jäävät molemmat oikein hienosti, luoksetulosta puuttuu eteen istuminen (siitä sivulle kyllä kiepsahtaa) ja seuraamiset nyt on vielä, nätisti sanottuna, vähän vaiheessa. Paremmin nekin meni kuin kuvittelimme. Hypyssä vaarana varastaminen, pitää sitä häivytellä. Jäävistä pikaotot alla videolla.


Lähikentällä oli hyvät valot! (vaikkakin videolla touhu näyttää melko hämärähommilta...)

Hyvä puuppa!

Kaunis syyssää ei estänyt sunnuntaisia alo-/avo-ryhmän tokotreenejä sisähallissa. Ja hyvä niin. Karu oli taitava ja motivoitunut. Alussa ja lopussa oli paikkamakuu, mutta välissä tehtiin niinkin innostavaa asiaa kuin perusasentoon tuloa, seuraamista ja jopa käännöksiä! Kiinnostukseni näihin tulee siitä että ne ovat minun vastuulla. Näiden lisäksi oli vielä nouto. Kaiken kaikkiaan erinomainen treeni josta voimakkaimmin nousee esille hyvä kontakti ja seuraaminen.

• Paikkamakuut tehtiin ryhmässä ja perinteisellä tapaa. Tässä minä en tiennyt/muistanut että me ei tällä hetkellä tehdä niitä niin vaan leikkipalkalla kiinnostavuutta ylläpitävästi. Pientä piippaamista oli alussa ennen varsinaista suoritusta, mutta itse suoritus oli varsin hyvä. Näitä harjoituksia ennen oli myös luoksepäästävyys.
• Peruasentoontulossa on ongelmana enemmänkin se, että koira hilaa pyllynsä liian taakse. Parempi niin päin, mutta täytyy pitää huoli siitä ettei sitä vahvista.
• Seuraamista tehtiin muutama askel kerrallaan ja lelupalkalla. Myös pidemmät pätkät sujuivat hyvin. Seuraamista voi tehdä siten että leikkipalkka on näkyvissä mutta myös siten että se on piilossa suorituksen aikana. Siirryttiin harjoittelemaan käännöstä vasemmalle jonka jälkeen tulee pysähdys. Pitää sitä pystyä kääntymäänkin! Ja ennen kaikkea jos pystyy jo vähän seuraamaan, niin silloin voi yrittää käännöstä.

• Noudossa vanha höllän otteen ongelma. Itse noutaminen sujuu innokkaan näköisesti eikä ote vauhdilla kapulaa tuottaessa näytä höllältä. En usko että meillä tässä on mitään ihan valtavia ongelmia odotettavissa.

Tokoleikit

Torstai-iltana Ponderan tokokurssilla oli vuorossa leikinomainen harjoittelu. Tällä kertaa ei ollut paikkamakuuta tai muuta tylsää. Ensimmäisenä oli vetoleikki jossa Pirjo ensin piti koiraa paikallaan kun juoksin kauemmas. Pirjo laski koiran irti ja tämä juoksi minun luokse leikkimään kunnon vetoleikkiä. Virettä nostavasti välillä vedin koiran kaulapannasta koiraa yhteen suuntaan ja lelupallosysteemiä toiseen. Ja sitten taas leikittiin. Karu tykkäsi kovasti ja olin hieman yllättynyt miten se heti laski irti kun käskin Kiitos! Tätä tietysti seurasi heti Yes! ja uusi leikki.

Sitten oli oman lelun tunnistusnouto. Eli lelu koulutusohjaajalle joka vei sen kasaan eri leluja. Koira perään ja haisteluahan siinä riitti. Karu ei lähtenyt tässä tuomaan lelua kovin helposti minulle vaan enemmänkin halusi lähteä muualle haistelemaan. Pirjo kävi potkimassa meidän pallon liikkeelle jotta mielenkiinto saatiin takaisin siihen. Mutta tämä osuus ei siis mennyt meiltä täysin käsikirjoituksen mukaan.

Viimeisenä oli sitten monimutkaisempi temppusarja ilman sen kummempaa harjoittelua. Ensin vietiin 10 metriä esteen taakse  narupallo niin, että koira sen selkeäsi huomasi. Sitten käveltiin esteen eteen ja jätettiin koira paikalleen koiranohjaajan siirtyessä esteen toiselle puolelle ja sivulle. Hyppy! ja koira yli, jota seurasi samantien Kierrä! ja lähellä olevan tuolin ympäri.  Tämän jälkeen Maa! Palkkatemppu. Lopuksi Hyppy! uudelleen esteen yli, koira näkee pallon ja juokseen sen luo ja tuo sen kannustettuna kohti koiranohjaajaa ja uusi Hyppy! esteen yli ja loppuleikki. Hyvin meni. Se mitä Karu ei osannut oli kiertäminen jota on selkeästi harjoiteltu liian vähän. Maahanmenon jälkeen minun olisi pitänyt vapauttaa koira ennen palkkatemppua - nyt ei meinannut ymmärtää sitä vaan katsoi hetken ihmeissään. Muut jutut meni hienosti.

Pitkästä aikaa...

Yli viikon mittainen reissu ja sen mukainen tauko harjoittelussa minun osalta vihdoin ohi. Eilen ja tänä aamuna tehtiin aamutottikset ja tänään illalla oltiin hakuryhmän kanssa kentällä. Itse olen ollut täysin vaisu, erityisesti aamuharjoituksissa - ja se näkyy. Illalla oli vähän parempaa. Paitsi silloin kun päästin Karun rälläämään ja se meni toisen koiran luokse. Se harmittaa kovasti. Reagoin tosi hitaasti.

Ollaan tehty seuraamista. Muutamia askelia ja palkinto pallolla. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Onnistuu parhaiten silloin kun imuttaa pallolla, mutta siitä pitää päästä pian eroon. Ratkaisu on että laitetaan magneettipallo kainaloon ja Yes! on lupa ottaa se.



Juuri nyt tuntuu kovin epätodennäköiseltä ajatus, että onnistuttaisiin tämän vuoden tavoitteessa eli alokasluokan tokokisaan osallistumisessa. Mutta katsotaan nyt.

Kosteat minitottistelut

Käytiin Elinan ja Rutun kanssa sateessa nuhrustelemassa pienet treenit. Ensin touhuttiin vähän omiamme, sitten otettiin jonossakävelykierros, parit tuomari-Ollille ilmoittautumiset, kehääntulotarkastukset ja luoksepäästävyydet ja vielä muutamat touhutukset, mm. stoppeja ja luoksetulon loppuasentoja.

Karu teki tosi kivan keskittyneesti, istui rauhassa vierellä ja osasi käppäillä melko hyvin hihna löysällä. Vanhaksi mennyt korppukinkku oli selvästi tehokas palkka. Velipojasta ei oikein ole enää häiriöksi, vaikka pienet haukut toisilleen vetäsivätkin ilmoittautumisen oho-nenuttelussa. Makuullemenot ja istumiset meni ok, vaikka oli märkää. Ihan jees.

Kokeenomaista treeniä

Tokon alo-avoryhmässä sunnuntaina teemana oli kolme omavalintaista liikettä kokeenomaisesti, ts. käskytettynä ja ilman palkkaa. Karun kanssa mietin ensin, että eihän meillä oikeastaan ole yhtään kisavalmista liikettä, mutta päädyin sitten tekemään liikkeestä maahanmenon, luoksetulon ja hypyn ihan kisamaisesti.

Liikeestä maahanmenossa seuraaminen tietenkin puuttui, mutta kulki kuitenkin lähes oikeassa paikassa Mennään!-käskyllä. Liike meni muuten tosi hyvin - meni napakasti maahan ekalla käskyllä ja jäi nätisti paikoilleen. Takaisin vierelle palatessa nousi sivulle vasta toistokäskyllä. Kiva kuitenkin!

Luoksetulossa sattui omituinen virhe, kun Karu lähti juoksemaan luokseni jo liikkurin Käsky! -kehoituksesta ja loppuliike menikin plörinäksi. Jäi kuitenkin jätettäessä hienosti istumaan ja odotti.

Hypyssä tein itse huonosti, kun otin koiron aloitusasentoon aivan liian kauas esteestä enkä mitenkään vinkannut sille, mitä tuleman pitää. Hyppy! -käskyllä Karu loikkasikin jonnekin eteenpäin, kiersi pienen lenkin ja palasi ihmettelemään että mitä piti tehdä. Sama vielä toistonakin, sitten siirryin lähemmäs ja vinkkasin, meni ok yli. Hypyn jälkeisessä pysähtymisessä ottaa askelia, mutta jää kuitenkin seisten odottamaan.

Kokonaisuutena tekeminen oli tosi kivaa: olin ihan yllättynyt miten hyvin Karu tuli liikkeiden alussa perusasentoon, pysyi koko ajan minun kanssa tekemässä vaikka oli vapaana ja muita koiria hallissa + ei näyttänyt mitenkään välittävän palkkaamattomuudesta vaan toimi kehuilla ihan yhtä hyvin kuin ilmankin. Vaikka liikkeet menivät miten menivät, oikein hyvä fiilis jäi harjoituksesta.

Toisella kiekalla korjattiin ensimmäisen virheitä, eli me otimme uudelleen käskytetyn luoksetulon, jossa liikkurin käskytysten jälkeen palasin palkkaamaan. Ei ollut mitään ongelmaa koiralla pysyä paikoillaan. Siirryttiin tekemään uudelleen hyppyä ja siihen erityisesti sitä pysäytysosaa. Tein ensi seisotuksia paikallaan, muutaman liikkeestä stopin ja sitten pari hyppyä.

Kolmannella kiekalla otettiin valinnaiset aiheet ja me jatkoimme Stop! -käskyllä, eli vahvistettiin liikkeestä pysähtymistä niin, että samanaikaisesti stopin kanssa lensi pallo tai nakinpala koiran taakse. Paljon toistoja, sitten testaus pelkällä sanalla - hyvin toimi. Loppuun kokeiltiin vielä hyppyyn yhdistetty Stop! ja sehän pysähtyi ihan niille sijoilleen. Hienoa! Lopetettiin siihen.

Alkuun ja loppuun otettiin kehääntulot, luoksepäästävyys ja paikkamakuu, joissa me ei osallistuttu makuuseen vaan tehtiin omat lyhyet hetsatut makuupätkät. Luoksepäästävyydetkin meni parhaiten ikinä, johtui varmaan siitä kun Karu oli rättiväsynyt viikonlopun koiravieraiden kanssa riekkumisesta.

Kokonaisuutena oikein mukava kerta oli taas. Ihana väsykkä rauhallinen kiltti koiro.

Sivulletulotokottelua

Ponderoinneissa torstaina aiheena oli videoidun pätkän uusintaotto. Koska Olli ei päässyt omaa suoritustaan parantamaan, esiteltiin me Kartsan kanssa sivulletuloja ja seuraamisen ensimmäisiä askelia. Ihan ok, vähän fletku otus, parista seuraamaan lähdöstä saatiin kehuja.

Alun paikkamakuusta jäätiin pois ryhmästä ja tehtiin oma hetsattu versio, pari lyhyttä pätkää, ihan jees nekin. Täytyy muistaa tehdä ihan paikallejätöstä asti sitä keskittymistä, ts. Paikka-käskyn jälkeen ihan parin askeleen jättö ja sitten vapautus tms. Nyt herpaantuu heti kun jätetään paikalle, vaikka sitten keskittyisikin kun käännyn.

Muiden suorittaessa tehtiin samalla kentällä itsekseen mm. paikkamakuita, kaukokäskyjä ja muuta hömpöttelyä. Karu oli tänään oikein mallikelpoinen kentän ulkopuolella ja vastaavasti aika vötkylä myös suorituksissaan. Kiva perhekoira siitä näemmä tulee. Työntömoottori ei oikein riitä säpäköihin suorituksiin. Täytyy mietiskellä vielä tuota motivointia ja palkkausta.

Traumatisoivat tiistain tottikset

Illan iloksi käytiin kuraisella kentällä sateessa vähän rälläilemässä ilman kontrollia hypyn ympärillä, jahkaamassa mitäänsanomattomia huonoja sivulletuloja ja loppuhuipennuksena karkuuttamassa Karu luoksetulon paikalla istumisesta melkein paikkamakuussa olleen Sylvin niskaan.

Vaihteeksi siis ihan karmeaa taas. Ens kerralla en ala. Ollaan vaan kotona kun täällä on ihan kivaa.

Videoiltamat

Tänään oli vuorossa Ponderan kurssin videoilta, jossa katsottiin porukalla aiemmalla treenikerralla kuvatut pätkät ja mietittiin kehitysideoita seuraavan käytännön kerran uusintaottoa varten. Meidän videoidun suorituksen ohjaaja oli Olli ja treenin aiheena perusasentoon tulot.

Ensi kerralle huomioitavia juttuja:

• palkka aktiivisista suorituksista (mutta kuitenkaan ei ole tarkoitus korostaa niitä loikkia...)
• tekemiseen ei saa tulla taukoja - nyt tulee edelleen palkka - vireen lopsahdus - uusi suoritus, pitäisi päästä palkasta säilyttäen vire uuteen suoritukseen

... jotain muutakin juteltiin, lähinnä kuitenkin siitä tekemisestä yleisesti, että kannattaa harjoitella edelleen sitä saumatonta suoritus-palkka-ketjua, palkan varastamista ja treenin suunnittelua niin, että kaikki tekeminen on täysin keskittynyttä ja aktiivista.

Päivän ilopilkku koettiin illalla kotona, kun Kartsa teki pienen olohuonetottistelun yhteydessä upeat kolme seuraamisaskelta ja hienon hetsauspaikallamakuun, joka loppui intensiiviseen patukka-piilossa-tuijotuskisaan ja siitä vapautukseen. Nyt alkaa tuntua, että jännityksen luominen paikkamakuuseen saattaisi toimiakin. Pidetään peukkuja.

Yksinhuoltajana homma sujuu

Olli lähti Kaliforniaan palmun alle. Me vähemmän onnekkaat kotiinjääneet suuntasimme Telkkisten hallille tokoilemaan. Ja kyllä kannatti, oli kivaa!

Ohjelmassa oli jäävät (kertauksena viime kerralta), takapään käyttö ja käännökset (pääaihe) ja ruutu (jos jää aikaa). Kaikkea kerittiin tehdä ja vähän muutakin siinä sivussa. Alun ryhmäpaikkamakuusta karkasimme koirien jättövaiheessa ulos omaan jännitetreeniin, joka meni varsin mukavasti. Tein myös sisällä muiden koirien suoritusten aikana pieniä jännitepätkiä, eli jätin koiran maahan ja hetsailin patukalla niin, että keskittyminen säilyi minussa. Hyvästä intensiivisestä hetkestä vapautus patukalle.

Jäävissä pysähtyy Stop! -sanalla jo ihan samoin kuin vanhalla Seiso-käskylläkin. Tehtiin enimmäkseen maahanmenoja tähdäten napakoihin nopeisiin liikkeisiin. Ihan jees, ei mitenkään erityisen hyvä. Ad hoc optiona näytettiin seuraamisen tilannetta todeten, että totta se on, pari askelta menee ihan hyvin ja sitten aukeaa. Eli ei kannata pitkälle huitoa menemään vaan keskittyä hyviin pätkiin.

Takaosankäyttö- ja käännöstreeni meni mielestäni tosi hyvin, kun ei sellaista ole juuri tehty. Karulla pysyi kiinnostus ja yritys hyvin tylsässä hommassa monilla nakkitoistoilla. Tarvii toki edelleen apua oikeaan paikkaan sijoittumisessa, mutta hyvin tarjosi oikeansuuntaisia ja välillä ihan nappiasentojakin.

Ruututreeni tehtiin ensin jättämällä muutaman kerran esine ruutuun ja sitten pari viimeistä kertaa ilman, näytettynä - oikein innokkaasti pinkoi. Ruudussa voisi vielä menemisen vahvistamisen ohella aloittaa pysähtymisharjoitukset, eli saada koira pysähtymään ruudun sisälle hetkeksi ennen palkkaa.

Erityisen kivaa oli että tehtiin paljon, Karu oli treenipätkät aika sopivassa mielentilassa ja odotteli häkissä väliajat ihan kohtalaisen asiallisesti ts. ei huutanut kurkku suorana koko aikaa. Pikkuisen piipusteli ja välillä volisikin, mutta kuitenkin niin että pystyin siellä pitämään itsekseen. Hieno puupelo.

Kotimatkalla käytiin vielä tyhjässä koirapuistossa haistelemassa kuulumiset ja testailtiin nakki-imutuksella, että vielä mahtuu renkaasta läpi ja agilitypuomi edelleen koiran kestää.

Vuorelan koirapuistossa maaliskuussa 2011

Ponderellaa

Hyvää päivää. Tänään en osannut. Tokoharjoitukset oli Pirjon vetämänä teemana häiriöpaikkamakuu ja oma vapaavalintainen joka oli meillä seuraaminen / vietikkäämpi leikki.

Ensin oli kuitenkin tavallinen paikallaan makuu ryhmässä joka meni vaihtelevasti. Karu oli levoton ja piippaili. Paras oli tällä kertaa sen jälkeen kun kävin viemässä harjoituksen loppupuoliskolla kissanruokapalkan koiran taakse odottamaan. Hyvää oli siis loppu, ei se mitään seisomaan noussut tai muuta alussakaan - kunhan piippasi ja oli levoton.

Häirityn paikkamakuun vuorolla harjoiteltiin meidän tapauksessa itse asiassa vielä paikkamakuuta siten että nostettiin jännitettä. Tämä tapahtui ottamalla heti kohta pallo esiin ja vapauttamalla puuppa pallolle leikkimään. Tässä harjoituksessa tehtiin kolme toistoa joista viimeisessä vapautin koiran aika kaukaakin. Ne kaikki menivät hyvin - ja piippaamatta. Ajatus on jatkaa samalla tavalla - vaikka sitten jouduttaisiin hetkeksi lopettamaan ryhmäpaikkamakuut.

Viimeisellä vuorollamme tehtiin sitten sitä vapaavalintaista. Kysyin Pirjolta voisiko hän auttaa minua miten saisin koiraa patoamaan johon hän totesi että Karu ei ole riittävän korkealla viettitasolla jotta patoamista tapahtuisi. Hän oli ihan oikeassa. Diisseli. Tehtiin seuraamista pallolla imuttaen. Pirjo kysyi miksi teen niin, minä vastasin että koira aukeaa jos en imuta. Laitettiin pallo kainaloon ja kokeiltiin sillä tavoin puolenkymmentä kertaa. Sitäpä sitä varmaan on jatkettava. Positiivista on että olen saanut Karun seuraamaan pallolla imuttamalla. Nyt taitaa olla aika opettaa se seuraamaan siten että pallo/patukka on joko kainalossa tai sitten rinnalla magneetissa.

Se mitä en osannut oli lähinnä se etten vetänyt puuppaa kunnolla kuriin kun se haisteli viimeisessä harjoituksessa niiiin kiinnostuneena tatamia. Että semmosta.

Kuvituskuva.

Tottistellen jääviä

Tiistain tottisvuorolla otettiin Karun kanssa lähinnä liikkeestä maahanmenoja ja seisomaan jäämistä uudella Stop! -käskyllä. Lisäksi muutama kivasti mennyt sivulletulo ja pari pallolla-seuruutus-harjoitusta, joissa ongelmia oli lähinnä ohjaajalla ("ai niin, se pallo piti olla vasemmassa kädessä..").

Treenin aikana ammuttiin starttipistoolilla taas, leikitin Karua, ei tällä kertaa edes huomioinut pamauksia. Maahanmenoissa ja seisomisissa oli ihan pätevä koiru, välillä jopa Karuksi nopea. Treenin jälkeen käytiin vielä kaupassa ja otettiin parit maahanmenot Kitymarketin pihassa myös.

Parkkipaikkatottikset

Tämän päivän harjoituksissa oli Kristiina Sannin ja Elina Rutun kanssa, sekä tietysti meidän Karun minun ohjauksessa. Teemana oli häiriökontakti ja jäävät liikkeet. Häiriökontakti on mukavaa tässä porukassa, toivottavasti joskus saamme vierailevia koiria mukaan lisäämään häritiötä - mutta itse asiassa tässä vaiheessa meillä on kyllä ihan häiriötä sopivasti. Karu keskittyi hyvin ja homma meni mukavasti. Jäävissä liikkeissä minä touhotin hirmu vauhdilla ja yritin pitää koiran virettä sillä lailla yllä. Aika levotonta oli meidän touhu. Sitten se meni siihen että koitin opetella miten saan koiran patoamaan - ja sitä kautta tulikin testattavia/harjoiteltavia asioita esille. Pitää koittaa löytää videoita tai jutella Pirjon kanssa siitä torstaina.

Lopuksi tehtiin BH-koetta varten koiran tolppaanjättämisharjoitus. Meni niin hienosti kun mentiin Katjan kanssa molemmat auton taakse piiloon että lähdettin sitten koko porukka pois Karun näköpiiristä. Toinen siitä levottomaksi rupesi ja kun palasin myöhemmin luokse, en oikein saanut koiraa kunnolla rauhottumaan millään. Ei olisi yhtään kestänyt poislähtöä enää. Meniköhän se nyt rikki? En tiedä, ei olla harjoiteltu tämmöistä aikaisemmin ja lähtökohtaisesti Karu on aika huono jäämään yksin tämän kaltaisessa tilanteessa.

Seuraaminen: ensimmäinen viikko

Minun tehtävänäni on opettaa Karu seuraamaan. Nyt kun perusasentoon tulo on paljon paremmalla mallilla, on päästy ottamaan jo askelia eteenpäinkin. Seuraamisen uusi startti tuli edellisen viikonlopun leirillä Juhan ohjauksessa.

Emme halua dopperin nahkaan verhoutunutta Laamaa viereen kävelemään. Tämä on asia mistä Riikka puhui paljon kesätottiksissa, eli seuraamisesta pitää tehdä sen näköistä mitä itse haluaa. Ei Laamaa, kiitos!

Miten Laama vältetään? Minä ja Karu päätettiin heittään nappulat linnuille ja ottaa mukaan VIETTI. Huisaa, tiedän.

Se mitä Juha kertoi minulle on oikeastaan sama mitä Riikka kertoi aiemmin, mutta joka vasta nyt loksahti minulla paikalleen. Minä olen palkannut koiraa vetoleikillä ja samalla purkanut viettiä, irroitus ja sitten aloittanut seuraavan toiston 0-vietillä.

Nyt tehdään toisella tavalla. Minä pyrin ryöstämään tai hetsaamaan pallolla ja vaadin sitten koiraa suorittamaan ja palkkaan vasta sitten. Tästä palkasta yritän taas ryöstää pallon ja päästä tekemään uutta toistoa. Tässä on riittänyt yllin kyllin harjoiteltavaa tällä viikolla joka arkiaamu ja keskiviikkoiltana kentällä ja tänään sunnuntaina osana muuta harjoitusta.

Nykytila näkyy seuraavasta videosta.

Alo/avo tokottelut

Tänään oli KPSH:n alo/avo ryhmän tokoharjoitus. Meitä oli paljon paikalla ja aluksi tehtiin luoksepäästävyys ja paikallaan makuu ryhmässä.

Piippaamisen estämiseksi kokeiltiin tällä kertaa sellaista että koiranohjaaja menee piiloon. Piiloon menon tarkoitus oli tehdä tehtävästä vaativampi koiralle. Tällöin sen olisi mahdollista keskittyä paremmin tähän melko tympeään tehtävään. Laitoin koiran varmuuden vuoksi kolmemetrisellä liinalla kiinni painavaan tottishyppyesteeseen. Karu oli varsin piippaavaisella tuulella ennen harjoitusta, eikä se päättynyt harjoituksessakaan.  Karu käänsi huomionsa Katjaan sen jälkeen kun minä olin mennyt piiloon. Katjakin meni piiloon, mutta piippaus jatkui. Ei se ollut täysin jatkuvaa, mutta kesti kuitenkin koko kaksi minuuttia. Jos tuota ääntä ei lasketa, harjoitus meni tosi hyvin. Missään vaiheessa ei näyttänyt siltä, että koira olisi lähtemässä huitelemaan. Uskon että Karu olisi ollut hiljaa jos se olisi vähemmän piippaavainen ennen harjoitusta.

Seuraavaksi tehtiin häiriökontaktiharjoitus koko ryhmällä. Tämä meni ihan hyvin.

Reilut puoli tuntia Karu odotti autossa kun muut olivat yksitellen vuorossa. Kun tultiin takaisin halliin tehtiin vähän pätkää seuraamisharjoitusta. Tästä kirjoittelen oman postauksen.

Sitten tehtiin lukujärjestyksen mukaiset jäävät liikkeet. Liikkeestä seisomiseen on otettu uusi sana Stop! ja sen harjoittelu kesti suurimman osan harjoituksesta. Karu on ollut hyvä seisomaan paikallaan. Seiso! käsky on kuitenkin tarkoitus jättää kauko-ohjaukseen jossa se toimii tällä hetkellä todella hienosti. Liikkeestä pysähtyminen on eri asia, joten päätettiin ottaa sille eri sana. Palkkasin Karua lähinnä pallolla ja tehtiin myös liikkeestä maahanmenoja. Kumpikaan näistä ei ole vielä koeliikkeentasolla - eikä voi ollakaan ennen kuin seuraaminen on hyvää.

Toisen tauon jälkeen viimeisenä harjoituksena oli luoksetulo. Tätä harjoiteltiin ensin pentukurssimaisesti koirakujaa pitkin vauhtiluoksetulona ja sen jälkeen yksi kerrallaan enemmän koeliikkeen omaisesti. Perhana että oli koirassa pideltävää kun ensin toiset koiranohjaajat juoksivat kujan läpi ja kohta koira perässä. Tätä pääsin harjoittelemaan Karun kanssa kun tehtiin häiriö paikallamakuuharjoitusta samalla kun muut koirat tekivät vieressä tavallisia luoksetuloja. Siinä se oli mahtava. Tiesi että hänellä odotettiin paikallaan oloa eikä välittänyt siitä että toiset juoksivat vieressä. Tässä yhteydessä tein myös yhden paikallaanmakuun siten, että heittelin palloa ilmaan viisi metriä koiran edessä. Ei piipannut yhtään ja odotti kyllä todella hienosti paikallaan. Meidän luoksetulot meni ihan hyvin. Pysähtymispaikka ei ole oikea - yleensä vähän vinossa ja kaukana - mutta se on Katjalla työn alla.

Kokonaisuutena oikein hyvä harjoitus. Minun kanssa tekeminen oli Karulle se juttu ja kujaa lukuunottamatta kaikki häiriöt oli kestettäviä.

Toko alo/avo -ryhmän loppuvuoden lukkari

SUNNUNTAIN ALO/AVO -RYHMÄN OHJATUT TREENIT (loppuvuosi 2011)

• Omatoimikerroilla treenataan edellisen kerran harjoituksia tai kunkin koirakon ongelmakohtia muiden ryhmäläisten avustuksella
• Kokeenomaiset treenit tehdään kunkin koirakon tason mukaisesti, käskytettyinä. Saa palkata.
• Ryhmässä treenataan jokaisen kerran aluksi/lopuksi luoksepäästävyys ja paikalla makuu
• Kokeenomaisia treenejä ja tutustumisia ylempiin luokkiin silloin kun ohjaaja paikalla

25.9. Häiriökontaktia, luoksetulo, jäävät
2.10. Jäävät, käännökset ja takapään käyttö, ruutu
9.10. Kokeenomainen treeni 3 liikettä, vapaavalintaiset
16.10. Ongelmakohdat koirakkokohtaisesti 1-2 kpl
23.10. Edellisen kerran ongelma (onko edistystä), hyppy, kaukokäskyt
30.10. Tutustuminen ylempien luokkien liikkeisiin, ohjattu nouto, seuraaminen
5.11. Seuraaminen käskytettynä, kaukokäskyt, häiriökontaktia ja motivointia
13.11. Kaukokäskyt, nouto (avo)
20.11. Kokeenomainen treeni 4 liikettä - liikkeestä seisomaan jääminen, hyppy ja kaksi omavalintaista
27.11. Jäävät, seuraaminen, metallinen noutoesine
4.12. Ruutu (voi), luoksetulon pysäytykset ja suorat luoksetulot, käännökset ja takapään käyttö
11.12. Tutustuminen ylempien luokkien liikkeisiin, toiveliike, hyppy
18.12. Kokeenomainen treeni 3 liikettä, vapaavalintaiset
25.12. JOULUPÄIVÄ
1.1. UUDENVUODENPÄIVÄ
8.1. Luoksetulo, hyppy, häiriökontaktia

Tauolta tokoilemaan

Hurrjan, useita päiviä (ainakin kolme päivää!) kestäneen treenitauon jälkeen torstaina tokoteltiin. Aiheena noudot. Aloitus paikkamakuulla, jossa piipustelua.

Meidän yksilövuoro oli viimeisenä, ja vaikka lepuuttelin koiraa välillä, se oli vähän nuutunut lopputunnista. Noutona näytin vähän ongelmallista kapulan tuontia löpsöllä otteella - kokeiltiin palkkaamista vetämällä kapulaa vastaan ja toimi ihan hyvin. Juostessaan kapulalle kaahaa yli (samoin kuin palkoille, palloille, eteenlähetyslelulle ja ruutuun...), johon ensiapuna ihminen tai muu tientuke kapulan taakse -> pakko hidastaa ajoissa.

Omana juttuna mietittiin sitä paikkamakuussa piippausta ja sen historiaa. Pirjo ehdotti, että kokeillaan luoda siihen jännitettä esim. pitämällä patukkaa koiran edessä ja vapauttamalla se suoraan makuulta patukalle. Ensin lyhyellä matkalla ja lyhyen aikaa, siitä pidentäen. Vaarana että lähtee varastelemaan, johon reteästi totesin että eeeeei se kyllä sellaista tee (ja teki kahdesti). Taisi kyllä johtua vaan siitä ettei heti hoksannut mitä piti tehdä. Voidaan myös kokeilla piiloon menemistä, josko se saisi koiron keskittymään tekemiseen. Jos alkaa patukkaharjoituksellakin piipata niin lopetetaan tekeminen siihen ts. koira autoon / pois ilman enempiä pulinoita.

Dobberileirin tottikset ja esineruutu

Oltiin siis kasvattajan leirillä viikonloppuna. Minun vastuullani oli tottis, jossa meillä oli koulutusohjaajana Juha Kauppinen.

Lauantaina päätin että näytetään miten hienosti osataan tulla perusasentoon. Ei muuten osattu. Homma levisi täysin. Karun huomio oli koko ajan jossain muualla - vaikka mitä koiria käveli alueella. Harmitti tosi paljon.

Sunnuntaina olin ottanut opikseni. Virittelin koiraa parilla pikkuintensiivitreenillä ennen meidän vuoroa. Ja sitten kun vuoro tuli, pystyttiin paremmin keskittymään itse asiaan. Asia oli vietin nostatus ja hyväksikäyttö. Pallolla hetsataan, muttei päästetä puremaan -> tehdään homma -> ja sitten palkitaan leikillä. Se on  tärkein juttu mitä minä sain tästä leiristä. Se on se tapa jolla me opitaan seuraamaan. Se mitä en ole osannut on nostetun vietin hyväksikäyttäminen tekemisessä.

Niin, se esineruutu! Sitä ei tehty minun päätöksestäni. Tarjolla oli valmis esineruutu, mutta tuuli puuttui täysin, joten päätin että meidän on turha tehdä sitä. Karun on seuraavaksi ymmärrettävä että esineitä ja ukkoja etsitään nenällä, ei edestakaisin ryntäilemällä ja niihin törmäämällä. Minä kävin esineruudut katsomassa ja löysin lampaankääpiä. Ne yhdistettynä hakuharjoituksen mustatorvisieniin ja kanttarelleihin antoi meille oikein erinomaisen sienisaaliin.

SS-leireilemässä

Viikonloppu vietettiin taas Oikeiden Dobermannien seurassa Räyskälässä kasvattajan leirillä. Leiri oli meille jo kolmas - mukava oli jälleen päästä näkemään samanrotuisia osaavia koiria ja kuulostelemaan koulutusvinkkejä.

Leirillä oli tällä kertaa teemana tottista ja puruja, mutta pääsimme änkäytymään hakumetsäänkin. Metsäkeikalla ajatuksena oli ottaa samaa tuuli-ilmaisua mitä "omassa" hakuryhmässäkin ollaan tehty. Tuuli kuitenkin puuttui tälläkin kertaa. Ekalle ukolle päästin Karun irti tietämättä itse missä maalimies on - olin täysin varma, että sai hajun, kun lähteä ruopaisi sammalet ropisten kiskomaan. Ilmeisesti ei kuitenkaan ainakaan suoraa haisua saanut, kun rälläsi ihan miten sattuu pitkin metsää. Eikä tullut käskemällä luokse, perkele.

Seuraavat otettiinkin haamuna, mutta meno ei juurikaan parantunut. Kaksi helpommassa maastossa olevaa meni ihan ok, vaikeamman kohdalla jäi pyörimään siihen pusikkoon jonka taakse maalimies katosi. Etsi siis sitkeästi juoksemalla edestakaisin ja löysi, kun sattui kohdalle.

Reissun paransi iso pussillinen mustatorvisieniä ja vähän kanttarellejakin =))

Karu kävi molempina päivinä myös ottamassa PURUJA (tarkoittaa meidän pikku puupalle vähän vietinnostoa patukkaleikillä maalimiehen kanssa). Leikittäjä-Hessu epäili heti Karusta, että sen saisi helposti haukkumaan, mutta hurtasta ei irronnut inahdustakaan. Kartsa oli muutenkin hyvin rauhallinen, matalaviettinen ja muutenkin oikein kelpo perhesohvakoira. Ei provosoitunut vaikka lätkittiin patukalla poskille ja palautti lelua kiltisti maalimiehelle. Ihmetyttää että miten se nyt tuommoiseksi on kasvanut.



Nyt Kartsa on alkuviikon reenilomalla ja yritetään parannella pahasti sekaisin oleva massu. Ottaen huomioon rankka viikonloppureissu, kaksi viikkoa kestänyt pahentuva ripuli ja lääkityksestä johtuva yli vuorokauden paasto, tuntuu kerrassaan väärältä että koira liikkuu pihassa kahden metrin loikilla, nyppii hampailla takinhihaa ja poukkoilee ja rällää. Leirillä se vielä oli vössykkä diesel-eläin. Pöh.

Haut ja tokot

Keskiviikkona oli hakuryhmän treenit tuolla kaupungin eteläpuolella kaatopaikan varjossa. Itseasiassa paikalle ilmeistyis toinenkin hakuryhmä joten levike oli täynnä autoja. Niin, ja vettä satoi koko ajan.

Tehtiin tällä kertaa esineruutu. Karun kohdalla tämä tarkoitti sitä, että Virpi kävi viemässä esineen n. 20 metrin päähän metsään koiraa hetsaten ja kun Virpi oli tyhjin käsin palannut minä menin kyykkyyn koiran viereen, ojensin käteni kohti esinettä ja sanoin Juttu!

Siinähän sen koira sitten juoksi sinne tänne tajuamatta homman jujua. Kutsuin luokse ja lähdettiin katsomaan sitä juttua samalla tavalla kun ollaan tuulilähdällä ukkoja etsitty. Tultiin lähelle esinettä, koira käyttää nenää - löytää esineen ja hurjat kehut ja leikit päälle. Toistettiin samalla tavalla liinassa kaksi kertaa. Hyvin meni. Tehtiin lopuksi sama kuin aluksi, ehkä aavistuksen lähemmäs esine jättäen. Juttu! Koira juoksee ensin esineen ohi sitten vetää sivulle ja tulee takaisin. Ja etsii nenällään sen esineen. Hyvä puuppa!

* * *

Sitten onkin jo torstai ja Ponderan tokoilut. Tällä kertaa vapaavalintainen videoitava harjoitus. Tehtiin (ta-daa) perusasentoon tuloa! Ehkä noin neljän minuutin mittainen harjoitus. Alkuperäisenä tarkoituksena oli enemmän painottaa sitä että koira pysyy ja hakeutuu perusasentoon aina kun ohjaaja liikkuu. En osannut tätä itse kunnolla joten tehtiin enemmän vielä enemmän sitä perusasentoon tulemista eri kohdista. Se meni kaiken kaikkiaan tosi hyvin. Palkkasin lähinnä leikkimällä palloilla joka teki siitä koiralle hyvin kestettävää. Lopussa sain ainakin omasta mielestäni kolme tai neljä peräkkäistä täydellistä suoritusta, joista jokaisesta seurasi hyvä palloleikki.

Harjoitukseen kuului yhdessä vielä kaksi paikkamakuuta. Ensimmäinen oli normaaliin tapaan suoritettu ryhmäpaikkamakuu ja meni parhaiten minun ohjaamistani pitkästä aikaa. En välipalkannut, mutta käytin koiran nenän alla herkullista kissanruoasta, juustoraasteesta ja palvikinkkusuikaleista koostuvaa ruokapalkkaa. Tuijotti silmiin suu kiinni ja kuolasi. Ja pitkään. Sitten agilityradalla vinkui joku täskrusseli ja koira herpaantui, rupesi haistelemaan mattoa ja minä oli ihan että Öp! Koira nousi ylös sen näköisenä että nyt tuli lupa ottaa palkka. Ei tullut, mentiin takaisin maahan ja oltiin taas hienosti siellä. Sitten saatiin palata viereen, Sivu! ja Jes!

Toinen harjoitus oli häiriöpaikkamakuu. Namua nenän edessä heiluttelin kunnes koira tuijotti koiranohjaajaa. Jes! Pirjokin heilutti namua Karun edessä. Karu tuijotti Pirjoa - ihan selvästi tiesi mistä oli kysymys. Eli siis ei tajunnut harjoitusta. Ei se mitään. Valmis eri ihmisille ohjattavaksi. Paikkamakuuna tämä ei mennyt niin hyvin, koska minä en puuttunut välittömästi matonhaisteluihin ja paikalta nousemisiin.

Mutta kaiken kaikkiaan kaksi erinomaista harjoituspäivää.

Vähän valoisampaa tottistelua

Tiistain tottistreeneissä mieli ja tekeminen oli paljon parempi kuin viikko sitten, mutta edelleen minua vaivasi jonkinlainen suunnittelemattomuus - osaamattomuus - ongelma. Karu kävi kahdesti kentällä ja molemmilla kerroilla ammuttiin - leikittiin samalla, meni hyvin. Reagoi kyllä kääntämällä pään muttei säpsynyt, jos oli pallossa kiinni ei päästänyt irti mutta käänsi silmiä laukauksen suuntaan. Ääni oli kyllä tosi vaimea paukkupyssymäinen.

Ekalla kiekalla paljon leikkipalkkaa, lyhyeltä matkalta eteen istumista, vähän liikkeestä maahan ja istumaan menoja ja sivulletulojakin. Toisella kerralla jääviä vapaamuotoisesti ja lyhyt paikkamakuu, jossa oli kohtalaisen hiljaa.

Aika levoton ja kokonaisäänekäs oli tänäänkin, autossakin kitisi ihan kunnolla. Ensi kerralla voisi ohjaaja yrittää tietää mitä tekee.

Riikan ryhmän kenttäilyt

Maanantaina kokoonnuimme Saran ja Rutun kanssa Lemmikkiaseman takapihalle tottistelemaan. Alkuun otettiin yhteinen häiriöharjoitus, joka meni tosi hyvin. Karun kanssa pystyi ohittelemaan Mennään! -kontaktissa muita ihan läheltä ja hyvin kesti häiriöitä.



Asiateemalla otettiin seuraamista ja henkilöryhmää. Seuraamis- ja perusasentoharjoitus ei mennyt ollenkaan niin hyvin mitä Ollilla on mennyt, tarjosi aika isosti vääriä paikkoja ja kitisi levottomuuttaan. Yritin tehdä myös perusasennosta perusasentoon parin askeleen seuraamista, mutta siinäkin tarjosi vinoja asentoja. Henkilöryhmä meni hyvin, tehtiin pysähtymisiä ihan ihmisen eteen liki kiinni, hienosti malttoi ottaa kontaktia vaikka vähän harhautuikin haistamaan.

Yhteispaikkamakuussa jätin koiran reippaasti ja rennosti, mutta kitisi silti, aargh. Yritin komentaa kitinästä niin kitisi lisää ja nousi. Huonosti menneen kaksiminuuttisen jälkeen otettiin vielä lyhyt uusinta, josta sain palkattuakin.

Tokosunnuntai

Alo/avo tokoryhmämme sunnuntaitreenissä Telkkistentien hallilla oli taas tilaa, koska suuri osa ryhmäläisistä oli joko osallistumassa, toimitsemassa tai katsomassa samaan aikaan olleita seuran tokomestaruuskisoja Kuopio-hallin kentällä. Mekin kävimme kurkkaamassa tilanteen kentällä ja mutta sitten siirryimme Sarin ja Pepin kavereiksi treeniin.

Tein harjoituksessa kolme kertaa paikallaanmakuuta, joista ensimmäinen oli Katjan käskyttämä yhteinen kisanomainen treeni. Se meni huonosti kun meillä on tuo piippausongelma. Muut paikallaan makuut meni paremmin ja niissä vältyttiin enemmiltä piippauksilta. Keskeinen ero eri treenitilanteiden välillä lienee koiran mielialassa joka oli ensimmäisessä harjoituksessa aika malttamaton/virittynyt.

Tehtiin pariinkin otteeseen perusasentoon tuloa ja Sarinkin mielestä ero viikontakaiseen on todella huomattava. Nykyisin ongelmana on se että innosta huolimatta (tai siitä johtuen) perusasennon paikka ei ole ihan kohdallaan. Se on milloin edessä, milloin takana ja milloin mihinkin suuntaan vinksallaan. Paljon mukavampaa silti kuin aiemmin.

Ruutua tehtiin myös. Ja sekin meni ihan mukavasti, erityisesti silloin kun lelu oli ruudussa odottamassa. Yritettiinpä kiivetä A-esteen yli, mutta koska estettä ei saanut laskettua alempaan asentoon, yritys jäi kovin kehnoksi.

Kaksi koiraa ja kaksi tuntia harjoitusaikaa, erityisesti siten että treenailimme molemmat koirat yhtäaikaa häiriön vuoksi, oli pitkä aika ja Katja tekikin sitten metallikapulan pitoa ja kiertämistä Karun kanssa sen jälkeen kun minusta oli suurin into poissa. Koira oli vässypässy mutta metallikapulan pito meni hämmästyttävän hyvin (ihan yhtä hyvin kuin puukapulankin vaikka oli ensimmäinen kerta) ja vaikutti ihan siltä että koira oppi myös kiertämään.

Lähikenttäperusasennot

Lähikentällä tekemässä perusasentoon tuloa häirittynä yhdellä jalkapalloilijalla ja kahdella lapsiryhmällä. Minulla itsellä oli plasmat sekaisin, koira käyttäytyi tilanteen huomioiden kerrassaan mahtavasti. En osannut asettaa selkeitä palkitsemiskriteereitä enkä kylliksi palkannut lelulla. Sanoinko jo että koira toimi hienosti?

Lopuksi luoksetulo vauhtilopulla.

Tavoitteista ja treeniohjelmasta - mitäs tässä nyt touhutaan?

Tavoitteiden asettamisesta kesäkaudelle oli mielestämme hyötyä - tuli keskityttyä paremmin niihin asioihin, joita halusimme viedä eteenpäin. Meidän "treeniohjelma" on aikamoista silppua, vaikka mukana on vasta yksi maastolaji, joten tuntuu tarpeelliselta pitää huolta punaisesta langasta. Ohjatuissakin harjoituksissa pystyy yleensä hyvin muokkaamaan oman suorituksensa sellaiseksi, että treeni tukee omia tavoitteita.

Syyskuun alusta alkaen meidän säännölliseen tekemiseen kuuluvat seuraavat harjoitukset:

• Riikan tottisryhmä - kesän ryhmän vapaamuotoinen jatko, jossa harjoitusten pääpaino BH-kokeen näkökulmassa - tottistelua, häiriötreeniä erilaisissa paikoissa, koiraohituksia, ryhmäharjoituksia jne. Kokoontumisen aika ja paikka sovitaan erikseen, joka viikko tai joka toinen viikko.
• PK-tottistreenit hakuryhmän kautta tiistaisin Suunnistajanpuiston kentällä
• Hakuryhmän maastotreenit keskiviikkoisin (siirtymässä viikonlopulle)
• Ponderan Toko E -kurssin harjoitukset torstaisin Musti&Mirri Areenalla
• Tokon alo-avo-ryhmän treenit sunnuntaisin Telkkistentien hallissa

Ohjattujen / yhteistreenien lisäksi tehdään koiron kanssa ainakin seuraavaa:

• Ollin aamulenkki ja pikatottis joka arkiaamu
• Oma lyhyt maastotreeni (esineruutu tai tuuli-ilmaisu) noin kerran viikossa
• Oma kentälläkäynti tottis/tokojuttuja noin kerran viikossa
• Lyhyet "arkitottistelut" esim. kaupassakäyntien yhteydessä parkkipaikalla pari kertaa viikossa
• Kotona tapahtuva tekniikka- ja toistoharjoittelu - pienet perusasentosessiot, paikkamakuut ruokakupilla, luoksetulot, kaukokäskyt jne - lähes joka päivä jotain
• Pidemmät hihnalenkit ja metsälenkit, joiden yhteydessä arkitottelevaisuusharjoituksia, määrä vaihtelee paljon muiden elämiskuvioiden mukaan, ehkä 1-3 kertaa viikossa

Melko paljon siis kaikkea ja aika ylärajalla ajankäytöllisesti ainakin ohjattujen treenien osalta mennään. Harjoitteluun liittyy paljon pieniä vastakkainasetteluja, joiden välistä tasapainoa joudutaan hakemaan. Esimerkkejä tästä:

• Karun kanssa touhuaminen on meille kiva yhteinen harrastus, jonka pitää olla hauskaa kaikille osapuolille. Tämä tarkoittaa, ettei otsa kurtussa mietitä tehokkuutta, vaan haalitaan erilaisia tekemisiä, erilaisia harjoituksia ja pysytään mukana kaikessa mikä on mukavaa. Toisaalta kumpikin meistä nauttii oppimisesta ja haluaa, että asioissa edetään tavoitteellisesti - harrastaminen pelkän hauskanpidon takia ei ole tarpeeksi motivoivaa, vaan pitää pystyä myös seuraamaan edistymistä, kehittymään ja kilpailemaan.
• Meitä on kaksi ohjaajaa - tähän asti ollaan monesti molemmat oltu harjoituksissa mukana, mutta ajankäytöllisesti olisi tehokkaampaa jos apuohjaaja joskus jäisi kotiin pyykkäämään - toisaalta koiraharrastus on meille mukava yhteinen juttu ja on kivaa, että treeneissä ollaan yhdessä - jos pitää tinkiä ajasta, vähennetäänkö treenimäärää vai ohjaajien lukumäärää per treeni?
• Ohjatuissa treeneissä tehollista tekemistä on vähän suhteessa kotona harjoitteluun. Matkoineen yksi parin tunnin treenikerta vie meiltä yli kolme tuntia, josta ajasta Karun kanssa treenataan yleensä alle puoli tuntia. Toisaalta ohjausta tarvitaan, kun ei itse osata, ja halutaan nähdä myös muiden koirien treenejä jotta niistäkin opittaisiin. Tiedämme, että asioiden opettamisessa koiralle ja itselle ei riitä se ohjattu kerta, vaan varsinaisen työn pitäisi tapahtua kotona. Mutta missä välissä, jos aina ollaan illat ohjatuissa?

Näitä pohdintoja mietitään myös loppuvuoden tavoitteiden osalta. Kaikkea, mitä haluttaisiin tehdä, ei voida ottaa mukaan ohjelmaan ilman että luovutaan tavoitteista eli lasketaan rimaa muiden osalta. Yksi esimerkki harmillisesta karsimisesta on jäljestäminen - päätimme kesällä, ettei meillä riitä aikaa keskittyä jälkiharjoituksiin, jollei jostain muusta luovuta. Vaikeinta tuntuukin olevan päättää ne asiat, joita me EI tehdä.

Kartsa tahtoo leikkiä.

Nyt oli taas kivaa!

Ponderan toinen tunti aloitettiin ryhmäpaikkamakuulla, sitten näytettiin nopeasti Pirjolle oma palkkatemppu ja yksilösuorituksina vapaavalintainen (ongelma)aihe. Yhden suorittaessa muut saivat jäädä kentälle tekemään häiriöharjoituksia.

Paikkamakuu meni paremmin kuin vastaavasa tilanteessa aikoihin. Karu pysyi ihan varman oloisesti häiriöistä huolimatta ja oli lähes koko pätkän hiljaa ja keskittynyt. Kävin välipalkkailemassa kun oli hienosti. Puolivälissä vähän kitisi, komensin äkäisesti TYST, odotin hiljaisen pätkän ja palkkasin sitten. Kiva.

Palkkatemppuna näytettiin viikon aikana vähän harjoiteltu kuonolla kämmeneen tökkäys. Homma menee niin, että ohjaajalla on namit taskussa ja naksutin oikeassa kädessä. Koira ottaa kontaktin, josta seurauksena ohjaaja nostaa vasemman käden eteensä kämmen koiraa kohti. Koira tökkää kuonolla kämmeneen - naks - namu. Menee jo ihan mukavasti ja osaa vähän hypätäkin ylempänä kämmen alaspäin olevaan käteen. Tarkoitus on siis rakentaa tästä tökkäyksestä ja siihen liittyvästä pikku hypystä sellainen NIIIIIIN KIVA JUTTU, että tökkääminen itsessään on koiralle palkkio. Silloin tätä tökkäystä voidaan käyttää esim. kilpailukehässä liikkeiden välissä palkkaamaan koiraa.

Omalla vuorolla näytettiin - yllätys yllätys - perusasentoon tuloa. Siinä on viikon aikana lähinnä Ollin toimesta päästy hurjasti eteenpäin eli Karulla on into ja idea. Paikka ei ihan aina osu oikeaan, ei nytkään, mutta ainakin tarjoaa hyvin. Vinkkinä palkan sijoittaminen rinnalta (magneettipallo ollut siinä) kainaloon, jotta palkka ei tuo koiroa eteen. Tässä vaiheessa saa olla yli-innokas ja "hypähtää" paikalleen.

Toisena juttuna extempore näytettiin hyppy, johon kaipasin ohjetta pysähtymisen opettamiseen. Karu loikkasi taas hienosti. Kaksi kertaa, kun lähetin vinosti hyppäämään, lähtikin esteen sijasta kauempana edessä olleen ruudun luo. Jännä miten se sinne osasi loikottaa, vaikkei ruutua ole montaa kertaa tehty. Hypyt itsessään menivät hienosti, hyppäsi lelu suussa takaisinkin.

Pysähtymiseen tehdään nyt pallon heittoa niin, että ensin käsky Stop! ja samantien pallo, pikkuhiljaa pidennetään käskyn ja pallon väliä niin että koira alkaa pysähtyä odottamaan palloa. Käskyksi tähän päätettiin stop entisen hitaamman ja kaukokäskynä hyvin toimivan seison sijasta. Stoppia käytetään sitten jatkossa myös liikkeestä seisomiseen.

Tämän teenikerran ihan parasta antia oli tosi vaikeisa häiriöissä hallissa hienosti käyttäytynyt koiro, jonka kanssa oli ilo tehdä. Ja kitisikin vain vähän. Käsittämätöntä miten tuulella käyvä on joko koira tai ohjaaja tai molemmat, edellispäivän ankeuteen verrattuna nyt oli suorastaan fantsua.