Tokot tottistunnilla

Olipa taas mukavat ei-niin-tosikko-tottistreenit torstaina. Päädyttiin tällä kertaa tekemään neljällä koirakolla alokasluokan tokot. Näiden lisäksi tehtiin Karun kanssa toinen paikallaan makuu ja häiriökontaktiharjoituksia lopussa. Mutta pääosassa oli kyllä tuo tokoharjoitus josta on video alla. Onhan siellä virheitä, mutta ihan uskomaton keskittyminen Karulla liikeiden välissä kun tietää mitä tämä puuppa on ollut! Lisäksi minulla oli aivot naksahtaneet johonkin outoon asentoon joissa luotin täysin koiraan ja keskityin enemmänkin omaan tekemiseen. Molemmat pärjättiin ihan hyvin!

Ekat ohjatut noudot

Ponderalla tänään aiheena oikea ja vasen + oma valinta, meillä merkki. Tultiin vähän myöhässä remonttihommien takia ja alku oli taas vaikeaa, tein itsekseen tosi huonon paikkamakuun. Piippaili ja haahuili. Puolivälissä tuntia tehtiin keskenämme uusi parempi paikkamakuu, jossa Olli varmisti ja minä olin kaukana. Piippasi tässäkin kerran välissä ja katseli muualle, vaikka tein vain noin minuutin. Pääsin kuitenkin palkkaamaan hyvästä pätkästä.

Levoton meno jatkui koko tunnin enkä saanut sitä oikein korjattua, ts. yritti joka välissä haistella, hävisi kuulolta aina itse hetkeksi herpaannuin ja "karkaili" reunalle haistelemaan kentän ulkopuolella kulkevia koiria. Tehtiin muutama kylkilepoharjoitus vaihtelevalla menestyksellä. Olli kommentoi että näyttää cowboy-meiningiltä, kun roikuin rimpuilevan koiran takajalassa. Se siitä rennosta rauhoittumisharjoituksesta.

Oikea - vasen - treenissä laitettiin Pirjon ehdotuksesta ekaa kertaa kapulat molemmin puolin, koira väliin ja käsky "Vasen - Tuo!". Ekalla kertaa etsi nakkia, kun olin juuri heitellyt nakkeja ja vahvistanut niillä suuntia. Tajusin kuitenkin nopeasti ja nosti nätisti kapulat. Tätä harjoitellessa kannattaa koira pitää seisomassa lähetettäessä ja kapulat alussa suoraan sivuilla, ei takaviistossa.

Tokana juttuna tehtiin merkkiä, tai lähinnä kysyttiin että miten sitä kannattaa opettaa. Samoin kuin ruutua, eli ensin pallo merkin taa ja koiran lähetys merkille (luodaan hinku mennä ja opetetaan sana), sitten ilman palloa ja kun juoksee merkin taa äänimerkki JES ja pallon heitto perään. Ei siis namiohjauksella läheltä vaan ensin hinku, sitten paikka.

Monipuolinen harjoittelu -teoria

Maanantaina Ponderan Pirjon teorialuennolla aiheena monipuolinen harjoittelu. Pääosin tuttua asiaa ja ilahduttavan paljon perusteet käytössä jo omissa treeneissä. Muutama hajanainen kirjaus:

• Suunnittelu - keskittämällä saa enemmän onnistuneita toistoja tiiviimmälle ajalle => oppiminen
• Viikkotasoinen / tietyn ajanjakson
• Liikekohtainen
• Tähtää treenissä onnistumisiin, maksimoi niiden määrä
• Vippaskonstit ja huijaaminen kannattaa minimoida ja satsata perusteisiin (pitäisi miettiä syy ja sille korjaus, eikä sitä minkä vippaskonstin keksisi ratkaisuksi)
• Perusasento
• Vahvista virettä estämällä (esim. avustaja pitää / blokkaa koiraa kun kutsutaan perusasentoon)
• Osaamistesti - 3 cm väärässä paikassa, osaako korjata
• Seuraaminen
• Harjoittele sellaista, mitä et tarvitse kokeessa, esim. 10 askelta peruutus, pitkät pätkät sivuille, kutsuminen suoraan liikkeeseen, kovavauhtinen juoksu -> osaaminen, itseluottamus, vaihtelu
• Maahanmeno
• Tapahtuu siinä missä koira on käskyn saadessaan + kaikissa (istu, seiso) on "paikka" samassa

Riehaa ja rauhaa

Ajantappotarkoituksessa huitaistiin huonosti suunnitellut omatoimitelkkiset vielä eilen illalla. Aloitettiin rivakasti hetsiseuraamisella ja maahan-istu-seiso -pelillä uuden pallon kanssa ja riekuttiinkin kunnolla niin, että koira tuntui olevan ihan sippi jo ekan pätkän jälkeen.

Kiva oli huomata, että ainakin se lemppariliike hyppy on käskysanan osalta hyvin hallussa - kentän toisella reunalla oli matala tokohyppy, ja kun extempore hetsileikissä sanoinkin istun sijasta "hyppy" niin koiran pää pyöri pari sekuntia että MISSÄ MISSÄ ja sitten sinkaisi hyppäämään.

Uusi pallo on tällainen. Taitaa olla Karun ensimmäinen oikea Pallo.

Loppuaika tehtiinkin sitten rauhallisempia asioita. Yksi paikkamakuu, jossa haistelu (josta seurasi minulta järkyttynyt hirmuinen rääkäisy), ei siis ole pahemmin haistellut viime aikoina eikä ehkä enää uskallakaan kuulovaurion pelossa.

Toisen paikkamakuu aloituksessa pidin pitemmän perusasennossa seisoskelun, ja kun se meni niin hyvin (hiljaa ja keskittyneesti), venytinkin sen noin minuuttiin ja palkkasin kissanruokarasialla siitä vieressä istumisesta. Kun on jo oppinut häiriöttömässä tilanteessa laskemaan vireystason sopivaksi eli rauhoittumaan siihen paikkamakuuseen, niin lähdetään hakemaan samaa fiilistä muihinkin "tylsiin" tilanteisiin.

Tehtiin myös lepoa keskellä kenttää kylkiasennossa, tätä on tehty kerran aiemminkin eli pyydän koiran lepoon, kippaan kyljelleen ja silittelen. Pidän siinä kunnes luovuttaa eli lakkaa yrittämästä haistella, heittää selälleen tai vaan lähteä. Luovuttamisen jälkeen hetki kehuja ja silityksiä ja sitten lupa nousta. Back to pentukurssi, siis =). Yritän nyt ajatuksella kaivella niitä asioita, joilla saisin koiran virettä säädeltyä ja haettua sitä rentoutumistakin muualla kuin kotisohvalla.

Tehtiin myös muutama metallikapulan nosto, olivat aika yökköjä, huono harjoitus + niitä suoralla linjalla peiliä kohti seuraamista perusasennosta perusasentoon, nyt olivat parempia mutta edelleen koiralle selvästi vaikea hakea itse paikkaa ts. kun rupean korjaamaan, tarjoaa ihan liikaa toiseen suuntaan vinoon jne. Vaatii työtä. Hidastusvaiheessa lähtee siis seilaamaan ja saattaa päätyä pysähdyttäessä aika paljonkin vinoon. Seuruupätkien aloituksessa myös seilaa ja painaa, paranee muutaman askeleen jälkeen.

Seuruuta, stoppeja ja seisomista

Ohjaajattomat, mutta silti hyvät tokoryhmän treenit tänään neljällä koirakolla. Aloitettiin yhteispaikkamakuulla, jossa muut olivat pitkällä sivulla rivissä ja Karu lyhyellä sivulla varmistettuna narulla ovenkahvaan kiinni. Makuuaika ehkä noin kaksi minuuttia, olin hallin toisessa päässä ja kerran kuulevinani piippausta, josta kielsin - en ole varma oliko se Karu. Kokonaisuutena siis hurjan hyvä, kohta päästään mukaan rivistöön =).

Ekalla pätkällä tehtiin käskytettynä seuraamista niin, että palkkasin lyhyistä hyvistä pätkistä. Tämä oli mielestäni hyvä harjoitus. Tehtiin myös kaksi kokeenomaista hyppyä niin, että ensimmäisellä yllätyspallopalkka stopista ja toisessa olikin sitten hyvä terävä stop, tosin käskin liian myöhään. Yritti varastaa mutta palasi Sivu! ärjäisyllä takaisin.

Toka kiekka liikkeestä seisomisia ja paikallaan seisomisen vahvistusta. Tein vapaamuotoisia nakkistoppeja ja liikkeenomaisesti, todettiin että vähän teputtaa etujaloilla, ei siis varsinaisesti askella eteenpäin käskyn jälkeen mutta asettelee etutassut niin että näyttää tepsuttelevan. Tähän Veeran vinkistä apua niin, että omassa askelluksessa tulee lyhyt pysäys käskyn yhteyteen - saatiin pari parempaa pysäystä. Puhuttiin myös takapalkasta muttei vielä kokeiltu sitä.

Seisomista vahvistin häirittynä, osaa jo keskittyä seisomaan, välillä siirtää tassua - pitää olla itse tarkkana ettei tule vahinkoja.

Viimeiseksi tehtiin vielä ruutu, joka menikin ihan plörinäksi. Kasasin ruudun vaihtelun vuoksi sellaiseen nurkkaan, jossa se ei ole ollut. Karu ei merkannut ruutua ja kun lähetin, juoksi "kunniakiekan" ruudun vasemman etukulman kautta. Tehtiin sitten näytettynä ja lelu valmiina ja uudelleen lähempää, jossa joku onnistuminenkin, mutta kokonaisuutena näytti taas olevan idea hukassa vaikka viimeksi iloitsin, kun niin selvästi muisti homman jujun. Noh, välillä tulee pakkia, tuttua.

Hömpöttelyä

Tänäänkin piti ängetä hallille kaksin koiron kanssa. Oli suuret suunnitelmat, mutta homma lässähti ekaan treenipätkään, kun Karu olikin jotenkin väsynyt ja mm. läähätti tehdessään. Minä menin epävarmaksi ja sekaisin  suunnitelmissa, niin sitten lähinnä hömpöteltiin kaikenlaista.

Eniten tehtiin luoksetuloja, erityisesti sitä loppua. Ensin toistoja kiertämisen kautta ja kun näissä jarrutti hyvin vauhdista, päätin uskaltaa kokeilla ihan oikean pitkän matkan luoksetulon. Tule! - koira kiitää miljoonaa luokse, kurvaa ohi ja lennosta ympäri, tunkee itsensä takaapäin harallaan olevien jalkojeni väliin ja jää siihen seisomaan. Hölmistyneenä jäin odottamaan, että kai se nyt jotenkin korjaa, mutta siinä se napotti vakaasti sen oloisena että me osataan jo tää homma. Tulipahan kunnon naurut!

Seuraamispätkiäkin tehtiin, niistä jäi päällimmäisenä mieleen että pitkällä matkalla menee tosi huonoksi eli EI KANNATA tehdä niitä pitkiä matkoja. Ts. pitää palkata siinä pisteessä kun on vielä hyvä ja jos häviää hetkeksikin väärälle paikalle ja pois kontaktista niin homma on epäonnistunut ja ensi kerralla helpommin. Helposti tulee näemmä matalaviettistä matkalaukkumenoa.

Hinkattiin myös peiliä kohti suoralla pätkällä perusasennosta perusasentoon, jossa pysähdyksestä jäi lähes aina auraten vinoon. Johtuu osittain siitä, että liikkeelle lähdettäessä ensimmäiset askeleet on epätasainen ja painaa jalkaa, jolloin toki pysähtyykin samaan vinoon.

Seuraamista ja nopeuden muutoksia

Tämäniltaisissa tottiksissa minulla ja Karulla oli teemana nopeuden muutokset ja seuraaminen. Tätä olen itse harjoitellut Karun kanssa aika vähän. Juoksuun siirtymistä on tehty jonkin verran, mutta juoksusta hitaaseen ei koskaan ennen. Harjoitus tapahtui varsin mukavalla ilmeellä eikä koira paljon muualla haahunnut. Se tekee tekemisestä iloisempaa, eikä tekeminen ööö... harmita yhtä paljon, kuin sellaisen Karun kanssa, jonka mielenkiinto on jossain muualla kuin ohjaajassa ja harjoituksessa.

Harjoituksen yhteydessä ja jälkeen keskusteltiin vietin nostattamisesta leikkimällä ja sen siirtämisestä tekemiseen. Se vaikuttaa hyvin mahdolliselta tämänpäiväisen perusteella. Joskus aikaisemmin se on tuottanut vain sikailua enkä ole saanut sitä toimimaan. Karu seurasi hyvin normaalissa käynnissä ja juostessa. Hitaaseen siirtyminen meni itseltä ihan pieleen joten ei siinä voi kummemmin koiraltakaan mitään odottaa.

Alkuun ja loppuun tehtiin paikkamakuu. Oltiin toisista erillään (Tottiksessa ollaan - muut teki Tokojuttuja ;) ja alun paikkamakuu oli varmasti paras minkä olen tehnyt ikinä Karun kanssa. Piippaamatta kaukaa katsoen ihan hiljaa. Mainitsinko ettei koira päästänyt ääntäkään? Loppumakuussa oli puolestaan huomattavasti levottomampi mutta kyllä sekin auttavasti meni.

Rutiinilla videolle

Keskiviikkona vedettiin omatoimitelkkisten päälle illalla vielä toiset treenit eli Ponderat, videoitu kisamainen treeni tällä kertaa. Tehtiin ensin yhteinen paikkamakuu (Karun kanssa olin toisella puolen pientä kenttää, oli hyvin levoton eli tärisi ja käänteli päätä, mutta ei juuri äännellyt ja yritti kovasti) ja sitten yksitellen omat videoidut suoritukset.

Teimme Kartsan kanssa ekana alokasluokan koukerot. Yritin skarpata koiran fiiliksen suhteen, ja olinkin ihan tyytyväinen suoritukseen siltä osin, että vaikka oli tosi levoton niin ei ihan lätinäksi mennyt ja liikkeiden välissä siirtymät ja liikkeen aloitukset olivat nopeita.

Seuraamisessa raahusti kohtalaisen kiltisti mukana - Pirjo kommentoi että Karuksi huonot seuraamiset, minä olin vain tyytyväinen kun ei possuillut. Jäävät ok, jommankumman loppuperusasennon ennakoi. Luoksetulon tein lähihelpotettuna ja siinä vain mieto törmäys. Hypyssä ekaa kertaa ikinä hyppäsi Stop! -käskyn jälkeen itse takaisin - pistän ihan vahingon piikkiin kun aamulla tehtiin eestaas hyppyjä.

Yhdessä lopuksi vielä paikallaan seisomista häirittynä, se meni Karulta hyvin. Tein muiden tehdessä myös makuuta häirittynä ja vähän terävämpiä - parempia - seuraamispätkiä.

Vinoja hyppyjä ja suoria seuruita

Taas vapaapäivän kunniaksi hallille kahdestaan. Kaksi hienoa paikkamakuuta: kolmeminuuttinen tylsänä ilman välikehuja ja lyhyempi, reilusti häiritty pätkä, jossa äänellä kehuin välissä ja vahvistin paikalla pysymistä. Alunperin ajatuksena oli rohkeasti riskillä saada koira nousemaan, mutta en minä sitä hennonut niin kurmoottaa että olisi noussut, kun kerran kesti häiriöt niin hienosti ja silminnähden keskittyi pysymiseen. Hienoa!

Tehtiin seuraamisia suoralla sisältäen juoksupätkän eli temponmuutoksia normikävely - juoksu ja takaisin + pysähtymisiä suoralla. Kerran huomautin ohi ryysäämisestä ja sen jälkeen pysyi nätisti tarkkaavaisena mukana. Tallusteltiin myös alokasluokan kaaviota, ehkä kolme kertaa, ja niissäkin säilyi kontaktissa koko matkan. Näitä ei olla tehtykään kuin kokeenomaisissa tilanteissa, ja niissä yleensä on ollut paljon epätasaisempaa meno. Käännökset nyt ei vieläkään mitään briljantteja ole, mutta ainakaan en kertaakaan kompastunut koiraan. Ei näitä pitkiä pätkiä (joissa laatu huononee) kannata tässä vaiheessa ahnehtia, mutta mukava oli kokeilla että kyllä se mukana töpötti koko matkan.

Pirjon kehotuksesta tehtiin myös vinoa hyppyä. Lähdin vähän soitellen sotaan eli menin reilusti sivuun esteen linjasta, heitin lelun suoraan eteenpäin ja hihkaisin koiralle Hyppy! Karuhan pinkaisikin (tietysti) suoraan lelulle (jota oli tuijottanut koko ajan heitosta lähtien). Rääkäisin massiivisen EEEEEIIIIMENE! -komennon ja koira palasi luikkien takaisin perusasentoon. Ällistyttävää.

Uusintayrityksellä saatiin sitten onnistumisiakin, kun tajusi idean ja kuunteli sanaa. Tehtiin myös vino lähetys hypylle -> hypyn jälkeen STOP -> uusi hyppykäsky takaisin, ja tämäkin toimi. Ekalla kertaa koiralla kyllä surrasi pitkään että mitä ihmettä se nyt tarkoittaa.

Hieno otus.

Ilonpilkahduksia paikkamakuusta

Tokoryhmän treenissä tänään meitä oli vain kolme + ohjaaja paikalla. Tykkään - on rauhallista ja aikaa ajatellakin asioita. Aloitettiin maahanmenoilla, joka on meille ihan helppo nakki, ajattelin yrittää nopeuteen kiinnittää huomiota. Kartsa löysi kuitenkin paljon hyviä hajuja matosta ja oli ehkä 28 % kuulolla eli onnistui mokaamaan ihan perusliikkeenomaisetkin suoritukset. Lopetettiin kun saatiin yksi hyvä keskittynyt. Ei kuulemma mitenkään huolestuttavan hidas - hyvä.

Toisella kiekalla näytin takapalkka - kutsu - maahan - vapautushässäkän, jossa oli vähän ongelmia ts. juoksi läpi. Ohjaaja huomasi, että käskyääneni oli erilainen niillä kerroilla kun koira toimi, hyvin mahdollista. Aina kun on tuollainen itselle uusi juttu niin tulee varmasti hyvin erilaisia variaatioita omasta käytöksestä eri toistokerroilla. Pari onnistunutta ja siirryttiin mulkaisemaan seuraamisia, jossa ihmeteltiin käännöksiä (lähinnä miten ohjaaja niistä läpi rämpii..) ja tehtiin muutama hyvä suorapätkä.

Paikkamakuita tehtiin kaksi siten, että tein Karulla pitkästä aikaa ryhmän mukana rivissä, kun oli niin lunki fiilis. Reunimmaisena tosin ja liki viiden metrin välillä mutta rivissä kuitenkin. Ensimmäisellä homma lähti käyntiin piipillä mutta koira taas korjasi, skarppasi ja sai palkan noin puolen minuutin hyvästä pätkästä. Toinen oli tosi hyvä, alusta asti keskittynyt kaksiminuuttinen ilman välikehuja. Hienoa! Tuntuu, että homma etenee siihen suuntaan mihin olen sitä yrittänytkin viedä.

Tehtiin myös pieni pätkä luoksetuloa ensin helpotettu kokeenomainen ja sitten loppuja. Tajusin, että jarrutti hyvin sillä vartaloavulla (eteen nojaaminen), eli sitä kannattanee käyttää niin saa törmäykset pois. Muut osat sujuu hyvin.

Loppuun tehtiin vielä Jaanan ja Brunon kanssa ruutua. Olin taas epävarma mikä meidän tilanne siinä on - eka lähetys otettiin niin, että Jaana heitti lelun koiralle kun juoksi ruutuun. Seuraavat ilman apuohjaajaa niin, että itse rääyin JES! kun koiro oli oikeassa kohdassa ja heitin pallon perään. Ei siis mitään pysähtymisiä vielä, vaan merkkaus äänellä oikeasta kohdasta. Kiva, että muisti ruudun näin hyvin. Jännä, että asia etenee vaikka toistoja on vähän ja harvoin.

Harmitti se haisteluun pyrkiminen alussa mutta muuten hyvä fiilis ja hieno koiro.

Kiipusti kiipusti

Hurtta Puuppanen kiipusti tänään agility-A-esteen yli! Olipa kiva - kiitos Elina ja Mika työntö-/vetoavusta =). Homma oli minulle vähän jänskättävä, kun viime kesänä ei koiraa yli saatu, ja sen jälkeen on vain kerranpari tassuja nosteltu esteelle muttei tosissaan yli yritettykään.

Touhuttiin me muutakin, Rutun väen kanssa siis omatoimitelkkisellä. Alkuun ja loppuun kiipeilyt ja siinä välissä ainakin vasemmalle käännöksiä (jossa Elinan ehdotuksesta erilainen tapa kääntyä näytti onnistuvan paljon paremmin - työstetään kotona eteenpäin), kaukoja pöydällä ja nakilla ja ilman - kaikki ihan jees, sekä pari eilisenkaltaista "hallintaharjoitusta" - hyvin meni nekin.

Noutokapulan viskasin kerran, vähän rynni kapulalle mutta muuten hyvä. Kokeilin myös noudon loppua jättämällä kapulan minun ja koiran väliin ja kutsumalla siitä lyhyeltä matkalta tuomaan - ja sehän istui kuin vanha tekijä kapulan kanssa eteen. Kummallista, kun juuri olin selittänyt että tätä ei vielä osata. Ja toistikin saman. On se noheva kuonoloinen.

Pikkuisen flegu koiro, ehkä johtuen aamupäivän kelkkailulenkistä, mutta mukava harjoituskerta taas.

Tottikset

Tänä vuonna suoritetaan BH-koe. Tähän liittyen pitäisi saada kasaan seuraavat asiat:

1. Hyvä seuraaminen melko pitkällä matkalla taluttimen kanssa ja ilman sisältäen nopeuden muutoksia, pysähdyksiä, käännöksiä ja täyskäännöksiä. (Vaatii paljon harjoitusta.)
2. Henkilöryhmä. (Vaatii vähän harjoitusta.)
3. Istumisliike. (Vaatii vähän harjoitusta.)
4. Maahanmeno ja luoksetulo.(Vaatii vähän harjoitusta.)
5. Paikallaolo häiriön alaisena. (Vaatii paljon harjoitusta.)
6. Liikenteeseen suhtautuminen (Vaatii kohtalaisesti harjoitusta.)

Torstaisessa harjoituksessa keskitettiin näistä seuraamiseen ja paikallaoloon. Molemmissa oli sekä hyvää että huonoa. Jälkimmäinen paikkamakuu meni pieleen - koira rupesi piippaamaan ja minunkin hermot alkoi vuotaa se vielä alkoi tuijottaa toisia koiria eikä reagoinut minun korjaukseen. Jollain tavalla sain homman kuosiin mutta se oli huono harjoitus. Ensimmäisessä paikkamakuussa ei puolestaan ollut ongelmaa. Molemmat nämä olivat "häiriön alaisena" eli toinen koira kentällä tekemässä samalla. Seuraamisessa meillä on paljon tehtävää. Toisaalta pitää tehdä pientä säätämistä lyhyillä pätkillä, sitten pitää harjoitella nopeuden muutokset ja käännökset - mutta ennen kaikkea se että hommaa tehdään kerralla pitkään.

Liikenteeseen suhtautuminen - eli jonkinlainen arkitottelevaisuus - on näistä erillinen. Toisaalta esim. seuraamisen harjoittelun tai miksei paikkamakuun voi tehdä välillä myös marketin parkkipaikalla.

Hessu ja meidän pikku balleriina.

Kivanpitoa hallilla

Vapaapäivän kunniaksi tietysti taas koiro kyytiin ja Telkkiselle. Oikein mukava tunteroinen keskenämme touhuttiin. Tarkoitus oli tehdä vähän seuraamista ja pari hyvää paikkamakuuta + pohtia "hallintaharjoituksia" - ja näitä tehtiinkin.

Paikkamakuita tuli kaksi noin kolmeminuuttista, toinen ihan tylsä kaukana ja toisen aikana kävin reilun minuutin ajan piilossa. Molemmissa hyvä rento rauhallinen fiilis koiralla. Seuraamisessa tein peilin kanssa suoraa pätkää niin, että palkkasin kun "vakiintui" hyvään kohtaan - aluissa meinasi aina seilata. Tein myös ihan lyhyitä pätkiä perusasennosta perusasentoon ja palkkasin, jos istui hyvin suoraan. Muutamia käännöksiä vasemmalle ja täyskäännöksiä myös, niissä ei mainittavampaa edistystä.

Seuruuhiihtelyn jälkeen jatkettin ennen yskätaukoa aloiteltuja perusharjoitteita joissa heitin koiralle namin tai lelun, odotin kontaktin, vapautin hakemaan ja puolimatkasta kutsuin takaisin. Meni hyvin. Tehtiin myös liikkeestä maahanmenoja (joita ei muuten ole näin tehty ehkä koskaan (!?)) siten, että jätin koiran istumaan ja heitin lelun takapalkaksi, kävelin itse kauemmas ja kutsuin luokse - puolimatkassa käskin maahan - makuulta vapautin takaisin lelulle. Hyvä harjoitus mutta hitaita maahanmenoja.

Yritin myös käskeä maahan koiran irrotessa eli kun juoksi minusta poispäin lelulle, mutta nämä olivat vielä hitaampia. Kääntyi ensin, loikotti vielä pari askelta takaisin ja pisti sitten maate. Muutama "normaali" luoksetulo lyhyeltä matkalta tehtiin myös - pieni pysähtymisen ennakointi edellisistä harjoituksista auttoi pudottamaan vauhtia -> paremmat eteen tulot.

Oli kivaa ja molemmilla hyvä fiilis!

Pirjolla pitkästä aikaa

Ponderalla tänään liikkeestä maahan kokeenomaisesti alo ja evl + yksi metallihyppynouto (johon olisi varastanut ilman narua, mur) ja kaukoja - kaukoissa s-m ja m-s menee ilman apuja vielä huonoksi, nakki etujalkojen välissä teki tosi hyviä.

Kentällä meni tänään hyvin, kentän ulkopuolella oli meillyttävä käytös kaukana.

Tokoa tuomarin silmin

Luennolla maanantaina, otsikon mukaisesta aiheesta jutteli Katja R. Tärkeimmäksi minulle nousi se ajatus, miten mitättömän merkityksetöntä tässä vaiheessa harrastusta on se tekninen osaaminen (istuu, kävelee suorassa, menee nopeasti maahan jne) verrattuna siihen, että miten ja miksi koira niitä juttuja tekee - olennaista olisi siis ajatella tokon tavoitteita - miellyttävää ja hallittua käytöstä ja sitä, että koira työskentelee halukkaasti.

Pointteja minulle:

• ajattele ja katso sitä miten koira tekee
• yritä lukea koirasta miksi se tekee (lähteekö noutokapulalle koska äsken lensi jotain vai koska haluaa tuoda kapulan ohjaajalle)
• vahvista ohjaajalle työskentelyä ja oikeanlaista fiilistä
• opettele säätelemään koiran virettä omalla käytöksellä
• opeta miellyttävä ja hallittu käytös (!) - kiskooko kehään mennessä muiden koirien luo vai katsooko ohjaajaa odottaen työlupaa

Luento sattui sikäli hyvään saumaan kun näitä on taas tullut paljon pohdittua. Kyllä minä yritän, mutta ei sitä vaan itsestään valmiiksi osaa. Ja ei meidän ohjaajatkaan aina osaa tai uskalla ohjata keskittymään niihin tärkeisiin asioihin - on paljon helpompaa sanoa onko se suora vai ei kuin puuttua koiran viretilaan.

Seuruuta ja stoppeja

Eilisten möllien jäljiltä olin ihan intopiukelona menossa reenaamaan ja valmis korjaamaan kaikki aiemmat virheeni, toimimaan täydellisesti ja luotsaamaan koiron läpi treenien täsmälleen oikeassa vireessä oikeita asioita korostaen. Enkä sitten kuitenkaan osannut sitä tehdä.

Treeneissä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta molemmat Katin ohjaamat pätkät (10 min pätkä seuraamista ja 5 min pätkä stoppeja ja seisomista) menivät vähän haahuiluksi - ja mitäs tehdään - no sitä seuraamista - joo - ja sitten sitä lönköteltiin. Harjoituksen jälkeen mietin, että mitähän minä oikeastaan nyt koiralle ja itselleni taas opetin, mistä palkka tuli ja miksi - en tiedä.

Väleissä onnistuin sentään itsekseni tekemään ihan hyviäkin harjoituksia, esimerkiksi häiriö-sivulletuloa ja seuraamispätkää niin että hetsasin ja heitin lempilelun maahan, pyysin koiran vierelle / pieneen seuruupätkään ja kun toimi hyvin, palkkasin vapauttamalla lelulle. Nyt meni paremmin, ei ääntänyt vaikka luulin että juuri tällaisessa tilanteessa tarjoaisi sitä turhaumakitinää, mutta sittenkin tsemppasi ja keskittyi.

Alun yhteispaikkamakuu tehtiin muista sivusta, alussa oli levoton mutta pienen komentamisen jälkeen skarppasi ja teki hyvän reilut puoli minuuttia, josta palkkasin. Luoksepäästävyys oli nyt normaali eli hyvä, pysyi paikoillaan. Itsenäisesti muiden ohjausvuoron aikana tehtiin kaksi makuuta, joissa Erika varmisti. Ensimmäisessä piippasi reilusti aloituksesta, mutta hiljeni sitten ja palkkasin vajaan minuutin hiljaisuudesta. Toisessa lähti hyvin hiljaa ja pysyi varman rennon oloisesti kaksiminuuttisen, josta palkka. Hienoa, että on näemmä oppinut korjaamaan eli pystyy keskittymään vaikka alussa lähtisikin piipillä liikkeelle.

Stopeissa vähän tepsuttaa, seisomisessa väisti minua nyt varsin voimakkaasti eli sitä kotitreeniin, seuraamisessa teki ihan hyvää pitkää pätkää keskittyessään, käännökset onnistuu toisinaan mutta yleensä ei vielä - yrittää kyllä, mutta perä ei vaan liiku riittävän nohevasti. Ei se haittaa, harjoitellaan :)

Mölisevät möllitokotit

Tänään sitten möllitokoiltiin. Meitä oli kuusi koiroa alokasluokassa. Olimme ajoissa paikalla, otin Karun sisälle ja varasin meille kisanumeron 1 sillä ajatuksella, että teemme paikkamakuun reunimmaisena isommalla välimatkalla muihin koiriin. Kartsa oli kuitenkin ihan väärässä mielentilassa - piipusteli kunnolla jo luoksepäästävyysvaiheessa - joten päätin jättää paikkamakuun tylysti kokonaan tekemättä. Turha sitä on levotonta piippaamista harjoitella harjoitustilanteessa. Luoksepäästävyys oli tänään vähän parempi kuin viimeksi, mutta edelleen pikkuisen lipoi ja pakitteli.

Muiden tehdessä paikkamakuuta yritin rauhoittaa Karua pitämällä levossa ja syöttelemällä namuja. Ihan hyvin rauhoittuikin, mutta kun lähdettiin suorittamaan, palasi huonoon levottomaan fiilikseen. Ensimmäinen liikkeen aloitus oli suorastaan vaikea ja hihnassa seuraaminen luokattoman huono, äänekäs ja keskittymätön. Ennen vapaana seuraamista rauhoitin koiraa tuomari-Annen ehdotuksesta vähän aikaa perusasennossa syötellen nakkia, ja se selvästi auttoi - vapaana seuruu meni paljon paremmin.

Molemmat jäävät oli OK muuten paitsi ääntä tuli paikalla ollessa, samoin luoksetulo jonka tein samoin kuin viimeksi eli palasin lähemmäs ennen kuin kutsuin. Luoksetulon loppu meni jo paremmin! Toki edelleen törmäsi, mutta paaaaaljon parempi. Kyllä se siitä vielä joskus onnistuu.

Hyppy oli minusta tänään tosi hyvä - paitsi äänteli seistessään. Pysähtyi hyvin. Kokonaisuutena ehkä huonommin meni kuin ekalla kerralla, lähinnä sen väärän vireen ja siitä johtuvan ääntelyn takia. Olin kuitenkin itse ihan rauhallinen, mikä oli hyvä. Koiro myös pysyi koko ajan kentällä ja siirtymät liikkeiden välillä olivat varmemmat kuin viimeksi - ei lähtenyt haistelemaan.

Mukavaa oli taas! Tosi hyödyllisiä tilanteita, harmi kun jouduttiin lähtemään heti suoritusten jälkeen, olisi kannattanut tehdä se paikkamakuu ja korjaava treeni. Iso kiitos Anneille hyvistä kommenteista! Alla listattuna kirjalliset arvostelut ja omat kommentit:

• luoksepäästävyys (10) - parempi kuin viimeksi, peruutti, nuoleskeli
• paikalla makuu (0, ei tehty) - ei siis tehty, koska en halua turhia toistoja huonoista suorituksista
• seuraaminen hihnassa (7) - possuili, haahuili ja piippasi
• seuraaminen ilman hihnaa (8) - parempi
• maahanmeno (9) - muuten hyvä mutta äänsi
• luoksetulo (9) - parempi, tuli tiiviisti jopa törmäten mutta hyvä siirtymä sivulle
• seisominen (9) - sama kuin maahanmeno, äänsi, loppuperusasennon ennakoi
• hyppy (9) - hyvä! mutta äänestä miinuspisteet
• kokonaisvaikutelma (10, mölinät pois :), ohjaaja pysyy hienosti rauhallisena) - harmillinen tuo ääntely joka johtuu ihan vaan väärästä vireestä

Pitäisi oppia rauhoittamaan ja virittämään koira. Ja osata kehäpalkata niin että koira palkkautuisi. Video alla.

Mäkihyppääjä koiran kanssa - vai kenties jotain muuta?

Torstain tottistreenissä kiinnitettiin huomiota minun asentooni seuraamisessa. Sain mukavaa positiivistä irvailua mäkihyppääjämäisestä kävelemisestä. Erityisesti minun vasen käteni oli epäluonnollisesti kiinni housunpuntissa. Ehdotus oli että se siirrettäisiin koiran pään toiselle puolelle - ja laitettaisiin heilumaan luonnollisesti. Melko haastavaa meikäläisen koordinaatiokyvyllä, mutta joka tapauksessa sellaista johon kiinnitän huomiota seuraavaksi. Kuten Anne huomautti tätä kättä voi käyttää koiran huomauttamiseen. Nyt puuppa lähinnä luulee että siitä tulee namia.

Toinen juttu mitä tehtiin oli hyppy ja hyppynouto. Karulla on hyvä motivaatio näihin hommiin, jolloin ongelmaksi tällä hetkellä muodostuu tässäkin harjoituksessa todistettu varastaminen hypylle. Toivottavasti en pahentanut tilannetta tällä rennon vapaamuotoisella harjoituksella.

Mmmmmm, vapaapäivä!

Keväälle on siunaantunut mukavasti kaikenmaailman talvilomaa, pääsiäistä, saldovapaapäivää ja - kuten tänään - vapaaksi vaihdettuja lomarahoja. Vapaapäivän aamuna juodaan kaffetta, syödään tukevasti aamupalaa, pakataan hurtta autoon ja huristellaan hallille. Piiiitkästä aikaa yskätauolta treenaamaan!

Tehtiin kahdestaan rento tunteroinen. Sisälsi kolme hyvää paikkamakuuta - reilun minuutin tylsän hyvän pätkän, kolmeminuuttisen tylsän ilman yhtään välikehuja tms - tosi hyvä! - ja loppuun vielä useampi minuutti siten, että samalla pakkailin, puin, siivoilin jne. Viimeisessä pääsin kerran huomauttamaan, kun meinasi haistella, muuten oikein mallikasta.

Alkuun otettiin kehäpalkan ja sivulletulojen / liikkeiden aloitusten vahvistusta niin, että yllätyspalkkasin välillä hyvästä sivulletulosta, tein pienen pätkän esim. seuraamista - kehäpalkka - uusiksi aloitus ja pätkä - kunnon palkka. Meni mielestäni hyvin ja paransi aloituksia.

Toisena settinä tehtiin häiriöseuraamista siten, että viskelin kentälle kaikki lelut mitä kassista löytyi ja sitten otettiin seuraamispätkiä niiden väleissä. Oli yllättävän vaikeaa Karulle, meinasi unohtua tuijottelemaan ja kitisi kun pyysin vierelle. Tein myös Mennään -käskyllä pujottelua ja juoksuja jne, ja nämä menivät paljon paremmin, ei välittänyt leluista vaikka yli juostiin. Ilmeisesti johtui siitä, että koiro "tunnisti" jälkimmäisen harjoituksen häiriökontaktitreeniksi, jossa saa palkkaa kun pitää kontaktia, ja keskittyi silloin siihen.

Seuruuharjoituksessa tajusin että kääntyminen oli taas ihan hakusessa meiltä molemmilta, joten seuraava setti tehtiin vasemmalle käännöksiä. Vaikeaa. Tehtiin myös muutama hyppyharjoitus penkin yli ja nopeita stoppeja / maahanmenoja vapaamuotoisesta liikkeestä ja stoppeja myös juoksusta, ihan jees, ei riittävän teräviä mutta hyvin kuunteli.

Mukava tauoltapaluukerta. Huomenna mennään taas harjoittelemaan kisoja eli möllittelemään toista kertaa - suunnitelmat ja ajatukset on ihan samat kuin kuukausi sitten ekoissa mölleissä - ei olla keritty hirmu harppauksin edistyä tässä välissä :)

Revennyt leijona ja muita juttuja

... eli ei juuri mainittavaa, edelleen tauolla. Koiran kuuppa tuntuu kestävän lepoa paljon paremmin kuin ohjaajan, vai miltä näyttää?

Kotona on tampattu sivulletuloja, siirtymisiä ja käännöksiä paikallaan ja pieniä liikkeestä vasemmalle käännöksiä. Lenkeillä on otettu pätkiä seuraamista juoksussa ja hitaassa kävelyssä (on muuten hieno juttu! koira osaa vähän seurata!) sekä Mennään -harjoituksia, jälkimmäisiä myös kanssaihmisten iloksi Kitymarketin parkkipaikalla.

Eilen huristelin vähän potkukelkalla, tosi varovasti lyhyen lenkin, kolme pientä vetopätkää. Tie oli niin liukas että minua vähän jännitti, ja kun loivassa alamäessä kelkka luisui naru löysänä koiran perässä niin jarrutin - josta jarrutusäänestä Karu päätteli että pitää pysähtyä. Ja nyt olen ihan että voivoivoi ei tästä tule mitään kun en osaa opettaa.

Tänään käytiin perhekävelyllä lähikentällä, jossa ei olla koko talvena piipahdettu. Siellä olikin laitettu kenttä luistinradaksi. Yritin touhuta kentän reunalla vähän kontaktia, vapaamuotoisia liikkeestä istumisia ja maahanmenoja, mutta vähän plörinäksi meni kun oli liukasta ja naru koko ajan koiran kintuissa ja leijonalelukin meni repaleiksi.

Onneksi sentään aurinko paistaa ja lumet sulaa kohinalla ja Karu on terve.