Kotona on tampattu sivulletuloja, siirtymisiä ja käännöksiä paikallaan ja pieniä liikkeestä vasemmalle käännöksiä. Lenkeillä on otettu pätkiä seuraamista juoksussa ja hitaassa kävelyssä (on muuten hieno juttu! koira osaa vähän seurata!) sekä Mennään -harjoituksia, jälkimmäisiä myös kanssaihmisten iloksi Kitymarketin parkkipaikalla.
Eilen huristelin vähän potkukelkalla, tosi varovasti lyhyen lenkin, kolme pientä vetopätkää. Tie oli niin liukas että minua vähän jännitti, ja kun loivassa alamäessä kelkka luisui naru löysänä koiran perässä niin jarrutin - josta jarrutusäänestä Karu päätteli että pitää pysähtyä. Ja nyt olen ihan että voivoivoi ei tästä tule mitään kun en osaa opettaa.
Tänään käytiin perhekävelyllä lähikentällä, jossa ei olla koko talvena piipahdettu. Siellä olikin laitettu kenttä luistinradaksi. Yritin touhuta kentän reunalla vähän kontaktia, vapaamuotoisia liikkeestä istumisia ja maahanmenoja, mutta vähän plörinäksi meni kun oli liukasta ja naru koko ajan koiran kintuissa ja leijonalelukin meni repaleiksi.
Onneksi sentään aurinko paistaa ja lumet sulaa kohinalla ja Karu on terve.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti