sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Ilonpilkahduksia paikkamakuusta

Tokoryhmän treenissä tänään meitä oli vain kolme + ohjaaja paikalla. Tykkään - on rauhallista ja aikaa ajatellakin asioita. Aloitettiin maahanmenoilla, joka on meille ihan helppo nakki, ajattelin yrittää nopeuteen kiinnittää huomiota. Kartsa löysi kuitenkin paljon hyviä hajuja matosta ja oli ehkä 28 % kuulolla eli onnistui mokaamaan ihan perusliikkeenomaisetkin suoritukset. Lopetettiin kun saatiin yksi hyvä keskittynyt. Ei kuulemma mitenkään huolestuttavan hidas - hyvä.

Toisella kiekalla näytin takapalkka - kutsu - maahan - vapautushässäkän, jossa oli vähän ongelmia ts. juoksi läpi. Ohjaaja huomasi, että käskyääneni oli erilainen niillä kerroilla kun koira toimi, hyvin mahdollista. Aina kun on tuollainen itselle uusi juttu niin tulee varmasti hyvin erilaisia variaatioita omasta käytöksestä eri toistokerroilla. Pari onnistunutta ja siirryttiin mulkaisemaan seuraamisia, jossa ihmeteltiin käännöksiä (lähinnä miten ohjaaja niistä läpi rämpii..) ja tehtiin muutama hyvä suorapätkä.

Paikkamakuita tehtiin kaksi siten, että tein Karulla pitkästä aikaa ryhmän mukana rivissä, kun oli niin lunki fiilis. Reunimmaisena tosin ja liki viiden metrin välillä mutta rivissä kuitenkin. Ensimmäisellä homma lähti käyntiin piipillä mutta koira taas korjasi, skarppasi ja sai palkan noin puolen minuutin hyvästä pätkästä. Toinen oli tosi hyvä, alusta asti keskittynyt kaksiminuuttinen ilman välikehuja. Hienoa! Tuntuu, että homma etenee siihen suuntaan mihin olen sitä yrittänytkin viedä.

Tehtiin myös pieni pätkä luoksetuloa ensin helpotettu kokeenomainen ja sitten loppuja. Tajusin, että jarrutti hyvin sillä vartaloavulla (eteen nojaaminen), eli sitä kannattanee käyttää niin saa törmäykset pois. Muut osat sujuu hyvin.

Loppuun tehtiin vielä Jaanan ja Brunon kanssa ruutua. Olin taas epävarma mikä meidän tilanne siinä on - eka lähetys otettiin niin, että Jaana heitti lelun koiralle kun juoksi ruutuun. Seuraavat ilman apuohjaajaa niin, että itse rääyin JES! kun koiro oli oikeassa kohdassa ja heitin pallon perään. Ei siis mitään pysähtymisiä vielä, vaan merkkaus äänellä oikeasta kohdasta. Kiva, että muisti ruudun näin hyvin. Jännä, että asia etenee vaikka toistoja on vähän ja harvoin.

Harmitti se haisteluun pyrkiminen alussa mutta muuten hyvä fiilis ja hieno koiro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti