Tekeekö sinun mielesi koskaan vääntää koiraltasi kuono solmuun?

Eilen käytiin kuokkimassa seka 2 -ryhmän treeneissä ja kylläpä oli alku ankeaa. Kartsa veti halliin tullessa samanlaisen stressivaihteen päälle kuin viikko sitten Ponderan treeneissä, sisältäen silmitöntä kiskomista, hilsepöllähdyksen, jatkuvaa ääntelyä ja isompaa rääkymistä, jos yritin komentaa. Minä olen ihan kädetön tuollaisissa tilanteissa, kun en vaan saa koiraa hiljaiseksi (enkä ylipäänsä juuri mitään kontaktia siihen). Se pitäisi saada rauhoittumaan.

Yhdellä (omistajan) höyryjenpurku ja kurinpalautus -ulkonakäynnillä päästiin sellaiseen vain vähän ääntelevään tilaan, josta sitten toinnuttiin jotain treenaamaankin - tehtiin rauhallisia juttuja, paikalla käännöksiä, lyhyttä seuraamispätkää ja merkkiä. Näihin sain hyviä kommentteja, eli ihan hukkaan ei kuokinnat mennyt, vaikka aluksi tuntui siltä että missä tahansa muualla mieluummin kuin täällä tämän elukan kanssa.

Paikalla käännöksiin tärkein huomio oli varmaan se, että koiralle on vielä vaikeaa hallita kroppaa, ja tekee siksi liioitellusti ja loikkien (ja kuono vasemmalle vipaten) niitä käännöksiä - eli meidän kannattaa tehdä niitä pienempänä. Varpaat paikoillaan ja käännös vain puoli jalanleveyttä vasemmalle, ehkä ina samalla taaksepäin, niin saadaan koiralta oikeansuuntainen hallitumpi siirtymäliike.

Seuruupätkissä pientä poukkimista lukuunottamatta ihan hyviä alkuja, kun pätkä piteni liikaa väljeni helposti. Merkkitreenissä iloista oli huomata että Karu selvästi muisti jutun ja tarjosi aktiivisesti toimintaa, meni toki yli mutta yritti. Kehuja siitä ja ohjausta oikeammalle paikalle vaan. Loppuun tein lennosta vähän häiriökontaktiharjoitusta kun tuli voimakas koirahäiriö.

Loppuun tehtiin yhteinen paikalla istuminen (Karulle osa istumista ja loppu makuuta) ja paikalla makuu. Näissä olin itse narun mitan päässä, kehuin äänellä ja välipalkkasin harvakseltaan. Oli oikeastaan aika hyvin rauhallinen ja keskittyväinen olosuhteisiin ja vieraisiin koiriin nähden.

Yhteistreenien loputtua irroteltiin Kartsan kanssa hyvällä fiiliksellä yhdessä vielä vaikka mitä:

• ruutua, Pirjon ehdottamalla paikkaharjoituksella - aivan mahtava, meni monesti ihan oikein ja silloin kun meni väärin (viereen) olin hiljaa ja odotin - koira korjasi!
• maahan menoja vapaamuotoisesti liikkeestä - vähän korjaavaa harjoitusta sunnuntain kokeenomaisen menemättömyyteen, ei ongelmaa näissä paitsi normihitaita pepun osalta
• luoksetulon loppuja niin, että jätin istumaan, siirryin muutaman metrin päähän ja kutsuin, ok
• häiriöpaikkamakuuta lelua heitellen, nousi kerran kun kunnolla tönäisin
• leikkiä, hyvästä irrotuksesta palkka (lelu lentää), hyvästä taistelusta palkka (saa voittaa lelun)

Ristiriitainen treeni-ilta, alkoi huonosti ja lopuksi olin taas oikein iloinen ja onnellinen ja oli kivaa tehdä.

Luokkatreeniä - liikkeiden välejä

Tokoryhmän kevään ohjelman mukaisesti meillä on joka kuun viimeisenä kertana kokeenomainen harjoitus. Minä harjoittelin edelleen niitä välejä, suunnitelmana palkata hyvin vähän / rauhallisesti liikkeen lopussa, laittaa koira istumaan, jos tulee lätinätauko ja siirtyä hallitusti Mennään -käskyllä seuraavaan aloituspaikkaan. Ajattelin myös palkita kunnolla kesken liikkeen, jos tulee oikein hyvä pätkä, mutta ei sitten sattunut sopivia kuin yksi, seuraamispätkän juoksussa. Hypyn stoppi oli myös hyvä mutten muistanut palkata.

Tehtiin siis alokasluokan liikkeet ilman vapaana seuraamista, ja liikkeissä oli kaikissa jotain sanottavaa:

• seuraaminen taluttimessa - kivasti jaksoi pitkän pätkän, mutta hyvin epätasaista menoa
• liikkeestä maahan - ei mennyt, toistokäskyllä ja avulla meni, haisteli, huono seuraaminen
• luoksetulo - loppu edelleen karmea ohijuoksutörmäys
• liikkeestä seiso - pysähtyi ok, pieni steputus, haisteli (!), huono seuraaminen
• hyppy - varasti taas vaikka muistin ja yritin ottaa haltuun esteelle mentäessä, muuten hyvä.

Mutta ne välit, joita me harjoiteltiin, meni minusta jo paljon kivemmin. Ei harhaillut kovin kauas mennään-seuruutuksessa ja tuli kohtuullisen hyvin perusasentoihin, monesti ilman käskyäkin eli tietää jo mitä on tarkoitus tehdä. Ei tuntunut siltä, että olisi meinannut lähteä sooloilemaan.

Vieläkin oli pientä possuilua, palkan tonkimista, hyppimistä jne mutta paljon hallitumpi kokonaisuus kuin viimeksi joulukuussa. Kiva! Video alla.

Alkuun tehtiin ryhmässä paikkamakuu ja meidän ensimmäinen ryhmässä paikallaan istuminen. Paikkamakuu oli Karun normaalitasoa, oli aloittaessa levoton, piippasi ja katseli välillä. Istumaan jättämisessä tarjosi maahanmenoa, eteen istumista ja sivulletuloa, mutta kun tajusi mitä piti tehdä niin istui ihan yhtä hyvin (huonosti) kuin makasikin. Tehtiin myös myöhemmin muiden suorittaessa yksin lyhyt noin puolen minuutin paikkamakuu.

Treenien loppuun vielä pujottelukontaktiharjoitus, jossa oli tänään vähän enemmän vaikeuksia pitää kontaktia, ja pentukurssiajoilta tuttu luoksetulokuja. Luoksetuloissa olin varma että Karulla menee kuuppa taas nurin kun ihmiset juoksevat ja kutsuvat koiria - se on aina ollut tosi vaikeaa - mutta ottikin yllättävän hienosti ja rauhallisesti. Oman vuoron jälkeen vähän kuumui mutta hillitsi hyvin.

Stressinkäryiset videoinnit

Eilen onnistuin hahmottamaan illan aikataulut jotenkin päin prinkkalaa, ja tajusin kotisohvalla, sapuskat uunissa, koirokamat pakkaamatta ja työvaatteissa klo 17:45 että ainiin, klo 18 pitäisi olla 20 km päässä Kuopiossa Ponderan videotreeneissä. Lähdettiin sitten kohtalaisella haipakalla ja oltiin vain vähän myöhässä perillä.

Mutta! En tiedä johtuiko minun kohnustuksesta vai mistä mutta Karulla oli ihan kuuppa nurin hallille päästessä. Stressasi, kiskoi muiden koirien luo, murisi karvat pystyssä, vinkukiljui kun laitoin seinään kiinni pukeakseni ja rääkyi kurkku suorana, kun komensin kiljumisesta. Pukkasi myös karvanpintaan sellaisen stressihilseen mitä aiemmin ilmeni usein tuossa tilanteessa, mutta ei ole enää pitkään aikaan näkynyt.

Oma videointivuoro meni kuitenkin ihan ok. Olin suunnitellut etukäteen tekeväni videolle kiertämisellä luoksetulon loppuja muutaman, "liikkeidenväliharjoitusta" ja loppuun vielä paikkamakuupätkän, ja nämä myös tein vaikka aika vähän venähtikin.

Luoksetulon lopuissa kiertämisessä oli vähän keskittymätön ja meinasi jäädä haistelemaan matkalle, mutta tuli käskettäessä. Yritin aloittaa käsiohjausavun häivyttämisen jättämällä välillä namit pois kädestä ja palkkaamalla vasta pienen rauhan (ja namien kaivelun) jälkeen siitä, että asento pysyy.

Liikevälipätkässä olin vähän epävarma, kun en ole tällaista ennen harjoitellut. Pystyin kuitenkin hyvin palkkaamaan siitä mistä suunnittelin, eli vahvistin paikalla istumista ja siitä perusasentoon tuloa, jos paikka sattui kerralla oikeaan.

Paikkamakuupätkän tarkoitus oli päästä palkkaamaan hyvästä alusta, mutta alku meni levottomaksi ja kontakti harhaili, kerran öpitinkin haistelunsuuntaisesta päänliikkeistä - odotin 10 sekunnin pätkän hyvää kontaktia ja loppupalkkasin siitä kissanruoalla.

kuvituskuvana mussukuono vauvahauva meressä

Loppuun tehtiin jokainen kierros ruutua, joka sattui meille tosi hyvään saumaan, kun tuota paikan opettamisen alkua olen mietiskellyt tiistain treenien jälkeen. Kerroin paikka-asiasta ja Pirjo teetti meillä harjoituksen, jossa lähetetään koiro ruutuun läheltä ja Jes! + palkka lentää, kun juoksee oikeaan kohtaan. Ei siis pysäytetä tai vaadita pysähtymistä, vaan palkkasana rääkäistään merkkaamaan sitä kohtaa missä pitäisi olla, jotta palkka tulee. Tehtiin läheltä kaksi hyvää ja siirryttiin kauemmas, josta ekalla lähetyksellä Karu juoksi ruudun viereen vinosti sivuun ja pysähtyi sinne, kun ei palkkaa tullutkaan - odoteltiin pitkään toisiamme tuijottaen, josko olisi yrittänyt korjata, mutta tuli sitten lopuksi minun luo. Otettiin toinen samalta etäisyydeltä, jossa yllätykseksi korjasikin hyvin, meni suoraan ja pääsin palkkaamaan.

Vaihdettiin pari sanaa myös kosketusalusta-ajatuksesta, mutta lopputulemana taidan kokeilla tällä konstilla jonnin aikaa, jos alkaisi hahmottaa ja hakeutua / korjata itse oikeaan paikkaan. Pääsisi ainakin helpommalla, jos ei tarvitsisi ensin opettaa koiraa kosketusalustalle ja sitten häivyttää sitä alustaa ruudusta pois. Hyvin Karu tuntuu ruudun jo hahmottavan, eiköhän se paikkakin löydy kun ymmärtää mistä palkka tulee.

Muuten kiva kerta mutta aivan karmea käytös koirolla treenikentän ulkopuolella. Uh-huh. Videon purku on tulevana maanantaina ja "korjaustreeni" viikon päästä keskiviikkona.

Kuokkimassa

Tänään käytiin vapaapaikalla toisen tokoryhmän treeneissä. Alussa Karu otti jopa yllättävän isoa häiriötä uusista koirista, veti kohti jne. Aloituspaikkamakuun tein tosi helppona lähellä pysyen ja palkkaillen hyvistä pätkistä.

Meidän treenikerta oli enemmän pohdiskeleva kuin treenaava, yritin kysellä paljon kommentteja ja vinkkejä ja sainkin niitä. Tehtiin kaksi kierrosta, ekalla luoksetulon loppua ja vasemmalle käännöksiä, toisella ruudun paikan opettamisen pohdintaa ja liikkeiden välejä.

Luoksetulon lopuissa (kiertämällä) todettiin, että käsiohjauksella tulee nätisti ja törmäämättä -> toistoja käsiohjausta käyttäen ja pikkuhiljaa ohjauksen pois häivitys, niin saadaan törmäyskin pois. Vasemmalle tamppaamisissa ei oikein päätä eikä häntää.

Ruudussa pitäisi nyt päättää, miten se paikka asetellaan. Alan kallistua kosketusalustan opettamiselle ja sillä sitten merkattaisiin paikka. Loppuun kokeiltiin liikkeiden välejä, jossa ongelmana on ollut se koiran "katoaminen kontrollista" siirryttäessä uuteen aloituspaikkaan. Oli tarkoitus myös palkata suoraan hyvistä aloitusperusasennoista, mutta sellaista ei tullut.

Todettiin, että se "Mennään!" -käsky vähän hajottaa pakkaa, mutta seuruuttamalla tulee hyvin. Paikalla odottaminen lepo-käskyn alla aiheuttaa haistelua, mutta istumaan jätettäessä pitää hyvin kontaktin ja odottaa. Tuntuisi siis loogiselta odotuttaa lätinät koira istuen ja seuruuttaa se siitä aloituspaikalle - nyt vaan mietityttää, että tuleeko näille (seuraamiselle ja paikalla istumiselle) inflaatio, jos käytän niitä tässä tarkoituksessa? Kestääkö hurtalla ja ohjaajalla keskittymiskyky tiukasti kontaktissa ja käskyn alla koko koesuorituksen?

Ärsytti häkissä piippaaminen. Jaksoi kitistä tasaisesti 2,5 tuntia. Tykkäsin Karun työskentelystä, on selvää edistystä siinä ettei enää ole pitkään aikaan tullut sellaista tilannetta, jossa koira keskittyisi täysin johonkin muuhun kuin ohjaajaan ja tekemiseen.

Merkki!

Tokoryhmän treeneissä tehtiin tänään yksi yhteinen paikkamakuu, luoksepäästävyysharjoituksia, kiertämisen kautta luoksetulon loppua ja pysäytystä, mönkään mennyt ruutuharjoitus ja ensimmäiset merkki- eli tötterön taaksemenoharjoitukset. Itsenäisesti tampattiin vasemmalle käännöksiä ja sivuaskeleita ja ryhmässä vielä loppuun pentukurssipujottelut eli häiriökontaktia sivulla ja perusasennossa.

Paikkamakuuhun olin kohtalaisen tyytyväinen, vaikka välillä inisikin. Pysyi rauhallisen oloisena eikä jäänyt tuijottelemaan tai haikailemaan sivuille, vaikka toisella puolen Viola pari kertaa nousi ja lähti liikkeelle ja toisella puolella Bruno-pentuli teki lyhyitä pätkiä. Luoksepäästävyyksissä oli ensin vähän riehakas ja tahtoi nuuskutella luoksetulijat liian perusteellisesti, mutta toisella otolla rauhoittui.

Kiertämiset ok, luoksetulon lopussa täytyy nyt alkaa stopata sitä törmäämistä, kun tulee varmasti jo perille asti. Ruutu meni koheltamiseksi, täytyy päättää miten lähtee opettamaan oikeaa paikkaa siellä ruudun sisällä - ruudun merkkaaminen ja vauhdilla sinnepäin (ja yli) ryykääminen on jo hallussa. Merkkiharjoitusta tehtiin ekaa kertaa, ohjattiin koiro namulla seisomaan oikeaan paikkaan tötsän taakse ja palkattiin siellä olemisestakin. Video alla.



Omatoimiset vasemmalle tamppaukset menivät mielestäni hyvin, olen ottanut nyt taka-askeleen lähes kaikkiin vasemmalle kääntymisiin ja Karu on hyvin oppinut peruuttamaan / tarjoamaan oikeaa paikkaa niissä. Olohuoneteputteluista on selvästi ollut hyötyä, jatketaan vaan niitä ja lisätään noita pienestä liikkeestä kääntymisiä myös valikoimaan.

Häiriökontaktiharjoitus meni mielestäni hyvin, hienosti malttaa pitää kontaktia nykyisin, jatkuvasti vaan näitäkin harjoituksia kun muistaisi pitää mukana ja vaatia ja vahvistaa hyvää kontaktia.

Hallilla

Hyvin pitkästä olin koiranohjaajana. Johtuen muista elämään liittyvistä koiraharrastuksen ulkopuolisista aktiviteeteistä en tule olemaan kovin aktiivinen koiranohjaaja ennen kuin huhti-toukokuussa. Mutta kylläpä oli mukavaa. Katja on kouluttanut hienosti Karua!

Harjoiteltiin seuraamista, luoksetuloa, paikkamakuuta, kehääntuloa ja luoksepäästävyyttä. Tosi taitava poika. Taukoineen tunnin mittainen harjoitus osoitti, että Karun motivaatio ja asenne tekemiseen on todella korkealla tasolla. Teknisesti kaikki ei mennyt ehkä täydellisesti, mutta tästä tuskin voi syyttää pelkästään koiraa kun huomioi minkä verran minä olen osallistunut viime aikoina.

Junnukoirien E-kurssilla

Syksyinen Pirjon E-kurssiryhmämme siirtyi kevätkaudelle tuntia myöhemmäs ja aika muuttui meille mahdottomaksi - onneksi pääsimme päivää ja ryhmää vaihtamalla jatkamaan ponderointia Junnu-E -ryhmässä. Ollaan kyllä jo ikäännytty siihen tilanteeseen että Kartsa on kurssilla niitä "vanhoja ja viksuja" koiria...

Kurssikausi aloitettiin leikkiteemalla, tehtiin sivulle tuloa ja seuraamiseen lähtemistä leikkifiiliksellä. Sivulletulossa Karu jätti usein vajaaksi, johon vinkkinä jatkaa itse kääntymistä paikallaan vasemmalle kun koira lähtee tulemaan, eli ei helpoteta vaan vaikeutetaan ja vaaditaan sitä takaosan liikettä riittävän pitkälle. Toimi hyvin. Tehtiin myös pirjohäiriökontaktiharjoitus peruasennossa, sekin meni ihan mallikkaasti.

Luoksetulot tsekattiin, Karulle kokeenomainen vauhtilopulla ja toinen, jossa palkkaus pysymisestä, molemmat meni hyvin. Karulle on tosi vaikeaa seurata sivusta kun muut tekevät luoksetuloja, varmaan on jäänyt joku positiivinen trauma pentukurssien vauhtiluoksetulokujista - mahdotonta se oli silloinkin.

Paikallaanmakuun aloitusta tehtiin istuttamalla koiria ryhmässä perusasennossa pitkät pätkät, Kartsa rupesi riittävän aikaa napotettuaan tarjoamaan maahanmenoa ja vähän kitisemään, mutta kiitettävän pitkään jaksoi pitää kontaktia ja odottaa. Muiden tehdessä tein kaksi lyhyttä paikkamakuuta, ensimmäisessä ehdin palkkaamaan ennenkuin rupesi yhtään kitisemään, toisessa lähti liikkeelle heti levottomana ja piti komentaa muualle kuikuilusta.

Tuplakiertämistä, seuruutuksia ja stoppikokeiluakin

Sunnuntaina meitä hemmoteltiin hyvin suunnitelluilla ja vedetyillä reeneillä Riitan toimesta. Agendassa oli kiertämistä apuliikkeenä luoksetulon pysäytykselle. Kiertämishommien lisäksi katsottiin jokaiselta seuraamista.

Seuraamista tehtiin ensin vähän suoraan leikistä (Karu pikkuisen possuili ja harvinaisesti aurasikin, kun oli lelu oikealla edessä) ja sitten pätkä käskytettynä. Käännökset menivät ihan läpikävelyksi, joten tehtiin vielä takaosan käytön jumppausta paikallaan käännöksillä. Kotiläksynä peräpääharjoituksia (koiralle) ja kääntymisen opettelua (ensin ohjaajalle).

Kiertämisharjoituksessa kokeiltiin lisätä toinenkin kierrettävä agilityestesiiveke ja kierrättää koiraa kahdeksikon tyyliin - lähti yllättävän hyvin ohjauksesta aina kiertämään. Testattiin myös tötsänkierto vaihtamalla siivekkeen tilalle tötterö, hyvin kierti senkin. Karu ei palkkaudu kiertämisestä niinkuin jotkut koirat, mutta kiltisti mennä kipitti.

Parissa kierrossa takaisin tullessa pysäytysharjoitus eli STOP! ja samantien koiran yli taakse lentävä lelu. Kolmannella kerralla pysäytin ensin eli minitauko stopin ja lelunheiton välissä - pysähtyi oikein hyvin. Näitä ei olekaan vielä aiemmin tehty kuin kerran kokeiltu.

Paikkamakuu ryhmässä oli normilevoton, ensin piippaili, olin lähellä ja kehuin ja välipalkkasin aina kun rauhoittui. Positiivista oli että pystyi olemaan ihan pitkiäkin pätkiä hiljaa, kun keskittyi minuun. Kokonaisuutena kuitenkin huono ja levoton makuutus. Tein vielä itsekseen yhden paikkamakuun, kun Essi harjoitteli kiertämistä - ajatuksena että olisin saanut palkattua lyhyestä hyvästä alkupätkästä, mutta kitisi heti alusta niin jouduin odottelemaan paremman palkkaushetken.

Vasemmalle vippaava kuono

Lumen pöllytessä lukkiuduimme taas Telkkiselle - suunnitelmissa kurkata vähän seuraamista ja toistaa onnistuneita paikkamakuita. Paikkamakuissa teinkin yhden hyvän kolmen minuutin pätkän kaukaa, yhdellä välikehulla ja yhdellä äkäisellä öpityksellä kun kuono meinasi loppumetreillä painua mattoa haistelemaan. Uskoi, korjasi hyvin ja teki hyvin loppuun. Toinen makuutus meni vähän plörinäksi kun olin jättämässä koiraa hallin oven eteen kun seuraavat treenaajat jo kurvasivat paikalle, ja Kartsa tietysti keskittyi vain kuuntelemaan ääniä ja vinkumaan. Kielsin, keskeytin, vein häkkiin ja sieltä hetken tauon jälkeen uusi helppo lyhyt makuu hallin toisessa päässä, meni ok.

Seuraamista ei olla ajatuksella tehty aikoihin. Joskus marraskuussa piiitkän tahmomisen jälkeen yhtäkkiä huomasin, että sehän osaa seurata, ja siirryttiin hyvillä mielin tekemään jotain muutakin kuin ainaista perusasentotreeniä. Nyt keväällä täytyisi sitten yrittää tehdä seuraamisesta hyvää ja harjoitella käännökset, temponvaihtelut jne.

Tänään otin videolle pätkiä suoraan edestä ja takaa nähdäkseni, miten menee. Edelleen lähtee aukeamaan (kauemmas minusta) välillä, ja osaa korjata sen hyvin uusintakäskyllä. Tulee myös helposti liian eteen ja seilaa paikka muutenkin. Näyttää minusta suoralta.



Treenailtiin myös takaosan käyttöä, peruutusta namilla, pientä ympyrää vasemmalle ja vasempia käännöksiä. Vasemmalle kääntymisissä olen nyt tajunnut sen minkä Pirjo sanoi yli kuukausi sitten, eli kääntyessä "heittää yli" ts. kuono vippaa vasemmalle ja kontakti häviää. Olen yrittänyt korjata sitä ihan pitämällä nakkia edessäni, pyytämällä koiraa katsomaan sitä ja kääntymään vasemmalle, mutta eihän se oikeesti onnistu. Sitkeästi yrittää, sitten äkkiä vippaa käännöksen ja palaa kontaktiin. Hassua.

Tänään tuli taas sellainen olo, että aika hakoteillä näitä yksin hinkatessaan on. Liian pitkä tauko siitä, kun on viimeksi ollut joku ohjaajana.

Eteen tulon tilanne ja paikkamakuita

Torstaina touhuttiin taas koiron kanssa kahdestaan paikkamakuita ja kiertämisen avulla luoksetulon loppuja eli sitä pitkään ja hartaasti hinkattua eteen istumista. Vajaan kuukauden takaiseen päivitykseen on tullut selvästi edistymistä, vaikka jonninsorttista treenitaukoakin pidettin vuodenvaihteessa ja päivittäisiä harjoituksia ei olla enää tehty.

Kun käsien laskeminen ja liikuttelu sujui hyvin ilman, että kuono karkasi kauas, otin askeleen taakse ja koiro seurasikin yllättävän helposti oikeaan paikkaan. Tästä välivaiheesta päästiin melko äkkiä kokeilemaan olohuoneessa muutamaa askelta (heitin namin lattialle, kävi syömässä sen, kääntyi kohti - Tule! ja eteen istumaan) ja nyt sitten jo hallillakin lyhyeltä matkalta harjoitusta.

Olin kiertämis-luoksetuloharjoitukseen jo tiistaina itse niin tyytyväinen, että nyt videolta katsottuna se näytti suorastaan masentavan huonolta. No okei, se hyppää, kurkottaa ja törmää, mutta ihan itsepä olin sitä mieltä että muulla ei väliä, kunhan istuisi metriä lähemmäs. Nyt pitää vaan jatkaa hienosäätöä. Edelleenkään Karu ei nätisti keri takajalkoja allensa, mutta jätetään se kinttujen alleveto tietoisesti harjoittelematta kaukokäskyjen takia.



Paikallaan makuuta tein kaksi, joista molemmissa hyvänä loppupalkkana kissanruokaa rasiasta. Ensimmäinen oli reilu kaksiminuuttinen pitkällä välimatkalla kisamaisesti ilman mitään välikehuja - oli hurjan hyvä. Toinen oli häiritty versio, johon sisältyi myös pätkiä niin että olin nurkassa selin tai piilossa, häiriöpätkillä mm. konttasin vauhdilla koiroa kohti ja A-esteen alta kolistellen ja laulaen ja vinguttelin samalla pehmokanaa. Kyllä pysyy (oma) mieli vireänä näillä treenimetodeilla.

Onnistunut treeni

Omatoimiharjoituksessa tänään meni kerrankin kaikki nappiin - ei sentään mitään mullistavia osaamisia tai wow-hetkiä vaan suunnitelman mukainen toimiva ja onnistus harjoitus :) Minulla oli koko tunti varattuna ja aikomuksena tehdä alo-avoryhmän treenisuunnitelman teeman mukaisia harjoitteita eli paikkamakuuta, luoksetuloa ja siihen liittyvää kiertämistä.

Paikkamakuussa ajattelin, että kun koiro kerran tekee sen kotona hyvin ja hallilla huonosti, niin kokeillaan hallilla ilman häiriöitä. Tein kolme eri pätkää muiden treenien välissä, kaikki pariminuuttisia, kaksi niin että toinen minuutti tylsänä ja toisessa häiriöitä ja yksi tylsä reilu kaksiminuuttinen ilman välipalkkaa. Kaikki menivät oikein hyvin, Karu oli rento ja hyvin rauhallinen, pysyi tasaisesti samassa asennossa pää ylhäällä eikä piipannut (!).

Häiriöpätkissä juoksentelin, tönin koiraa ja heittelin leluja, ei aiheuttanut mainittavaa hötkyntää koirassa. Yhden tositehokkaan häiriönkin vahingossa aiheutin, kun heitin lelun kaukaa hallin toiselta reunalta, tarkoitus oli lennättää makaavan koiran yli mutta liitorata jäi vajaaksi ja rätti pläjähti suoraan Karun päähän. Vähän purautti korvia mutta ei liikahtanutkaan.

Ehkä jatketaan näitä paikkamakuita halliympäristössä keskenämme ja lisätään sitten vaikka yksi helppo koira, kun hyvältä tuntuu.

Luoksetulo- ja kiertämistreenissä tein ensin pelkkiä kiertämisiä eri puolilta agiestetolppaa ja palkkasin vaihtelevasti menosuuntapallolla, paluupallolla tai kädestä nameilla kun palasi. Tein ensin irrallisena muutaman luoksetulon lähellä istumisen vahvistamisen (napanameilla ohjaus oikeaan paikkaan ja palkkaa, kun kuono kiinni masussa) ja yhdistin sitten lyhyellä matkalla kierrä - tule! eli tulokäsky kun koira on kiertämässä. Meni oikein hienosti tämäkin. Kiertäminenkin oli nyt paljon parempi kuin viimeksi.

Luoksetuloa ja hypyt

Alo-avoryhmän treeneissä tänään harjoiteltiin ilman ohjaajaa vielä vanhan lukkarin mukaiset luoksetulo ja hyppy. Alkuun yhteinen paikkamakuu ja välissä vielä toinen samanlainen, omina juttuina myös yksi makuutus, vähän häiriökontaktia ja vasemmalle kääntymisiä paikallaan.

Paikkamakuu on jumittunut siihen että en uskalla jättää koiraa ilman varmistusta ja yritän tehdä tosi helppona, että olisi levollinen. Piippaa, vaikka olisi ihan rentonakin. Toisinaan on levoton. Välillä on hetkittäin hyvä, eli tarkkaavainen, ryhdikäs ja rauhallinen - siitä yleisilmeestä tykkään. Jotenkin vaan pitäisi saada siihen kestävyyttä  ja en tiedä millaisilla harjoituksilla.

Luoksetulopätkässä tein lähelletuloa (siitä ehkä oma postaus lähipäivinä - en ole kovin tyytyväinen) ja istumaan jäämistä niin, että appari huuteli käskyä. Hyvin pysyi.

Hyppypätkässä otin "tokotäyskorkeita" eli 70 cm hyppyjä muutaman siten, että palkkasin stopin jälkeen vaihtelevasti suoraheittopalkalla, pysähtymisen jälkeen heittopalkalla tai vasta viereen menon jälkeen. Varasti taas kerran. Tein myös pari varastamisen ehkäisyä eli seuruutusta esteen eteen ja siinä huutelua ja palkkausta rauhallisesta sivulla pysymisestä. Ei se siinä koskaan tunnu mihinkään hötkyävän vaan hyvin kuuntelee.

Alo-avoryhmän treeniohjelma kevät 2012

Treenisuunnitelmaa keväälle, ajatuksia:

•  harjoitusten karkea ryhmittely kuukausittain vaihtuviin teemoihin -> samaan kokonaisuuteen liittyviä liikkeitä jaksottaen harjoittelemalla edistyisi paremmin kuin hajauttamalla tietyn asian harjoittelun silloin tällöin tapahtuvaksi 
• joka kuun alussa "teeman tila" eli jokainen kertoisi ja näyttäisi, missä vaiheessa omalta osalta asia on (ja kiva olisi myös kuulla, mitä toivoisi kuukauden aikana saavuttavansa) -> tiedetään, missä vaiheessa treenikaverit on, osataan paremmin kommentoida harjoituksia kuun aikana kun tiedetään tavoite 
• joka kuun lopussa kokeenomainen harjoitus (teeman mukaiset liikkeet + omavalintaiset) -> tulee tarpeeksi luokkatreeniä, nähdään edistyminen teeman mukaisissa liikkeissä kuun aikana 
• kaikki alokas- ja avoimen luokan liikkeet mukana ohjelmassa 
• kaikki voittaja - ja evl-luokan liikkeet mukana ohjelmassa (näistä katsottaisiin yhdessä säännöistä / ohjaaja näyttäisi mitä liike tarkoittaa + jokainen voisi kokeilla / harjoitella itselle sopivaa osaa) 
• mukana on myös perusharjoitteita (perusasento, käännökset, häiriökontakti) ja teemaa tukevia harjoitteita (kiertäminen, liikkeestä stopit, noutokapulan pitäminen)

Velipojan kanssa veljeilyt

Elinan ja Rutun kanssa reenailtiin noutoja, ruutua ja hyppyä, välissä vähän jotain kaukoa ja perusasentoja ja yksi paripaikkamakuukin. Makuussa tein helppona eli palkkailin paljon enkä pitänyt pitkiä taukoja. Karu oli kohtalaisen levollinen, mutta piippaili silti hiljalleen välillä. Se on nyt oppinut häkissäkin yhdistämään ihan rauhassa pötköttämisen ja piippaamisen. En oikein tiedä onko se hyvä vai huono juttu.

Noudoissa yritin jatkaa eilen aloittamaani nättien nostojen vahvistamista, mutta Karu suhtautui hommaan mielenkiinnottomasti - juoksi kapulalle ja rupesi haistelemaan mätsärin jälkeistä hajuelämysmattoa. Huomautin, otin uusiksi, sama juttu, vein koiran häkkiin tauolle. Tauon jälkeen otto II eri tavalla eli lelunvaihtoa heitettyyn ja nostettuun kapulaan, meni paremmin.

Ruudussa setti jossa yksi näytetty alkuun, yksi jossa Elina heitti lelun ruutuun kun koira sinne ryykäsi, pari stoppia (ei ole vielä ollenkaan hallussa, ryykää yli, mutta jollain tavalla pysähtyykin) ja loppuun yksi helppo. Mielestäni kivasti jo tietää idean ja merkkaa hyvin ruudun, nyt pitää vaan saada pysähdykset muualla kuntoon ja tuoda sitä sitten ruutuun. Ja jotenkin hahmotuttaa koiralle että se neliö on pysähtymistä eikä läpijuoksemista varten.

Hyppyä otettiin ekaa kertaa pk-esteen yli, kahdella leveällä laudalla, ei yhtään ihmetellyt erilaista estettä vaan ihan normaalisti hyppäsi. Suoraheittopalkka ja pysäytysheittopalkka ja avustettu takaisinhyppy lelun kanssa.

Vähän sekava ja suunnittelematon kerta mutta mukavaa.

Kapulan nostoja

Eilen käytiin puolen tunnin pikahallittelut noutotreenien merkeissä. Tein kolme kierrosta. Lämmittelykierroksella vain vähän seuraamista ja sivulletuloja ja paljon leikkiä ja lelun varastamisesta käskyn alle siirtymistä.

Noudossa kotona ollaan tehty vähän pitämisiä kaikilla isoilla kapuloilla (tavallinen, metalli ja ohjatun - tunnarilla ei olla vielä tehty), hallilla harjoiteltiin heitetyn kapulan nostamista nätisti. Ylihän se juoksee helposti innostuessaan mutta minusta jo ihan siististi nostaa ja lähtee tuomaan. Harjoiteltiin myös lähettämistä tai oikeastaan sitä, että kontaktilla saa luvan lähteä. Jää helposti tuijottamaan kapulaa.

Alla video tavallisen kapulan nostoista - huomaa ammattitaitoinen häiriö + kapulanpalautin Veikka.



Viimeinen kierros oli tarkoitus tehdä metallikapulalla nostoja niin, että jätän koiran, jätän kapulan puoliväliin ja kutsun koiran Tuo -käskyllä tuomaan kapulan, mutta eihän se toiminut ollenkaan. Karu ei innostunut kapulan nostamisesta matkalla vaan hölkötti ohi ja lähempääkin venkoili, vaikka näytin kapulaa. Vaihdettiin siis hakemaan metallikapulaan nostointoa leikillä, jossa varastan lelun, heitän kapulan ja hyvästä nostosta vapautus + lelu lentää. Se meni vähän paremmin.

Haukkuva koira!

Facebook-päivitys 6.11.2011: "Yrittää haukuttaa koiraa. Ei onnistu. Ehkä siitä tulee sittenkin piippaava hakukoira. Täytyy vaan teipata itkuhälytin pantaan kiinni, että kuullaan, koska on ukko löytynyt. Piiiip-piiiiiiiiip-piiiiiip."

Voi miten vaikealta se tosiaan tuntui, ja voi miten helpoksi se yhtäkkiä muuttui, kun puuppa tajusi, että hei oikeesti, vaikka tähän asti on aina pitänyt luopua saadakseen niin nyt voikin VAATIA ja saada! Vesa-pappa viimeisteli joulukinkunpaloilla toiminnon myös käskystä tapahtuvaksi.

 

Nyt se siis uskaltaa haukkua ja osaa sille sanan, mikä on hyvä juttu, kun hakutreenien ilmaisuharjoituksiin asti päästään. Mitenkähän haukkuilmaisua tästä eteenpäin kannattaisi talvikaudella treenailla?

Vanhan vuoden kujeet

Päättynyt vuosi oli meidän kaikkien kolmen ensimmäinen koiraharrastusvuosi. Suloinen nappisilmämme oli vuoden alussa pentu, loppuvuonna jo lähes aikuinen, nuori koira. Vuosi aloitettiin lupaamalla suuria (osallistutaan tokon alokasluokkaan!) ja lupausta kohti lähdettiin päättäväisesti rimpuilemaan varaamalla paikka Ponderan tokon alkeiskurssilta. Viikottaisia sessioita Pirjon kanssa jatkettiin tyytyväisenä koko vuosi.

Maaliskuussa saatiin harrastusmielessä lottovoitto, kun pääsimme mukaan KPSH:n tokon alkeiskurssille ja kurssin jälkeen toukokuussa meille löytyi vielä ryhmäpaikka tokon alo-avo-ryhmässä. Heinä-elokuussa meitä hellittiin vielä tokon alokaskoirakoiden kesäkoulussa Katjan ja Annen ohjauksessa.

Kesän kynnyksellä toinen iso ilonaihe oli Riikan tottisalkeisryhmään mukaan mahtuminen. Kesän ahkeran harjoittelun jälkeen elokuun lopulla, Riikan palatessa koulukaupunkiinsa ja jättäessä meille pk-tyhjiön, pääsimme iloksemme mukaan hakuryhmään.

Treenivuoteen mahtui lisäksi kaksi Karun kasvattajan Meritan järjestämää antoisaa leiriä Räyskälässä, lukemattomia sivulletuloja olkkarin matolla, mukavia kolmenkeskisiä iltahömpöttelyjä lähikentällä, paljon uusia kivoja koiria ja osaavia koiraihmisiä ja tapahtumia talkoolaisena ja kirjaston koirankoulutushyllyn kulutusta.

Ja mitä kaikkea me ollaankaan opittu - katso itse! =)

Toivottavasti alkanut vuosi on yhtä hauska, antoisa ja opettavainen kuin edellinen oli. Hyvää uutta vuotta!