Tekeekö sinun mielesi koskaan vääntää koiraltasi kuono solmuun?

Eilen käytiin kuokkimassa seka 2 -ryhmän treeneissä ja kylläpä oli alku ankeaa. Kartsa veti halliin tullessa samanlaisen stressivaihteen päälle kuin viikko sitten Ponderan treeneissä, sisältäen silmitöntä kiskomista, hilsepöllähdyksen, jatkuvaa ääntelyä ja isompaa rääkymistä, jos yritin komentaa. Minä olen ihan kädetön tuollaisissa tilanteissa, kun en vaan saa koiraa hiljaiseksi (enkä ylipäänsä juuri mitään kontaktia siihen). Se pitäisi saada rauhoittumaan.

Yhdellä (omistajan) höyryjenpurku ja kurinpalautus -ulkonakäynnillä päästiin sellaiseen vain vähän ääntelevään tilaan, josta sitten toinnuttiin jotain treenaamaankin - tehtiin rauhallisia juttuja, paikalla käännöksiä, lyhyttä seuraamispätkää ja merkkiä. Näihin sain hyviä kommentteja, eli ihan hukkaan ei kuokinnat mennyt, vaikka aluksi tuntui siltä että missä tahansa muualla mieluummin kuin täällä tämän elukan kanssa.

Paikalla käännöksiin tärkein huomio oli varmaan se, että koiralle on vielä vaikeaa hallita kroppaa, ja tekee siksi liioitellusti ja loikkien (ja kuono vasemmalle vipaten) niitä käännöksiä - eli meidän kannattaa tehdä niitä pienempänä. Varpaat paikoillaan ja käännös vain puoli jalanleveyttä vasemmalle, ehkä ina samalla taaksepäin, niin saadaan koiralta oikeansuuntainen hallitumpi siirtymäliike.

Seuruupätkissä pientä poukkimista lukuunottamatta ihan hyviä alkuja, kun pätkä piteni liikaa väljeni helposti. Merkkitreenissä iloista oli huomata että Karu selvästi muisti jutun ja tarjosi aktiivisesti toimintaa, meni toki yli mutta yritti. Kehuja siitä ja ohjausta oikeammalle paikalle vaan. Loppuun tein lennosta vähän häiriökontaktiharjoitusta kun tuli voimakas koirahäiriö.

Loppuun tehtiin yhteinen paikalla istuminen (Karulle osa istumista ja loppu makuuta) ja paikalla makuu. Näissä olin itse narun mitan päässä, kehuin äänellä ja välipalkkasin harvakseltaan. Oli oikeastaan aika hyvin rauhallinen ja keskittyväinen olosuhteisiin ja vieraisiin koiriin nähden.

Yhteistreenien loputtua irroteltiin Kartsan kanssa hyvällä fiiliksellä yhdessä vielä vaikka mitä:

• ruutua, Pirjon ehdottamalla paikkaharjoituksella - aivan mahtava, meni monesti ihan oikein ja silloin kun meni väärin (viereen) olin hiljaa ja odotin - koira korjasi!
• maahan menoja vapaamuotoisesti liikkeestä - vähän korjaavaa harjoitusta sunnuntain kokeenomaisen menemättömyyteen, ei ongelmaa näissä paitsi normihitaita pepun osalta
• luoksetulon loppuja niin, että jätin istumaan, siirryin muutaman metrin päähän ja kutsuin, ok
• häiriöpaikkamakuuta lelua heitellen, nousi kerran kun kunnolla tönäisin
• leikkiä, hyvästä irrotuksesta palkka (lelu lentää), hyvästä taistelusta palkka (saa voittaa lelun)

Ristiriitainen treeni-ilta, alkoi huonosti ja lopuksi olin taas oikein iloinen ja onnellinen ja oli kivaa tehdä.