Seuraamista, ohjattua noutoa, häiriökontaktia ja luoksetuloa

Tämän päivän toko-harjoitus piti sisällään seuraamista, ohjattua noutoa, häiriökontaktia ja luoksetuloa. Karu oli piippaavainen alussa ja siihen puututaan nyt ehdottomasti. Jätettiin alun paikallaanmakuu väliin koska koira oli niin jotenkin hermona ja se tuli ulos piippinä. Käytiin vähän kävelyllä ja tasaantumassa. Seuraaminen meni korkeintaan kohtalaisesti.

Ohjattua noutoa tehtiin nyt ensimmäistä kertaa. Ensin näytettiin merkkiä ja seisottiin sen takana. Se vaikuttaa sellaiselta minkä Katja voisi näppärästi opettaa naksuttimella. Sitten toisessa harjoituksessa lähdettiin merkiltä vasemmalle tai oikealle makupalalautaselle. Kun vain toiselle kävi nakinpalan viemäsä niin hyvinhän se suunta tuli tajuttua. Vaihdoin pian makupalan palloon ja se toimi mainiosti.


Lopuksi tehtiin häiriökontaktiharjoitus ryhmässä ja vielä ihan lopuksi luoksetulot. Minun tuntuu olevan vaikea lähteä oikealla eteenpäin kun jätän koiran. Luoksetulossa asento edessä ei ole vielä hallussa.

Hyvä(n)tuuliset hakuilut

Kerrankin tuuli kunnolla hakuryhmän maastotreeneissä! Tehtiin Karulle neljä ukkoa vastatuuleen siten, että kuljimme Karun kanssa pitkin keskilinjaa, ja kun koira sai hajun hurrjan kaukana piilossa olevasta maalimiehestä, päästin menemään. Suorapalkkana kissanruokarasia ja maalimies toi leikkien pois, sitten odoteltiin seuraava ukko paikoilleen ja sama uusiksi. Kaikki ukot siis samalla puolella linjaa hyvällä takatuulella.

Karu teki oikein kivasti, selvästi haki hajua linjaa pitkin kävellessä ja kimposi ukolle vauhdilla, mutta paremmin päämäärätietoisesti kuin ennen, etsi siis loppupäässäkin eikä vaan juossut. Hieno hurtta <3

En ole kyllä vieläkään täysin toipunut torstaista.

Flopaten

Torstain tunnin jälkeen tuntui pitkään siltä, että hanskat naulaan ja pallot pussiin, onhan se ihan kiva kotikoira kuitenkin.

Ohjelmassa oli videoitu luokkaharjoitus. Karu nousi paikkamakuusta ja meni häiriköimään viereisen koiran luo. Yksilösuorituksessa se oli erittäin vähän kiinnostunut ja vinkui, oikeastaan rääkyi, joka ikisen sivulletulon ja vähän siinä välissäkin.

Kylläpä harmitti.

Tottista

Hakuryhmän tottistreenit. Jakauduttiin kahteen ryhmään ja toiset seurasi/kommentoi yhden tehdessä koiran kanssa. Piti selittää muille ennen omaa tekemistä mitä aikoo tehdä. Me tehtiin seuraamista keskittyen käännöksiin. Harjoitus meni hyvin. Erityisen tyytyväinen olen siihen intensiteettiin ja motivaatioon millä koira toimi. Teknisesti suoritus oli hyvä lukuun ottamatta oikealle käännöksiä, jotka on aika pyöreitä ja koira jää kauas. Se on jotain mihin meidän pitää löytää jokin jippo. Vasemmalle kääntymisestä olen ylpeä. Koira tietää minun askelista milloin käännytään.

Lopuksi käveltiin katsojien ympäri henkilöryhmää harjoitellen.

Kaukokäskyjä ja innokasta loikkimista

Tänään tokoryhmän treenissä aiheena oli hyppy ja kaukokäskyt. Kaukoja ei ollakaan aikoihin ohjatuissa tehty, mutta sopivasti kotona männä viikolla kylläkin.

Meitä oli treenissä vain kolme koiraa, joten alkuun ja loppuun otettiin rauhassa paikkamakuut. Karun kanssa tehtiin molemmat hetsattuna siten, että välivapautin kerran kaksiminuuttisen aikana. Jälkimmäisessä olin noin ensimmäisen minuutin piilossa. Karu pysyi hyvin ja oli hiljaa ja enimmäkseen keskittyväinen, eli ihan tyytyväinen sai olla. Luoksepäästävyydet ja kehääntulot otettiin myös, näissä alkaa jo pysymään nahoissaan. Ainakin jos on lihapulla lähellä.

Treenipätkien välissä pidin Karun häkissä ja yritin kurmoottaa sitä piippaamisesta. Ei ainakaan välitöntä vaikutusta. Kyllähän se on hiljaa, kun jännittyneenä odottaa seuraavaa "hienosti _hiljaa_ hieno hurtta" -palkkaa mutta kun alkaa piippaamaan, ei mitenkään hiljene komentamalla. Edelleen tuntuu ettei ymmärrä tai yhdistä ääntä siihen rankaisuun, mutta tällä logiikalla olisi turha palkita hiljaa olostakaan, joten yritetään nyt kokeilla. Tosin, kun vähän miettii, se systemaattinen hiljaa olosta palkitseminenkin on pikemminkin pahentanut tilannetta...

Tällä kertaa kuvituskuvana suloinen koiranpentu

Hyppy-osiossa näytin, miten koiro saattaa varastaa hypylle ja ei pysähdy nasakasti esteen jälkeen, vaan hiipii lähemmäs. Päädyttiin siihen, että ei yritetä hypyttää koiraa lähelle esteen taakse, vaan vahvistetaan selkeästi pysähtymistä käsimerkillä ja pallon kanssa heti kun on kääntynyt. Hyvinhän se pysähtyi sitten. Hienoa että tykkää ja on innokas hypylle, pitää vaan mennä kontrollissa esteen lähellä ja välillä vahvistaa siinä pysymistäkin, ettei lähde luikkimaan liikkurin käskytyksestä tms.

Kaukoissa kokeiltiin takapalkkaa, joka toimi hyvin seisomisessa vielä välillä ilmenevään eteenpäin tepsutteluun. Näistä en ole kovin huolissani, Karulla on luonnostaan kohtalaisen paikallaanpysyvä tekniikka ja (minulle) riittävän nopeat vaihdot, joten viilataan tarkemmin sitten kun tarvis on.

Mukavaa oli taas, vaikka piippaamisongelma ja ääntelyn kanssa samalla tavalla käsiin leviävä maton haistelu (varsinkin Lepo! -käskyn alla) ärsyttävät. Pitää yrittää korjata.

Hakua

Hakuryhmän treenit ja pitkästä aikaa. Aloitettiin taas siitä mihin jäätin. Eli tehdään tuuli-ilmaisua. Mennään metsässä kunnes koira saa hajun maalimiehestä: Ukko! ja koira irti. Koira etsii maalimiehen ja saa palkan sekä leikkii tämän kanssa. Kolme kertaa tehtiin. Toisella kerralla laskin liian aikaisin irti ja koira säntäili vähän aikaa edestakaisin kunnes löyti maalimiehen. Tämä on se mitä olemme koittaneet välttää - ettei tule tunnetta että tuurilla ne löytyy. Viimeinen oli oikein hyvä. Siihen oli myös järjestetty olosuhteisiin (tyyntä) nähden paras tuuli. Se meni oikein hyvin.

Karulla on ihan hirmuinen kytö metsään kun mennään maalimiehiä hakemaan. Se on hyvä. Toisaalta se käy ranteille kun yrittää pidellä täysillä vetävää koiraa. Muuten ei saa vetää, mutta tässä se on ollut ainakin minulla sallittua. Enkä myöskään tiedä voiko nenä toimia jos henki ei kulje kun vetää niin kovaa kuin voi.

Kivaa oli. Vettä satoi ja pari astetta lämmintäkin oli. Hakuharjoituksissa pääsee myös itse harjoittelemaan omaa tekemistään. Maalimies on koiralle paras. Paras olla hyvä maalimies.

Kotitreenailuja viikolla

Tällä viikolla, kun on ollut vähemmän yhteisiä / ohjattuja treenejä, on ehditty enemmän hinkkailemaan olohuonetokotteluja. Aiheena käännökset ja perusasennon säilyttäminen, kaukokäskyt ja niistä erityisesti seisominen sekä pitkät paikkamakuut ruokakipolle. Lisäksi olen vahvistanut luoksetulon istumaan jäämisesä pysymistä huutelemalla kaikenlaisia ja palkkaamalla rauhassa pysymisestä.

Seisomaan nouseminen maasta tai istualta onnistuu jo useimmiten pelkällä käskysanalla ilman käsiapua siten, että takajalat pysyvät paikallaan.

Piippaaminen on alkanut lisääntyä kotonakin, siitä yritetään nyt huomautella. Vaikeaa on. Komennettaessa vetää maihin ja pysyy siinä kuin käskyn alla, kunnes kyllästyy, nousee ja piippaa taas kun ei mitään palautetta tullut. Mur.

Hakuryhmän tottis

Tänään oli vuorossa hakuryhmämme tottis-harjoitus Suunnistajanpuiston kentällä. Tuossa kentässä on jotain outoa ja hyvin häiritsevää Karulle. Nytkin kun käytiin kaksi kertaa kentällä, oli puupalla ensimmäisessä todella vaikea keskittyä. Yritystä kuitenkin oli vaikka se oli kuinka vaikeaa. Suorituksia piti lyhentää ja palkita herkemmin. Toinen harjoitus meni paremmin, silloin mentiin kentän kauimmaiseen  nurkkaan ihan vaan ajatuksella että jos se siellä onnistuisi. Tämän päivän harjoitukseen kuului seuraavia osuuksia:

• Perusasentoon tulo
• Seuraaminen
• Käännös vasemmalle (myös muutama käännös oikealle)
• Häiriökontakti

Hyvin se meni, erityisesti jälkimmäinen osuus. Siinä hyödynettiin myös apuohjaajaa merkisemässä onnistumista ja palkkaa.

Ensimmäiset alokasluokat

Vedettiin tänään sitten alokasluokat. Ihan keskenämme tai toisillemme. Liikkuri, tuomari ja yleisö yhtenä persoonana, koiranohjaaja toisena. Oikeastaan ne oli sellaiset möllit, kun liikkeiden välissä sai palkata ja kesken liikkeenkin, jos oikein kivasti sattui menemään.

Kehääntuloissa ja luoksepäästävyydessä on vielä vähän hiottavaa, paikkamakuun jätöt meni ok, jäävät molemmat oikein hienosti, luoksetulosta puuttuu eteen istuminen (siitä sivulle kyllä kiepsahtaa) ja seuraamiset nyt on vielä, nätisti sanottuna, vähän vaiheessa. Paremmin nekin meni kuin kuvittelimme. Hypyssä vaarana varastaminen, pitää sitä häivytellä. Jäävistä pikaotot alla videolla.


Lähikentällä oli hyvät valot! (vaikkakin videolla touhu näyttää melko hämärähommilta...)

Hyvä puuppa!

Kaunis syyssää ei estänyt sunnuntaisia alo-/avo-ryhmän tokotreenejä sisähallissa. Ja hyvä niin. Karu oli taitava ja motivoitunut. Alussa ja lopussa oli paikkamakuu, mutta välissä tehtiin niinkin innostavaa asiaa kuin perusasentoon tuloa, seuraamista ja jopa käännöksiä! Kiinnostukseni näihin tulee siitä että ne ovat minun vastuulla. Näiden lisäksi oli vielä nouto. Kaiken kaikkiaan erinomainen treeni josta voimakkaimmin nousee esille hyvä kontakti ja seuraaminen.

• Paikkamakuut tehtiin ryhmässä ja perinteisellä tapaa. Tässä minä en tiennyt/muistanut että me ei tällä hetkellä tehdä niitä niin vaan leikkipalkalla kiinnostavuutta ylläpitävästi. Pientä piippaamista oli alussa ennen varsinaista suoritusta, mutta itse suoritus oli varsin hyvä. Näitä harjoituksia ennen oli myös luoksepäästävyys.
• Peruasentoontulossa on ongelmana enemmänkin se, että koira hilaa pyllynsä liian taakse. Parempi niin päin, mutta täytyy pitää huoli siitä ettei sitä vahvista.
• Seuraamista tehtiin muutama askel kerrallaan ja lelupalkalla. Myös pidemmät pätkät sujuivat hyvin. Seuraamista voi tehdä siten että leikkipalkka on näkyvissä mutta myös siten että se on piilossa suorituksen aikana. Siirryttiin harjoittelemaan käännöstä vasemmalle jonka jälkeen tulee pysähdys. Pitää sitä pystyä kääntymäänkin! Ja ennen kaikkea jos pystyy jo vähän seuraamaan, niin silloin voi yrittää käännöstä.

• Noudossa vanha höllän otteen ongelma. Itse noutaminen sujuu innokkaan näköisesti eikä ote vauhdilla kapulaa tuottaessa näytä höllältä. En usko että meillä tässä on mitään ihan valtavia ongelmia odotettavissa.

Tokoleikit

Torstai-iltana Ponderan tokokurssilla oli vuorossa leikinomainen harjoittelu. Tällä kertaa ei ollut paikkamakuuta tai muuta tylsää. Ensimmäisenä oli vetoleikki jossa Pirjo ensin piti koiraa paikallaan kun juoksin kauemmas. Pirjo laski koiran irti ja tämä juoksi minun luokse leikkimään kunnon vetoleikkiä. Virettä nostavasti välillä vedin koiran kaulapannasta koiraa yhteen suuntaan ja lelupallosysteemiä toiseen. Ja sitten taas leikittiin. Karu tykkäsi kovasti ja olin hieman yllättynyt miten se heti laski irti kun käskin Kiitos! Tätä tietysti seurasi heti Yes! ja uusi leikki.

Sitten oli oman lelun tunnistusnouto. Eli lelu koulutusohjaajalle joka vei sen kasaan eri leluja. Koira perään ja haisteluahan siinä riitti. Karu ei lähtenyt tässä tuomaan lelua kovin helposti minulle vaan enemmänkin halusi lähteä muualle haistelemaan. Pirjo kävi potkimassa meidän pallon liikkeelle jotta mielenkiinto saatiin takaisin siihen. Mutta tämä osuus ei siis mennyt meiltä täysin käsikirjoituksen mukaan.

Viimeisenä oli sitten monimutkaisempi temppusarja ilman sen kummempaa harjoittelua. Ensin vietiin 10 metriä esteen taakse  narupallo niin, että koira sen selkeäsi huomasi. Sitten käveltiin esteen eteen ja jätettiin koira paikalleen koiranohjaajan siirtyessä esteen toiselle puolelle ja sivulle. Hyppy! ja koira yli, jota seurasi samantien Kierrä! ja lähellä olevan tuolin ympäri.  Tämän jälkeen Maa! Palkkatemppu. Lopuksi Hyppy! uudelleen esteen yli, koira näkee pallon ja juokseen sen luo ja tuo sen kannustettuna kohti koiranohjaajaa ja uusi Hyppy! esteen yli ja loppuleikki. Hyvin meni. Se mitä Karu ei osannut oli kiertäminen jota on selkeästi harjoiteltu liian vähän. Maahanmenon jälkeen minun olisi pitänyt vapauttaa koira ennen palkkatemppua - nyt ei meinannut ymmärtää sitä vaan katsoi hetken ihmeissään. Muut jutut meni hienosti.

Pitkästä aikaa...

Yli viikon mittainen reissu ja sen mukainen tauko harjoittelussa minun osalta vihdoin ohi. Eilen ja tänä aamuna tehtiin aamutottikset ja tänään illalla oltiin hakuryhmän kanssa kentällä. Itse olen ollut täysin vaisu, erityisesti aamuharjoituksissa - ja se näkyy. Illalla oli vähän parempaa. Paitsi silloin kun päästin Karun rälläämään ja se meni toisen koiran luokse. Se harmittaa kovasti. Reagoin tosi hitaasti.

Ollaan tehty seuraamista. Muutamia askelia ja palkinto pallolla. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Onnistuu parhaiten silloin kun imuttaa pallolla, mutta siitä pitää päästä pian eroon. Ratkaisu on että laitetaan magneettipallo kainaloon ja Yes! on lupa ottaa se.



Juuri nyt tuntuu kovin epätodennäköiseltä ajatus, että onnistuttaisiin tämän vuoden tavoitteessa eli alokasluokan tokokisaan osallistumisessa. Mutta katsotaan nyt.

Kosteat minitottistelut

Käytiin Elinan ja Rutun kanssa sateessa nuhrustelemassa pienet treenit. Ensin touhuttiin vähän omiamme, sitten otettiin jonossakävelykierros, parit tuomari-Ollille ilmoittautumiset, kehääntulotarkastukset ja luoksepäästävyydet ja vielä muutamat touhutukset, mm. stoppeja ja luoksetulon loppuasentoja.

Karu teki tosi kivan keskittyneesti, istui rauhassa vierellä ja osasi käppäillä melko hyvin hihna löysällä. Vanhaksi mennyt korppukinkku oli selvästi tehokas palkka. Velipojasta ei oikein ole enää häiriöksi, vaikka pienet haukut toisilleen vetäsivätkin ilmoittautumisen oho-nenuttelussa. Makuullemenot ja istumiset meni ok, vaikka oli märkää. Ihan jees.

Kokeenomaista treeniä

Tokon alo-avoryhmässä sunnuntaina teemana oli kolme omavalintaista liikettä kokeenomaisesti, ts. käskytettynä ja ilman palkkaa. Karun kanssa mietin ensin, että eihän meillä oikeastaan ole yhtään kisavalmista liikettä, mutta päädyin sitten tekemään liikkeestä maahanmenon, luoksetulon ja hypyn ihan kisamaisesti.

Liikeestä maahanmenossa seuraaminen tietenkin puuttui, mutta kulki kuitenkin lähes oikeassa paikassa Mennään!-käskyllä. Liike meni muuten tosi hyvin - meni napakasti maahan ekalla käskyllä ja jäi nätisti paikoilleen. Takaisin vierelle palatessa nousi sivulle vasta toistokäskyllä. Kiva kuitenkin!

Luoksetulossa sattui omituinen virhe, kun Karu lähti juoksemaan luokseni jo liikkurin Käsky! -kehoituksesta ja loppuliike menikin plörinäksi. Jäi kuitenkin jätettäessä hienosti istumaan ja odotti.

Hypyssä tein itse huonosti, kun otin koiron aloitusasentoon aivan liian kauas esteestä enkä mitenkään vinkannut sille, mitä tuleman pitää. Hyppy! -käskyllä Karu loikkasikin jonnekin eteenpäin, kiersi pienen lenkin ja palasi ihmettelemään että mitä piti tehdä. Sama vielä toistonakin, sitten siirryin lähemmäs ja vinkkasin, meni ok yli. Hypyn jälkeisessä pysähtymisessä ottaa askelia, mutta jää kuitenkin seisten odottamaan.

Kokonaisuutena tekeminen oli tosi kivaa: olin ihan yllättynyt miten hyvin Karu tuli liikkeiden alussa perusasentoon, pysyi koko ajan minun kanssa tekemässä vaikka oli vapaana ja muita koiria hallissa + ei näyttänyt mitenkään välittävän palkkaamattomuudesta vaan toimi kehuilla ihan yhtä hyvin kuin ilmankin. Vaikka liikkeet menivät miten menivät, oikein hyvä fiilis jäi harjoituksesta.

Toisella kiekalla korjattiin ensimmäisen virheitä, eli me otimme uudelleen käskytetyn luoksetulon, jossa liikkurin käskytysten jälkeen palasin palkkaamaan. Ei ollut mitään ongelmaa koiralla pysyä paikoillaan. Siirryttiin tekemään uudelleen hyppyä ja siihen erityisesti sitä pysäytysosaa. Tein ensi seisotuksia paikallaan, muutaman liikkeestä stopin ja sitten pari hyppyä.

Kolmannella kiekalla otettiin valinnaiset aiheet ja me jatkoimme Stop! -käskyllä, eli vahvistettiin liikkeestä pysähtymistä niin, että samanaikaisesti stopin kanssa lensi pallo tai nakinpala koiran taakse. Paljon toistoja, sitten testaus pelkällä sanalla - hyvin toimi. Loppuun kokeiltiin vielä hyppyyn yhdistetty Stop! ja sehän pysähtyi ihan niille sijoilleen. Hienoa! Lopetettiin siihen.

Alkuun ja loppuun otettiin kehääntulot, luoksepäästävyys ja paikkamakuu, joissa me ei osallistuttu makuuseen vaan tehtiin omat lyhyet hetsatut makuupätkät. Luoksepäästävyydetkin meni parhaiten ikinä, johtui varmaan siitä kun Karu oli rättiväsynyt viikonlopun koiravieraiden kanssa riekkumisesta.

Kokonaisuutena oikein mukava kerta oli taas. Ihana väsykkä rauhallinen kiltti koiro.

Sivulletulotokottelua

Ponderoinneissa torstaina aiheena oli videoidun pätkän uusintaotto. Koska Olli ei päässyt omaa suoritustaan parantamaan, esiteltiin me Kartsan kanssa sivulletuloja ja seuraamisen ensimmäisiä askelia. Ihan ok, vähän fletku otus, parista seuraamaan lähdöstä saatiin kehuja.

Alun paikkamakuusta jäätiin pois ryhmästä ja tehtiin oma hetsattu versio, pari lyhyttä pätkää, ihan jees nekin. Täytyy muistaa tehdä ihan paikallejätöstä asti sitä keskittymistä, ts. Paikka-käskyn jälkeen ihan parin askeleen jättö ja sitten vapautus tms. Nyt herpaantuu heti kun jätetään paikalle, vaikka sitten keskittyisikin kun käännyn.

Muiden suorittaessa tehtiin samalla kentällä itsekseen mm. paikkamakuita, kaukokäskyjä ja muuta hömpöttelyä. Karu oli tänään oikein mallikelpoinen kentän ulkopuolella ja vastaavasti aika vötkylä myös suorituksissaan. Kiva perhekoira siitä näemmä tulee. Työntömoottori ei oikein riitä säpäköihin suorituksiin. Täytyy mietiskellä vielä tuota motivointia ja palkkausta.

Traumatisoivat tiistain tottikset

Illan iloksi käytiin kuraisella kentällä sateessa vähän rälläilemässä ilman kontrollia hypyn ympärillä, jahkaamassa mitäänsanomattomia huonoja sivulletuloja ja loppuhuipennuksena karkuuttamassa Karu luoksetulon paikalla istumisesta melkein paikkamakuussa olleen Sylvin niskaan.

Vaihteeksi siis ihan karmeaa taas. Ens kerralla en ala. Ollaan vaan kotona kun täällä on ihan kivaa.

Videoiltamat

Tänään oli vuorossa Ponderan kurssin videoilta, jossa katsottiin porukalla aiemmalla treenikerralla kuvatut pätkät ja mietittiin kehitysideoita seuraavan käytännön kerran uusintaottoa varten. Meidän videoidun suorituksen ohjaaja oli Olli ja treenin aiheena perusasentoon tulot.

Ensi kerralle huomioitavia juttuja:

• palkka aktiivisista suorituksista (mutta kuitenkaan ei ole tarkoitus korostaa niitä loikkia...)
• tekemiseen ei saa tulla taukoja - nyt tulee edelleen palkka - vireen lopsahdus - uusi suoritus, pitäisi päästä palkasta säilyttäen vire uuteen suoritukseen

... jotain muutakin juteltiin, lähinnä kuitenkin siitä tekemisestä yleisesti, että kannattaa harjoitella edelleen sitä saumatonta suoritus-palkka-ketjua, palkan varastamista ja treenin suunnittelua niin, että kaikki tekeminen on täysin keskittynyttä ja aktiivista.

Päivän ilopilkku koettiin illalla kotona, kun Kartsa teki pienen olohuonetottistelun yhteydessä upeat kolme seuraamisaskelta ja hienon hetsauspaikallamakuun, joka loppui intensiiviseen patukka-piilossa-tuijotuskisaan ja siitä vapautukseen. Nyt alkaa tuntua, että jännityksen luominen paikkamakuuseen saattaisi toimiakin. Pidetään peukkuja.

Yksinhuoltajana homma sujuu

Olli lähti Kaliforniaan palmun alle. Me vähemmän onnekkaat kotiinjääneet suuntasimme Telkkisten hallille tokoilemaan. Ja kyllä kannatti, oli kivaa!

Ohjelmassa oli jäävät (kertauksena viime kerralta), takapään käyttö ja käännökset (pääaihe) ja ruutu (jos jää aikaa). Kaikkea kerittiin tehdä ja vähän muutakin siinä sivussa. Alun ryhmäpaikkamakuusta karkasimme koirien jättövaiheessa ulos omaan jännitetreeniin, joka meni varsin mukavasti. Tein myös sisällä muiden koirien suoritusten aikana pieniä jännitepätkiä, eli jätin koiran maahan ja hetsailin patukalla niin, että keskittyminen säilyi minussa. Hyvästä intensiivisestä hetkestä vapautus patukalle.

Jäävissä pysähtyy Stop! -sanalla jo ihan samoin kuin vanhalla Seiso-käskylläkin. Tehtiin enimmäkseen maahanmenoja tähdäten napakoihin nopeisiin liikkeisiin. Ihan jees, ei mitenkään erityisen hyvä. Ad hoc optiona näytettiin seuraamisen tilannetta todeten, että totta se on, pari askelta menee ihan hyvin ja sitten aukeaa. Eli ei kannata pitkälle huitoa menemään vaan keskittyä hyviin pätkiin.

Takaosankäyttö- ja käännöstreeni meni mielestäni tosi hyvin, kun ei sellaista ole juuri tehty. Karulla pysyi kiinnostus ja yritys hyvin tylsässä hommassa monilla nakkitoistoilla. Tarvii toki edelleen apua oikeaan paikkaan sijoittumisessa, mutta hyvin tarjosi oikeansuuntaisia ja välillä ihan nappiasentojakin.

Ruututreeni tehtiin ensin jättämällä muutaman kerran esine ruutuun ja sitten pari viimeistä kertaa ilman, näytettynä - oikein innokkaasti pinkoi. Ruudussa voisi vielä menemisen vahvistamisen ohella aloittaa pysähtymisharjoitukset, eli saada koira pysähtymään ruudun sisälle hetkeksi ennen palkkaa.

Erityisen kivaa oli että tehtiin paljon, Karu oli treenipätkät aika sopivassa mielentilassa ja odotteli häkissä väliajat ihan kohtalaisen asiallisesti ts. ei huutanut kurkku suorana koko aikaa. Pikkuisen piipusteli ja välillä volisikin, mutta kuitenkin niin että pystyin siellä pitämään itsekseen. Hieno puupelo.

Kotimatkalla käytiin vielä tyhjässä koirapuistossa haistelemassa kuulumiset ja testailtiin nakki-imutuksella, että vielä mahtuu renkaasta läpi ja agilitypuomi edelleen koiran kestää.

Vuorelan koirapuistossa maaliskuussa 2011