Keskiviikkona oli hakuryhmän treenit tuolla kaupungin eteläpuolella kaatopaikan varjossa. Itseasiassa paikalle ilmeistyis toinenkin hakuryhmä joten levike oli täynnä autoja. Niin, ja vettä satoi koko ajan.
Tehtiin tällä kertaa esineruutu. Karun kohdalla tämä tarkoitti sitä, että Virpi kävi viemässä esineen n. 20 metrin päähän metsään koiraa hetsaten ja kun Virpi oli tyhjin käsin palannut minä menin kyykkyyn koiran viereen, ojensin käteni kohti esinettä ja sanoin Juttu!
Siinähän sen koira sitten juoksi sinne tänne tajuamatta homman jujua. Kutsuin luokse ja lähdettiin katsomaan sitä juttua samalla tavalla kun ollaan tuulilähdällä ukkoja etsitty. Tultiin lähelle esinettä, koira käyttää nenää - löytää esineen ja hurjat kehut ja leikit päälle. Toistettiin samalla tavalla liinassa kaksi kertaa. Hyvin meni. Tehtiin lopuksi sama kuin aluksi, ehkä aavistuksen lähemmäs esine jättäen. Juttu! Koira juoksee ensin esineen ohi sitten vetää sivulle ja tulee takaisin. Ja etsii nenällään sen esineen. Hyvä puuppa!
Sitten onkin jo torstai ja Ponderan tokoilut. Tällä kertaa vapaavalintainen videoitava harjoitus. Tehtiin (ta-daa) perusasentoon tuloa! Ehkä noin neljän minuutin mittainen harjoitus. Alkuperäisenä tarkoituksena oli enemmän painottaa sitä että koira pysyy ja hakeutuu perusasentoon aina kun ohjaaja liikkuu. En osannut tätä itse kunnolla joten tehtiin enemmän vielä enemmän sitä perusasentoon tulemista eri kohdista. Se meni kaiken kaikkiaan tosi hyvin. Palkkasin lähinnä leikkimällä palloilla joka teki siitä koiralle hyvin kestettävää. Lopussa sain ainakin omasta mielestäni kolme tai neljä peräkkäistä täydellistä suoritusta, joista jokaisesta seurasi hyvä palloleikki.
Harjoitukseen kuului yhdessä vielä kaksi paikkamakuuta. Ensimmäinen oli normaaliin tapaan suoritettu ryhmäpaikkamakuu ja meni parhaiten minun ohjaamistani pitkästä aikaa. En välipalkannut, mutta käytin koiran nenän alla herkullista kissanruoasta, juustoraasteesta ja palvikinkkusuikaleista koostuvaa ruokapalkkaa. Tuijotti silmiin suu kiinni ja kuolasi. Ja pitkään. Sitten agilityradalla vinkui joku täskrusseli ja koira herpaantui, rupesi haistelemaan mattoa ja minä oli ihan että Öp! Koira nousi ylös sen näköisenä että nyt tuli lupa ottaa palkka. Ei tullut, mentiin takaisin maahan ja oltiin taas hienosti siellä. Sitten saatiin palata viereen, Sivu! ja Jes!
Toinen harjoitus oli häiriöpaikkamakuu. Namua nenän edessä heiluttelin kunnes koira tuijotti koiranohjaajaa. Jes! Pirjokin heilutti namua Karun edessä. Karu tuijotti Pirjoa - ihan selvästi tiesi mistä oli kysymys. Eli siis ei tajunnut harjoitusta. Ei se mitään. Valmis eri ihmisille ohjattavaksi. Paikkamakuuna tämä ei mennyt niin hyvin, koska minä en puuttunut välittömästi matonhaisteluihin ja paikalta nousemisiin.
Mutta kaiken kaikkiaan kaksi erinomaista harjoituspäivää.
Tehtiin tällä kertaa esineruutu. Karun kohdalla tämä tarkoitti sitä, että Virpi kävi viemässä esineen n. 20 metrin päähän metsään koiraa hetsaten ja kun Virpi oli tyhjin käsin palannut minä menin kyykkyyn koiran viereen, ojensin käteni kohti esinettä ja sanoin Juttu!
Siinähän sen koira sitten juoksi sinne tänne tajuamatta homman jujua. Kutsuin luokse ja lähdettiin katsomaan sitä juttua samalla tavalla kun ollaan tuulilähdällä ukkoja etsitty. Tultiin lähelle esinettä, koira käyttää nenää - löytää esineen ja hurjat kehut ja leikit päälle. Toistettiin samalla tavalla liinassa kaksi kertaa. Hyvin meni. Tehtiin lopuksi sama kuin aluksi, ehkä aavistuksen lähemmäs esine jättäen. Juttu! Koira juoksee ensin esineen ohi sitten vetää sivulle ja tulee takaisin. Ja etsii nenällään sen esineen. Hyvä puuppa!
* * *
Sitten onkin jo torstai ja Ponderan tokoilut. Tällä kertaa vapaavalintainen videoitava harjoitus. Tehtiin (ta-daa) perusasentoon tuloa! Ehkä noin neljän minuutin mittainen harjoitus. Alkuperäisenä tarkoituksena oli enemmän painottaa sitä että koira pysyy ja hakeutuu perusasentoon aina kun ohjaaja liikkuu. En osannut tätä itse kunnolla joten tehtiin enemmän vielä enemmän sitä perusasentoon tulemista eri kohdista. Se meni kaiken kaikkiaan tosi hyvin. Palkkasin lähinnä leikkimällä palloilla joka teki siitä koiralle hyvin kestettävää. Lopussa sain ainakin omasta mielestäni kolme tai neljä peräkkäistä täydellistä suoritusta, joista jokaisesta seurasi hyvä palloleikki.
Harjoitukseen kuului yhdessä vielä kaksi paikkamakuuta. Ensimmäinen oli normaaliin tapaan suoritettu ryhmäpaikkamakuu ja meni parhaiten minun ohjaamistani pitkästä aikaa. En välipalkannut, mutta käytin koiran nenän alla herkullista kissanruoasta, juustoraasteesta ja palvikinkkusuikaleista koostuvaa ruokapalkkaa. Tuijotti silmiin suu kiinni ja kuolasi. Ja pitkään. Sitten agilityradalla vinkui joku täskrusseli ja koira herpaantui, rupesi haistelemaan mattoa ja minä oli ihan että Öp! Koira nousi ylös sen näköisenä että nyt tuli lupa ottaa palkka. Ei tullut, mentiin takaisin maahan ja oltiin taas hienosti siellä. Sitten saatiin palata viereen, Sivu! ja Jes!
Toinen harjoitus oli häiriöpaikkamakuu. Namua nenän edessä heiluttelin kunnes koira tuijotti koiranohjaajaa. Jes! Pirjokin heilutti namua Karun edessä. Karu tuijotti Pirjoa - ihan selvästi tiesi mistä oli kysymys. Eli siis ei tajunnut harjoitusta. Ei se mitään. Valmis eri ihmisille ohjattavaksi. Paikkamakuuna tämä ei mennyt niin hyvin, koska minä en puuttunut välittömästi matonhaisteluihin ja paikalta nousemisiin.
Mutta kaiken kaikkiaan kaksi erinomaista harjoituspäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti