Tavoitteista ja treeniohjelmasta - mitäs tässä nyt touhutaan?

Tavoitteiden asettamisesta kesäkaudelle oli mielestämme hyötyä - tuli keskityttyä paremmin niihin asioihin, joita halusimme viedä eteenpäin. Meidän "treeniohjelma" on aikamoista silppua, vaikka mukana on vasta yksi maastolaji, joten tuntuu tarpeelliselta pitää huolta punaisesta langasta. Ohjatuissakin harjoituksissa pystyy yleensä hyvin muokkaamaan oman suorituksensa sellaiseksi, että treeni tukee omia tavoitteita.

Syyskuun alusta alkaen meidän säännölliseen tekemiseen kuuluvat seuraavat harjoitukset:

• Riikan tottisryhmä - kesän ryhmän vapaamuotoinen jatko, jossa harjoitusten pääpaino BH-kokeen näkökulmassa - tottistelua, häiriötreeniä erilaisissa paikoissa, koiraohituksia, ryhmäharjoituksia jne. Kokoontumisen aika ja paikka sovitaan erikseen, joka viikko tai joka toinen viikko.
• PK-tottistreenit hakuryhmän kautta tiistaisin Suunnistajanpuiston kentällä
• Hakuryhmän maastotreenit keskiviikkoisin (siirtymässä viikonlopulle)
• Ponderan Toko E -kurssin harjoitukset torstaisin Musti&Mirri Areenalla
• Tokon alo-avo-ryhmän treenit sunnuntaisin Telkkistentien hallissa

Ohjattujen / yhteistreenien lisäksi tehdään koiron kanssa ainakin seuraavaa:

• Ollin aamulenkki ja pikatottis joka arkiaamu
• Oma lyhyt maastotreeni (esineruutu tai tuuli-ilmaisu) noin kerran viikossa
• Oma kentälläkäynti tottis/tokojuttuja noin kerran viikossa
• Lyhyet "arkitottistelut" esim. kaupassakäyntien yhteydessä parkkipaikalla pari kertaa viikossa
• Kotona tapahtuva tekniikka- ja toistoharjoittelu - pienet perusasentosessiot, paikkamakuut ruokakupilla, luoksetulot, kaukokäskyt jne - lähes joka päivä jotain
• Pidemmät hihnalenkit ja metsälenkit, joiden yhteydessä arkitottelevaisuusharjoituksia, määrä vaihtelee paljon muiden elämiskuvioiden mukaan, ehkä 1-3 kertaa viikossa

Melko paljon siis kaikkea ja aika ylärajalla ajankäytöllisesti ainakin ohjattujen treenien osalta mennään. Harjoitteluun liittyy paljon pieniä vastakkainasetteluja, joiden välistä tasapainoa joudutaan hakemaan. Esimerkkejä tästä:

• Karun kanssa touhuaminen on meille kiva yhteinen harrastus, jonka pitää olla hauskaa kaikille osapuolille. Tämä tarkoittaa, ettei otsa kurtussa mietitä tehokkuutta, vaan haalitaan erilaisia tekemisiä, erilaisia harjoituksia ja pysytään mukana kaikessa mikä on mukavaa. Toisaalta kumpikin meistä nauttii oppimisesta ja haluaa, että asioissa edetään tavoitteellisesti - harrastaminen pelkän hauskanpidon takia ei ole tarpeeksi motivoivaa, vaan pitää pystyä myös seuraamaan edistymistä, kehittymään ja kilpailemaan.
• Meitä on kaksi ohjaajaa - tähän asti ollaan monesti molemmat oltu harjoituksissa mukana, mutta ajankäytöllisesti olisi tehokkaampaa jos apuohjaaja joskus jäisi kotiin pyykkäämään - toisaalta koiraharrastus on meille mukava yhteinen juttu ja on kivaa, että treeneissä ollaan yhdessä - jos pitää tinkiä ajasta, vähennetäänkö treenimäärää vai ohjaajien lukumäärää per treeni?
• Ohjatuissa treeneissä tehollista tekemistä on vähän suhteessa kotona harjoitteluun. Matkoineen yksi parin tunnin treenikerta vie meiltä yli kolme tuntia, josta ajasta Karun kanssa treenataan yleensä alle puoli tuntia. Toisaalta ohjausta tarvitaan, kun ei itse osata, ja halutaan nähdä myös muiden koirien treenejä jotta niistäkin opittaisiin. Tiedämme, että asioiden opettamisessa koiralle ja itselle ei riitä se ohjattu kerta, vaan varsinaisen työn pitäisi tapahtua kotona. Mutta missä välissä, jos aina ollaan illat ohjatuissa?

Näitä pohdintoja mietitään myös loppuvuoden tavoitteiden osalta. Kaikkea, mitä haluttaisiin tehdä, ei voida ottaa mukaan ohjelmaan ilman että luovutaan tavoitteista eli lasketaan rimaa muiden osalta. Yksi esimerkki harmillisesta karsimisesta on jäljestäminen - päätimme kesällä, ettei meillä riitä aikaa keskittyä jälkiharjoituksiin, jollei jostain muusta luovuta. Vaikeinta tuntuukin olevan päättää ne asiat, joita me EI tehdä.

Kartsa tahtoo leikkiä.