Tiistain tottistreeneissä mieli ja tekeminen oli paljon parempi kuin viikko sitten, mutta edelleen minua vaivasi jonkinlainen suunnittelemattomuus - osaamattomuus - ongelma. Karu kävi kahdesti kentällä ja molemmilla kerroilla ammuttiin - leikittiin samalla, meni hyvin. Reagoi kyllä kääntämällä pään muttei säpsynyt, jos oli pallossa kiinni ei päästänyt irti mutta käänsi silmiä laukauksen suuntaan. Ääni oli kyllä tosi vaimea paukkupyssymäinen.
Ekalla kiekalla paljon leikkipalkkaa, lyhyeltä matkalta eteen istumista, vähän liikkeestä maahan ja istumaan menoja ja sivulletulojakin. Toisella kerralla jääviä vapaamuotoisesti ja lyhyt paikkamakuu, jossa oli kohtalaisen hiljaa.
Aika levoton ja kokonaisäänekäs oli tänäänkin, autossakin kitisi ihan kunnolla. Ensi kerralla voisi ohjaaja yrittää tietää mitä tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti