Kentällä, kotona ja kaupassa

Eilen iltakenttäiltiin lapsihäiriöiden kera. Ajattelin ottaa istumaan jättämistä (kun viimeksi siinä meni maahan), kokeilla osaanko minä tehdä sitä seuraamista ja syöttää iltaruoan paikallamakuupalkaksi.

Kaksi osaa, joista toinen liki kymmenminuuttinen (sisälsi Lepo!-tauon jonka aikana ihmeteltiin jatkosuunnitelmia) ja toinen vajaa viisiminuuttinen. Alussa ja väleissä melko pitkiä leikkipätkiä. Leikkiminen menee hyvin ja varsinkin kahden pallon peli ts. lelusta irrotus lennosta ja vaihto toiseen on nopeutunut huomattavasti. Huono juttu on uutena tullut passivoituminen pallon kanssa, eli jos ohjaaja ei tee mitään niin koirakin jää helposti vain pallo suussa odottamaan eikä vedä itse vastaan. Tähän lääkkeenä varastamisia aina jos ei pure kunnolla + kehuja ja mukana menemistä kun vetää.

Eka pätkä aloitettiin istumaan jättämisellä. Toistin pari kertaa jätön + pois kävelyn + huutelin jotain käskyjäkin kaukana seistessä, viimeisellä kerralla Tule! ja koiro jalkojen välistä pallolle. Hienosti jäi istumaan eikä välittänyt harhakäskyistä, vaikka tarkkaavaisena kuuntelikin. Poispäin kävellessäni kuikuili muualle (lapset leikkivät takana), mutta palasi kontaktiin.



Luoksetulosta siirryttiin tekemään seuraamisia. Aika haparoivaa se vielä on. Tein perusasennosta perusasentoon ja välissä 1-5 askelta. Koira seilasi välillä kauas ja välillä vinoon ja itse kävelin ihan mutkille kun piti suoraan mennä. Vasen käsi sai kuitenkin olla ihan alhaalla normipaikassa, eli ei se mitenkään kädessä kiinni ole. Tai sitten olisi mennyt paremmin käsiavun kanssa.

Toisella kiekalla otettiin Ollin tekemä luoksepäästävyys pari kertaa ja paikkamakuun aloitus käskytettynä. Luoksepäästävyys meni paremmin kuin aiemmin, palkkasin ahkerasti mutta hyvin otti kontaktin muistutuksella vaikka hiplattiin. Paikallamakuu kesti reilut kolme minuuttia, sisälsi pari välipalkkaa, häiriökävelijäihmisen ja minun ohikävelyn pitkälle taakse + takaisin. Karu oli nyt paljon parempi kuin viimeaikoina, ei piipannut eikä ollut levoton, piti kohtalaisen hyvin kontaktia eikä aikonutkaan nousta häiriöihin. Kiva!

Positiivinen keikka vaikka seuraaminen olikin vähän seilailua.

**

Kaupan pihalla ollaan käyty pyörimässä pari kertaa. Karu viihtyy hyvin autossa ja on monesti mukana kauppareissulla kontissa kökkimässä. Suunnaten ajatuksia jo pikkuhiljaa ensi vuoden tavoitteisiin listattuun BH-kokeeseen olen ottanut pedon peräkontista ihan ihmisten ilmoille ennen tai jälkeen kauppareissua. Harjoituksena kävellään nätisti kiskomatta pitkin parkkipaikkaa, pysähdytään välillä ja ollaan tekemättä mitään sekä joskus vähän tottistellaankin. Ihan jees. Toisinaan rääkyy.

**

Kotona seuraamisharjoituksia istumisesta istumiseen ja sivuaskel - jälkimmäinen vaatii vielä paljon apua, ensimmäinen menee jo kohtalaisesti. Vaikka Karu pitkässä liikkeessä aukeaa auraamaan ts. takapää lähtee vasemmalle, istuu se usein lyhyellä matkalla perusasentoon niin päin vinoon, että häntä kiertyy minun taakse eli peppu liian oikealla ja etutassut kaukana.

Ampparipaniikista

Näin amatööriluonneanalysoijan silmin Karu ei ole mitenkään erityisen pehmeä tai pelkoherkkä koira. Ei pelkää pauketta, ei panikoi yksin jäädessään eikä juuri koskaan arkielämässä tule vastaan tilanteita, joissa koiran huomaisi pelkäävän.

Meillä on kuitenkin Ampparipaniikki. Se alkoi viime kesänä pikkupentuaikana - minä itse asiassa näin kun se alkoi. Viikkasin pyykkejä sisällä, vilkaisin ikkunasta ulos ulkona touhuavaa pentua ja satuin juuri näkemään, kun jokin pörriäinen ilmeisesti tikkasi koiraa pyllyyn - pentu vingahti, kiepahti rapsuttamaan hampaillaan kupeitaan ja sinkaisi sitten mahanalus jalkoja täynnä karkuun.

Käppäilin rauhassa perässä pihalle katsomaan, josko hätä meni jo ohi, mutta koira viipotti edelleen miljoonaa pitkin puskanalusia. Nappasin sen kiinni - läähätti ja tärisi. Tarkistin silittelemällä läpi ettei mikään otus enää kiinni roiku eikä mitään näkyvää tai tuntuvaa pattia tai reikää löytynyt. "Ei teherä tästä ny numeroo" ajattelin ja päästin pennun vapaaksi. Karu sinkaisi välittömästi pakoon, yritti piiloutua työntymällä ahtaisiin koloihin, välillä vauhdista "näykki" kylkiään ja lopulta hyppäsi pihassa konepelti auki seisseen Ooppelin moottoritilaan. Siinä vaiheessa totesimme että meno näyttää turhan riskialttiilta, otetaan koira kiinni.

Karu ei kuitenkaan rauhoittunut kiinni pitämälläkään vaan edelleen läähätti, tärisi, katseli kylkiään ja yritti pakoon heti, jos irti päästettiin. Kymmenen minuutin kuluttua aloin jo huolestua - onkohan sillä joku allerginen reaktio? Mitään pattia ei tarkemmassa syynäyksessäkään löytynyt, Karu ei tietenkään juonut eikä syönyt tarjottuja herkkuja, tärräsi ja läähätti vain kuin vanha Massikka.

Mitattiin kuume, kaivettiin eläinlääkärin numero esiin ja odoteltiin. Reilun parin tunnin päästä alkoi muuttua normaalimmaksi. Muutamana seuraavana päivänä katseli tavallista varovaisemmin pöriseviä ötököitä ja välillä kiepahti kurkkaamaan, että onko pyllyn päällä joku. Ajan myötä sekin käytös laimeni ja sinä kesänä ei vastaavaa enää sattunut, vaikka ihan normaalisti ulkona ötökänsyöttinä oltiin.

Vahva muisto tapahtuneesta kuitenkin selvästi jäi - talven aikanakin satunnaiset sisällä pörisijät saattoivat aiheuttaa pienen epäluuloisen pepunkatselun, ei kuitenkaan mitään karkuun juoksemista. Keväällä olimme reissussa ja Karulla oli lapsenlikka meillä kotona, ja sattui vähän vastaava paniikkikohtaus, tosin laimeampana.

Kolmas kerta oli tänään. Maalailin aitaa, koiro nuuskutteli pihalla ja ilmeisesti sai piston (nyt löysimme patinkin pepun päältä). Hetken aikaa seurailin juoksemista, mutta pakkohan se oli taas kiinni ottaa, ettei loukkaa itseään tai muita. Parhaiten tuntuu rauhoittuvan, kun pidetään paikoillaan ja vaan odotellaan. Monesti näyttää jo rauhoittuneen, mutta paniikkisinkoilu alkaa heti jos päästää irti. Nyt on liki kaksi tuntia ollut sisällä hihnassa lähellä, eikä enää läähätä, muttei vieläkään rentoudu tai esim. käy makuulle.

Mitähän tuolle voisi jatkossa tehdä? Missään kohtaa ei omasta mielestä ole koiraan paniikkia tartutettu vaan pikemminkin oltu liioitellun välinpitämättömiä. Kaikkia pörisijöitä ja ötökkätilanteita Karu ei missään nimessä pelkää, vaan metsästää amppareitakin. Joku tietty harvinainen ääni tai tilanne / pisto takapäähän tms tuon aiheuttaa.

Lauantai-illan seuruutukset

Tehtiin puolen tunnin keikka lähikentälle. Kaksi harjoitusta, joista ensimmäinen kesti ehkä seitsemän minuuttia ja toinen kolme.

Seuraamista vaihdellen palkkaushetkeä - palkittavia hetkiä olivat katsominen, itse seuraaminen ja perusasentoon pysähtyminen. Palkkana makupala ja kerran leikkipalkka. Jos tein liian pitkää pätkää niin ei enää mennyt hyvin. Seuraamisten välissä oli hyvin mennyt paikallaanmakuu ja niiden jälkeen toinen vähän lyhyempi. Lopuksi eteenlähetys uudelle isolle eteenlähetyspallolle joka meni muuten hyvin, mutta aiheutti varsin pitkällisen rälläyksen pitkin kenttää. Eteenlähetypallo oli parempi kuin tavalliset pallot ainakin tuolla hetkellä.

Toisessa harjoituksessa oli tarkoitus vain vahvistaa sitä että kentällä on mukavaa. Alkuleikki makupalalla ei tosin sitä ollut, mutta seuraamisesta seurasi nopeasti leikkipalkka. Lopuksi tehtiin vauhtiluoksetuloharjoutus siten, että koira jätettiin paikalleen istumaan, josta se sitten kutsuttiin luokse. Jääminen oli hiukan vaikeaa, koska Karu pyrki jäämään istumisen sijasta maahan mutta tämä käytös korjattiin. Vauhtiluoksetulon loppu pallolle siten että koira juoksi jalkojen välistä. Ei vahinkoja. Leikin kautta autoon.

Riikan ryhmän päätöstreenit

Riikka on vetänyt meille kesän tottista ja pk-lajeja. Haikea mieli jäi eilisestä viimeisestä harjoituksesta majalla. Tottisteltiin, videoitiin, katseltiin videoita ja keskusteltiin. Ja syötiin herkkuja.

Karun ja Katjan kanssa käytyjen lukemattomien pentu-, toko- ja tottiskurssien aikana, ja lähes koko ajan vähintään kaksi kurssia menossa, on ollut ilo olla erilaisten koulutusohjaajien ohjattavana. Riikasta tulee voimakkaasti esille mikä on parhaille tapaamilleni koulutusohjaajille ollut yhteistä: innostunut ja motivoiva ote sekä vahva usko omaan ajattelutapaansa koiranohjauksesta. Kiitos Riikalle vielä kerran!

Karun kanssa näytimme seuraamisen ja liikkeestä maahan menoa. Sen lisäksi Karu näytti fokuksen sijoittamista pois koiranohjaajasta ja minä osaamattomuutta reagoida siihen oikein. Pääsimme kuitenkin itse seuraamiseen. Satunnainen lukija ei ehkä ymmärrä, miten merkityksellistä ja vaikeaa seuraaminen on ollut. Nykyisin Karu kuitenkin seuraa useita askelia ja osaa jopa istahtaa viereen kun ohjaaja pysähtyy.

Tavoitteiden tila, osa 4/4 - Perusasento ja seuraaminen

Kesän tavoitteista viimeisenä oli ainoa ns. liiketavoite eli perusasennon ja seuraamisen oppiminen.

PERUSASENTO JA SEURAAMINEN:

Perusliikesuoritukset: sivulle tulo ja seuraaminen hyvälle pohjalle. Sivulle tulo - osaa useimmiten tulla eri asennoista suoraan perusasentoon ilman apuja. Seuraaminen - vietikäs, suora seuraaminen kontaktissa ilman namua lyhyitä pätkiä häiriöttömässä tilanteessa. Koira tietää, mitä sivu / seuraa -käsky merkitsee, ja mistä saa palkan - tarjoaa ja korjaa itse asentoaan. 

(Mittarina melkein valmis toko alo -luokan seuraaminen ja liikkeiden välissä alokasluokkaan valmiit perusasennot)

Perusasennon ja seuraamisen opetus jäi jostain syystä kokonaan meiltä aloittamatta pentuaikoina. Viime syksynä Karu osasi jo hienosti useimmat peruskäskyt - istu, maahan, paikka, tule - mutta perusasentoon tulolle meillä ei ollut edes sovittua käskysanaa. Kevätkausi meni sujuvasti tokotunneillakin siirtäen koiro tarvittaessa vierelle laittamalla makkara kiinni nenään ja ohjaamalla kädellä oikeaan paikkaan. Samoin onnistui tarvittava seuraaminen.

Nooh, jatkon kannalta seuraaminen ja hyvät perusasennot kuitenkin lienee hyvä opetella, joten alkukesästä sovittiin että nyt satsataan niihin. Päätettiin sana (Sivu!), joka tarkoittaa sekä perusasentoon tuloa että siinä pysymistä (=seuraaminen). Lähdettiin harjoittelemaan, edelleen makkara nenässä, sitä sivulle tuloa ja liikettäkin. Ja voi mitenkä vaikeata on ollut ja sillä tiellä ollaan edelleen =/.

(Jotenkin käsittämätöntä että koira voi oppia vaikkapa käskyn Hyppy! niin, että kolmannella kerralla se jo pelkällä käskyllä ilman mitään muuta vihjettä käy iloisesti loikkaamassa esteen yli - mutta Sivu! on edelleen noin 3800 toiston jälkeen puolihepreaa...)

Nakkia nassuun (03/2011)

Paljonkin ollaan siis tehty väärin, koska eihän se nyt oikeasti voi olla näin mahdottoman vaikea juttu.

Perusasentoon tulon harjoituksissa lähtötaso oli se, että koira ohjattiin sivulle edestäpäin kiertämällä nakin perässä vasemmalta takaa ympyrä ulkoa sisälle päin. Kesän kehityssteppejä:

• toukokuussa Riikka tottisryhmässä ohjeisti kokeilemaan käden ohjauskierrosta niin, että käsi (ja koiran kuono) tekikin pienen kiekan edessä oikealle, jolloin takapää kurvasi vasemmalle taakse perusasentopaikalle. Karu oppi käyttämään takapäätään ja tarvittava ohjausliike pieneni rutkasti.
• kesäkuussa trimmattiin oikeaa paikkaa ja nopeutta uudella ohjaustekniikalla + takaosankäyttöharjoituksia
• heinäkuussa kesäkoulussa namikäden häivytys seinän vierusharjoituksilla + tottisryhmässä ensin käsky, sitten odotus että koira tarjoaa jotain ja heti kun liikkuu, niin ohjaus namikädellä loppuun oikeaan paikkaan. Tällä konstilla saatiin vihjesanalle merkitys.
• elokuussa vahvistetaan ilman käsiapua vierelle tuloa ja paikan säilyttämistä, vaikka ohjaaja siirtyy askeleen eteen tai sivulle.

Perusasentoon tulon kehittyessä ollaan päästy vähän miettimään seuraamistakin muuna kuin nakki-nenässä-etenemisenä. Imustusseuraamisessahan Karu toimii hyvin, on suora, mutta heti kun käsi katoaa liian pitkäksi hetkeksi ylemmäs niin koira siirtyy sivulle / eteen (aukeaa) tai hidastaa odottelemaan palkkaa. Sama avautumisongelma on myös perusasennosta liikkeelle lähdöissä, eli jos palkkaa ei tule heti ensimmäisen puolikkaan askeleen jälkeen niin koiro joko jätätti tai kääntyi eteen.

Viimeisen kahden viikon aikana on nyt saatu aikaan ensimmäisiä ihan melkein oikean näköisiä seuraamispätkiä, eli joko kesäkoulun vastakkais-mutkallekääntö -harjoitus tai jokin muu on loksauttanut palasia siihen suuntaan, ettei akuuttia aukeamista enää heti tapahdu.

Eteenpäin ollaan siis menty hurrjasti, mutta tuskastuttavan hitaasti, ja nyt juuri tuntuu siltä että kyllä se siitä lähti aukenemaan. Elämme jännittäviä aikoja.

Hakuryhmässä!

Tänään käytiin tutustumassa KPSH:n toiseen hakuporukkaan, johon mahduttaisiin uutena koirakkona mukaan. Ryhmällä on tottistreenit tiistaisin ja maastotreenit keskiviikkoisin (siirtyy viikonlopulle kun illat pimenevät).

Tehtiin ensin normaalit treenit muille ryhmän koirille ja sitten Karulle ihmisiin-tutustumis-makkararinki. Hurtta oli ihan oma itsensä eli kauniisti sanottuna avoin ja reipas. Makkaratätit pyysivät Karun makuulle rauhoittumaan hetkeksi ennen namua ja se toimi hyvin. Puhuttiin, että maahanmenoa kannattaisi ottaa myös maalimiehellä aina ennen palkkaa.

Toisena harjoituksena tehtiin tuuli-ilmaisua (ilman tuulta kun ei tuullut :) eli maalimies meni metsään piiloon siten että Karu ei nähnyt, ja sitten kävelimme pitkässä hihnassa olevan koiran kanssa ristiin rastiin kohti oletettua piiloa. Koiran saadessa hajun se päästettiin maalimiehen luo kissanruokapurkille ja leikkimään. Ensimmäinen meni vähän huonosti, minä näin piilon ja kävelytin koiraa läheltä mutta se ei hoksannut. Toisen haistoi selvästi ohi kulkiessa, läheltä tosin, noin viiden metrin päästä.

Hassua oli, että ei koirolla kyllä luonnostaan mitään maalimies-palkka-ajatusketjua ollut - se kävi iloisesti moikkaamassa että "kato terve, mitäs sinä siellä kökit" ja lähti sitten jatkamaan matkaa.

Tokavika kesäkoulukerta

Tiistaina oli Kesäkoulun tokoilut Kuopio-hallin kentällä. Katja R. ei voinut olla mukana, eli Annen kanssa tehtiin melko pitkä rupeama että saatiin kaikki monta koirakkoa kahteen kertaan harjoitutettua.

Luoksepäästävyyttä seuranneessa yhteisessä paikallaanmakuussa levoton puuppa piippasi. Hiljaa, mutta kuitenkin. Koitin helpottaa niin pitkälle että lopulta syötin melkein jatkuvasti lihapullaa - yrittäen kuitenkin olla palkitsematta piippauksesta. No hyvääkin oli, eli muuten meni mainiosti. Ei nouse, eikä varsinkaan lähde mihinkään. Eikä ennakoi ainakaan vielä.

Odotimme seuraavaksi pari koirakkoa omaa vuoroamme. Annen ehdotuksesta teimme paljon paikallaanmakuuharjoituksia. Ne menivät oikein mainiosti siinä mielessä että pystyin lähtemään pois koiran luota ja kiertämään sitä ja palkkaamaan eri puolilta ja jatkamaan harjoitusta pitkään. Kun aikaa oli paljon ehdimme välillä leikkiäkin ja välillä oltiin ihan vaan levossa (parkki).

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin ruutua. Anne hetsasi koiraa ja laittoi esineen ruutuun ja sitten Ruutu! ja koira juoksi esineen luokse. Leikit päälle. Ja sama uudestaan. Laitettiin esine myös huomaamatta ruutuun ja koira perään. Kaiken kaikkiaan meni oikein mainiosti.

Sitten taas siirryttin syrjään ja tekemään omiamme. Oltiin levossa, tehtiin paikallaanmakuuta, leikittiin ja tehtiin jääviä liikkeitä sekä kauko-ohjausta. Se mikä oli minulle kerrassaan erinomainen positiivinen yllätys oli Seiso! joka tapahtui todella nätisti ja ilman käsiapua.

Sitten meidän toinen vuoro Annen luona. Vapaavalintaisena aiheena oli seuraaminen. Käytiin läpi edellisellä viikolla Katjan kanssa läpikäytyä ongelmaa, Karun esittämää taipumusta seurata liian kaukana sivulla ei-imutus seuraamisessa. Tätä pyrittiin Katjan ohjeen mukaan korjaamaan muuttamalla namupalkka tulemaan koiran pään takaa ja vasemmalta puolelta, jolloin koira korjaa asentoaan oikealle ja painaa lonkan kiinni ohjaajan reiteen. Karu ennakoi palkan tuloa tältä puolelta hyvin vähällä harjoituksella ja toimii juurikin niin että painautuu hassulla mutkalla koiranohjaajan reiteen. Se on ylitekemistä - korjataan palkitsemalla siitä että tekee liikaa vastakkaiseen suuntaan. Kokeiltiin nyt myös muuten, siten että palkka on vasemmassa kädessä, mutta tuossa vatsan edessä ja kyllä - Karu seuraa suunnilleen oikein. Annen ohje oli siirtyä lyhyeen tekemiseen: perusasento-joitain askelia eteenpäin-perusasento-palkka. Tätä on nyt tarkoitus harjoitella kotosalla. Lisäksi tehtiin vielä Annen ohjauksella perusasennosta kääntymistä sekä voimakasta kaarrosta vasemmalle - peräpään käyttöä.

Oli hyvä harjoituskerta.

Juttuja metsässä

Riikan maastotreenissä otettiin tänään Karun kanssa vain esineruutu. Tehtiin vielä nenänkäytön vahvistamista niin, että 50*50 alueelle oli ripoteltu 12 erilaista mukavaa esinettä, joita sitten ristiin rastiin yhdessä kävellen koira bongaili ja toi. Suurimman osan aikaa Karu oli irti, välillä pitkällä hihnalla hidastin menoa ja ohjasin oikeisiin suuntiin. Palkkana palautuksista lihapullia.

Karu etsi taas ihan mukavasti, välillä tuntui ettei ihan tiennyt mitä pitää tehdä mutta tehokkaasti löysi ja palautteli. Käytti nenää ts. saattoi ohittaa esineen ja kääntyä lennosta hakemaan sen kun haistoi. Ensi kerralla kokeillaan sitten taas "normaalia" ruutua eli apuohjaaja vie esineen niin, että koira näkee ja sitten päästetään pistolle.

Sovittiin, että esineruutuun lähetetään koira istuen ja ohjaaja kyykystä (Juttu!), hakuun koira ja ohjaaja molemmat seisten (Ukko!).

Kotitreenailuja

Tämmöistä on ainakin viikon sisään kotona touhuttu:

• Metallisen ruokalusikan pitoa suussa. Ei ollut kovin mieluisa, mutta suostui kuitenkin pitämään. Ei nostanut vielä itse maasta suuhun.
• Hihnalenkkejä. Menee vaihtelevasti - useimmiten kuitenkin aivan upeasti verrattuna keväiseen. Lenkeillä tehdään pieniä istu-, maahan- ja lepoharjoituksia sekä kontaktin ottoa. Juoksenneltu, tai siis hölkätty (lyllerretty) hihnassa on myös ja sekin meni hienosti.
• Metsälenkkejä - normikamaa. Uutena harjoituksena entisten luoksetulojen lisäksi otettu helppoja vapaasta liikkeestä maahanmenoja.

• Hyppyä uudella Ollin tekemällä hyppyesteellä! Muutama ihan alokasluokan suorituskin kotipihassa tehtynä.
• Sisäharjoituksia sivulle tulosta ja seuraamisen alusta. Näissä on vielä ongelmia - en saa tehtyä tasalaatuista palkkausta ja tuntuu, ettei etene. Tehdään lisää.
• Esineruutuharjoitus "takapihametsässä" niin, että paljon mukavia haisevia juttuja (lippiksiä, sukkia, rukkasia, pieni pyyhe, tohveli jne) ja palkaten jokaisesta löydetystä ja tuodusta. Meni oikein hyvin, etsi innokkaasti ja löysi nopeasti monta.

Jeeeee - vaaleanpunainen sukka löytyi!

KPSH alo/avo toko - 17. elokuuta

Tänään kokeenomainen harjoitus. Meillä oli kaksi ohjaajaa, joten jakauduimme kahteen ryhmään joista olimme Karun kanssa siinä ryhmässä jossa tehtiin vähemmän kokeenomaisesti.

Ensimmäisellä kerralla kolme liikettä:

1. Seuraaminen. Yritettiin kaavion mukaisesti imutusseuraamista, mutta koira oli liian levottomalla mielentilalla / en saanut sitä kunnolla mukaan, joten suoritus ei ollut kovin kummoinen. Helpotettiin ja tehtiin pieniä seuraamispätkiä.
2. Liikkeestä maahan. Tehtiin ensin parikertaa namilla hetsaten siten että kävelin takaperin ja koira kulki perässä ja Maa! Sitten tehtiin enemmän kokeenomaisesti. Seuratahan siinä pitäisi osata jotta oikeasti voisi tehdä. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen - eli koira meni maahan, kävin kääntymässä kauempana, palasin koiran viereen, perusasento ja vapaa + palkka.
3. Luoksetulo. Melko lyhyellä matkalla, meni hyvin. Loppuasento on ainoa mikä ei toimi kunnolla.

Sitten oli muiden vuoro ennen kuin teimme toisen kierroksen jossa tehtiin pelkkää hyppyä koiran tason mukaan. Se meni oikein hyvin - tällä hetkellä siinä ei ole ongelmia.

Lopussa oli vielä koko ryhmän yhteinen kehääntulotarkastus ja paikallaan makuu. Kehääntulotarkastuksessa hiukan huomio meinasi kääntyä tuomariin päin, mutta sen jälkeen kun juostiin omalle paikallemme riviin niin alkoi mennäkin hyvin. Kontakti oli erinomainen. Paikallaan makuu kesti pari minuuttia ja meni hyvin. Jäin hyvin lähellä viime viikkoina esiin nousseen piippaamisongelman takia. Palkkana oli kissanruokaa jonka laitoin kesken suorituksen koiran eteen. Ainoa pieni ääni kuului kun kävin välipalkkaamassa kissanruokanatusella. Ääni tuli sen jälkeen kun sanoin uudelleen käskyn Paikka! Ei olisi enää halunnut olla, mutta oli kuitenkin ja söi sitten luvan saatuaan antaumuksella ruokapalkan.

Hyvä mieli jäi tästä kerrasta.

Pidä! - vai sittenkin nouda, hae tai tuo?

Tiistaina kesäkoulussa oli teemana nouto. Noudon tilaa katsottiin Annen kanssa. Anne näkikin Karun ja ökkömökelökapulat perjantaina tokon yhteistreeneissä, mutta nyt oli omakin kapula mukana. Näytettiin pitämistä paikallaan ja liikkeessä sekä kapulan nostamista maasta ja muutama heittokin. Noutoharjoituksessa Karu oli hyvin levoton eikä kovin kiinnostunut minusta tai kapuloistani.

Pito-ote on vähän huonontunut keväisestä, on siis löysä. Kokeiltiin heitetyn kapulan hakemista Nipan tooosi isolla eli kahden kilon kapulalla ja myös ihan pienellä. Motivaatiota ja nopeutta kapulaan tarttumiseen haettiin harjoituksella, jossa vapautus ja palkka tuli välittömästi kun nosti kapulan.

Noudon osalta jatkossa voisi tehdä seuraavaa:

• Vahvistaa halua ottaa kapula palkkaamalla heti nostosta
• Tehdä vielä vähän pitämisharjoituksia - vahvistaa oikeaa paikkaa suussa ja rauhassa pitämistä
• Ottaa erilaisia kapuloita ja esineitä treeniin, myös vieraita ja metallisia
• Harjoitella luovutusasentoa ihan erikseen ja ensin eteentulo kuntoon ilman kapulaa
• Päättää käskysana(t)

Katjan kanssa katsottiin omavalintaisena aiheena seuraamista. Katja diagnosoi nopeasti meidän ongelman aukeamiseen, eli Karu lähtee heti liikkeelle lähdettäessä liian kauas ohjaajasta ja esitti jotakin liian väljiä perusasentojakin. Tähän lääkkeeksi tehokuurina palkkaamista niskan yli pään vasemmalle puolelle niin, että koiran kuono kääntyy ulos ja peräpää puskee sisään kiinni ohjaajan jalkaan.

Mukavinta treenissä oli alun kontakti-häiriö-ryhmäharjoitus, jossa Karu malttoi omalle tasolleen tosi hienosti olla kuulolla ja kontaktoida, vaikka kentälle tullessa olikin ihan lentoon lähdössä.

Seuraamista

Maanantaina käytiin lähikentällä. Tehtiin perusasentoon tuloa, seuraamista ja jääviä liikkeitä (tai no, maahan menoja). Seuraamissa oli hämmästyttäviä hetkiä, olin ihan varma että Karu oikeasti seurasi. Ensimmäistä kertaa. Useita askelia. Katja näki saman, mutta sitä ei pysty näkemään videotallenteesta. Pitäisi olla herkempi kamera.

Metsässä

Tänään käytiin Riikan kesän Tottisryhmän kanssa yliopiston nurmikentillä tekemässä jälkeä ja sen jälkeen metsässä esineruutua. Muistaakseni olen ohjannut Karulla edellisen kerran samat jutut juuri Riikan johdolla alkukesästä. Katja on onneksi muutaman kerran ohjannut esineruudussa, jotta meidän puupan PK-koulutus ei sentään aivan olematonta ole ollut. Itse olemme kyllä tietoisesti asettaneet panostuksen tokoon ja tottikseen tässä vaiheessa.

Jälki oli hätäinen, koira ei malttanut kelata hitaasti eteenpäin lihapullanpalasia syöden. Jos sitä jarruttelin niin se alkoi viisarina vetää puolelta toiselle kunnes taas laskin jäljen kohdalla oikeaan suuntaan menemään. Riikan ehdotus oli tehdä kotona tiivistä jälkeä johon kylvetään ruoka-annos. Saataisiin vähän tarkemmin keskittymään asiaan.

Esineruudussa oli viimeksi ollut ongelmana nenän käytön puute, jota nyt lähdettiin korjaamaan kylvämällä kymmenkunta esinettä ruutuun ja sitten kävelemällä siinä koiran kanssa johdonmukaisesti eteenpäin ja poimia sieltä esineitä (Yes! + Leikki esineellä + Makupala). Homma meni ihan hyvin, mutta lisää harjoitusta kyllä kaivataan.

Mukavaa vaihtelua oli mahtavassa kesäsäässä.

Tavoitteiden tila, osa 3/4 - Hallinta

Siinä missä muut tavoitteet - motivaatio, leikkiminen ja perusasennon + seuraamisen "liiketavoite" ovat olleet melko selkeitä sisällöltään, hallinta oli alkukesällä ja on edelleen jotenkin vaikeasti arvioitava, mitattava ja käytännön osalta toteutettava tavoite.

HALLINTA:

Hallinnan parantaminen - maahanmeno ja luoksetulo käskyt alustavasti vahvoiksi niin että helpohkoissa häiriötilanteessa (esim. toinen koira tulee kauempana näköpiiriin) koiran voi käskeä maahan ja se pysyy siinä ja maastolajeissa koiraa ei tarvitse haavilla pyydystellä vaan tulee rälläilemästäkin kutsuttaessa luokse ja antaa kiinni. 

(Testata voi aiheuttamalla liinassa ollessa kanssa koirahäiriöitä / aiheuttamalla tilanteita joissa koira lähtee hallinnasta, menee käskystä maahan 90 % tilanteissa joissa koiran huomio ja mielenkiinto kevyesti toisaalla)

Tavoitetta mietittäessä oli selvää, että hallinnan ja sitä kautta luottamuksen parantaminen on koiran kanssa yhteiselolle yhtä tärkeää kuin motivaatio on treenaamiselle. Hallinnan puute näkyi meillä esimerkiksi rällättelynä pitkin kenttää / metsää (ei anna kiinni kutsuttaessa), huonona hihnakäyttäytymisenä (kiskoo, räyhää) ja käskyn alta lähtemisessä (esim. peruasennosta toisten koirien luo). Kotona ongelmatilanteita oli harvemmin, mutta esimerkiksi vieraiden tullessa alkuhetkien kohnustuksessa kyllä.

Hallintatavoitteen edistämiseksi ei ole tehty ollenkaan niin paljon töitä kuin muihin tavoitteisiin. Luoksetulokäskyä on vahvistettu esimerkiksi kotipihassa niin, että kun tulee isompi häiriö (esim. hevonen tietä pitkin ohi - koira kohnustaa haukkumaan), kutsun luokse ja superpalkkaan. Tässä on menty eteenpäin - keväämmällä vastaavassa tilanteessa isompikaan rääkyminen ei aiheuttanut mitään reaktiota.

Tule!

Kenttätreeneissä on yritetty puuttua siihen, että omatoiminen poistuminen tilanteesta tai mielenkiinnon suuntaaminen esim. haisteluun ei ole suotavaa. Kurmootustilanteita ei kuitenkaan ole ollut, enemmänkin aktiivista ennakointia "läheltä piti" -tilanteissa. Mikäli kentällä tai sen reunoilla on muita koiria, Karu ei kyllä ole ollenkaan luotettavasti hallinnassa.

Hihnassa on yritetty vaatia asiallista käytöstä ja vahvistaa kontaktia. Esimerkiksi vasta alkaneilla remmilenkkireeneillä pysähdellään usein ja matka jatkuu aina vasta koiran ottaman kontaktin jälkeen Mennään! -käskyllä.

Joitakin selkeitä edistymisiäkin on:

• Esineruututreeneissä ei yleensä tarvita liinaa
• Kentällä yksin on jo kohtalaisen luotettava
• Pihasta tulee luokse kutsuttaessa myös häiriötilanteissa

Mitäs tälle nyt sitten tekisi? Ainakin jatketaan arkitottisharjoituksia hihnalenkeillä ja treenikertojen alussa / välissä - hakeudutaan pikkuhiljaa haastavampiin tilanteisiin (esim. koiraohitukset) ja vahvistetaan kontaktia. Harjoitellaan myös rauhoittumista ja lupsakampaa mielentilaa pörhistelytilanteisiin esimerkiksi vaatimalla ja palkkaamalla Lepo! -juttuja kentällä ja kentän laidalla + lenkeillä (maltin menetyksen jälkeen ensin rauha ja sitten vasta matka jatkuu). Kai sitäkin voi opetella, ettei aina tarvitse olla häntä tötteröllä ja karvat pystyssä jos jotain tapahtuu?

Vinkkejä, kommentteja, mittareita?

Hihnalenkkejä (!) ja sekalaista kotitreeniä

Saldovapaapäivinä on mahdollista tehdä sellaistakin, johon ei normaalioloissa ryhtyisi... kuten esimerkiksi hihnalenkkeilyä koiran kanssa!

Minä olen kyllä lenkkeillyt Karun kanssa, talvikaudella ihan pari-kolme kertaa viikossa, puolesta tunnista reiluun tuntiin. Meidän lenkki sisältää noin 50 m pätkän tienvierustaa hihnassa ja loppuajan vapaana juoksemista pimeällä metsäpolulla, koiralla kaulassa yksi otsalamppu ja minulla päässä toinen. Keväällä oli noin kuukauden kausi jolloin päätin että PERKELE, kesällä tämä elikko osaa kävellä nätisti hihnassa niin että lenkille voidaan mennä muuallekin kuin metsään. Kuonopanta ja pari kiloa kärsivällisyyttä ei riittänyt - luovutin.

Arkiaamujen hihnalenkittäjä Olli raportoi, että on se nyt jo paljon parempi, joten ei kun mureat nappulat taskuun ja kokeilemaan. Kuonopanta oli kesälomien jäljiltä ollut hukassa (samoin kuin treeniketjukaulain on edelleen), joten lähdin luottavaisesti lenkkeilemään ihan Tavallisen Koiran varusteissa. Eikä se oikeastaan ollenkaan niin kamalaa enää ollutkaan. Karu kyllä tuppaa edelleen hiippailemaan niin kauas eteen että hihna kiristyy, mutta ei vedä koko voimalla ja sinkoilee huomattavasti vähemmän. Lisäksi koiro selvästi yrittää skarpata, kun sille puhuu ongelmatilanteissa kovalla äänellä käyttäen kirosanoja. Kiva.

Muutaman lenkin lisäksi loppuviikkona on tehty kotona sivulletuloharjoitusta, yksi noudon pitokokeilu ja normi ruoka-aika-makuutukset. Sivulletuloharjoituksessa ilahdutti minut tänään kun tuli huonoon asentoon ja kokeilin, mitä tapahtuu käskemällä uudelleen - sehän yritti korjata!

Perjantain toko + aamuharjoitukset tältä viikolta

Perjantaina KPSH:n TOKOilijoita kokoontui Haukkumajalle yhteisharjoituksiin. Mukana oli reilut kymmenen koirakkoa, joka jakautui kahteen ryhmään. Koiria oli paikalla varmaankin kaikista eri luokista.

Alussa oli kehääntulotarkastus ja paikallaan makuu yhdessä. Aika oli Karulle pitkähkö kolme minuuttia ja vaikka olin vain parin metrin päässä Puuppa piippasi. Helpotin tilannetta menemäällä ihan viereen ja syöttämällä makkaraa. Ei kai siinä muuta oikein voi tehdä. Koira nousi kerran pystyyn, tehtiin pikku kierros ja palattiin takaisin paikallaan makuuseen. Loppupalkkana oli vähän märkää kissanruokaa.

Oltiin Karun kanssa ensimmäisenä meidän ryhmästä. Koira käyttäytyi hallinnan puolesta upeasti. Se oli valppaana ja kärsivällisenä parkissa ja teki töitä innostuneesti sitten kun tehtiin. Tässä harjoituksessa näytettiin muille seuraamista, perusasentoon tuloa ja seiso-istu-maahan -peliä sekä keskusteltiin näistä asioista ja kuultiin paljon vinkkejä niiden kehittämiseksi. Lopuksi koira istumaan paikalle ja itse kauemmas ja vauhtiluoksetulo, leikki ja autoon.

Toisessa osiossa itse olin väsyneempi enkä osannut vaatia koiralta niin hyvin. Se teki kuitenkin ihan mukavasti asioita joihin kuuluivat hyppy ja nouto. Karu hyppää hyvin ja motivoituneesti, palkka lentää perään - ja sitten itse pidetään huolta ettei koira pääse kiertämään takaisin. Tässä yhteydessä hyppyytin puuppaa ensin ilman hihnaa ja koira teki lelun kanssa tarpeettoman  kunniakierroksen toisen ryhmän luona kahdesti. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut estää nämä turhat jutut pitämällä alusta loppuun koiran kiinni tai ainakin liinassa. Varsinaista harmia niistä ei ollut, mitä nyt tarpeetonta ylimääräistä häiriötä toiselle ryhmälle. Noudossa pidettiin kahta vierasta kapulaa josta toinen oli iso kiloinen ja täysin vastenmielinen ja toinen enemmän omanlainen ja pelkästään vastenmielinen. Pitäminen meni kohtailaisesti ja lisäksi koira otti noutokapulan maasta ja toi sitä minun luokse kun kävelin takaperin pois päin. Lopuksi oli eteen istumista imuttamalla (ilman kapulaa). Tässä minä en osaa oikein ohjata koiraa paikalleen. Leikki ja autoon. Kivaa oli.

* * *

Kuluvan viikon jokaisen arkiaamuna ollaan nyt tehty Karun kanssa pienet Tottis-harjoitukset aamukävelyn jälkeen. Aiheena on ollut pelkästään seiso-istu-maahan -peli. Ollaan päästy välillä jopa seisomaan ja muutaman kerran vasemmalta takaa sivulletulo (eli seiso-istu-maahan-sivu -peli). Karu on kehittynyt huimasti: liike on nopeaa. Ensi viikolla vähennetään käsiapua ja kenties sotketaan hiukan järjestystä (olen tehnyt aina useamman samaa peräkkäin). Ja jos menee liian vaikeaksi niin helpotetaan.

Tavoitteiden tila, osa 2/4 - Leikkiminen

Kesäkaudelle asetetuissa tavoitteissa toisena pääkohtana oli leikkiminen. Leikki liittyy hyvin olennaisesti myös ensimmäiseen tavoitteeseen (motivaatio), mutta nostettiin ihan omaksi osatavoitteekseen, koska leikissä ja sitä kautta palkkaamisessa (ja motivoinnissa!) meillä oli paljon haasteita keväällä.

LEIKKIMINEN:

Leikkipalkkaan oikea tekniikka ja eri vaihtoehtoja. Leikkipalkat ajallisesti lyhyemmiksi siten, että koira palauttaa sille annetun / heitetyn lelun mielellään heti ohjaajalle leikkiä varten. Irrotukset kuntoon ja nopeiksi. Esim. jäävissä liikkeissä palkan heitto koiran taakse mahdollista ilman että lähtee rallattelemaan lelun kanssa muualle. 

(Mittarina esim. ei tarvitse liinasta hiissata koiraa takaisin lelun kanssa, irrottaa lelusta 90% ensimmäisellä pyynnöllä)

Pentukurssiajan Karu palkattiin pelkästään nameilla, koska ajattelimme, että vilkkaan, keskittymiskyvyttömän ja vaikeasti hallittavan elukan innostaminen ennestään riehuntaleikeillä ei ole se, mihin koulutustilanteissa pitäisi pyrkiä. Namipalkka rauhoittaa, leikki nostattaa - ja rauha oli näistä se ehdottomasti kiinnostavampi vaihtoehto ohjaajien näkökulmasta.

Alkuvuonna aloitimme viikottaisen tunnin Ponderan tokon alkeiskursseilla. Pirjo sai meidät pikkuhiljaa alkukevään aikana huomaamaan, että Karun palkkaamisessa on hyödyntämättä iso potentiaali. Leikkipalkkaa otettiin käyttöön sopivissa tehtävissä ja koiran kanssa leikkimistä koulutustilanteissa alettiin harjoitella. Ymmärsimme, että vaikka Karu palkkautuu hyvin nameillakin, patukan repiminen peittoaa lihapullan jos ei satanolla niin ainakin 80-20.

Keväällä siis leikkipalkka oli jo ymmärretty tärkeäksi osaksi palkkauksen ja motivoinnin valikoimaa, mutta teknisessä toteutuksessa oli paljon haasteita. Ensinnäkin leikkiminen keskeytti tehokkaasti muun tekemisen, koska leikkituokion lopettaminen oli vaikeaa - irroituskäsky toimi hitaasti tai ei ollenkaan, ja irrottamisen jälkeen Karu ei  kuunnellut uusia käskyvihjeitä vaan kyttäsi tilaisuuutta lelun varastamiseen. Meillä ei siis ollut tapoja siirtää leikistä saatua viretilaa ja motivaatiota seuraavaan koulutushetkeen.

Toinen ongelma oli lelun palautus ohjaajalle. Karulle ei koskaan heitetty palkkaa, vaan leikki oli ohjaaja-koira-vetoleikkiä - jos koira sai lelun kokonaan itselleen, se piti hinata taluttimella tai liinalla takaisin ohjaajan luo. Vapaana ollessaan Karu kaahasi lelun kanssa taivaanrantaan onnellisille kunniakierroksille ja jäi tarpeeksi juostuaan järsimään / leikkimään yksin kauemmas ohjaajasta.

Jälkimmäinen ongelma osoittautui naurettavan yksinkertaiseksi. Ensiksi murehdin, että miksi ihmeessä meidän hauva juoksee lelun kanssa karkuun siinä missä muiden hurtat tuntuvat luonnostaan palaavan ohjaajan kanssa leikkimään. Sitten älysin, että asiaan voi varmaan yrittää vaikuttaa. Muutamalla palautusharjoituksella (puuppa tuo joku juttu mulle niin saat superpalkan!) Karu saatiin tarjoamaan lelun takaisin tuomista, ja kannattavuusperiaatepäätöksellä (lelun palauttamisen pitää olla koiralle aina kannattava vaihtoehto) sitä saatiin nopeasti vahvistettua.

Puuppa ja pallo

Käytännön harjoituksissa edelleen yritämme vahvistaa lelun palauttamista niin, että takaisin tuonnista seuraa joko välitön vetoleikkipalkka, toiseen leluun vaihto (esim. kahden pallon peli) tai vähintään irroituksen jälkeen namipalkka. Pikkuhiljaa valikoimaan on lisätty myös irrotus - helppo käsky (esim. Istu!) - välitön leikinjatkumispalkka. Lisäksi pitää edelleen huolehtia että Karu ei jää heittopalkan jälkeen rallattelemaan - jos ei itse heti juokse takaisin niin kutsutaan ja hetsataan toisella lelulla.

Irrottamisen osalta ollaan päästy jo ihan hyvään tilanteeseen. Karu irrottaa usein jo lennosta, jos hetsataan toisella lelulla, tai namipalkkaan vaihtaessa ennakoi pudottamalla lelun. Viilattavaa on vielä kesken vetoleikin tapahtuvissa irroituksissa - pelkän käskysanan Kiitos! lisäksi pitää olla tarkkana omasta elekielestä ja vaatia + hyvin palkata niitä nopeita ensimmäisen käskyn irrotuksia.

Eniten harjoiteltavaa on vielä leikkipalkan "integroimisessa" tekemiseen niin, että leikistä voidaan siirtyä sulavasti tekemiseen hyödyntäen leikin tuoma vire (esim. vetoleikistä patukka kainaloon ja Sivu!). Karu tuppaa näissä vielä vähän varastamaan esim. hyppäämällä kiinni leluun.

Kokonaisuutena leikkiminen on ehdottomasti parhaiten edennyt tavoite. Alkukesällä mietittyihin "mittareihin" ollaan jo päästy - melko varmasti palauttaa ja irrottaa, voidaan hyödyntää heittopalkkaa ja vapautusta palkalle, teknisesti ollaan opittu ohjaajina leikkimään paremmin (pitämään leikki matalalla, jaksottamaan passiivisia ja aktiivisia hetkiä, varastamaan lelu jos ote on huono jne). Leikkitavoitteen osalta nyt jatketaan harjoittelemalla leikkivietin siirtämistä tekemiseen mm. seiso-istu-maahan -pelillä ja viilataan vielä paremmiksi ja nopeimmiksi palautuksia ja irrotuksia.

Lepo!

Eilen treeneistä kotiin ajellessa oltiin pitkään hiljaa.
- Ei meillä taida oikein olla mahdollisuutta luovuttaa, Olli avasi keskustelun.
- Niin, ei taida, vastasin ja sitten oltiin taas hiljaa.
Kohta kyllä jo nauratti - ei tämä nyt sentään niiiiin karmeaa ole. Välillä menee ihan kivastikin, ainakin jos laskee kriteerit kentänpinnan tasolle ja porskuttaa vaan yli. Niinkuin esimerkiksi tänään.

Tokryhmän treenissä oli harvinaislaatuinen väenpaljous, kun oltiin kaikki yhdeksän koirakkoa paikalla. Suunnitelmassa oli omia ongelmakohtia ja häiriökontaktia, aloitettiin kuitenkin paikkamakuulla ja luoksepäästävyydellä.

Annen eilisten kommenttien (ettäkö muka pitäisi olla joku hallinta ja koira ei saisi riekkua miten sattuu hihna pinkeänä kentälle) innoittamana kiinnitin erityisesti huomiota autosta pois tuloon, kentälle kävelyyn ja väliajoilla liikkumiseen + kentän laidalla odotteluun. Kartsa osasi kyllä olla tosi hienosti, kun siltä vaan sitä tajusin vaatia. Aloitettiin tekniikalla kiskaisu - monotus - armoton räksytys (kaksi jälkimmäistä ohjaajalta) ja jatkettiin kehumalla hurjasti kun jokseenkin ällistynyt puuppa käppäili parkkiksella hihna löysällä kontaktoiden. Enimmän aikaa riittikin sitten pieni öp-huomautus, jos meinasi unohtua.

Paikkamakuusetti meni ei-niin-hyvin, pysyi kyllä paikallaan (ruokalautanen edessä) mutta oli levoton, katseli muualle, välillä piipitteli ja kävi kerran istumassa. Otin ongelmakohtana vielä uudelleen luoksepäästävyyden - Karu on nyt joka kerta pompannut vähintään seisomaan siinä kun tulee vierelle, vaikka sille syöttää koko ajan nakkia, niin ajattelin josko sillä olisi joku ongelma. Ei siinä kuitenkaan varsinaisesti ollut, kun sai ideasta kiinni ja kontaktia piti niin ei välittänyt mitään käsittelystä. Hyvä niin, pitää sitten vaan treenata sitä kentälle tulon yhteydessä olevaa vaikean malttamisen tilannetta. Pitäisi kokeilla ryhmäpaikkamakuukin joskus lopputunnista että onko se ihan eri juttu silloin.

Toisena ongelmajuttuna näytin sivulletulon tilannetta ja pohdittiin sitä seuraamaan lähtemistä - Karu ei vielä osaa hakeutua sivulle istumaan kun liike lakkaa, vaikka imutusseuraamisesta pysähdyttäessä pyllyn hyvin länttääkin maahan. Ehkä pitää vaan vahvistaa vielä sitä sivulle tuloa niin paljon, että hakeutuu siihen -> sitten askel eteenpäin tarkoituksena että hakeutuu -> säilyttää paikan -> seuraa. Eli jatketaan sivulletulotreeniä nyt vaihdellen välillä palkka heti kun pylly maahan ja välillä odotetaan ja pidetään kontaktia siinä hetki ennen palkkaa.

Omien juttujen jälkeen tein vähän sekalaista parkkiksella palloilua ja ihan hyvän parkissaoloharjoituksen kentällä laidalla puussa kiinni. Ihan lopuksi kokeilin vielä muutaman hypyn, hyvin lähti itsekin hyppyyn mutta harjoitus meni vähän plörinäksi kun Karu löysi maasta HAJUN. Eli aina kun palkkasin, Karu tulkitsi sen vapautuksena Hajulle. Masentavia nuo tuollaiset hetket että kun koiraa heittää pallolla kylkeen niin että kolaus kuuluu ja se ei edes huomaa. Otettiin pari hyppyä ja leikkipalkalla autoon.

Kesä(k)o(u)lut

Tänään oli kesäkoulu, ja tällä kertaa aihe oli vapaavalintainen. Sovimme Katjan kanssa etukäteen että se olisi lepo/parkki eli siis se olotila jossa lepäillään rauhassa paikallaan kun koiran ohjaaja ja koulutusohjaaja keskustelevat. Meidän puupan energia kun tuppaa välillä vuotamaan vähän laitojen yli välillä. Ja jotta pääsee välillä lepäilemään, päätettiin tehdä välissä perusasentoon tuloja.

Ennen varsinaisia koirakohtaisia harjoituksia oli vuorossa ryhmässä suoritettu paikallaan makuu. Homma meni kuitenkin pieleen jo siinä vaiheessa kun olin tulossa parkkialueen läpi hihna pinkeänä ja koira yhtä aikaa joka suuntaan menossa. Lyhyesti tiivistettynä puutteita hermorakenteessa esiintyi paitsi koiralla myös isännällä. Meiltä jäi tämä treeni väliin kun koira istui uudelleen autossa ja itse kihisin vieressä.



Ennen ja jälkeen meidän harjoitusvuoron olimme sitten Karun kanssa kiinni maalitolpassa. Harjoiteltiin parkissa oloa syömällä raakaa hiillosmakkaraa. Jälkimmäisellä pätkällä tämä meni jo oikein mallikkaasti.

Itse harjoitus oli ihan hyvä ja siinä tuli sekä minulle että Katjalle odottamaton käänne: Karu aivan selvästi itse haki paikkaa peräpää heiluen pelkän sanallisen käskyn perusteella! Perusasentoon tulo -harjoitukset ovat tuottaneet tulosta! Videopätkä:



Kiitokset Annelle joka toimi tällä kertaa koulutusohjaajanamme.

Ihan pepulleen, tosi kivasti ja vähän sinne päin

Piiiitkästä aikaa päästiin Riikan tottistreeneihin majalle. Tarkoituksena oli ottaa ilmoittautuminen, esteitä ja paikallamakuu sekä esineruutu.

Karun ensimmäinen kentälle tulo meni ihan penkin alle - hurtta ei todellakaan tarjonnut kontaktia vaan vipotti ympäriinsä häntä pystyssä sen näköisenä, ettei näin jännää ja kiinnostavaa paikkaa olisi ikinä nähnytkään. Mokkapalan työntäminen nenään kiinni ei auttanut ollenkaan. Riikka vaihtoi lennosta suunnitelmaa ja tehtiinkin pelkkä motivaationnostotreeni - koira Riikalle kentän sivuun ja minulle omat bileet pystyyn riekkuen, kiljuen ja leluja viskellen. Hetken hetsauksen jälkeen Karu pääsi mukaan leikkimään ja toistettiin vielä uudelleen, sitten autoon.

Toisella kiekalla oli jo ihan normaali eli päästiin tekemäänkin. Otettiin hyppyä, ensin samoin kuin kesäkoulussa viimeksi eli kävelin Karun kanssa kohti estettä ja kun lähti hyppäämään, Riikka heitti palkan esteen vierestä. Karulla oli hyvä imu esteelle ja päästiin tekemään niinkin, että koira lähti itse hyppäämään (vaikka palkka oli minulla), ja hyppäsi myös takaisin päin. Kerran taisi ainakin hypätä pallo suussakin. Vähän sekava mutta reipas treenipätkä ja olin oikein tyytyväinen siihen, että lähti itsenäisesti mielellään hyppäämään.

Esineruudussa otettiin tallaamattomaan maastoon kolme hanskan hakua. Karu lähti hyvin, muisti etsiä ja palautti hanskan kivasti minulle, mutta oli nenänkäytöllisesti tosi huono - juosta loikotti eestaas ja lähes hanskan päältäkin. Sitten kun alkoi haistella niin löysi kyllä. Toisella kiekalla väänti kakit kesken juoksentelun - muisti kuitenkin jatkaa jopia kakkitauon jälkeen. Alla videopätkä ensimmäisestä otosta (kiitos kuvauksesta Kristiinalle):



Juoksentelijalle saatiin jatko-ohjeistukseksi esineruututreeniin sellainen muutos, että tehdään monta hyvin hajustettua esinettä ja viskellään niitä tallaamattomaan metsään, jossa sitten koiran kanssa vaan kävellään ristiin rastiin ja palkitaan aina, kun nappaa hajun ja löytää esineen.

Lepopäivän harjoitus

Tänään illalla käytiin lähikentällä harjoittelemassa. Kaksi pätkää tehtiin.

• Ensimmäinen 

• Tottis! -> Leikki, eli on kiva olla kentällä.
• Paikka! tällä kertaa istuen. Oli aika hermona ja lähti liikkeelle ekalla yrityksellä, mutta uusinta meni paremmin. Lähellä tosin seisoin, ennen kaikkea siksi ettei ole juuri harjoiteltu istumisasennosta. Palkkana kissanruokaa.
• Perusasentoon tuloa kuten Riikka sitä ehdotti, eli käsky ja sitten imutus vasta kun koira sitä tarvitsee, palkka heti kun istuu. Tästä video alla.

• Eteenlähetys uudella pinkillä kanilla. Meni hyvin. Tykkää siitä niin kovasti, että ei ollut innostunut vaihtamaan palloon. Sain kuitenkin tuurilla katkaistua rällätyksen, kun heitin pallon sivusta kohti ja se oli ilmeisesti vieläkin parempi ja lähti sen perään.

• Toinen
• Tottis! -> Leikki.
• Luoksepäästävyys pariin kertaan. Imutuksella kiinnostus. Tehtiin koska on ollut vähän ongelmallinen Kesäkoulussa.
• Perusasentoon tuloja, kuten edellisessä harjoituksessa - koiran kiinnostus alkoi horjua.
• Luoksepäästävyys pariin kertaan uudelleen kuten edellä.
• Eteenlähetys tällä kertaa pallolle. Oli hyvä edelleenkin. Meillä oli tötsä minkä päälle laitettiin palkka ja se auttoi Karua fokusoitumaan palloon Katjan sijasta.

Tavoitteiden tila, osa 1/4 - Motivaatio

Elokuuta huristellaan jo pitkällä, joten lienee syytä tsekata milläs mallilla ne kesän tavoitteet oikein ovat. Kokonaisuutena tavoiteasetanta on kyllä ollut koko ajan mielessä, ja melko hyvin on onnistuttu treeneissä keskittymään niihin asioihin, joita päätettiin kesän aikana vahvistaa. Saavutetut tulokset tuntuvat silti ainakin vielä heppoisilta, vaikka on siellä isoja onnistumisiakin.

Ensimmmäisenä neljästä päätavoitteesta oli MOTIVAATIO:

Treenitilanteen pitää olla niin kiinnostava, ettei ole pelkoa että koira lähtee muualle huitelemaan tai nuuskuttelemaan. Koiran pitää saada häiriökestävyyttä. Ohjaajien pitää oppia tekemään kiinnostavia treenejä, palkkaamaan oikein ja kunnolla sekä vaatimaan kontaktia.

(Tätä voisi mitata esim. montako kertaa koiran kontakti käskyn alla katoaa per 10 minuutin treeni, montako sekuntia koira jaksaa kentälle tulon jälkeen ottaa itse kontaktia passiiviseen ohjaajaan, voidaanko koiraa pitää ilman liinaa treenitilanteessa nuuskimisen / mielenkiinnon lopahtamisen näkökulmasta)

Tausta tälle tavoitteelle alkoi jo pentukurssi-iässä, kun tajusimme, että meidän pikku hundipuppy on jotenkin _poikkeuksellisen_ kiinnostunut kaikesta muusta kuin meistä ja meidän makkaroista. Pitkään kuvittelimme, että kyse on tottumisesta - oletimme, että ylenpalttinen kiinnostus loppuu sitten kun on tarpeeksi harjoiteltu muiden kanssa halleissa ja kentillä oloa. Vaikka hurttaa sosiaalistettiin kiikuttamalla sitä ihan joka paikassa mukana, järjestämällä tietoisesti rauhallisia hetkiä vilkkaissa paikoissa (esim. kauppareissut tehtiin aina niin, että toinen teki ostokset, toinen istui koiran kanssa parkkiksella ihmettelemässä ihmisiä) ja osallistumalla neljälle eri pentukurssille, tätä tottumista ei tapahtunut. Poimintoja erilaisista sähköposteista tämän vuoden alkupuoliskolta:

10.12.2010 "Karu osaa tietyt perusjutut ihan hyvin (istuu, makaa, odottaa paikoillaan, ottaa kontaktia - ainakin kotona...), mutta ongelmia meillä on muiden koirien (ja ihmisten!) seurassa keskittymisessä --" 

11.1.2011 "Suurin haaste on varmaan juuri muut koirat - edellisillä kursseilla ensimmäinen puolikas tunnista on mennyt kiskoen, säntäillen ja välillä volistenkin. Keskittymistä ja kontaktinottoa toivoisimme saavamme vahvemmaksi, voi olla että iän myötä helpottaa." 

1.2.2011 "Karun kanssahan haasteena on just se häiriöiden kestäminen --" 

21.2.2011 "Treenauksen kannalta tärkeintä on kehittää rauhoittumista ja kontaktia muiden koirien seurassa. Kontaktin ylläpitäminen olisi hyvin tärkeä." 

20.4.2011 "Haasteena vilkas mieli ja vielä pentumainen keskittymiskyky, vahva kaiho muiden koirien luo, toisinaan on kohno ja dominantti tai luuhaa nenä matossa ja korvat kateissa." 

21.5.2011 "Edelleenkin keskittymistä ja kontaktin ottoa toivoisimme saavamme vahvemmaksi."

Hitaasti mutta varmasti kesän alussa oli siis päästy siihen tilaan, että aloimme ymmärtää, ettei se totu, ainakaan siten että tottumisen seurauksena koira automaattisesti siirtäisi kiinnostuksensa ohjaaja-nakki-pallo -akselille. Ohjaajien pitää siis opetella toimimaan niin, että ohjaajan toiminta > mikään muu tarjolla oleva ärsyke. Tätä on nyt harjoiteltu motivaatiotavoitteen merkeissä.

Motivaatiolokeroon mahtuu monenlaisia liittyviä käsitteitä, ainakin

• toistojen määrä / toistokestävyys
• häiriöt
• palkkaus ja motivointi
• treenin intensiteetti
• kontakti ja keskittyminen

Nämä liittyvät asiat yhdistelen päässäni jotenkin seuraavasti: Haluamme, että koira keskittyy ohjaajaan ja pitää kontaktin. Jotta näin tapahtuisi, pitää yhdessä tekemisen olla koiralle motivoivaa ts. palkan pitää olla riittävän hyvä. Hyvälläkään palkalla ei kuitenkaan jaksa keskittyä, jos toistoja on liikaa, treenissä on kuolleita hetkiä tai häiriöt ovat liian vahvoja suhteessa motivaatioon. 

Näitä ollaan opeteltu:

• Palkkausta. Mistä Karu tykkää ja miten sitä kannattaa palkata? Miten koiran kanssa leikitään? Mikä palkka sopii mihinkin harjoitukseen? Miten erilaisilla palkkaustavoilla tuetaan oppimista?
• Palkkaamisen suunnittelu ja kokeilu eri tavoilla
• Leikkimisen opettelu, lelun palautus ja irroitus (leikkiminen on oma osatavoitteensa)
• Treenitilanteen suunnittelua ja toteutusta. Mitä tehdään, moneenko kertaan ja montako minuuttia? Mikä on treenin tavoite ja mitä osaa liikkeestä vahvistetaan? Missä koira on palautteen ajan tai treenin tauolla? Miten kaivetaan namuja taskusta niin että kontakti ei tipu?
• Lepo-käsky (parkissa olo)
• Rauhoittuminen kentän laidalla
• Treenien suunnittelu etukäteen
• Intensiteetin säilytys
• Häiriötilanteita. Millaisia häiriöitä missäkin tilanteessa voi jo olla? Miten saadaan takaisin kadonnut kontakti? Miten koira palautuu keskittymään häiriön jälkeen?
• Yhteistreenit (useita koiria kentällä)
• Häiriökontaktiharjoitukset
• Rauhassa opitun asian yleistäminen ei-rauha-tilanteisiin

Iso kiitos Riikalle, joka heti kesän tottistreenien aluksi vannotti viretilan tärkeyttä ja opetti meidät virittämään koiran oikeaan treenimielialaan kentälle tulossa. Askel kerrallaan on jo kesän aikana päästy paljon eteenpäin mm. seuraavissa konkreettisissa asioissa:

• harjoituspaikalle tullessa Karu pääsääntöisesti itse tarjoaa kontaktia eli odottaa, että kohta tapahtuu jotain kivaa
• jos koira on yksin kentällä, pystymme tekemään hyvin suunnitellun ja intensiivisen treenin niin, että Karu ei katoa tilanteesta nuuskimaan kenttää tai huitele karkuun kentän laidalle
• tiedostamme, että tässä vaiheessa meillä ei saa olla treenitilanteessa "kuolleita hetkiä" eli tilaisuuksia kiinnostuksen lopahtamiseen
• olemme hankkineet toimintatapoja kuolleiden hetkien varalle ts. pidämme hulabaloota yllä namien kaivamisen ajan, opettelemme Lepo!-käskyllä maassa pysymistä lyhyiden taukojen ajan (välineiden laitto, keskustelu treeninohjaajan kanssa jne) ja viemme koiran kentän laidalle tai autoon aina jos on pidempi tauko
• suunnittelemme treenitilanteita etukäteen, keskustelemme niistä yhdessä ennen harjoitusta ja taukojen aikana, pidämme toistojen määrän riittävän pienenä ja harjoituksen keston sellaisena, että tauolle mennään aina hyvästä vireestä
• leikkipalkassa on käytössä laajempi valikoima - ennen pelkästään vetoleikit, kesän aikana on päästy siihen, että koiralle voi heittää lelun ja se 90% varmuudella palaa takaisin

Huonoimmalla tolalla meillä on kontaktin vahvistaminen ja häiriökestävyys sekä jonkinlainen "keskittymisen saaminen takaisin massiivisissa häiriötilanteissa". Jälkimmäinen näkyy niissä äärimmäisen masentavissa tilanteissa, kun Karu heti treenin alussa kiinnittää huomionsa voimakkaasti johonkin asiaan (toinen koira, haju maassa tms), ja sitä ei tunnu millään saavan siitä irti. Tällaisilla kerroilla yleensä koko varsinainen asiaopetus menee harakoille, ja meillä on vielä aika vähän keinoja näistä tilanteista yli pääsemiseen.

Kontaktiharjoitusten osalta tilanne on sikäli parempi, että vain ahkera treenaaminen puuttuu. Osaamme vahvistaa kontaktia rauhallisissa oloissa ja lisätä häiriötä. Tarvitaan vain enemmän toistoja.

Kokonaisuutena tämä on varmasti jatkotreenaamisen kannalta kaikista tärkein tavoite, ja tuntuu, että hyvällä alulla ollaan. Tässä tavoitteessa näkyy myös selkeimmin se, että ohjaajilla on hurjan paljon opittavaa - koiran osuus harjoitelluista asioista rajoittuu muutamaan yksittäiseen opetettavaan asiaan (Lepo! -käsky, pallon palautus, kontaktin pito) mutta ohjaajien osalta kyseessä on mullistus ajattelutavassa ja toiminnassa.

Aamutottikset

Nyt kun lomilta on päästy on päästy myös aamutottiksiin. Ne kestää sen viisi minuuttia aamulenkin päätteeksi. Tällä viikolla on tehty Annen ja Katjan meille esittelemää Seiso-Istu-Maahan -leikkiä. Tosin ainoastaan Istu ja Maahan osiota, ja niitäkään liikaa sekoittamatta - eli opetellaan vasta leikkimään.

Kotitreenejä sivulletulosta ja juhlahumua

Loppuviikolla valmisteltiin lauantain aikuisten synttärijuhlia (minä 25, Olli 45 eli yhteensä seitenkymppiset :)) ja tehtiin siinä sivussa kotosalla useampi setti lyhyitä sivulletuloharjotuksia seinän avulla. Etenin käytävällä niin, että kutsuin koiran sivulle itseni ja seinän viereen, jos asento onnistui niin heti Jes! ja namupalkan viskaus lattialle etujalkojen väliin. Karun syödessä mokkapalapalan astuin itse eteenpäin ja kun koira lähti tulemaan perään toistin käskyn.

Ensimmäisillä kerroilla tarjosi paljon vinoja asentoja niin, että takapää jäi taakseni. Näistä imutuskorjasin namilla suoraksi, mutten palkinnut muuten kuin kehulla kun korjasi.Toistojen myötä onnistumisprosentti nousi. 4-10 toiston sarjojen lisäksi on tehty yksittäiskertoja niin, että jotain muuta touhuava koira on huikattu sivulle seinän vierellä ilman ennakkovaroitusta, ja näistä superpalkka jos sattuu oikein tulemaan. Välillä edelleen tarjoaa jotain ihan muuta, yleensä kiertää eteeni ja killittää ja tarjoaa maahanmenoa.

Juhlissa käyttäytyi alkukohelluksen jälkeen ihan suhteellisen siivosti, leikitti huomaavaisesti kaikkia vieraita vuorollaan eikä kaatanut Tommi-taaperoa, vaikka toisen touhuista kiinnostuneena ympärillä pyörikin. Nyt pötkötellään koko poppoo.

Karu ei seuraa

Tänään oli tämmöistä:

• Kehääntulotarkastus, luoksepäästävyys ja paikallaanmakuu
• Imuttamalla mentiin kahta ensimmäistä, jonkin verran häiriötä ottaa.
• Paikallaanmakuussa esiintyi piippaamista, jonka jälkeen siirryin lähemmäs ja se vähensikin sitä. Kerran nousi istumaan. Ei ihan huonosti  mennyt vaikka sen kuvan voisikin saada noista virheistä.
• Seuraaminen (vapaasti, - ei tehty vapaasti vaan hihna löysällä)
• Aluksi imuttamalla imutuskättänostaen, tahtoo etääntyä jos käsi on pitkään poissa.
• Sitten leikkipalkalla liikkeellelähtöjä jotka meni ihan plörinäksi kun annoin sen hyppiä ja ryöstää palloa rinnan päältä. Harmitti paljon.
• Nouto
• Pidettiin kapulaa, hyvin pysyi.
• Käveli kapulan kanssa.
• Otti kapulan maasta ja käveli luokse (kapula oli meidän välissä). Pikkuisen pyöräytti kapulaa / päätä yläkautta kun otti kapulan ylös.
• Paras osuus harjoitusta, jäi hyvä mieli.

Kesäkoulussa teemana hyppy

Tänään oltiin viime kerran poissaolon jälkeen ekaa kertaa kesäkoulun treeneissä Kuopiohallin kentällä. Yhteistreeninä luoksepäästävyys ja paikkamakuu, Annen valvovan silmän alla kotiläksyt ja Katjan ohjeistuksessa hyppy.

Alku oli tuttuun tapaan levoton, paljon koiria kentällä ja ääniä takaa / sivulta kahdesta muusta treenaavasta ryhmästä. Luoksepäästävyydessä Karu on nyt joka kerta pompannut istualta ylös, sitä täytyisi tehdä enemmän ja rauhallisemmissa tilanteissa ensin. Paikallamakuuseen otin vähän väliä viereiseen koiraan ja laítoin ruokakipon (Shebaa nam!) metrin päähän Karun eteen. Kävin välipalkkailemassa ja pysyin lähellä, noin kolmen metrin päässä. Pysyi maassa koko ajan vaikka olikin levoton. Piippasi muutaman kerran, johon Katjalta ohjeeksi samaa kuin Riikka jo aiemmin sanoi eli harjoitusta helpommaksi näissä tilanteissa -> yritetään luoda ryhmäpaikkamakuuseen myös rento ja rauhallinen mieliala koiralle.

Yhteisharjoituksen jälkeen jätin Karun Annen kehoituksesta kentän laidalle tolppaan kiinni harjoittelemaan rauhoittumista ensimmäisen koirakon treenin ajaksi. Vahvistin uutta Lepo! -sanaa ohjaamalla Karun maahan ja palkkailemalla siinä pysymistä nameilla. Piti pysyä ihan koiran lähellä, jotta oli hiljaa ja rauhassa.

Ensimmäisessä yksilötreenissä katsottiin kaukokäskyjä istu-maahan lähietäisyydeltä, Kartsa teki mukavan reippaasti, nopeampi toki saisi olla mutta tyytyväinen olin. Sitten näytettiin luoksetulon tilanne - jätin koiran perusasennosta istumaan, kävelin kauas, kutsuin ja palkkasin lähelle tullessa pallolla vauhdista. Anne ohjeisti kokeilemaan palkan heittoa jalkojen välistä taakse, tehtiin kerran ihan onnistuneesti niin että jätin pallon jo ennalta paikalleen ja ohjasin koiran käsillä pujahtamaan alta.

Ennen Katjan treeniä otin toisen tolpassanökötyssession samoin kuin ensimmäisen. Varsinaisena asiana tänään tehtiin hyppyä. Karun kanssa katsottiin ensin tilanne ja tehtiin sitten niin, että käveltiin koiran kanssa vapaata marssia kohti estettä, ja kun merkkasi meinaavansa kohta hypätä, niin käsky Hyppy! ja palkkasana + pallo yli esteen heti kun myös koira on oikeasti menossa yli.

Minulla oli vähän vaikeuksia toimia oikein - heti kun on itselle uusi juttu ja liikaa liikkuvia osia niin joku (käsky, palkka tai varsinainen tekeminen...) unohtuu tai ainakin myöhästyy. Kokeiltiin myös niin, että apuohjaaja esteen vierestä heittää palkan - meni paremmin - tällöin palkka lensi paremmin ajoissa ja Karu ei kytännyt niin paljon minua estettä lähestyttäessä.

Kokonaisuutena hyvä mieli jäi. Alkutunnin porsastelujen jälkee hetkittäin tuntui jopa siltä, että pystyy osittain keskittymään siihen harjoiteltavaan asiaan, eikä pelkästään siihen että pysyykö koira lapasessa tai kiinnostaako sitä tehdä.

Kohellusta kentällä

Käväistiin taas iltasella mopopoikien ilona koulun kentällä. Kaksi settiä, joista ensimmäisellä imutusseuraamista siten että Olli merkkasi palkkapaikan, välillä vapaamuotoisesta liikkeestä seisomisia (pysähdyksiä seisomaan) ja häiriöpaikkamakuu. Toisella kiekalla hyppäämisiä matalan penkin yli ja pidempi "tylsä" paikkamakuu.

Imutusseuraamissa Karu irtosi kauemmas sivulle heti, jos käsi pysyi ylhäällä pidempään kuin pari askelta. Periaatteessa ihan ok, vähän turhan hektinen harjoituspätkä jossa palkatkin tuntui menevän vähän milloin sattui. Liikkeestä seisomisia otettiin muutamia aina välissä, vapaasta liikkeestä käsky Seiso! ja pieni vartalo-/käsiapu. Pysähtyi kohtuullisen hyvin, palkkana taakse lentävä pallo heti kun jalat seis. Paikallamakuu noin minuutin siten, että itse juoksentelin koiran ympärillä ja vähän heiluttelin ja läpsyttelin. Meni hyvin, pysyi rauhassa.

Toisella kertaa otettiin hyppyharjoituksia kiinteän matalan penkin yli. Tarkoituksena oli yhdistää käskyä Hyppy! yli hyppäämiseen. Jätin koiran odottamaan penkin toiselle puolelle, astuin itse yli ja annoin käskyn -> hyppäsi -> makkarapala kädestä. Meni hyvin, yritin siirtää tätä toimimaan niin, että pysyin itse penkin keskellä, mutta etenin liian nopeasti ja homma meni aika sekavaksi.

Toisen paikkamakuun tein paikallaolo-osuudeltaan kisamuotoisena eli koira vapaamuotoisesti maahan, kävelin itse noin 15 metrin päähän ja seistä jöpötin siellä hiljaa ja jäykkänä. Vajaan minuutin kohdalla Karu lähti luokseni ilman mitään ennakkomerkkiä. Vein rauhallisesti takaisin, otin uusiksi samalla tavalla noin puoli minuuttia, sitten kävelin koiran ohi taakse hakemaan loppupalkan (maksalaatikkoa ja iltanappuloita), jätin sen metrin verran koiran eteen ja palasin alkuperäiselle paikalleni, jossa pönötystä vielä reilu minuutti.

Kokonaisuutena sekavan tuntuinen, mutta hauska ja reipas treeni jossa tein itse roppakaupalla pieniä virheitä.