Tavoitteiden tila, osa 2/4 - Leikkiminen

Kesäkaudelle asetetuissa tavoitteissa toisena pääkohtana oli leikkiminen. Leikki liittyy hyvin olennaisesti myös ensimmäiseen tavoitteeseen (motivaatio), mutta nostettiin ihan omaksi osatavoitteekseen, koska leikissä ja sitä kautta palkkaamisessa (ja motivoinnissa!) meillä oli paljon haasteita keväällä.

LEIKKIMINEN:

Leikkipalkkaan oikea tekniikka ja eri vaihtoehtoja. Leikkipalkat ajallisesti lyhyemmiksi siten, että koira palauttaa sille annetun / heitetyn lelun mielellään heti ohjaajalle leikkiä varten. Irrotukset kuntoon ja nopeiksi. Esim. jäävissä liikkeissä palkan heitto koiran taakse mahdollista ilman että lähtee rallattelemaan lelun kanssa muualle. 

(Mittarina esim. ei tarvitse liinasta hiissata koiraa takaisin lelun kanssa, irrottaa lelusta 90% ensimmäisellä pyynnöllä)

Pentukurssiajan Karu palkattiin pelkästään nameilla, koska ajattelimme, että vilkkaan, keskittymiskyvyttömän ja vaikeasti hallittavan elukan innostaminen ennestään riehuntaleikeillä ei ole se, mihin koulutustilanteissa pitäisi pyrkiä. Namipalkka rauhoittaa, leikki nostattaa - ja rauha oli näistä se ehdottomasti kiinnostavampi vaihtoehto ohjaajien näkökulmasta.

Alkuvuonna aloitimme viikottaisen tunnin Ponderan tokon alkeiskursseilla. Pirjo sai meidät pikkuhiljaa alkukevään aikana huomaamaan, että Karun palkkaamisessa on hyödyntämättä iso potentiaali. Leikkipalkkaa otettiin käyttöön sopivissa tehtävissä ja koiran kanssa leikkimistä koulutustilanteissa alettiin harjoitella. Ymmärsimme, että vaikka Karu palkkautuu hyvin nameillakin, patukan repiminen peittoaa lihapullan jos ei satanolla niin ainakin 80-20.

Keväällä siis leikkipalkka oli jo ymmärretty tärkeäksi osaksi palkkauksen ja motivoinnin valikoimaa, mutta teknisessä toteutuksessa oli paljon haasteita. Ensinnäkin leikkiminen keskeytti tehokkaasti muun tekemisen, koska leikkituokion lopettaminen oli vaikeaa - irroituskäsky toimi hitaasti tai ei ollenkaan, ja irrottamisen jälkeen Karu ei  kuunnellut uusia käskyvihjeitä vaan kyttäsi tilaisuuutta lelun varastamiseen. Meillä ei siis ollut tapoja siirtää leikistä saatua viretilaa ja motivaatiota seuraavaan koulutushetkeen.

Toinen ongelma oli lelun palautus ohjaajalle. Karulle ei koskaan heitetty palkkaa, vaan leikki oli ohjaaja-koira-vetoleikkiä - jos koira sai lelun kokonaan itselleen, se piti hinata taluttimella tai liinalla takaisin ohjaajan luo. Vapaana ollessaan Karu kaahasi lelun kanssa taivaanrantaan onnellisille kunniakierroksille ja jäi tarpeeksi juostuaan järsimään / leikkimään yksin kauemmas ohjaajasta.

Jälkimmäinen ongelma osoittautui naurettavan yksinkertaiseksi. Ensiksi murehdin, että miksi ihmeessä meidän hauva juoksee lelun kanssa karkuun siinä missä muiden hurtat tuntuvat luonnostaan palaavan ohjaajan kanssa leikkimään. Sitten älysin, että asiaan voi varmaan yrittää vaikuttaa. Muutamalla palautusharjoituksella (puuppa tuo joku juttu mulle niin saat superpalkan!) Karu saatiin tarjoamaan lelun takaisin tuomista, ja kannattavuusperiaatepäätöksellä (lelun palauttamisen pitää olla koiralle aina kannattava vaihtoehto) sitä saatiin nopeasti vahvistettua.

Puuppa ja pallo

Käytännön harjoituksissa edelleen yritämme vahvistaa lelun palauttamista niin, että takaisin tuonnista seuraa joko välitön vetoleikkipalkka, toiseen leluun vaihto (esim. kahden pallon peli) tai vähintään irroituksen jälkeen namipalkka. Pikkuhiljaa valikoimaan on lisätty myös irrotus - helppo käsky (esim. Istu!) - välitön leikinjatkumispalkka. Lisäksi pitää edelleen huolehtia että Karu ei jää heittopalkan jälkeen rallattelemaan - jos ei itse heti juokse takaisin niin kutsutaan ja hetsataan toisella lelulla.

Irrottamisen osalta ollaan päästy jo ihan hyvään tilanteeseen. Karu irrottaa usein jo lennosta, jos hetsataan toisella lelulla, tai namipalkkaan vaihtaessa ennakoi pudottamalla lelun. Viilattavaa on vielä kesken vetoleikin tapahtuvissa irroituksissa - pelkän käskysanan Kiitos! lisäksi pitää olla tarkkana omasta elekielestä ja vaatia + hyvin palkata niitä nopeita ensimmäisen käskyn irrotuksia.

Eniten harjoiteltavaa on vielä leikkipalkan "integroimisessa" tekemiseen niin, että leikistä voidaan siirtyä sulavasti tekemiseen hyödyntäen leikin tuoma vire (esim. vetoleikistä patukka kainaloon ja Sivu!). Karu tuppaa näissä vielä vähän varastamaan esim. hyppäämällä kiinni leluun.

Kokonaisuutena leikkiminen on ehdottomasti parhaiten edennyt tavoite. Alkukesällä mietittyihin "mittareihin" ollaan jo päästy - melko varmasti palauttaa ja irrottaa, voidaan hyödyntää heittopalkkaa ja vapautusta palkalle, teknisesti ollaan opittu ohjaajina leikkimään paremmin (pitämään leikki matalalla, jaksottamaan passiivisia ja aktiivisia hetkiä, varastamaan lelu jos ote on huono jne). Leikkitavoitteen osalta nyt jatketaan harjoittelemalla leikkivietin siirtämistä tekemiseen mm. seiso-istu-maahan -pelillä ja viilataan vielä paremmiksi ja nopeimmiksi palautuksia ja irrotuksia.