Tänään käytiin tutustumassa KPSH:n toiseen hakuporukkaan, johon mahduttaisiin uutena koirakkona mukaan. Ryhmällä on tottistreenit tiistaisin ja maastotreenit keskiviikkoisin (siirtyy viikonlopulle kun illat pimenevät).
Tehtiin ensin normaalit treenit muille ryhmän koirille ja sitten Karulle ihmisiin-tutustumis-makkararinki. Hurtta oli ihan oma itsensä eli kauniisti sanottuna avoin ja reipas. Makkaratätit pyysivät Karun makuulle rauhoittumaan hetkeksi ennen namua ja se toimi hyvin. Puhuttiin, että maahanmenoa kannattaisi ottaa myös maalimiehellä aina ennen palkkaa.
Toisena harjoituksena tehtiin tuuli-ilmaisua (ilman tuulta kun ei tuullut :) eli maalimies meni metsään piiloon siten että Karu ei nähnyt, ja sitten kävelimme pitkässä hihnassa olevan koiran kanssa ristiin rastiin kohti oletettua piiloa. Koiran saadessa hajun se päästettiin maalimiehen luo kissanruokapurkille ja leikkimään. Ensimmäinen meni vähän huonosti, minä näin piilon ja kävelytin koiraa läheltä mutta se ei hoksannut. Toisen haistoi selvästi ohi kulkiessa, läheltä tosin, noin viiden metrin päästä.
Hassua oli, että ei koirolla kyllä luonnostaan mitään maalimies-palkka-ajatusketjua ollut - se kävi iloisesti moikkaamassa että "kato terve, mitäs sinä siellä kökit" ja lähti sitten jatkamaan matkaa.
Tehtiin ensin normaalit treenit muille ryhmän koirille ja sitten Karulle ihmisiin-tutustumis-makkararinki. Hurtta oli ihan oma itsensä eli kauniisti sanottuna avoin ja reipas. Makkaratätit pyysivät Karun makuulle rauhoittumaan hetkeksi ennen namua ja se toimi hyvin. Puhuttiin, että maahanmenoa kannattaisi ottaa myös maalimiehellä aina ennen palkkaa.
Toisena harjoituksena tehtiin tuuli-ilmaisua (ilman tuulta kun ei tuullut :) eli maalimies meni metsään piiloon siten että Karu ei nähnyt, ja sitten kävelimme pitkässä hihnassa olevan koiran kanssa ristiin rastiin kohti oletettua piiloa. Koiran saadessa hajun se päästettiin maalimiehen luo kissanruokapurkille ja leikkimään. Ensimmäinen meni vähän huonosti, minä näin piilon ja kävelytin koiraa läheltä mutta se ei hoksannut. Toisen haistoi selvästi ohi kulkiessa, läheltä tosin, noin viiden metrin päästä.
Hassua oli, että ei koirolla kyllä luonnostaan mitään maalimies-palkka-ajatusketjua ollut - se kävi iloisesti moikkaamassa että "kato terve, mitäs sinä siellä kökit" ja lähti sitten jatkamaan matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti