Lepo!

Eilen treeneistä kotiin ajellessa oltiin pitkään hiljaa.
- Ei meillä taida oikein olla mahdollisuutta luovuttaa, Olli avasi keskustelun.
- Niin, ei taida, vastasin ja sitten oltiin taas hiljaa.
Kohta kyllä jo nauratti - ei tämä nyt sentään niiiiin karmeaa ole. Välillä menee ihan kivastikin, ainakin jos laskee kriteerit kentänpinnan tasolle ja porskuttaa vaan yli. Niinkuin esimerkiksi tänään.

Tokryhmän treenissä oli harvinaislaatuinen väenpaljous, kun oltiin kaikki yhdeksän koirakkoa paikalla. Suunnitelmassa oli omia ongelmakohtia ja häiriökontaktia, aloitettiin kuitenkin paikkamakuulla ja luoksepäästävyydellä.

Annen eilisten kommenttien (ettäkö muka pitäisi olla joku hallinta ja koira ei saisi riekkua miten sattuu hihna pinkeänä kentälle) innoittamana kiinnitin erityisesti huomiota autosta pois tuloon, kentälle kävelyyn ja väliajoilla liikkumiseen + kentän laidalla odotteluun. Kartsa osasi kyllä olla tosi hienosti, kun siltä vaan sitä tajusin vaatia. Aloitettiin tekniikalla kiskaisu - monotus - armoton räksytys (kaksi jälkimmäistä ohjaajalta) ja jatkettiin kehumalla hurjasti kun jokseenkin ällistynyt puuppa käppäili parkkiksella hihna löysällä kontaktoiden. Enimmän aikaa riittikin sitten pieni öp-huomautus, jos meinasi unohtua.

Paikkamakuusetti meni ei-niin-hyvin, pysyi kyllä paikallaan (ruokalautanen edessä) mutta oli levoton, katseli muualle, välillä piipitteli ja kävi kerran istumassa. Otin ongelmakohtana vielä uudelleen luoksepäästävyyden - Karu on nyt joka kerta pompannut vähintään seisomaan siinä kun tulee vierelle, vaikka sille syöttää koko ajan nakkia, niin ajattelin josko sillä olisi joku ongelma. Ei siinä kuitenkaan varsinaisesti ollut, kun sai ideasta kiinni ja kontaktia piti niin ei välittänyt mitään käsittelystä. Hyvä niin, pitää sitten vaan treenata sitä kentälle tulon yhteydessä olevaa vaikean malttamisen tilannetta. Pitäisi kokeilla ryhmäpaikkamakuukin joskus lopputunnista että onko se ihan eri juttu silloin.

Toisena ongelmajuttuna näytin sivulletulon tilannetta ja pohdittiin sitä seuraamaan lähtemistä - Karu ei vielä osaa hakeutua sivulle istumaan kun liike lakkaa, vaikka imutusseuraamisesta pysähdyttäessä pyllyn hyvin länttääkin maahan. Ehkä pitää vaan vahvistaa vielä sitä sivulle tuloa niin paljon, että hakeutuu siihen -> sitten askel eteenpäin tarkoituksena että hakeutuu -> säilyttää paikan -> seuraa. Eli jatketaan sivulletulotreeniä nyt vaihdellen välillä palkka heti kun pylly maahan ja välillä odotetaan ja pidetään kontaktia siinä hetki ennen palkkaa.

Omien juttujen jälkeen tein vähän sekalaista parkkiksella palloilua ja ihan hyvän parkissaoloharjoituksen kentällä laidalla puussa kiinni. Ihan lopuksi kokeilin vielä muutaman hypyn, hyvin lähti itsekin hyppyyn mutta harjoitus meni vähän plörinäksi kun Karu löysi maasta HAJUN. Eli aina kun palkkasin, Karu tulkitsi sen vapautuksena Hajulle. Masentavia nuo tuollaiset hetket että kun koiraa heittää pallolla kylkeen niin että kolaus kuuluu ja se ei edes huomaa. Otettiin pari hyppyä ja leikkipalkalla autoon.