Maanantaina syynättiin videot läpi Ponderan viime viikon treeneistä ja tänään sitten teemana oli korjaava treeni, eli samaa asiaa mutta paremmin niillä vinkeillä, mitä videon purusta tuli.
Meidän videoitu harjoitus meni ihan ok, eli harjoiteltiin sitä mitä piti ilman mitään kummempia supermokia. Korjaavina huomioina videon purussa itse totesin että treenipätkän aloitus oli huono - jätin sen normaalin virityksen tekemättä, Pirjo antoi noottia hyppyesteellä kierrättämisestä (joooo piti laittaa joku muu tötsä mutta kun se este oli sopivasti keskellä kenttää...) ja lisäksi kommentoitiin sitä että pidin koiran narussa osan harjoitusta - näyttää etten luota siihen - juu, se on totta. En luota. Vilkkaita tilanteesta poistumisesta viime vuodelta voi ihailla täällä. Ihan aiheellinen kommentti toki sikäli, että kun tilanne on noin helppo niin pitäisi rikkoa kangistuneita tapoja ja uskaltaa pitää irti.
Tänään siis länttäsin tuolin keskelle kenttää ja tarkoituksena oli ottaa luoksetulon loppuja kiertämisen avulla ja saada vinkkiä siihen törmäämisen pois opettamiseen. Meni vähän kohellukseksi koko pätkä. Karu ei ihan hoksannut että tuoliakin voi kiertää, ja kun liitin siihen vielä erilaisen käyttäytymisen luoksetulokutsussa (Pirjo pyysi kokeilemaan koiraa vastaan kallistumista / astumista), niin koira tarjosi vaikka minkälaisia kiekuroita, loikkia ja sivulletuloja.
Vaihdettiin tekniikaksi istumaan jättäminen ja siitä kutsu, ja ennen kutsua ohjausmerkki käsillä - vahvistamaan sitä että tullaan eteen eikä sivulle. Nämä meni vaihtelevasti. Loppuun kokeiltiin vielä metrin pituisen muoviputken pitämistä käsillä poikittain edessä "jarruna" - Karu tuli iloisesti, otti putken kuin noutokapulan suuhunsa ja jäi seisomaan eteen. Minua nauratti. Ilmeisesti eteentulo on vielä(kin) niin tuore juttu, että asioiden sotkeminen sai peruskuvionkin ihan sekaisin koiron kuupassa.
Loppupointtina että ei nyt välitetä siitä törmäämisestä vaan vahvistetaan suorana eteen istumista ilman käsiapuja lyhyeltä matkalta tai hitaasta vauhdista. Mutta kun se osaa sen jo, ainakin kotona =/.
Alkuun yhteinen lyhyt paikalla istuminen ja paikkamakuu, joka meni huonosti, pää pyöri ja piippasi. Väliajat pidin seinässä kiinni, osan aikaa sylissä ja rahnuttelin, välillä syöttelin nakkeja kontaktiharjoituksina, oli näin tehden paljon rauhallisempi kuin viimeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti