Torstaina touhuttiin taas koiron kanssa kahdestaan paikkamakuita ja kiertämisen avulla luoksetulon loppuja eli sitä pitkään ja hartaasti hinkattua eteen istumista. Vajaan kuukauden takaiseen päivitykseen on tullut selvästi edistymistä, vaikka jonninsorttista treenitaukoakin pidettin vuodenvaihteessa ja päivittäisiä harjoituksia ei olla enää tehty.
Kun käsien laskeminen ja liikuttelu sujui hyvin ilman, että kuono karkasi kauas, otin askeleen taakse ja koiro seurasikin yllättävän helposti oikeaan paikkaan. Tästä välivaiheesta päästiin melko äkkiä kokeilemaan olohuoneessa muutamaa askelta (heitin namin lattialle, kävi syömässä sen, kääntyi kohti - Tule! ja eteen istumaan) ja nyt sitten jo hallillakin lyhyeltä matkalta harjoitusta.
Olin kiertämis-luoksetuloharjoitukseen jo tiistaina itse niin tyytyväinen, että nyt videolta katsottuna se näytti suorastaan masentavan huonolta. No okei, se hyppää, kurkottaa ja törmää, mutta ihan itsepä olin sitä mieltä että muulla ei väliä, kunhan istuisi metriä lähemmäs. Nyt pitää vaan jatkaa hienosäätöä. Edelleenkään Karu ei nätisti keri takajalkoja allensa, mutta jätetään se kinttujen alleveto tietoisesti harjoittelematta kaukokäskyjen takia.
Paikallaan makuuta tein kaksi, joista molemmissa hyvänä loppupalkkana kissanruokaa rasiasta. Ensimmäinen oli reilu kaksiminuuttinen pitkällä välimatkalla kisamaisesti ilman mitään välikehuja - oli hurjan hyvä. Toinen oli häiritty versio, johon sisältyi myös pätkiä niin että olin nurkassa selin tai piilossa, häiriöpätkillä mm. konttasin vauhdilla koiroa kohti ja A-esteen alta kolistellen ja laulaen ja vinguttelin samalla pehmokanaa. Kyllä pysyy (oma) mieli vireänä näillä treenimetodeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti