Mietin tänään että meidän koirankoulutushomma muistuttaa vähän letkajenkkaa, pompitaan yksi askel eteen ja samantien toinen taakse, välillä viskellään sivulle harha-askeleita ja onneksi aina toisinaan mennään vähän eteenkinpäin. Pirjo muistutteli meitä eilen perusasioiden opettamisesta kunnolla alusta oikein sen sijaan, että kikkailtaisiin korjauksia. Minä aloitin alusta eteen istumisen opettamisen.
Karulla on aina ollut hyvin vahva ominaispiirre istua taaksepäin eli kun seisovan koiran kuono on paikassa x, ja se siltä paikaltaan istahtaa, niin kuono on paikassa (x - vähintään puoli metriä). Eteenistuminen menee samalla sapluunalla, eli lähestyvän koiran kuono käy hyvinkin lähellä ohjaajaa, jopa tökkää napaan, ja sekuntia myöhemmin kun liike pysähtyy se on ihan liian kaukana.
Asiaa yritin korjata jo heinäkuussa tehokuurilla ja idea oli kyllä silloinkin oikea, toteutus vain jäi kesken. Vaatii ilmeisen paljon toistoja ja sitkeää harjoittelua. Otetaan taas yksi uusi alku siis. Minulla on visio tavoitetilasta ja Tie tottelevaisuusvalioksi -kirja, josta luen mitä pitää tehdä (tosin siinä ohjeistettiin istumaan tuolilla, mutta jouduin hyppäämään suoraan seisomavaiheeseen, kun nenät vastakkain oli vaikea opetella kuonon lepuuttamista mahaa vasten). Heinäkuun videoon muutoksina pyrin nyt siihen koira on oikeasti tassuinensa lähellä eikä vain venytä, oppii lepuuttamaan kuonoa mahaa vasten ja hakeutuu itse oikeaan paikkaan.
Tämänpäiväisessä videossa alussa on koirolle tosi vaikeaa tuoda tassuja lähelle, lopussa on jo paremmin. Tätä me nyt sitten vissiin toistellaan niin kauan, että Karu liimautuu tuohon napanappulanamiasentoon itsestään aina, jos satun jossain toimettomana seisoskelemaan :E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti