Pirjon tunnilla torstaina palattiin arkeen edelliskertojen epäonnistumisen ja korjataan-fiilistä-tunnin jälkeen. Aloitettiin ryhmäpaikkamakuulla siten, että Pirjo jäi seisomaan Karun takavierelle hihna päälle, ja minä huitelin reippaasti täyteen matkaan. Karu oli odotetusti levoton, ja jonkin aikaa makoiltuaan lähti - tällä kertaa selvästi minua kohti. Hihna nykäisi koiron takaisin ruotuun kesken lähtökiihdytyksen, ja Kartsa oli selvästi hämmentynyt ja vähän säikähtänytkin. Kävin laittamassa rauhallisesti takaisin ja jatkettiin loppuun. Piippasi. Välipalkkasin kun oli hyvin.
Tunnin teemana oli jäävät, joista näytettiin Kartsan kanssa liikkestä seisominen ja maahanmeno. Ei ollut sitä hyvää, mitä näissä jo yleensä irtoaa, vaan seisomisissa meinasi töpötellä eteenpäin ja maahanmenoissa oli tosi hidas - taisi olla aika epävarma siitä, että pitikö nyt mennä maahan vai sittenkin seistä. Liikkeestä stopit hetipalkalla oli kuitekin hyviä. "Seuraaminen" liikkeenomaisissa jäävissä oli tositosi väljää, mutta teinkin sen enemmän "Mennään" -meiningillä kuin seuruutuksena.
Loppuun katsottiin kaukot, ja Karu esitti oikein hienosti sekä maahan-seiso että istu-seiso -siirtymät. Näissä varsinkin seisomaan nousemisessa voin itse vähentää ohjauksen "ylös vetämistä" ja suunnata liikettä enemmän ylös, jotta nousee neliöksi eikä kurkottele näyttelyojennukseen eteenpäin. Seisomaan nousuun lanseerattu käsimerkki on meillä vähän kaksiosainen, ensin vedetään ylös ja sitten stopataan. Enemmän siis sitä stoppia jatkossa.
Välitouhuna tehtiin joutavan hyppyesteen edessä sivulla oloa josa huutelin häiriökäskyjä ja palkkailin siitä, kun ei varastanut hypylle. Ihan kiva kerta. Hyvää oli se, että vaikka oma päivän fiilis oli pakkasella, sain kuitenkin keskityttyä tekemään koiron kanssa kivoja juttuja. Huonoa tuo onneton paikkamakuu, piippaaminen siinä ja lepoväleissä sekä kehno esitys liikkeenomaisissa jäävissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti