Tänään käytiin excursio Riistavedellä kahdella eri kentällä. Ensimmäisenä piipahdettiin isolla hienolla nurmikentällä. Palkkasin koiraa autosta ottamisen jälkeen kontaktista, viritin Tottista + leikki ennen aloitusta, sitten siirtyminen "aloituspaikkaan" ja pitkähkö seuraamislompsiminen. Pudotti pari kertaa kontaktia - olisi kovasti halunnut katsella maisemia - mutta korjasi hyvin kun huomautin ja pääsin kehumaan. Toinen seuraamisen aloitus perään ja palkka parista askeleesta.
Sitten tehtiin alokasjäävät ja luoksetulo sillä ajatuksella, että Olli katsoo ja kommentoi. Maahanmeno on hidas ja asteittainen, seisominen hidas ja tepsutteleva, luoksetulossa törmäsi kunnolla. Korjasin uusintaoton luoksetuloon lyhemmällä matkalla, se oli ok. Jäävät on aina olleet hurjan varmat siinä suhteessa, että en muista milloin olisi ottanut väärää asentoa. Nopeutta pitää kyllä edes vähän saada lisää.
Vaihdoin luoksetuloliikkeessä koiran jättösanaksi Istu. Aiemmin käytin Paikka -sanaa, joka vaihtui keväällä epävirallisempaan Odota -sanaan, mutta Istu taitaa olla parempi tähän.
Loppuun paikkamakuu niin, että kunnon aloitus rauhottelulla, hihna irti, Maa - Paikka ja kävin lompsimassa satametrisen kentän toiseen päähän ja takaisin. Hyviä pikkulintuhäiriöitä oli, vähän Karu niitä katseli. Kotipihassa olisi antanut kyytiä.
Ajeltiin toiselle kentälle, jossa oli enemmän elämää. Minä unohdin kaikki hyvät aloitusjutut ja hömpöttelin vaan jotain ilman että koira oli ollenkaan kunnolla kuulolla. Pari parempaa luoksetuloa ja lyhyt paikkamakuu noin minuutin piilossakäynnillä täällä.
Harjoitus oli huono siinä, että vaikka halusin nimenomaan treenata vieraaseen paikkaan menoa ja tekemisen aloitusta siellä, en sitten kuitenkaan harjoitellut sitä. Ekalla kentällä alussa sentään vähän. Häiriöt vaikuttivat negatiivisesti myös ohjaajan toimintaan. Vaikeaa, kun en luottanut koiraan, piti tarkkailla ympäristöä koko ajan ja pitää hihnastakin kiinni. Karu oli kuitenkin kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti