Aloitettiin seuraamisella, joka kääntyi lähes paikallaan tapahtuviksi käännöksiksi. Hyvä asia, mutta huono aloitusaihe - alussa koira oli taas vieraista ihmisistä ja koirista innoissaan ja keskittyi vähän huonosti, ja lopussa Karu kyllääntyi koko touhuun, lakkasi tekemästä ja jopa lällätteli, kun meinasin napata kiinni komentaakseni.
Toisella kerralla tehtiin luoksetuloa sillä ajatuksella, että pitää sen osata läheltä hitaastikin tulla oikeaan asentoon. Pohdin myös ääneen aiemmin miettimääni, kannattako opettaa koira hakemaan eteen istumisen paikkaa jo tässä vaiheessa (kun se ei sitä selvästi osaa), ja Satun mielestä kyllä. Yritettiin saada Karu siirtymään sivulta Tule-käskyllä eteen istumaan heikoin tuloksin.
Olisi pitänyt ottaa videokamera ja nauhottaa kommentit, koska oman setin jälkeen ei mieleen jäänyt juuri mitään, mistä lähteä taas itsekseen eteenpäin. Jotakin kuitenkin:
- Älä aina auta koiraa, vaadi että se työskentelee itse. Palkkaa hyvästä yrityksestä.
- Kannattaa mieluummin opettaa koira yrittämään tarkkoja oikeita suorituksia kuin jatkuvasti itse säätää asioita niin, että saisi koiran tekemään oikein
- Edelleen perusasentotreeniä niin, että autetaan namilla vaikka 5 kertaa oikeaan paikkaan, sitten annetaan koiran yrittää itse
- Opeta sanaerottelua (esim. Sivu ja Tule tarkoittaa eri asioita...)
- PK-koiran pitäisi osata siirtyä sivulta eteen ihan samoin kuin edestä sivulle
- Käännöksissä kannattaa ihmisen kääntää oikeaa jalkaa, ei vasenta
- Palkka ehdottomasti vasemmalle, pois oikeasta taskusta, namipalkka vasemmasta kädestä
Loppuun katsottiin ihan lyhyesti liikkeestä maahan menoa. Satu aloittaisi nopeamman maahanmenon (mahdollisesti eri sanalla) siten, että ensin istumisesta yritetään saada koira lätkäisemään etutassut maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti