Ensimmäinen hakutreeni tältä vuodelta takana! Kaksi tavoitetta treenille olivat löytäminen haistamalla ja hallinnan parantaminen. Nämä kulkee meillä nyt Karun kanssa vähän käsi kädessä.
Tuulen puoleisessa etukulmassa oli Paula piilossa. Menin koira 3-metrin liinassa kohti ajatuksella että kun saa hajun, niin palaan hiukan takaisin ja lähetän sitten tekemään pistoa. Tulin melkein kulmaan asti ilman että erotin Karusta mitenkään että se olisi haistanut mitään. Tässä vaiheessa olisi varmaan ollut fiksua vaihtaa Plan B:hen ja jatkaa matkaa vaikka maalimiehen luokse asti. En kuitenkaan kyennyt moisiin älyn ponnistuksiin vaan palasin puoli matkaa takaisin ja lähetin koiran kohti kulmaa.
Karu ei kuitenkaan suunnannut sinne vaan 45 asteen kulmassa etsintäaluetta eteenpäin. Sitten se kaarsi lisää vasemmalle ja rällyytti täysillä menemään. Kohta käännyttiin lisää kunnes lopulta oltiin toisella etukulmalla jossa olevaa Vilmaa kiellettiin palkkaamasta. Suunnilleen näillä main alkoi harmittamaan. Mutta vasta kun koira jatkoi lukuisista käskyistä huolimatta rälläämistä ympäri metsää vailla pienintäkään aikomusta pysähtyä minun luokseni alkoi minulla mennä yli. Kutsuin koiraa kohtuullisen kuuluvalla äänellä mm. Kakkiaiseksi. Jostain syystä se päätti juosta minun läheltä ohi ja vaikka taklaus oli vain puolittainen, se pysätti koiran hetkeksi eikä se enää lähtenyt rälläämään kauemmaksi. Komensin koiran maahan ja nojailin hetken sitä sammaleeseen keräten ajatuksia.
Laitoin koiran liinaan kun nousin ylös, mutta otin liinan saman tien pois kun huomasin Karusta, että se oli hyvin kilttiä poikaa eikä enää lähdössä mihinkään. Siirryttiin hyvin hallinnassa keskilinjalle, lähetin koiran ensimmäiseen kulmaan ja sieltähän löytyi Paula. Sen jälkeen lähetin Vilman nurkkaan koska koira joka tapauksessa tiesi että siellä oli maalimies ja sekin meni hyvin. Salla oli viimeinen maalimies ja lähellä tuulenpuoleista takakulmaa.Haetutti pitenpään mutta meni muutoin oikeasti todella hyvin.
Siinäpä se, katastrofista hyvään harjoitukseen. Jälkikäteen ajatellen oli oikein hyvä, että meillä oli yhteenottomme.
Tuulen puoleisessa etukulmassa oli Paula piilossa. Menin koira 3-metrin liinassa kohti ajatuksella että kun saa hajun, niin palaan hiukan takaisin ja lähetän sitten tekemään pistoa. Tulin melkein kulmaan asti ilman että erotin Karusta mitenkään että se olisi haistanut mitään. Tässä vaiheessa olisi varmaan ollut fiksua vaihtaa Plan B:hen ja jatkaa matkaa vaikka maalimiehen luokse asti. En kuitenkaan kyennyt moisiin älyn ponnistuksiin vaan palasin puoli matkaa takaisin ja lähetin koiran kohti kulmaa.
Karu ei kuitenkaan suunnannut sinne vaan 45 asteen kulmassa etsintäaluetta eteenpäin. Sitten se kaarsi lisää vasemmalle ja rällyytti täysillä menemään. Kohta käännyttiin lisää kunnes lopulta oltiin toisella etukulmalla jossa olevaa Vilmaa kiellettiin palkkaamasta. Suunnilleen näillä main alkoi harmittamaan. Mutta vasta kun koira jatkoi lukuisista käskyistä huolimatta rälläämistä ympäri metsää vailla pienintäkään aikomusta pysähtyä minun luokseni alkoi minulla mennä yli. Kutsuin koiraa kohtuullisen kuuluvalla äänellä mm. Kakkiaiseksi. Jostain syystä se päätti juosta minun läheltä ohi ja vaikka taklaus oli vain puolittainen, se pysätti koiran hetkeksi eikä se enää lähtenyt rälläämään kauemmaksi. Komensin koiran maahan ja nojailin hetken sitä sammaleeseen keräten ajatuksia.
Laitoin koiran liinaan kun nousin ylös, mutta otin liinan saman tien pois kun huomasin Karusta, että se oli hyvin kilttiä poikaa eikä enää lähdössä mihinkään. Siirryttiin hyvin hallinnassa keskilinjalle, lähetin koiran ensimmäiseen kulmaan ja sieltähän löytyi Paula. Sen jälkeen lähetin Vilman nurkkaan koska koira joka tapauksessa tiesi että siellä oli maalimies ja sekin meni hyvin. Salla oli viimeinen maalimies ja lähellä tuulenpuoleista takakulmaa.Haetutti pitenpään mutta meni muutoin oikeasti todella hyvin.
Siinäpä se, katastrofista hyvään harjoitukseen. Jälkikäteen ajatellen oli oikein hyvä, että meillä oli yhteenottomme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti