Tunnistusnoutoa

Olen kotipuhteina lähtenyt opettamaan tunnaria Karulle. Ilman harmainta haisuakaan, netistä guuglettemalla olen muodostanut hajanaisen ja häilyväisen mielipiteen siitä, miten tätä koirolle opetetaan. Steppini ovat:

• nätisti pitäminen
• idea sama kuin norminoudossa, eli opetetaan nätti pitäminen vahvaksi alussa ettei asiaan tarvitse puuttua sitten kun oikeasti tuo
• omanhajuisen etsiminen haistelemalla
• vakiokapulan piilottelu niin, että haistelee löytääkseen sen
• kehutaan ja palkataankin aktiivisesta etsimishaistelusta tai löytämisestä, ei siitä tuomisesta
• hajustamattomien häiriökapuloiden lisääminen
• näkyville, kauas omasta, niin että ovat merkityksettömiä
• koiran pitäisi tässä vaiheessa tietää, että se kapulan tuominen ei ole olennaista vaan omanhajuisen löytäminen
• ??? (tässä välissä varmaan tapahtuu paljonkin jotain)
• profit, eli hienosti toimiva varma tunnari

Nyt ollaan tehty nätisti pitoa vaihdellen kolmella tapaa: laitan kapulan koiralle suuhun, annan nostaa kapulan paikaltaan maasta tai heitän kapulan ja saa tuoda. Tämä olikin yllättävän vaikea - luulin, että pitäisi nätisti kun kapulaakin pitää mutta edelleen innostuessaan saattaa rouskaista pikkupulikan takahampaisiin kunnolla. Jatketaan harjoituksia.

Pitämisen ohelle on otettu oman etsiminen. Tätä on tehty kahdella tapaa, piilottamalla kapula lattialle levitettyjen, vähän rutattujen sanomalehden sivujen alle tai jättämällä koira odottamaan ja viemällä kapula toiseen huoneeseen helppoon piiloon, esim. vähän maton reunan alle. Kehuja saa kun haistelee hyvin, palkan joskus jo hyvästä etsimisestä mutta viimeistään löytämisestä. Ehtii kyllä silti napata kapulan suuhun ja tuoda. Toisinaan olen kyllä ihan hiljaa, ettei opi kuuntelemaan niitä kehuja ja toimimaan sen mukaan.

Käskysanana sekä pitämiseen että etsimiseen on Oma!.