=)

Tänään oli piiiiitkästä aikaa lähes normaali koiro Ponderan tunnilla. Kyllä tuli hyvä mieli, kun päästiin oikeasti tekemään juttusia yhdessä keskittyneesti. Ja monta hyvää paikkamakuutakin.

Aloitettiin ruudulla, jossa todettiin los problemo eli Karu menee hienosti innolla lujaa tyhjäänkin ruutuun (... ja yli!). Stop-käskyyn kyllä reagoi, mutta ei kovin aktiivisesti yrittänytkään pysähtyä. Tehtiin sitten lyhyemmältä matkalta pari niin, että itse olin ruudussa ja pysäytin koiran sinne, ja sen jälkeen lähetin ruudun läheltä - jes, pysähtyi.

Jatkosuunnitelmana ruutuun tehdä edelleen niitä "läpijuoksuja" eli Jes! kun on oikeassa kohdassa ja pallo perään, ja ottaa mukaan lyhyemmältä matkalta lähetykset, joissa rauhallinen namipalkka pysähtymisestä. Lyhyisiin matkoihin myös sitä ruutuun menoa eri suunnista ja eri kohdasta missä ohjaaja on + jos menee väärin, niin odotetaan josko korjaisi ja palkataan koiran aktiivisesta korjausyrityksestäkin.

Tokana juttuna tehtiin luoksetulon loppua törmäysongelman näkökulmasta. Vinkkinä että kun ongelma kerran on pitkällä matkalla, niin pitää harjoitella reilusti pitkällä matkalla ja yrittää auttaa koira onnistumaan. Voi toistaa käskyn, kun lähestyy, vinkata käsillä oikeaa paikkaa ja esim. käyttää siivekkeitä tai muuta "kujaa" ettei pääse kaahaamaan ohi. Kokeiltiin muutama pitkällä matkalla keppi poikittain edessä, ja eihän se nyt mitenkään päälle tai ohi ryykännyt, liukkaan lattian takia vain luisui ja teki loppuun sen saman pikku hypyn, jonka tekee läheltäkin.

Toisten reenaillessa tehtiin paikkamakuita kolmesti, eri mittaisia, ihan hyviä kaikki. Loppuun vielä yhteismakuu jossa Karukin oli rivissä, häiriönä kentälle päästettiin seuraavan kurssin koirat. Tosi hyvin meni tämänkin. Ihku puupelo.