Treenien lopussa tehtiin vielä toinen tavallinen paikkamakuu, jossa Karu oli rivissä kahden koiran välissä. Pysyin lähempänä ja kehuin välillä. Heti tämän perään vielä kolmas lyhyt, lähellä Pepin vieressä. Sari vapautti Pepin palkalle, Karu pysyi hyvin.
Nyt kahden viikon kokeilun jälkeen tuntuu vahvasti siltä, että rauhoittumisen opettaminen muualla ja saman tunnetilan siirtäminen paikkamakuuseen ei onnistu. Koiran rentoutumiseen menee niin kauan, että harjoitus jää käytännön syistä usein kesken. Rentoutumisen vaatiminen tietyssä asennossa (kyljellään pää maassa) menee tappeluksi. Rentoutuminen ilman määrättyä asentoa menee jatkuvaksi muusta tekemisestä kieltämiseksi. En siis osaa.
Taidan olla sitä mieltä, että palataan niihin tavallisiin konsteihin, joilla saadaan koira pysymään maassa, vaikka se ei siellä kovin rauhallinen olisikaan. Tästä on tietty se suora haitta, että pahimmillaan ratkotaan viretilasta johtuvaa ääniongelmaa, asento-ongelmaa jne sitten erikseen.
Karuhan ei ole aikoihin noussut paikkamakuusta, viimeksi virallisesti (ilman ohjaajan mokaa tai muuta hyväksyttävää syytä) noin vuosi sitten. Nousemattomuus johtunee lähinnä siitä, että koiralle ei ole tehty sellaisia tilanteita, jotka olisivat sietokyvyn rajoilla.
Nyt kai sitten tehdään. Strategia:
- Vaikeutetaan johdonmukaisesti. Matka ja aika on jo ok, vaikeutuksen kohde on (koira)häiriöt
- Tehdään tukiharjoitteena isosti häirittyjä tai muuten vaikeita paikkamakuita ilman häiriökoiria, huomautetaan jos tekee virheen
- Koirahäiriöissä ohjaaja pysyy tarvittavan lähellä ja kehuu / muistuttaa tarpeen mukaan, ehkä jopa välipalkkaa
- Vahvistetaan edelleen paikkamakuuta useilla toistoilla ja helpoillakin / vaihtelevilla pätkillä.
- Aina vakio ruokapalkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti