sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Tossut sutisemaan

Liki puoli vuotta kestäneen tokotaukoilun syynä olivat ohjaajan paikkamakuu-epätoivo ja koiran tulehtuneet tassut. Molemmat ovat edelleen ikävästi mukana menossa, mutta jälkimmäiseen löytyi pientä lohtua verkkokaupasta sopivien suojatossujen muodossa. Tänään siis sutistiin tossujen kera.

Tehtiin perus-luoksetulo-harjoitus, nyt vaan reippaasti niin pitkällä matkalla kuin Telkkiseen mahtuu. Ei mennyt kovin hyvin - pysähtyi kyllä, mutta ei yrittänyt minun mielestä tarpeeksi. Lyhyemmällä matkallakin oli nyt löysempiä pysähdyksiä kuin ennen. Jaa-a, pitääköhän vaihtaa treeniä vai kiristää kriteeriä, en tiedä.

Todennäköisesti nyt pitäisi palata takaisin nopeisiin / välittömiin palkkoihin (vapautus saman tien kun stoppaa). Heitin kerran pallonkin. Uh. Harmittaa, kun kirkas suunnitelma meni taas vähän hämäräksi. Nyt ei taas varmaan kannattaisi näitä tehdä, ennen kuin tietää mitä tekee, miksi ja mikä on onnistumisen määritelmä.

Loppuun hömpöteltiin kaikki yhtä aikaa, tein häiriöseuraamista ja paikkamakuun vaikeilla häiriöillä kipon kanssa sekä perusasento-aloituksia.

Ainiin! Alkuun oltiin mukana rivissä, paikkamakuussa, ihan niinkuin normaalit toko-eläimet konsanaan. Tosin 10 m välillä reunimmaisena ja kippo tassujen välissä. Vauvanaskelin, mutta kumminkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti