Paatti, hurtta ja lapparilaatikko
Kuono kohti tuulta
Lomatauon ja Riikan kotitreeni-viretila-muistutussähköpostin innoittamana kävin Karun kanssa läheisen koulun kentällä tekemässä minitreenin, jonka teemana oli "tiivis, sujuva ja mukava". Suunnittelin etukäteen vahvistavani lelujen ja muiden esineiden palautusta ja ottamalla lyhyttä paikallamakuuta pienen häiriön kanssa. Jaoin treenin kahteen lyhyeen pätkään ja autoon menot aina kun on hyvä meininki kesken.
Leikki ja palautukset menivät hyvin. Lähdin ottamaan mukaan myös istumisia, joista palkka lentävällä lelulla heti kun pylly osuu maahan. Heittelin erilaisten lelujen lisäksi myös hanskaa ja palkkasin palautuksista vaihtelevasti joko leikkimällä tuodulla esineellä, heittämällä uuden tai makkaranpaloilla.
Video leikeistä ja muutama sivulletulokin:
Paikkamakuita tein kaksi noin reilun minuutin mittaista siten, että jätin koiran käskyllä maahan ja steppailin, huidoin ja läpsyttelin hieman kauempana ympärillä liikkuen. Toinen pätkä meni hyvin, ensimmäisessä Karu lähti makuulta kerran ja lopussa (kun tulin palkan kanssa) nousi istumaan. Videolta katsottuna tein näissä molemmissa ihan selvän oman mokan - kumarruin ja lätkäisin kädet yhteen koiran edessä -> lähti luokseni (ihan samaa liikekieltä käytän leikkiin kutsussa) ja toisella kertaa lähestyessäni heilautin käsiä ylhäältä alas -> nousi istumaan (samaa käsiapua on käytetty makuulta istumaan nousussa). Ei voi siis oikein koiraa syyttää noista, ihan ymmärrettävää ettei vielä kestänyt niitä.
Loppuun eteenlähetys patukalle. Meni vähän mönkään, kun Karu jäi katsomaan patukan vienyttä Ollia ja lähtikin sitten Ollin luo eikä suoraan patukalle. Ensi kerralla oikeesti isompi esine tai joku koroke tätä varten.
Kokonaisuutena olin oikein tyytyväinen, tavoite täyttyi, harjoitus oli sujuva ja hallittu, koiralla oli kivaa, se teki mielellään minun kanssa, palautti lelut ja kesti makuulla häiriötä. Lisää tämmöisiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti