Lähdin treeneihin ihan hyvällä mielellä. Kun toin koiran kentälle ryhmämakuuseen, se merkkasi taas selvästi jonkun _äärettömän kiinnostavan_ paikan kentän laidasta ja oli vakaasti sitä mieltä, että sinne me mennään. Tai ei oikeastaan edes "me" - kun en parin epätoivoisen tarjotun kontaktin palkaksikaan vapauttanut koiraa sinne, se päätti mennä yksin eli kiskoi, kieppui ja vinkui.
Raahasin elikon toiseen päähän rivistöä, tungin nakkeja suuhun luoksepäästävyysharjoituksessa ja tein helpon paikkaharjoituksen, josta siitäkin onnistui kerran nousemaan ja vinkui ja vehtasi. Vapautuksen jälkeen vein Karun naruun kentän laidalle puuhun kiinni, jossa kiskoi, kieppui, vinkui ja haukkui. Heitin hurtan autoon ja meinasin lähteä itku kurkussa kotiin.
(en kuitenkaan mennyt kun kotona oli roolipeli-iltamat eikä siis ketään vapaana kuuntelemaan kiukuttelua)
Jurnotin kaikkien muiden noutoharjoitusten ajan ja onnistuin rauhoittumaan sen verran, että otin itsekin noudon pitoharjoituksia. Ja kannatti! Ihan hyvin se meni. Piti varmasti vaikka nyin kapulaa ja nostatin ylös, käveli ja ravasi sujuvasti kapula suussa ja pienen virittelyn jälkeen nosti itsekin kapulan nätisti maasta suuhun.
kapulakuva keväältä
Toisena treeninä häiriörinkiä, joka meni myös paremmin kuin eilen. Pujoteltiin muita koiria namikäsi alhaalla ja kontaktista palkaten, istuttiin ja kontaktoitiin sekä leikittiin muiden häiriköidessä ympärillä. Keskittyi Karuksi ihan hyvin. Tai sitten vaan aloituksen jälkeen mikä tahansa käytös joka ei sisällä kiskomista ja rääkymistä tuntui hyvältä.
Viimeisenä treeninä muut tekivät seuraamista ja me otettiin jalkapallomaalin takareunaa seinänä käyttäen eilen tehtyjä liikkeellelähtöjä ts. seuraamisen ensimmäistä askelta. Koira istumassa minun ja maalin välissä, namikäsi alhaalla, kontakti, Sivu!, askel ja palkka. Pitää vielä miettiä itselle selväksi mistä palkataan ja miten. Loppuun yksi vauhtiluoksetulo, jossa apuohjaaja päästi koiran aiemmin kuin ajattelin, mutta reippaasti juoksi ja hyvin leikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti