Pitkästä aikaa omat treenit lähikentällä. Hinkkasin päivällä kotona luoksetuloja ja olin vähän epätoivoinen, kun en saa siitä sellaista kuin tahtoisin. Minulla on selkeä mielikuva siitä, miten toivoisin luoksetulon lopun menevän - suoraan, vauhdilla, loppuliikkessä voimakas jarrutus, etuosa ylös ja takapää alle ja nopea istuminen. Reaalimaailmassa koiro tulee kyllä vauhdilla, mutta edelleen helposti tökkää mahaan / hyppää vähän ja sitten hitaasti istuu (ja jää vähän kauas).
Kentällä tehtiin luoksetuloja lyhyellä ja pidemmällä matkalla. Alussa oli vähän ongelmia, mutta nostamalla virettä ja pidentämällä matkaa sain pari hyvää tehtyä niin, että autoin laittamalla kädet alas eteen. Tyytyväinen olin, että sain esiin vähän sitä mitä hain.
Reeni aloitettiin ajatuksella kokeilla niitä kädellä autettuja täyskäännöksiä, mitä Olli teki Karun kanssa eilen leirillä. Tosi huono pätkä minulta - ei tuntunut hyvältä, en palkannut tarpeeksi enkä varsinkaan siinä heti käännöksen jälkeen missä olisi pitänyt. Koira oli taas huuli pyöreänä. Tähän tarvitsee kyllä apuohjaajan katsomaan milloin koira vippaa oikein ja muistuttamaan palkasta.
Lopussa kolmen minuutin paikkamakuu. Pari nuorta tyttöä keinumassa vieressä häiriönä. Meni oikein mukavasti, Karu oli rento ja rauhallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti