Tokoryhmässä kesäsuunnitelman mukaisesti kaukoja ja ohjatun noudon alkeita. Pakkasin ihan huolellisesti ekaa kertaa ohjatun noudon kapulatkin mukaan, mutta vastapainoksi unohdin sitten mm. reeniliivin.
Alkuun yhteispaikkamakuu, joka oli vähän parempi = rennompi kuin viimeksi alkumakuussa. Kahden minuutin pätkä, jossa aika alussa kävin tavoistani poiketen välipalkkaamassa, kun oli niin hyvän näköinen. Ihan jees. Uskalsin jopa päästää narusta irti ja mennä vähän kauemmas. Kyllä minä vielä tästä kehityn.
Aloitettiin eka kiekka ohjatuilla, suunnitelmana oli tehdä pari onnistunutta lähetystä merkin takaa namilautasille ja vaihtaa sitten kapulat. Lautaset / kapulat suoraan sivuilla, ei takana mitään. Alku meni ihan plörinäksi, minua vaan nauratti, koiro ei keskittynyt eikä tajunnut koko hommasta juuta jaata. Saatiin näyttämällä nameja kuitenkin ideasta taas kiinni ja sitten meni ihan hyvin kapuloillekin. Ei tehty montaa toistoa.
Toisella rundilla alkuun tasamaanouto. Ensimmäisellä heitin hassusti ja koira varasti. Toisella parempi. Sitten kaukoihin, joissa suunnitelmana oli tehdä takapalkalla parempia seiso - maahan -vaihtoja. Ei toiminut. Kokeiltiin erilaisia tapoja ohjata lähempää ja päädyttiin siihen, että sitä pitää vaan jumpata. Muut vaihdot on ihan minulle ihan riittävän hyvät. Tykkäsin siitä, miten hyvin Karu jaksoi keskittyneenä tylsää kaukojen hinkkausta.
Tillan tehdessä kaukoja tein Karulle BH-koemaisen lyhyehkön paikkamakuun kentän reunassa niin, että Jaana varmisti ja itse olin selin. Oli ihan normaali. Yksi hyvin pieni piippi oli kuulunut ja lopussa alkanut täristä. Tärinästä tietää, ettei ole rento. Minusta ei niinkään tärise siksi että odottaisi palkkaa vaan tärisee silloin, kun on vaikea olla.
Treenivuoron lopuksi päätettiin tehdä vielä yhteispaikkamakuu, josta tuli hassu fiasko. Alkoi sataa vettä ja Karua häiritsi se tosi paljon. Ujo nousi, Veera komensi, Bruno säikähti, Ruttu meinasi lähteä leikkimään jne. Koirat sinkoilivat, ihmiset huusivat, Karu tärisi kuin linkoava pyykkikone ja piippasi yhtä soittoa. Kun menin lähemmäs komentamaan, nousi - vähän kuin olisi minua pelännyt ja väistänyt. Pistin takaisin maahan, odotin pienen hiljaisemman pätkän ja palkkasin siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti