HALLINTA:
Hallinnan parantaminen - maahanmeno ja luoksetulo käskyt alustavasti vahvoiksi niin että helpohkoissa häiriötilanteessa (esim. toinen koira tulee kauempana näköpiiriin) koiran voi käskeä maahan ja se pysyy siinä ja maastolajeissa koiraa ei tarvitse haavilla pyydystellä vaan tulee rälläilemästäkin kutsuttaessa luokse ja antaa kiinni.
(Testata voi aiheuttamalla liinassa ollessa kanssa koirahäiriöitä / aiheuttamalla tilanteita joissa koira lähtee hallinnasta, menee käskystä maahan 90 % tilanteissa joissa koiran huomio ja mielenkiinto kevyesti toisaalla)Tavoitetta mietittäessä oli selvää, että hallinnan ja sitä kautta luottamuksen parantaminen on koiran kanssa yhteiselolle yhtä tärkeää kuin motivaatio on treenaamiselle. Hallinnan puute näkyi meillä esimerkiksi rällättelynä pitkin kenttää / metsää (ei anna kiinni kutsuttaessa), huonona hihnakäyttäytymisenä (kiskoo, räyhää) ja käskyn alta lähtemisessä (esim. peruasennosta toisten koirien luo). Kotona ongelmatilanteita oli harvemmin, mutta esimerkiksi vieraiden tullessa alkuhetkien kohnustuksessa kyllä.
Hallintatavoitteen edistämiseksi ei ole tehty ollenkaan niin paljon töitä kuin muihin tavoitteisiin. Luoksetulokäskyä on vahvistettu esimerkiksi kotipihassa niin, että kun tulee isompi häiriö (esim. hevonen tietä pitkin ohi - koira kohnustaa haukkumaan), kutsun luokse ja superpalkkaan. Tässä on menty eteenpäin - keväämmällä vastaavassa tilanteessa isompikaan rääkyminen ei aiheuttanut mitään reaktiota.
Tule!
Kenttätreeneissä on yritetty puuttua siihen, että omatoiminen poistuminen tilanteesta tai mielenkiinnon suuntaaminen esim. haisteluun ei ole suotavaa. Kurmootustilanteita ei kuitenkaan ole ollut, enemmänkin aktiivista ennakointia "läheltä piti" -tilanteissa. Mikäli kentällä tai sen reunoilla on muita koiria, Karu ei kyllä ole ollenkaan luotettavasti hallinnassa.
Hihnassa on yritetty vaatia asiallista käytöstä ja vahvistaa kontaktia. Esimerkiksi vasta alkaneilla remmilenkkireeneillä pysähdellään usein ja matka jatkuu aina vasta koiran ottaman kontaktin jälkeen Mennään! -käskyllä.
Joitakin selkeitä edistymisiäkin on:
- Esineruututreeneissä ei yleensä tarvita liinaa
- Kentällä yksin on jo kohtalaisen luotettava
- Pihasta tulee luokse kutsuttaessa myös häiriötilanteissa
Mitäs tälle nyt sitten tekisi? Ainakin jatketaan arkitottisharjoituksia hihnalenkeillä ja treenikertojen alussa / välissä - hakeudutaan pikkuhiljaa haastavampiin tilanteisiin (esim. koiraohitukset) ja vahvistetaan kontaktia. Harjoitellaan myös rauhoittumista ja lupsakampaa mielentilaa pörhistelytilanteisiin esimerkiksi vaatimalla ja palkkaamalla Lepo! -juttuja kentällä ja kentän laidalla + lenkeillä (maltin menetyksen jälkeen ensin rauha ja sitten vasta matka jatkuu). Kai sitäkin voi opetella, ettei aina tarvitse olla häntä tötteröllä ja karvat pystyssä jos jotain tapahtuu?
Vinkkejä, kommentteja, mittareita?
KOMMENTTI OSA 1
VastaaPoistaHallinta on melko mielenkiintoinen asia koirankoulutuksessa. Se on suoraan yhteydessä koiran ja ohjaajan suhteeseen. Jos ohjaaja on selkeä johtaja koiralle, ei hallintaongelmia ole. Jos johtajuus ei ole kunnossa, yleensä myöskin hallinnassa on ongelmia. Siihen, miten rakentaa koiran kanssa hyvä suhde, ei ole olemassa mitään kikkaviitosia, vaan suhteen rakentaminen lähtee arjen pienistä asioista. Kaiken tulee olla koiralle aina mustavalkoista. On vaan sallittuja asioita ja kiellettyjä asioita. Koira ei esimerkiksi osaa ajatella, että tänään saan nukkua sohvalla, koska omistaja ei jaksa kieltää, mutta huomenna siitä kielletään koko ajan. Ohjaajan tulee myös ansaita koiran luottamus. Hyvä laumanjohtaja on äärimmäisen johdonmukainen. Hyvä laumanjohtaja ei anele, vaan kertoo selkeästi koiralle, mitä se saa tehdä ja mitä ei. Jos koira ei käyttäydy niin kuin siltä vaaditaan, siitä seuraa sanktio. Sanktion jälkeen menneitä ei muistella (esim. mökötetä koiralle montaa tuntia) vaan ollaan taas ihan normaalisti.
Johdonmukaisuus on tärkeää arjen lisäksi myös koulutuskentällä. Puhuinkin alkeistottisryhmän ekalla teoriakerralla siitä, että Roomaan on monta tietä. Tämä pätee hyvin myös koiran koulutukseen. Eli koiran voi kouluttaa hyvin monella tavalla ja koulutuskentällä on hyvin monenlaisia ihannesuorituksia. Koeohje määrittelee tietyt perusasiat, mutta niin sanottu taiteellinen vaikutelma on jokaisen rakennettava itse. Toisen ihanneseuraaminen voi esimerkiksi olla toisen mielestä ihan karmeaa katsottavaa. Te käytte monessa eri ryhmässä treenaamassa Karun kanssa. Tämä on hyvä asia siinä mielessä, että saatte paljon erilaisia vinkkejä ja erilaisia näkemyksiä koiran eteenpäin viemiseen. Kuitenkin tämä luo teille myös haasteen, koska teidän itse on osattava itse valita juuri teille ja erityisesti juuri Karulle sopivat menetelmät, sopivat ihannesuoritukset jne. Koira menee helposti sekaisin, jos tänään tehdään tämän ryhmän mukaan, huomenna seuraavan ryhmän mukaan ja ensi viikolla vielä kolmannen ryhmän mukaan asioita.
Toinen haaste, joka teillä on, on se, että teillä on kaksi ohjaajaa. Teidän pitää siis keskustella kotona aina tosi tarkkaa, miten ja mistä asioista palkataan ja mitä asioita ei sallita. Onneksi te taidattekin paljon pohtia asioita yhdessä, joten varmasti tästä ei tule teille ongelmaa:)
-Riikka-
KOMMENTTI OSA 2
VastaaPoistaYksi tärkeä tekijä on koirankoulutuksessa yleensä on koiran fyysisestä kunnosta huolehtiminen. Kysytäänpä ihan minkä lajin kilpailijoilta tahansa, niin yhtenä treenattavana asiana on koiran kunto. Ymmärsin jotenkin viesteistänne, että Karu lenkkeilee aika vähän? Olisiko se yhtenä syynä siihen, ettei Karu aina jaksa keskittyä? Ainakin esineruutujuoksentelut voidaan varmaan pistää ihan sen piikkiin. Dobermanni kuitenkin on erittäin liikunnallinen rotu ja voipi olla niin, että tuollainen patoutunut liikkumisentarve oireilee sitten niin, että koira vetää rundia esineruudussa tai ei jaksa keskittyä tottiskentällä. Paitsi että päivittäiset pitkät lenkit (esim. tunnin, parin kävelylenkki, tunnin juoksulenkki, pyörälenkki)hoitavat koiran kuntoa, ne myös (yllättävää kyllä) parantavat koiran ja ohjaajan suhdetta. Lenkillä voi myös ottaa sitä arjen hallintaa mukaan ihan eri tavalla kuin pelkästään kotioloissa. Ja vasta kun arjessa on hallinta kohdallaan, voidaan olettaa sen siirtyvän myös tottis/tokokentälle.
Metsälenkeillä koiruus saa tuulettaa päätään hajuja haistelemalla ja parantaa koordinaatiokykyään hyppimällä puunrunkojen yms. yli. Jos koiralla on taipumus ottaa hatkat lenkillä, niin alkakaa tehdä piiloutumispeliä koiran kanssa. Eli aina kun koira menee kauemmas, ohjaaja menee piiloon ja odottaa kunnes koira löytää ohjaajan. Tätä treeniä minä olen itse tehnyt paljon aina omille koirilleni, kun ne ovat olleet pentuja. Samalla koirasta on tullut se aktiivinen osapuoli, joka seuraa ohjaajaa, eikä päinvastoin.
Hihnalenkeillä puolestaan tulee mukaan se hallinta. Ensin koko perheen voimin pitää sopia ne asiat, jotka koiralta ovat lenkillä kiellettyjä/ sallittuja. Jos esimerkiksi vetäminen on kielletty, se on kielletty ihan aina. Yhdessä pitää myös sopia, miten koira saa tietyissä tilanteissa käyttäytyä. Esim. toisten koirien ohituksissa riittääkö se, että koira ei vaikkapa rähjää, vaaditaanko koirien ohitusta löysällä taluttimella, pitääkö koiran olla katsekontaktissa ohjaajaan jne. Ja kun yhteiset pelisäännöt ovat selvät, niitä noudatetaan aina.
Välillä kannattaa käydä myös lenkkeilemässä kaupungissa, jossa tulee varmasti vastaan paljon erilaisia ihmisiä, pyöriä, koiria jne. Kun koira oppii esim. sen, että toisia koiria ei tervehditä lenkeillä ja niihin suhtaudutaan välinpitämättömästi, on sen helpompi keskittyä myös koulutuskentällä ohjaajiin.
-Riikka-