Ponderellaa

Hyvää päivää. Tänään en osannut. Tokoharjoitukset oli Pirjon vetämänä teemana häiriöpaikkamakuu ja oma vapaavalintainen joka oli meillä seuraaminen / vietikkäämpi leikki.

Ensin oli kuitenkin tavallinen paikallaan makuu ryhmässä joka meni vaihtelevasti. Karu oli levoton ja piippaili. Paras oli tällä kertaa sen jälkeen kun kävin viemässä harjoituksen loppupuoliskolla kissanruokapalkan koiran taakse odottamaan. Hyvää oli siis loppu, ei se mitään seisomaan noussut tai muuta alussakaan - kunhan piippasi ja oli levoton.

Häirityn paikkamakuun vuorolla harjoiteltiin meidän tapauksessa itse asiassa vielä paikkamakuuta siten että nostettiin jännitettä. Tämä tapahtui ottamalla heti kohta pallo esiin ja vapauttamalla puuppa pallolle leikkimään. Tässä harjoituksessa tehtiin kolme toistoa joista viimeisessä vapautin koiran aika kaukaakin. Ne kaikki menivät hyvin - ja piippaamatta. Ajatus on jatkaa samalla tavalla - vaikka sitten jouduttaisiin hetkeksi lopettamaan ryhmäpaikkamakuut.

Viimeisellä vuorollamme tehtiin sitten sitä vapaavalintaista. Kysyin Pirjolta voisiko hän auttaa minua miten saisin koiraa patoamaan johon hän totesi että Karu ei ole riittävän korkealla viettitasolla jotta patoamista tapahtuisi. Hän oli ihan oikeassa. Diisseli. Tehtiin seuraamista pallolla imuttaen. Pirjo kysyi miksi teen niin, minä vastasin että koira aukeaa jos en imuta. Laitettiin pallo kainaloon ja kokeiltiin sillä tavoin puolenkymmentä kertaa. Sitäpä sitä varmaan on jatkettava. Positiivista on että olen saanut Karun seuraamaan pallolla imuttamalla. Nyt taitaa olla aika opettaa se seuraamaan siten että pallo/patukka on joko kainalossa tai sitten rinnalla magneetissa.

Se mitä en osannut oli lähinnä se etten vetänyt puuppaa kunnolla kuriin kun se haisteli viimeisessä harjoituksessa niiiin kiinnostuneena tatamia. Että semmosta.

Kuvituskuva.

Tottistellen jääviä

Tiistain tottisvuorolla otettiin Karun kanssa lähinnä liikkeestä maahanmenoja ja seisomaan jäämistä uudella Stop! -käskyllä. Lisäksi muutama kivasti mennyt sivulletulo ja pari pallolla-seuruutus-harjoitusta, joissa ongelmia oli lähinnä ohjaajalla ("ai niin, se pallo piti olla vasemmassa kädessä..").

Treenin aikana ammuttiin starttipistoolilla taas, leikitin Karua, ei tällä kertaa edes huomioinut pamauksia. Maahanmenoissa ja seisomisissa oli ihan pätevä koiru, välillä jopa Karuksi nopea. Treenin jälkeen käytiin vielä kaupassa ja otettiin parit maahanmenot Kitymarketin pihassa myös.

Parkkipaikkatottikset

Tämän päivän harjoituksissa oli Kristiina Sannin ja Elina Rutun kanssa, sekä tietysti meidän Karun minun ohjauksessa. Teemana oli häiriökontakti ja jäävät liikkeet. Häiriökontakti on mukavaa tässä porukassa, toivottavasti joskus saamme vierailevia koiria mukaan lisäämään häritiötä - mutta itse asiassa tässä vaiheessa meillä on kyllä ihan häiriötä sopivasti. Karu keskittyi hyvin ja homma meni mukavasti. Jäävissä liikkeissä minä touhotin hirmu vauhdilla ja yritin pitää koiran virettä sillä lailla yllä. Aika levotonta oli meidän touhu. Sitten se meni siihen että koitin opetella miten saan koiran patoamaan - ja sitä kautta tulikin testattavia/harjoiteltavia asioita esille. Pitää koittaa löytää videoita tai jutella Pirjon kanssa siitä torstaina.

Lopuksi tehtiin BH-koetta varten koiran tolppaanjättämisharjoitus. Meni niin hienosti kun mentiin Katjan kanssa molemmat auton taakse piiloon että lähdettin sitten koko porukka pois Karun näköpiiristä. Toinen siitä levottomaksi rupesi ja kun palasin myöhemmin luokse, en oikein saanut koiraa kunnolla rauhottumaan millään. Ei olisi yhtään kestänyt poislähtöä enää. Meniköhän se nyt rikki? En tiedä, ei olla harjoiteltu tämmöistä aikaisemmin ja lähtökohtaisesti Karu on aika huono jäämään yksin tämän kaltaisessa tilanteessa.

Seuraaminen: ensimmäinen viikko

Minun tehtävänäni on opettaa Karu seuraamaan. Nyt kun perusasentoon tulo on paljon paremmalla mallilla, on päästy ottamaan jo askelia eteenpäinkin. Seuraamisen uusi startti tuli edellisen viikonlopun leirillä Juhan ohjauksessa.

Emme halua dopperin nahkaan verhoutunutta Laamaa viereen kävelemään. Tämä on asia mistä Riikka puhui paljon kesätottiksissa, eli seuraamisesta pitää tehdä sen näköistä mitä itse haluaa. Ei Laamaa, kiitos!

Miten Laama vältetään? Minä ja Karu päätettiin heittään nappulat linnuille ja ottaa mukaan VIETTI. Huisaa, tiedän.

Se mitä Juha kertoi minulle on oikeastaan sama mitä Riikka kertoi aiemmin, mutta joka vasta nyt loksahti minulla paikalleen. Minä olen palkannut koiraa vetoleikillä ja samalla purkanut viettiä, irroitus ja sitten aloittanut seuraavan toiston 0-vietillä.

Nyt tehdään toisella tavalla. Minä pyrin ryöstämään tai hetsaamaan pallolla ja vaadin sitten koiraa suorittamaan ja palkkaan vasta sitten. Tästä palkasta yritän taas ryöstää pallon ja päästä tekemään uutta toistoa. Tässä on riittänyt yllin kyllin harjoiteltavaa tällä viikolla joka arkiaamu ja keskiviikkoiltana kentällä ja tänään sunnuntaina osana muuta harjoitusta.

Nykytila näkyy seuraavasta videosta.

Alo/avo tokottelut

Tänään oli KPSH:n alo/avo ryhmän tokoharjoitus. Meitä oli paljon paikalla ja aluksi tehtiin luoksepäästävyys ja paikallaan makuu ryhmässä.

Piippaamisen estämiseksi kokeiltiin tällä kertaa sellaista että koiranohjaaja menee piiloon. Piiloon menon tarkoitus oli tehdä tehtävästä vaativampi koiralle. Tällöin sen olisi mahdollista keskittyä paremmin tähän melko tympeään tehtävään. Laitoin koiran varmuuden vuoksi kolmemetrisellä liinalla kiinni painavaan tottishyppyesteeseen. Karu oli varsin piippaavaisella tuulella ennen harjoitusta, eikä se päättynyt harjoituksessakaan.  Karu käänsi huomionsa Katjaan sen jälkeen kun minä olin mennyt piiloon. Katjakin meni piiloon, mutta piippaus jatkui. Ei se ollut täysin jatkuvaa, mutta kesti kuitenkin koko kaksi minuuttia. Jos tuota ääntä ei lasketa, harjoitus meni tosi hyvin. Missään vaiheessa ei näyttänyt siltä, että koira olisi lähtemässä huitelemaan. Uskon että Karu olisi ollut hiljaa jos se olisi vähemmän piippaavainen ennen harjoitusta.

Seuraavaksi tehtiin häiriökontaktiharjoitus koko ryhmällä. Tämä meni ihan hyvin.

Reilut puoli tuntia Karu odotti autossa kun muut olivat yksitellen vuorossa. Kun tultiin takaisin halliin tehtiin vähän pätkää seuraamisharjoitusta. Tästä kirjoittelen oman postauksen.

Sitten tehtiin lukujärjestyksen mukaiset jäävät liikkeet. Liikkeestä seisomiseen on otettu uusi sana Stop! ja sen harjoittelu kesti suurimman osan harjoituksesta. Karu on ollut hyvä seisomaan paikallaan. Seiso! käsky on kuitenkin tarkoitus jättää kauko-ohjaukseen jossa se toimii tällä hetkellä todella hienosti. Liikkeestä pysähtyminen on eri asia, joten päätettiin ottaa sille eri sana. Palkkasin Karua lähinnä pallolla ja tehtiin myös liikkeestä maahanmenoja. Kumpikaan näistä ei ole vielä koeliikkeentasolla - eikä voi ollakaan ennen kuin seuraaminen on hyvää.

Toisen tauon jälkeen viimeisenä harjoituksena oli luoksetulo. Tätä harjoiteltiin ensin pentukurssimaisesti koirakujaa pitkin vauhtiluoksetulona ja sen jälkeen yksi kerrallaan enemmän koeliikkeen omaisesti. Perhana että oli koirassa pideltävää kun ensin toiset koiranohjaajat juoksivat kujan läpi ja kohta koira perässä. Tätä pääsin harjoittelemaan Karun kanssa kun tehtiin häiriö paikallamakuuharjoitusta samalla kun muut koirat tekivät vieressä tavallisia luoksetuloja. Siinä se oli mahtava. Tiesi että hänellä odotettiin paikallaan oloa eikä välittänyt siitä että toiset juoksivat vieressä. Tässä yhteydessä tein myös yhden paikallaanmakuun siten, että heittelin palloa ilmaan viisi metriä koiran edessä. Ei piipannut yhtään ja odotti kyllä todella hienosti paikallaan. Meidän luoksetulot meni ihan hyvin. Pysähtymispaikka ei ole oikea - yleensä vähän vinossa ja kaukana - mutta se on Katjalla työn alla.

Kokonaisuutena oikein hyvä harjoitus. Minun kanssa tekeminen oli Karulle se juttu ja kujaa lukuunottamatta kaikki häiriöt oli kestettäviä.

Toko alo/avo -ryhmän loppuvuoden lukkari

SUNNUNTAIN ALO/AVO -RYHMÄN OHJATUT TREENIT (loppuvuosi 2011)

• Omatoimikerroilla treenataan edellisen kerran harjoituksia tai kunkin koirakon ongelmakohtia muiden ryhmäläisten avustuksella
• Kokeenomaiset treenit tehdään kunkin koirakon tason mukaisesti, käskytettyinä. Saa palkata.
• Ryhmässä treenataan jokaisen kerran aluksi/lopuksi luoksepäästävyys ja paikalla makuu
• Kokeenomaisia treenejä ja tutustumisia ylempiin luokkiin silloin kun ohjaaja paikalla

25.9. Häiriökontaktia, luoksetulo, jäävät
2.10. Jäävät, käännökset ja takapään käyttö, ruutu
9.10. Kokeenomainen treeni 3 liikettä, vapaavalintaiset
16.10. Ongelmakohdat koirakkokohtaisesti 1-2 kpl
23.10. Edellisen kerran ongelma (onko edistystä), hyppy, kaukokäskyt
30.10. Tutustuminen ylempien luokkien liikkeisiin, ohjattu nouto, seuraaminen
5.11. Seuraaminen käskytettynä, kaukokäskyt, häiriökontaktia ja motivointia
13.11. Kaukokäskyt, nouto (avo)
20.11. Kokeenomainen treeni 4 liikettä - liikkeestä seisomaan jääminen, hyppy ja kaksi omavalintaista
27.11. Jäävät, seuraaminen, metallinen noutoesine
4.12. Ruutu (voi), luoksetulon pysäytykset ja suorat luoksetulot, käännökset ja takapään käyttö
11.12. Tutustuminen ylempien luokkien liikkeisiin, toiveliike, hyppy
18.12. Kokeenomainen treeni 3 liikettä, vapaavalintaiset
25.12. JOULUPÄIVÄ
1.1. UUDENVUODENPÄIVÄ
8.1. Luoksetulo, hyppy, häiriökontaktia

Tauolta tokoilemaan

Hurrjan, useita päiviä (ainakin kolme päivää!) kestäneen treenitauon jälkeen torstaina tokoteltiin. Aiheena noudot. Aloitus paikkamakuulla, jossa piipustelua.

Meidän yksilövuoro oli viimeisenä, ja vaikka lepuuttelin koiraa välillä, se oli vähän nuutunut lopputunnista. Noutona näytin vähän ongelmallista kapulan tuontia löpsöllä otteella - kokeiltiin palkkaamista vetämällä kapulaa vastaan ja toimi ihan hyvin. Juostessaan kapulalle kaahaa yli (samoin kuin palkoille, palloille, eteenlähetyslelulle ja ruutuun...), johon ensiapuna ihminen tai muu tientuke kapulan taakse -> pakko hidastaa ajoissa.

Omana juttuna mietittiin sitä paikkamakuussa piippausta ja sen historiaa. Pirjo ehdotti, että kokeillaan luoda siihen jännitettä esim. pitämällä patukkaa koiran edessä ja vapauttamalla se suoraan makuulta patukalle. Ensin lyhyellä matkalla ja lyhyen aikaa, siitä pidentäen. Vaarana että lähtee varastelemaan, johon reteästi totesin että eeeeei se kyllä sellaista tee (ja teki kahdesti). Taisi kyllä johtua vaan siitä ettei heti hoksannut mitä piti tehdä. Voidaan myös kokeilla piiloon menemistä, josko se saisi koiron keskittymään tekemiseen. Jos alkaa patukkaharjoituksellakin piipata niin lopetetaan tekeminen siihen ts. koira autoon / pois ilman enempiä pulinoita.

Dobberileirin tottikset ja esineruutu

Oltiin siis kasvattajan leirillä viikonloppuna. Minun vastuullani oli tottis, jossa meillä oli koulutusohjaajana Juha Kauppinen.

Lauantaina päätin että näytetään miten hienosti osataan tulla perusasentoon. Ei muuten osattu. Homma levisi täysin. Karun huomio oli koko ajan jossain muualla - vaikka mitä koiria käveli alueella. Harmitti tosi paljon.

Sunnuntaina olin ottanut opikseni. Virittelin koiraa parilla pikkuintensiivitreenillä ennen meidän vuoroa. Ja sitten kun vuoro tuli, pystyttiin paremmin keskittymään itse asiaan. Asia oli vietin nostatus ja hyväksikäyttö. Pallolla hetsataan, muttei päästetä puremaan -> tehdään homma -> ja sitten palkitaan leikillä. Se on  tärkein juttu mitä minä sain tästä leiristä. Se on se tapa jolla me opitaan seuraamaan. Se mitä en ole osannut on nostetun vietin hyväksikäyttäminen tekemisessä.

Niin, se esineruutu! Sitä ei tehty minun päätöksestäni. Tarjolla oli valmis esineruutu, mutta tuuli puuttui täysin, joten päätin että meidän on turha tehdä sitä. Karun on seuraavaksi ymmärrettävä että esineitä ja ukkoja etsitään nenällä, ei edestakaisin ryntäilemällä ja niihin törmäämällä. Minä kävin esineruudut katsomassa ja löysin lampaankääpiä. Ne yhdistettynä hakuharjoituksen mustatorvisieniin ja kanttarelleihin antoi meille oikein erinomaisen sienisaaliin.

SS-leireilemässä

Viikonloppu vietettiin taas Oikeiden Dobermannien seurassa Räyskälässä kasvattajan leirillä. Leiri oli meille jo kolmas - mukava oli jälleen päästä näkemään samanrotuisia osaavia koiria ja kuulostelemaan koulutusvinkkejä.

Leirillä oli tällä kertaa teemana tottista ja puruja, mutta pääsimme änkäytymään hakumetsäänkin. Metsäkeikalla ajatuksena oli ottaa samaa tuuli-ilmaisua mitä "omassa" hakuryhmässäkin ollaan tehty. Tuuli kuitenkin puuttui tälläkin kertaa. Ekalle ukolle päästin Karun irti tietämättä itse missä maalimies on - olin täysin varma, että sai hajun, kun lähteä ruopaisi sammalet ropisten kiskomaan. Ilmeisesti ei kuitenkaan ainakaan suoraa haisua saanut, kun rälläsi ihan miten sattuu pitkin metsää. Eikä tullut käskemällä luokse, perkele.

Seuraavat otettiinkin haamuna, mutta meno ei juurikaan parantunut. Kaksi helpommassa maastossa olevaa meni ihan ok, vaikeamman kohdalla jäi pyörimään siihen pusikkoon jonka taakse maalimies katosi. Etsi siis sitkeästi juoksemalla edestakaisin ja löysi, kun sattui kohdalle.

Reissun paransi iso pussillinen mustatorvisieniä ja vähän kanttarellejakin =))

Karu kävi molempina päivinä myös ottamassa PURUJA (tarkoittaa meidän pikku puupalle vähän vietinnostoa patukkaleikillä maalimiehen kanssa). Leikittäjä-Hessu epäili heti Karusta, että sen saisi helposti haukkumaan, mutta hurtasta ei irronnut inahdustakaan. Kartsa oli muutenkin hyvin rauhallinen, matalaviettinen ja muutenkin oikein kelpo perhesohvakoira. Ei provosoitunut vaikka lätkittiin patukalla poskille ja palautti lelua kiltisti maalimiehelle. Ihmetyttää että miten se nyt tuommoiseksi on kasvanut.



Nyt Kartsa on alkuviikon reenilomalla ja yritetään parannella pahasti sekaisin oleva massu. Ottaen huomioon rankka viikonloppureissu, kaksi viikkoa kestänyt pahentuva ripuli ja lääkityksestä johtuva yli vuorokauden paasto, tuntuu kerrassaan väärältä että koira liikkuu pihassa kahden metrin loikilla, nyppii hampailla takinhihaa ja poukkoilee ja rällää. Leirillä se vielä oli vössykkä diesel-eläin. Pöh.

Haut ja tokot

Keskiviikkona oli hakuryhmän treenit tuolla kaupungin eteläpuolella kaatopaikan varjossa. Itseasiassa paikalle ilmeistyis toinenkin hakuryhmä joten levike oli täynnä autoja. Niin, ja vettä satoi koko ajan.

Tehtiin tällä kertaa esineruutu. Karun kohdalla tämä tarkoitti sitä, että Virpi kävi viemässä esineen n. 20 metrin päähän metsään koiraa hetsaten ja kun Virpi oli tyhjin käsin palannut minä menin kyykkyyn koiran viereen, ojensin käteni kohti esinettä ja sanoin Juttu!

Siinähän sen koira sitten juoksi sinne tänne tajuamatta homman jujua. Kutsuin luokse ja lähdettiin katsomaan sitä juttua samalla tavalla kun ollaan tuulilähdällä ukkoja etsitty. Tultiin lähelle esinettä, koira käyttää nenää - löytää esineen ja hurjat kehut ja leikit päälle. Toistettiin samalla tavalla liinassa kaksi kertaa. Hyvin meni. Tehtiin lopuksi sama kuin aluksi, ehkä aavistuksen lähemmäs esine jättäen. Juttu! Koira juoksee ensin esineen ohi sitten vetää sivulle ja tulee takaisin. Ja etsii nenällään sen esineen. Hyvä puuppa!

* * *

Sitten onkin jo torstai ja Ponderan tokoilut. Tällä kertaa vapaavalintainen videoitava harjoitus. Tehtiin (ta-daa) perusasentoon tuloa! Ehkä noin neljän minuutin mittainen harjoitus. Alkuperäisenä tarkoituksena oli enemmän painottaa sitä että koira pysyy ja hakeutuu perusasentoon aina kun ohjaaja liikkuu. En osannut tätä itse kunnolla joten tehtiin enemmän vielä enemmän sitä perusasentoon tulemista eri kohdista. Se meni kaiken kaikkiaan tosi hyvin. Palkkasin lähinnä leikkimällä palloilla joka teki siitä koiralle hyvin kestettävää. Lopussa sain ainakin omasta mielestäni kolme tai neljä peräkkäistä täydellistä suoritusta, joista jokaisesta seurasi hyvä palloleikki.

Harjoitukseen kuului yhdessä vielä kaksi paikkamakuuta. Ensimmäinen oli normaaliin tapaan suoritettu ryhmäpaikkamakuu ja meni parhaiten minun ohjaamistani pitkästä aikaa. En välipalkannut, mutta käytin koiran nenän alla herkullista kissanruoasta, juustoraasteesta ja palvikinkkusuikaleista koostuvaa ruokapalkkaa. Tuijotti silmiin suu kiinni ja kuolasi. Ja pitkään. Sitten agilityradalla vinkui joku täskrusseli ja koira herpaantui, rupesi haistelemaan mattoa ja minä oli ihan että Öp! Koira nousi ylös sen näköisenä että nyt tuli lupa ottaa palkka. Ei tullut, mentiin takaisin maahan ja oltiin taas hienosti siellä. Sitten saatiin palata viereen, Sivu! ja Jes!

Toinen harjoitus oli häiriöpaikkamakuu. Namua nenän edessä heiluttelin kunnes koira tuijotti koiranohjaajaa. Jes! Pirjokin heilutti namua Karun edessä. Karu tuijotti Pirjoa - ihan selvästi tiesi mistä oli kysymys. Eli siis ei tajunnut harjoitusta. Ei se mitään. Valmis eri ihmisille ohjattavaksi. Paikkamakuuna tämä ei mennyt niin hyvin, koska minä en puuttunut välittömästi matonhaisteluihin ja paikalta nousemisiin.

Mutta kaiken kaikkiaan kaksi erinomaista harjoituspäivää.

Vähän valoisampaa tottistelua

Tiistain tottistreeneissä mieli ja tekeminen oli paljon parempi kuin viikko sitten, mutta edelleen minua vaivasi jonkinlainen suunnittelemattomuus - osaamattomuus - ongelma. Karu kävi kahdesti kentällä ja molemmilla kerroilla ammuttiin - leikittiin samalla, meni hyvin. Reagoi kyllä kääntämällä pään muttei säpsynyt, jos oli pallossa kiinni ei päästänyt irti mutta käänsi silmiä laukauksen suuntaan. Ääni oli kyllä tosi vaimea paukkupyssymäinen.

Ekalla kiekalla paljon leikkipalkkaa, lyhyeltä matkalta eteen istumista, vähän liikkeestä maahan ja istumaan menoja ja sivulletulojakin. Toisella kerralla jääviä vapaamuotoisesti ja lyhyt paikkamakuu, jossa oli kohtalaisen hiljaa.

Aika levoton ja kokonaisäänekäs oli tänäänkin, autossakin kitisi ihan kunnolla. Ensi kerralla voisi ohjaaja yrittää tietää mitä tekee.

Riikan ryhmän kenttäilyt

Maanantaina kokoonnuimme Saran ja Rutun kanssa Lemmikkiaseman takapihalle tottistelemaan. Alkuun otettiin yhteinen häiriöharjoitus, joka meni tosi hyvin. Karun kanssa pystyi ohittelemaan Mennään! -kontaktissa muita ihan läheltä ja hyvin kesti häiriöitä.



Asiateemalla otettiin seuraamista ja henkilöryhmää. Seuraamis- ja perusasentoharjoitus ei mennyt ollenkaan niin hyvin mitä Ollilla on mennyt, tarjosi aika isosti vääriä paikkoja ja kitisi levottomuuttaan. Yritin tehdä myös perusasennosta perusasentoon parin askeleen seuraamista, mutta siinäkin tarjosi vinoja asentoja. Henkilöryhmä meni hyvin, tehtiin pysähtymisiä ihan ihmisen eteen liki kiinni, hienosti malttoi ottaa kontaktia vaikka vähän harhautuikin haistamaan.

Yhteispaikkamakuussa jätin koiran reippaasti ja rennosti, mutta kitisi silti, aargh. Yritin komentaa kitinästä niin kitisi lisää ja nousi. Huonosti menneen kaksiminuuttisen jälkeen otettiin vielä lyhyt uusinta, josta sain palkattuakin.

Tokosunnuntai

Alo/avo tokoryhmämme sunnuntaitreenissä Telkkistentien hallilla oli taas tilaa, koska suuri osa ryhmäläisistä oli joko osallistumassa, toimitsemassa tai katsomassa samaan aikaan olleita seuran tokomestaruuskisoja Kuopio-hallin kentällä. Mekin kävimme kurkkaamassa tilanteen kentällä ja mutta sitten siirryimme Sarin ja Pepin kavereiksi treeniin.

Tein harjoituksessa kolme kertaa paikallaanmakuuta, joista ensimmäinen oli Katjan käskyttämä yhteinen kisanomainen treeni. Se meni huonosti kun meillä on tuo piippausongelma. Muut paikallaan makuut meni paremmin ja niissä vältyttiin enemmiltä piippauksilta. Keskeinen ero eri treenitilanteiden välillä lienee koiran mielialassa joka oli ensimmäisessä harjoituksessa aika malttamaton/virittynyt.

Tehtiin pariinkin otteeseen perusasentoon tuloa ja Sarinkin mielestä ero viikontakaiseen on todella huomattava. Nykyisin ongelmana on se että innosta huolimatta (tai siitä johtuen) perusasennon paikka ei ole ihan kohdallaan. Se on milloin edessä, milloin takana ja milloin mihinkin suuntaan vinksallaan. Paljon mukavampaa silti kuin aiemmin.

Ruutua tehtiin myös. Ja sekin meni ihan mukavasti, erityisesti silloin kun lelu oli ruudussa odottamassa. Yritettiinpä kiivetä A-esteen yli, mutta koska estettä ei saanut laskettua alempaan asentoon, yritys jäi kovin kehnoksi.

Kaksi koiraa ja kaksi tuntia harjoitusaikaa, erityisesti siten että treenailimme molemmat koirat yhtäaikaa häiriön vuoksi, oli pitkä aika ja Katja tekikin sitten metallikapulan pitoa ja kiertämistä Karun kanssa sen jälkeen kun minusta oli suurin into poissa. Koira oli vässypässy mutta metallikapulan pito meni hämmästyttävän hyvin (ihan yhtä hyvin kuin puukapulankin vaikka oli ensimmäinen kerta) ja vaikutti ihan siltä että koira oppi myös kiertämään.

Lähikenttäperusasennot

Lähikentällä tekemässä perusasentoon tuloa häirittynä yhdellä jalkapalloilijalla ja kahdella lapsiryhmällä. Minulla itsellä oli plasmat sekaisin, koira käyttäytyi tilanteen huomioiden kerrassaan mahtavasti. En osannut asettaa selkeitä palkitsemiskriteereitä enkä kylliksi palkannut lelulla. Sanoinko jo että koira toimi hienosti?

Lopuksi luoksetulo vauhtilopulla.

Tavoitteista ja treeniohjelmasta - mitäs tässä nyt touhutaan?

Tavoitteiden asettamisesta kesäkaudelle oli mielestämme hyötyä - tuli keskityttyä paremmin niihin asioihin, joita halusimme viedä eteenpäin. Meidän "treeniohjelma" on aikamoista silppua, vaikka mukana on vasta yksi maastolaji, joten tuntuu tarpeelliselta pitää huolta punaisesta langasta. Ohjatuissakin harjoituksissa pystyy yleensä hyvin muokkaamaan oman suorituksensa sellaiseksi, että treeni tukee omia tavoitteita.

Syyskuun alusta alkaen meidän säännölliseen tekemiseen kuuluvat seuraavat harjoitukset:

• Riikan tottisryhmä - kesän ryhmän vapaamuotoinen jatko, jossa harjoitusten pääpaino BH-kokeen näkökulmassa - tottistelua, häiriötreeniä erilaisissa paikoissa, koiraohituksia, ryhmäharjoituksia jne. Kokoontumisen aika ja paikka sovitaan erikseen, joka viikko tai joka toinen viikko.
• PK-tottistreenit hakuryhmän kautta tiistaisin Suunnistajanpuiston kentällä
• Hakuryhmän maastotreenit keskiviikkoisin (siirtymässä viikonlopulle)
• Ponderan Toko E -kurssin harjoitukset torstaisin Musti&Mirri Areenalla
• Tokon alo-avo-ryhmän treenit sunnuntaisin Telkkistentien hallissa

Ohjattujen / yhteistreenien lisäksi tehdään koiron kanssa ainakin seuraavaa:

• Ollin aamulenkki ja pikatottis joka arkiaamu
• Oma lyhyt maastotreeni (esineruutu tai tuuli-ilmaisu) noin kerran viikossa
• Oma kentälläkäynti tottis/tokojuttuja noin kerran viikossa
• Lyhyet "arkitottistelut" esim. kaupassakäyntien yhteydessä parkkipaikalla pari kertaa viikossa
• Kotona tapahtuva tekniikka- ja toistoharjoittelu - pienet perusasentosessiot, paikkamakuut ruokakupilla, luoksetulot, kaukokäskyt jne - lähes joka päivä jotain
• Pidemmät hihnalenkit ja metsälenkit, joiden yhteydessä arkitottelevaisuusharjoituksia, määrä vaihtelee paljon muiden elämiskuvioiden mukaan, ehkä 1-3 kertaa viikossa

Melko paljon siis kaikkea ja aika ylärajalla ajankäytöllisesti ainakin ohjattujen treenien osalta mennään. Harjoitteluun liittyy paljon pieniä vastakkainasetteluja, joiden välistä tasapainoa joudutaan hakemaan. Esimerkkejä tästä:

• Karun kanssa touhuaminen on meille kiva yhteinen harrastus, jonka pitää olla hauskaa kaikille osapuolille. Tämä tarkoittaa, ettei otsa kurtussa mietitä tehokkuutta, vaan haalitaan erilaisia tekemisiä, erilaisia harjoituksia ja pysytään mukana kaikessa mikä on mukavaa. Toisaalta kumpikin meistä nauttii oppimisesta ja haluaa, että asioissa edetään tavoitteellisesti - harrastaminen pelkän hauskanpidon takia ei ole tarpeeksi motivoivaa, vaan pitää pystyä myös seuraamaan edistymistä, kehittymään ja kilpailemaan.
• Meitä on kaksi ohjaajaa - tähän asti ollaan monesti molemmat oltu harjoituksissa mukana, mutta ajankäytöllisesti olisi tehokkaampaa jos apuohjaaja joskus jäisi kotiin pyykkäämään - toisaalta koiraharrastus on meille mukava yhteinen juttu ja on kivaa, että treeneissä ollaan yhdessä - jos pitää tinkiä ajasta, vähennetäänkö treenimäärää vai ohjaajien lukumäärää per treeni?
• Ohjatuissa treeneissä tehollista tekemistä on vähän suhteessa kotona harjoitteluun. Matkoineen yksi parin tunnin treenikerta vie meiltä yli kolme tuntia, josta ajasta Karun kanssa treenataan yleensä alle puoli tuntia. Toisaalta ohjausta tarvitaan, kun ei itse osata, ja halutaan nähdä myös muiden koirien treenejä jotta niistäkin opittaisiin. Tiedämme, että asioiden opettamisessa koiralle ja itselle ei riitä se ohjattu kerta, vaan varsinaisen työn pitäisi tapahtua kotona. Mutta missä välissä, jos aina ollaan illat ohjatuissa?

Näitä pohdintoja mietitään myös loppuvuoden tavoitteiden osalta. Kaikkea, mitä haluttaisiin tehdä, ei voida ottaa mukaan ohjelmaan ilman että luovutaan tavoitteista eli lasketaan rimaa muiden osalta. Yksi esimerkki harmillisesta karsimisesta on jäljestäminen - päätimme kesällä, ettei meillä riitä aikaa keskittyä jälkiharjoituksiin, jollei jostain muusta luovuta. Vaikeinta tuntuukin olevan päättää ne asiat, joita me EI tehdä.

Kartsa tahtoo leikkiä.

Nyt oli taas kivaa!

Ponderan toinen tunti aloitettiin ryhmäpaikkamakuulla, sitten näytettiin nopeasti Pirjolle oma palkkatemppu ja yksilösuorituksina vapaavalintainen (ongelma)aihe. Yhden suorittaessa muut saivat jäädä kentälle tekemään häiriöharjoituksia.

Paikkamakuu meni paremmin kuin vastaavasa tilanteessa aikoihin. Karu pysyi ihan varman oloisesti häiriöistä huolimatta ja oli lähes koko pätkän hiljaa ja keskittynyt. Kävin välipalkkailemassa kun oli hienosti. Puolivälissä vähän kitisi, komensin äkäisesti TYST, odotin hiljaisen pätkän ja palkkasin sitten. Kiva.

Palkkatemppuna näytettiin viikon aikana vähän harjoiteltu kuonolla kämmeneen tökkäys. Homma menee niin, että ohjaajalla on namit taskussa ja naksutin oikeassa kädessä. Koira ottaa kontaktin, josta seurauksena ohjaaja nostaa vasemman käden eteensä kämmen koiraa kohti. Koira tökkää kuonolla kämmeneen - naks - namu. Menee jo ihan mukavasti ja osaa vähän hypätäkin ylempänä kämmen alaspäin olevaan käteen. Tarkoitus on siis rakentaa tästä tökkäyksestä ja siihen liittyvästä pikku hypystä sellainen NIIIIIIN KIVA JUTTU, että tökkääminen itsessään on koiralle palkkio. Silloin tätä tökkäystä voidaan käyttää esim. kilpailukehässä liikkeiden välissä palkkaamaan koiraa.

Omalla vuorolla näytettiin - yllätys yllätys - perusasentoon tuloa. Siinä on viikon aikana lähinnä Ollin toimesta päästy hurjasti eteenpäin eli Karulla on into ja idea. Paikka ei ihan aina osu oikeaan, ei nytkään, mutta ainakin tarjoaa hyvin. Vinkkinä palkan sijoittaminen rinnalta (magneettipallo ollut siinä) kainaloon, jotta palkka ei tuo koiroa eteen. Tässä vaiheessa saa olla yli-innokas ja "hypähtää" paikalleen.

Toisena juttuna extempore näytettiin hyppy, johon kaipasin ohjetta pysähtymisen opettamiseen. Karu loikkasi taas hienosti. Kaksi kertaa, kun lähetin vinosti hyppäämään, lähtikin esteen sijasta kauempana edessä olleen ruudun luo. Jännä miten se sinne osasi loikottaa, vaikkei ruutua ole montaa kertaa tehty. Hypyt itsessään menivät hienosti, hyppäsi lelu suussa takaisinkin.

Pysähtymiseen tehdään nyt pallon heittoa niin, että ensin käsky Stop! ja samantien pallo, pikkuhiljaa pidennetään käskyn ja pallon väliä niin että koira alkaa pysähtyä odottamaan palloa. Käskyksi tähän päätettiin stop entisen hitaamman ja kaukokäskynä hyvin toimivan seison sijasta. Stoppia käytetään sitten jatkossa myös liikkeestä seisomiseen.

Tämän teenikerran ihan parasta antia oli tosi vaikeisa häiriöissä hallissa hienosti käyttäytynyt koiro, jonka kanssa oli ilo tehdä. Ja kitisikin vain vähän. Käsittämätöntä miten tuulella käyvä on joko koira tai ohjaaja tai molemmat, edellispäivän ankeuteen verrattuna nyt oli suorastaan fantsua.

Tuulilähtöjä

Kolmas harjoitus hakuryhmässä. Tehtiin neljä tuulilähtöä. Paula oli maalimiehenä ja vastatuultakin saatiin mukaan.

Ensimäisessä mentiin melko lähelle, ehkä viiden metrin päähän, ennen kuin Karu sai hajusta kiinni ja syöksyi maalimiehen luokse. Sitten kaksi kerrassaan erinomaista selvästi kauempaa. Kissanruokaa + patukkaleikki oli palkkiona. Viimeisessä vein Karun liian lähelle maalimiehen jälkeä. Oli niin selvä että koiralla oli haju maalimiehestä. Laskin irti, en ole varma kannattiko. Koukkasi nenä pystyssä juosten maalimiehen tekemän lenkin takakautta piilolle.  Parempi olisi ollut jos oltaisiin tultu toista kautta piilolle.

Mutta kylläpä oli taitava puuppa. Selvästi rauhallisempi kuin viikko sitten vaikka olikin täysillä mukana. Tietää mistä on kysymys ja nauttii tekemisestä.

Siitä perusasentoon tulosta...

Kyllä se perusasentoon tulo alkaa sieltä pikku hiljaa muodostua. Meillähän on siitä siis menossa tehokuuri, joka lanseerattiin kesäkoulun päätöstreenissä. Harjoituksia on tehty joka päivä aamuin illoin. Ensimmäisellä viikolla näytti huonolta, nyt näyttää hyvältä.

Sanalla on merkitys. Sivu! tuottaa Karussa tällä hetkellä tämän kaltaisia reaktioita:

1. koira siirtyy edestä sivulle ja vieläpä niin että menee useammin oikeaan paikkaan kuin lähelle sitä
2. koira siirtyy takaa sivulle, mutta paikka ei ole aivan yhtä usein täysin oikea
3. koira korjaa asentoaa heittämällä peppuaan koirasta katsottuna oikealle

Kyllä se vielä siitä. Jatketaan harjoituksia.

Masentavaa menoa

Tänään korkattiin kesäkoululta vapautuneiden tiistai-iltojen ilo eli pk-tottis-vapaavuoro. Kylläpä oli karmeaa. Periaatteessa yritin kyllä tehdä ihan oikein - tiesin, että tilanne on taas vähän vaikea kun on uudet ihmiset ja koirat - tulin ajoissa, että kerkesin koiron talutella alueella ennen treenejä - päätin, että teen mahdollisesta hässäkästä huolimatta keskittyneesti ja laitan Karun lepoon aina sumplintatauon ajaksi.

Treenikerta meni kuitenkin aika totaalisen pieleen. Heti alussa kävellessämme Karu rääkyi ja oli kovin levoton. Harjoituksen aikana en saanut juuri yhtään kontaktia tai keskittynyttä / innostunutta tekemistä, äänsi tosi paljon sekä levossa että tehdessään, kuikuili muiden koirien perään ja haisteli kenttää.

Minä jäin selittämään juttuja muille, en tehnyt selkeäksi koiralle rajaa milloin tehdään ja milloin pitää olla parkissa ja muutenkin homma oli vähän levällään. Yhdessä kohtaa kyllästyin jatkuvaan vinkumiseen ja riekkumiseen, ja rätkäisin remmillä pepulle. Tästä Karu säikähti niin pahasti, että loppuajan oli sekä levoton että jotenkin paineistunut ts. ei keskittynyt senkään vertaa ja huomauttaessani tarjosi hädissään ihan mitä sattui. Missähän välissä siitä on noin pehmeäkin onnistuttu tekemään?

Jotenkin tosi mälsää, etten pystynyt yhtään korjaamaankaan tilannetta. Yritin myöhemmin muiden tehdessä itsekseni kentän laidalla jotain helppoa ja mukavaa, mitä osattaisiin yhdessä tehdä, mutta edes pelkkä leikkiminen ei vaan sujunut.

Vinkuminen ja piippaaminen tai oikeastaan rääkyminen ja autossa räksytys olivat tänään ihan omaa luokkaansa. Niissä ollaan menossa koko ajan huonompaan suuntaan - keväällä Karu oli vielä treenitilanteessa enimmäkseen aina hiljaa, sitten alkoi pikku piippaus paikkamakuussa ja nyt ollaan tässä, että saattaa rääkyä yhtäjaksoisesti koko ajan tai vähintään protestivinkunat joka käskyn jälkeen.

Ihan kamalaa.

Riikan tottis

Riikan tottisporukasta Kati & Sara, Elina & Ruttu sekä minä, Katja ja Karu käytiin tottistelemassa yliopiston parkkipaikalla. Alussa keskusteltiin miten meidän kannattaisi tehdä näitä treenejä nyt kun Riikka itse ei enää ole mukana kuin korkeintaa vierailevana tähtenä. Päädyttiin siihen, että otetaan joka harjoitukseen jokin yhteinen juttu ja sitten tehdään myös mitä kukin haluaa.

Tein ensin Karun kanssa lyhyen liikkeestä maahan ja liikkeestä istumaan treenin leikinomaisesti. Mitenkään hirmu hyvin se ei mennyt. Keskusteltiin siitä ja todettiin että minun pitäisi antaa vielä käsiapu liikkeestä istumisessa jotta sitä saisi nopeammaksi. Liikkeestä maahanmenossa on taipumus palkata liian nopeasti, eli ennen kuin pylly osuu maahan.

Seuraavana meillä oli yhteistreeninä luoksepäästävyysharjoituksia ja ilmoittatumisia - sekä paikallaan makuuta.

Paikallaan makuu on ihan rikki. Piippaa ihan hirmuisesti. Katja toisaalta sanoi sitä, että kun se eilen meni niin hyvin. Pitkällisen keskustelun lopputulema oli, niinkuin minä se tulkitsin, että harjoitus oli liian vaikea. Minä olisin tässä vaiheessa lyhentämässä aikaa ihan minimaaliseksi (muutamaan sekuntiin) ja sitten vaihtelevalla ajalla (välillä pidempi, välillä lyhempi) sitä pidentämässä. Se on kylläkin aika vaikea tehdä ryhmässä muita häiritsemättä. Toki jos toiset koirat kestää sen että yksi koirakko lopettaa ja aloittaa harjoitusta vieressä.

Harjoituksen ehdottomasti kivoin osuus oli häiriökontaktiharjoitus, jossa kaikki käveltiin kontaktissa toisia ohitellen. Kivaa siitä teki minulle Karu, joka oli aika tosi hyvä.

Hallikauden korkkaus pehmeästi

Keskiviikon tokon alo-avoryhmän harjoitusaika vaihtui talvikaudeksi sunnuntaille klo 12-14, ja samalla vaihtui harjoituspaikaksi Telkkistentien halli Kuopiohallin kentän sijasta. Tänään ensimmäisellä hallivuorolla oli paikalla Karun lisäksi vain Sari & Peppi ja ohjaajana Telle.

Syyskauden ohjelmaa ei ole vielä saatu kokoon, joten päätettiin tehdä vapaamuotoisesti. Aloitettiin kokeilemalla agilitaajien suosimaa jumppasarjaa, eli neljä matalaa estettä sarjassa (ei yhtään askelta välissä vaan hypystä alas tullessa suoraan ponnistus seuraavaan). Jätin Karun paikalle istumaan sarjan toiseen päähän, kävelin itse toiselle puolelle ja vapautin "Ole hyvä!". Koiro tuli tosi hienosti ja innokkaasti loikkien sarjan. Ongelmana oli liika vauhti ts. kiihtyi matkalla eikä enää mahtunut viimeisten esteiden väliin, vaan loikkasi kaksi kerralla tai kolisteli sekaan. Yritettiin ehkäistä tätä ja hidastaa menoa nostamalla joitakin hyppyjä korkeammaksi, mutta ei vaikuttanut. Lopetettiin onnistuneeseen toistoon.



Jumppien jälkeen otettiin "kisamuotoinen" paikkamakuu, eli kehääntulotarkastus (vähän intoili), luoksepäästävyys (pysyi istumassa kun syötin lihapullaa, jes) ja käskytetty kahden minuutin makuu. Tilanne oli niin rauhallinen ja koirokin rento, että jätin sen ihan kunnolla. Minuutin kohdalla kävin välipalkkaamassa. Muuten mainio, mutta vähän vaihtoi asentoa - kuono kävi maassa - ja ihan lopussa pääsi pieni piippisarja.

Kolmantena juttuna tehtiin yksittäishyppyä. Karu teki innokkaasti - tein vaihdellen pelkkää hyppyä (palkka lensi perässä yli tai tuli takaisinhypyn jälkeen), pysäytystä hypyn jälkeen (pysähtyy kyllä, mutta ei aina heti Seiso! -käskystä vaan saattoi ottaa pari askelta lähemmäs estettä) ja harhakäskyjä esteen edessä (välillä aina varasti hypylle, yritin estää palkkaamalla heti käskyn jälkeen istumassa pysymisestä.)



Viimeisenä settinä ihmeteltiin porukalla Karun perusasentoon tuloja. Kerroin ja näytin, millaisia harjoituksia ollaan tehty (takaa helppo sivulletulo ilman apuja + pienessä kulmassa käsky ja palkka heti, jos lähtee tarjoamaan oikeaan suuntaan korjausta ts. oikea takajalka tulee kohti ohjaajaa). Harjoitus oli selvästi Karun mielestä tosi tylsä. Kokeiltiin, mitä koira tekee jos sitä ei auteta loppuun vaan pyydetään vain uudelleen korjaamaan asentoa, ja kyllähän se siitä pikkuhiljaa nytkähteli oikeaan suuntaan.

Tosi mukava tehominiryhmäkerta ja oikein rauhallinen halliinpaluu. Pientä häiriöharjoitustreeniä saatiin, kun agilityporukka raijasi kärryllä ja purki esteitä kentältä halliin. Väliajat Karu pötkötti häkissä ja harjoitteli siellä piippaamatta oloa. Ei ihan täysin onnistuneesti ts. melkoinen vonkuna kävi. Kuitenkin ihan kohtalaisen rauhallinen oli, niinkuin koko treeniajankin - oikein mukava, keskittynyt, kuuliainen. Ilmeisesti eilinen viiden tunnin riekuntasessio 15-viikkoisen Hubert-labbiksen kanssa kylässä rauhoitti sopivasti.

Lenkkiukko

Perhekävelyn ohessa otettiin tänään yksi hakuharjoitus. Pistettiin koiro puuhun kiinni kohtuullisen aukealla hakkuualueella ja tallottiin kevyesti noin 15*50 metrin kaistale. Sijoitettiin lähetyspaikka vastatuuleen, Olli kipitti kissanruoan kanssa kaistaleen päähän piiloon, odotin hetken ja lähetin koiran.

Koira lähti karmealla innolla tassut sutien - ihan päinvastaiseen suuntaan. Huutelin sen takaisin, otin kiinni ja lähetin uudelleen selkeämmin oikeaan suuntaan, mutta kurvasi taas taakse etsimään. Lähdin itse kävelemään oikeaan suuntaan ja huusin koiran mukaan, jolloin vihdoin lähti hyvin, sai aika nopeasti hajun ja etsi hienosti loppuun.

Ehkä ensi kerralla selkeämpi haamu.

Torstain ponderoinnit

Pirjon kurssilla taas!

Toko E kurssi alkoi eilen, ja nyt ollaan siis tosissaan (jos joku sitä epäili), koska kurssi on tarkoitettu tavoitteellisesti kohti tokon ylintä luokkaa harjoitteleville tokoilijoille. Meillä on vielä muutama välietappi matkalla - mm. alin luokka.

Aivan harjoituksen alussa oli paikkamakuu, jossa ongelmana oli jälleen kerran piippaaminen. Asetuin siis aivan koiran eteen ja yritin syöttää lihapullaa sillä tahdilla ettei ehdi piippaamaan kun suu on täynnä.

Varsinainen aihe oli palkkaaminen. Olimme vuorossa ensimmäisenä ja teimme kahta asiaa: perusasentoon tuloa ja liikkeestä maahan menoa. Perusasentoon tulon palkkasin makupalalla ja liikkeestä maahan palkkana oli pallo. Ensimmäinen meni melko huonosti ja toinen oikein hyvin. Sen seurauksena keskusteltiinkin paljon perusasentoon tulosta ja saimme Pirjolta hyviä vinkkejä meidän tehoharjoitteluun. Mitä itse palkkaamiseen tulee Pirjo kehui että Karu on oppinut leikkimään. Se olikin yksi kesän tavoitteistamme. Namupalkassa hän kehotti antamaan runsaammat palkat kun pääsee palkitsemaan niitä harvoja kertoja kun jokin (ainakin sillä hetkellä) vaikea asia tulee tehtyä oikein.

Se mikä oli todella mukava huomata meidän harjoitusvuorollamme oli Karun motivoituneisuus. Hukkahalli on Karulle vaikea paikka. Sen häiriöt ovat melkein omaa luokkaansa. Mutta kun tehtiin oma juttumme, niin myös teimme vain sitä. Ja sillä aikaa kun ihmiset keskustelivat, Karu oli hienosti levossa.

Lopputunti oltiin sitten häiriötreenissä siten että koira oli hihnalla kiinni sivummalla ja minä syötin namusia. Tehtiin myös keskenämme yksi hyvä paikkamakuu ja kontaktitreenejä.

Keskiviikon hakutreenit

Otetaan yksi innokas koira ja annetaan sen olla kotona päivä, laitetaan se autoon ja ajetaan metsään. Muutaman tunnin kuluttua klo 20 maissa otetaan se autosta ja mitataan viretila hihnalla. Ei riitä asteikko.

Tehtiin kolme tuuli-ilmaisua KPSH:n hakuryhmä 2:n treeneissä Karulla. Ylpeä saa olla koirasta, innosta huolimatta se malttaa mennä käskettäessä makuulle maalimiehen eteen ennen kuin saa palkkansa. Treenit meni siis hyvin ja kahdelle viimeiselle ilmaisulle saatiin tuulikin avuksi. Intoa täynnä ja nenä keskellä kuonoa.

Ensi kerralla voisin kyllä vastaavassa tilanteessa antaa koiralle enemmän aikaa ennen varsinaista treeniä. Käydä vaikka kävelyllä metsässä.

Yhdistetty sieni- ja esine-etsintä

Vapaapäivän kunniaksi suunnattiin koiron kanssa metsään toiveikkaasti ämpäri mukana keikkuen. Realistina lastasin kuitenkin ämpäriin esineruututarvikkeet, ettei se ihan turhan päiten mukana kulje. Sieniä oli rutkasti, mutta sellaisia minun tuntemia syötäviä ei kyllä löydetty. Siirryttiin siis hyödyntämään ämpärin esineenkuljetusfunktio.

Tallattiin koiron kanssa ensin väljästi noin 40*40 metrin alue, ja laitoin sitten Karun puuhun kiinni alueen reunalle ja kävin itse viskelemässä ei-niin-näkyviin paikkoihin viisi mukavaa esinettä. Karu siis näki kun kävin viemässä esineet. Päästin koiran irti ja lähetin etsimään (koira istumassa, minä kyykyssä, käsiapu ja Juttu!). Lähti todella innokkaasti ja löysi ensimmäisen esineen nopeasti, toi ja sinkaisi uudelleen etsimään heti kun sai palkkiolihapullan suuhunsa.

Nostatin kolme esinettä (toisen jälkeen otin koiran kiinni ja lähetin uudelleen kolmannelle). Haki todella innokkaasti ja löysi hyvin, mutta en ollut oikein tyytyväinen työskentelyyn - ei ollut kovin keskittynyt vaan ennemminkin riehakas ja ei varsinaisesti etsinyt, vaan juosta kohnusti edestakaisin kunnes sattui saamaan riittävän vahvan hajun. Kolmannen jälkeen kytkin koiran ja käveltiin yhdessä hakemaan kaksi viimeistä edellisten harjoitusten tapaan eli annoin koiran löytää ja tuoda nekin.

Omituiselta tuntui, että vaikka ennen ruutua oltiin kuljeskeltu vapaana samassa metsässä jo vajaan tunnin verran, niin koira kuitenkin lähti kohnustamaan ihan eri tavalla heti kun sai ns. tehtävän. Kuten Riikka aiemmin kommentissaan niin myös minä osittain oletin, että ruudussa ilmennyt päätön juoksentelu johtuisi siitä, että kun vihdoinkin pääsee vapaana juoksemaan niin ei malttaisi keskittyä varsinaiseen asiaan. Ainakin tällä kertaa se yli-innostus kuitenkin liittyi selvästi nimenomaan siihen "tehtävään". Tjaa-a.

Perus-perkeleen-asento

Kesäkoulun jäähyväiskerralla katseltiin möllikokeen hienoja suorituksia ja esitettiin Karun kanssa Katjalle vähemmän hienoja perusasento-seuraamispätkiä. Ajatuksena oli näyttää miten komeasti jo sujuu perusasento - muutama seuraamisaskel - perusasento -pätkä, mutta eihän se sujunut. Karu lähti kyllä mukaan, mutta aukesi, ja pysähdyttäessä jäi seisaalleen sinne jonnekin kauas ihmettelemään, että mitäs nyt.

Katja totesi, että liikkeellelähtö on ok, mutta palataanpa perusasentoon. Muutamalla toistolla nähtiin selvästi, että Karu tietää Sivu! -käskyn tarkoittavan siirtymistä istumaan jonnekin noin puolen metrin säteelle siten, että koiran ja ohjaajan nenät ei saa olla ihan vastakkain. Eli jos suoraan edestä pyydetään, siirtyy istumaan etuvasemmalle, mutta etuvasemmalla istuessaan ei edes tarjoa korjausta. Alla tasokasta videopätkää aiheesta.



No mitäs sitten tehdään? Perusasentoharjoituksia. Päästävä irti käsiavusta ja saatava koiralle mielikuva siitä, missä oikea paikka on.

• aluksi helposti, pyydetään suoraan taakse jätetty koira sivulle
• sitten voidaan lisätä vähän kulmaa
• voidaan myös palkita "kesken liikkeen", ennen istumista, eli vahvistaa sitä että koira lähtee tarjoamaan oikeaa liikettä - tällöin palkitaan niskan yli ulos, niin että ohjautuu oikeaan paikkaan ja vähän ylikin - estetään sitä, ettei opi jättämään takapäätä tuomatta
• kokeillaan kahden viikon suunniteltu kuuri - jokainen harjoitus suunnitellaan, vahditaan että tekee tarkasti oikeista asentoja, huolehditaan että homma edistyy (vaatimustaso nousee).
• yritetään tehdä tylsästä harjoituksesta koiralle kannattavampi - esim. yllärisuperpalkkoja hienoista suorituksista

Katja kehotti lisäksi huolehtimaan, ettei kontaktin otossa luisuta koiran houkutteluun ts. Karun pitää kantaa vastuu kontaktista. Nyt kun se helposti harhautuu esim. sivulla istuessaan katsomaan muualle niin autamme koiraa huomauttamalla -> saattaa helposti oppia, että ohjaaja huolehtii. Voidaan esim. koiran ollessa hihnassa vain lähteä kävelemään, jos katselee muualle, jolloin oppii että pitää itse vahtia mitä ohjaaja tekee.

Olin tosi masentunut tämän kerran jälkeen, vaikka hyvää asiaa taas oli ja Katjan havainnointi on uskomattoman tarkkaa ja oikeaan osuvaa. Masis kohdistui tällä kertaa omaan toimintaan ja siihen, että tätä tylsää yksinkertaista asiaa on hinkattu koko kesä eikä siitä edelleenkään mihinkään päästä. Koiro kyllä tuntuu oppivan juuri sitä mitä me sille opetetaan.

Kiitos Annelle ja Katjalle kesäkoulusta - todella upea tehospurtti, jonka opeista on varmasti hyötyä jatkossakin tokoryhmän viikkotreeneissä.