Reissussa yhtenä päivänä vähän tottisteltiin leirintäpaikan nurmikolla. Tehtiin pitkiä seuruupätkiä ja luoksetuloja. Vähän myös käännöksiä, seuraamiseen yhdistettynä huonompia (hitaita, vajaita), sitten kun tein taas lyhyemmästä liikkeestä niin parempia. Luoksetuloissa autoin käsillä pitkältä matkalta että sain jarruttamaan kunnolla, menivät kivasti.
Karu oli suorastaan häiritsevän häiriöherkkä. Innokas, hyvässä vireessä, seuraa keskittyneesti tassut vippasten - ja sitten kun kymmenien metrien päästä kuuluu ihmisten keskustelua, pudottaa kontaktin ja meinaa sotkeutua tassuihinsa, kun yrittää kurkkia missä ja kuka ja mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti