Heittoharjoituksia vapaavuorolla

Tokon vapaavuorolla hallissa hömpöteltiin pentutasoisia paikkamakuita (seisoin vieressä ja syötin jauhelihapihviä, murr), luoksetulon pysäytyksiä ja seuraamis-käännös-kuonovippausmietintöjä. Koirankoulutuksellisesti ei kovin kummoinen sessio, mutta mukavaa oli, kiitos osallisille avusta!

Luoksetulon pysäytys on mulle itselleni jotenkin hankala homma. Heitin nyt lähestyvää koiraa päähän / etujalkojen väliin namulla, mutta ei se siltikään pysähtynyt vaan tekee jonkinlaisen väistö-pomppu-loikan. Ja yleensä heitän ihan väärään paikkaan ja aikaan ja suuntaan. Olen oikeasti tosi huono heittämään mitään.

Ehkä vinkkinä tähän nyt että keskityn siihen koiran _pysäyttämiseen_ riittävällä vartaloavulla ja äänellä, nami tai pallo voi lentää siinä yhteydessä koiran pään yli / sivuitse joko samalla tai heti kun on pysähtynyt. Itselleni oli helpompaa tehdä vähän lyhyemmältä matkalta eli vähemmällä vauhdilla. Jatketaan harjoituksia.

Kokeista, hermoista ja junnaamisesta

Suunnittelin alkusyksystä, että starttaisimme ekoissa tokokokeissa "omalla hallilla" marraskuun alussa. Olin jo päättänyt ilmoittautua kokeeseen, mutta tulevan kummipojan ristiäiset Porissa samana päivänä blokkasivat tämän suunnitelman.

Ehkä ihan hyväkin niin, kun paikkamakuu on kuitenkin edelleen epävarma. Tänään tokoryhmän treenissä Karu nousi ryhmämakuusta. Alkoi haistella, josta järkyttyneenä komensin reilusti, jolloin nousi ja lähti loikottamaan. Vähän samoin kuin juuri perjantaina istumisesta lähti. Harmitti tietysti.

Omalla vuorolla tehtiin ekana luokkaharjoitushömpöttely. Tarkoitus oli palkata väleistä. Alussa oli tasaisen levoton, parani loppua kohti. Ihan rauhalliset välit ja alkuasennot ilman kitinää. Hyvä luoksetulo, huonohko seuraaminen ja varsinkin käännökset oikealle väljiä.

Toisella otolla katsottiin luoksetulon pysäytystä. Todettiin porukalla sama jota itse mietin perjantaina - pallo ei oikein toimi stoppina. Paremmin toimi päin rintaa / etujalkojen väliin heitetty iso nami. Kokeillaan sillä jatkossa. Viskasin myös muutaman kapulan, ei kertaakaan mennyt selvästi tassut edellä. Olikohan se hassu ongelma nyt tällä ratkaistu? Pitää kokeilla pihalla pitkältä matkalta.

Kolmannella pätkällä tein seuraamista ja käännöksiä. Tykkäsin siitä, miten rauhallinen Karu tässä oli. Jaksoi tehdä keskittyneesti ja odotti nätisti. Ehkä siitä pitäisikin vaan juoksuttaa aina ennen (toko)treenejä ylimääräiset kierrokset pois? Viretaso on kuitenkin tuohon touhuun ihan riittävä silloinkin, kun ollaan jo täysin vässyköitä.

Tottikset

Käytiin kentällä tekemässä tottisharjoitus.

1. Ilmoittautuminen. Oli ihan hyvä, palkkasin kolme kertaa kun mentiin lähemmäksi. Rakennetaan siis palkan odotusta tilanteeseen.
2. Paikkamakuu. Hyvin täriseväinen, vähän piippaava. Keskusteltiin paljon Katjan kanssa siitä miten saisimme aina rauhallisen tunteen koiralle paikkamakuuseen.
3. Seuraamiskaavio välillä palkaten. Välillä erinomaista seuraamista. Hankaluuksia epätasaisesta maastosta johtuen. Itse en osannut käännöksiä. Perusasentoontulosta pitäisi päästä palkkaamaan ja rakentaa siihen iso innostus, nyt se oli hyvin väkinäistä.
4. Henkilöryhmä, eli Katjan kiertäminen oli OK.
5. Uusi paikkamakuu. Vieläkin täriseväinen - ei piipannut. Tämä oli lyhyempi.
6. Liikkeelle lähdöstä palkka ja into päällä autoon. Olisin palkannut jo perusasennosta, mutta ei tullut hyvin.

Aika väkinäistä oli.

Uusia kenttiä

Tänään käytiin excursio Riistavedellä kahdella eri kentällä. Ensimmäisenä piipahdettiin isolla hienolla nurmikentällä. Palkkasin koiraa autosta ottamisen jälkeen kontaktista, viritin Tottista + leikki ennen aloitusta, sitten siirtyminen "aloituspaikkaan" ja pitkähkö seuraamislompsiminen. Pudotti pari kertaa kontaktia - olisi kovasti halunnut katsella maisemia - mutta korjasi hyvin kun huomautin ja pääsin kehumaan. Toinen seuraamisen aloitus perään ja palkka parista askeleesta.

Sitten tehtiin alokasjäävät ja luoksetulo sillä ajatuksella, että Olli katsoo ja kommentoi. Maahanmeno on hidas ja asteittainen, seisominen hidas ja tepsutteleva, luoksetulossa törmäsi kunnolla. Korjasin uusintaoton luoksetuloon lyhemmällä matkalla, se oli ok. Jäävät on aina olleet hurjan varmat siinä suhteessa, että en muista milloin olisi ottanut väärää asentoa. Nopeutta pitää kyllä edes vähän saada lisää.

Vaihdoin luoksetuloliikkeessä koiran jättösanaksi Istu. Aiemmin käytin Paikka -sanaa, joka vaihtui keväällä epävirallisempaan Odota -sanaan, mutta Istu taitaa olla parempi tähän.

Loppuun paikkamakuu niin, että kunnon aloitus rauhottelulla, hihna irti, Maa - Paikka ja kävin lompsimassa satametrisen kentän toiseen päähän ja takaisin. Hyviä pikkulintuhäiriöitä oli, vähän Karu niitä katseli. Kotipihassa olisi antanut kyytiä.

Ajeltiin toiselle kentälle, jossa oli enemmän elämää. Minä unohdin kaikki hyvät aloitusjutut ja hömpöttelin vaan jotain ilman että koira oli ollenkaan kunnolla kuulolla. Pari parempaa luoksetuloa ja lyhyt paikkamakuu noin minuutin piilossakäynnillä täällä.

Harjoitus oli huono siinä, että vaikka halusin nimenomaan treenata vieraaseen paikkaan menoa ja tekemisen aloitusta siellä, en sitten kuitenkaan harjoitellut sitä. Ekalla kentällä alussa sentään vähän. Häiriöt vaikuttivat negatiivisesti myös ohjaajan toimintaan. Vaikeaa, kun en luottanut koiraan, piti tarkkailla ympäristöä koko ajan ja pitää hihnastakin kiinni. Karu oli kuitenkin kiva.

Löysät tokot

Heinäkuussa ollaan ilman ohjaajaa. Ryhmän treeneissä tehtiin tänään käännöksiä ja luoksetuloja. Seuraaminen ja käännökset huonoja, lötköä menoa. Luoksetuloissa kivoja onnistumisia. Täytyisi päättää, kelpaako sellainen "ihan hyvä" vai palkkaanko vain ne joissa tulee kunnon jarrutus, täysin suoraan, ilman pomppua.

Paikkamakuussa alussa oli toooosi levoton ja äänekäs, öpitin, keskeytin ja vein autoon. En tiedä auttoiko, kitisi myöhemminkin mutta jälkimmäisissä hyvin keräsi itsensä ja keskittyi alkumölinän jälkeen.

Itsekin olin ihan nälkäinen ja vätys. Ei kovin onnistuneet treenit.

Omatoimitöpsöttelyt

Lauantaina käytiin telkkisellä. Suunnittelin tekeväni heti halliin mennessä leikityksen ja siitä suoraan hommiin, josta hyvän keskittyneen pätkän jälkeen hyvä palkka. Ajatus oli kaunis mutta toteutus meni vähän plörinäksi, leikki sujui hyvin mutta seuraamispätkässä ensin hyvää, sitten koiro vähän katosi kuulolta, joten jatkoin, sama toistui jne eli en päässyt palkkaamaan ajoissa enkä sitten saanut korjattua omaa toimintaani niin, että olisin palkannut lyhyemmästä hyvästä pätkästä.

Kun koira jäi taas vähän haahuamaan, heitin sen kesken tekemisen häkkiin ja leikiskelin keskenäni kentällä. Yritin uudelleen siten, että viskasin broilerpullan kentälle ja kutsui koiran häkistä tekemään seuraamista - ei toiminut taaskaan, nyt kuikuili tuskastuneena sitä pullaa. Sitten kun palkkasin törmäsi kaahatessaan toisen etutassunsa matonreunaan niin että ilmeisesti vähän nuljahti, ontui ja ulisi kun vääntelin varpaita.

Tehtiin sitten loppuun pari paikkamakuuta, pitkähköjä neliminuuttisia joissa Olli teki vähän häiriötä. Hyvin menivät ja varvaskin oli jo samana päivänä ihan normaali taas.

Nopeudenvaihdoksia

Keskiviikon tunnilla tehtiin seuraamista teemana siirtymät, meillä vaan tavallisesta hitaaseen käyntiin ja takaisin. Kartsa oli edelleen sen oloinen että teki väkisin, mieluummin olisi tehnyt muuta eli klutannut pitkin mattoa. Luulen, että silloin ei kannattaisi yrittää opetella mitään, mutten oikein tiedä, mitä silloin sitten pitäisi tehdä joten nahjusteltiin seuraamisia. Pudottaa kontaktin siirtymissä, teki saman myös kun sanoin vain Sivu kesken normivauhdin, ennakoi ehkä kääntymistä tai jotain.

Väliaikaodottelut meni jo paremmin, paikkamakuuta ei tehty.

Ekat ohjatut noudot

Ponderalla tänään aiheena oikea ja vasen + oma valinta, meillä merkki. Tultiin vähän myöhässä remonttihommien takia ja alku oli taas vaikeaa, tein itsekseen tosi huonon paikkamakuun. Piippaili ja haahuili. Puolivälissä tuntia tehtiin keskenämme uusi parempi paikkamakuu, jossa Olli varmisti ja minä olin kaukana. Piippasi tässäkin kerran välissä ja katseli muualle, vaikka tein vain noin minuutin. Pääsin kuitenkin palkkaamaan hyvästä pätkästä.

Levoton meno jatkui koko tunnin enkä saanut sitä oikein korjattua, ts. yritti joka välissä haistella, hävisi kuulolta aina itse hetkeksi herpaannuin ja "karkaili" reunalle haistelemaan kentän ulkopuolella kulkevia koiria. Tehtiin muutama kylkilepoharjoitus vaihtelevalla menestyksellä. Olli kommentoi että näyttää cowboy-meiningiltä, kun roikuin rimpuilevan koiran takajalassa. Se siitä rennosta rauhoittumisharjoituksesta.

Oikea - vasen - treenissä laitettiin Pirjon ehdotuksesta ekaa kertaa kapulat molemmin puolin, koira väliin ja käsky "Vasen - Tuo!". Ekalla kertaa etsi nakkia, kun olin juuri heitellyt nakkeja ja vahvistanut niillä suuntia. Tajusin kuitenkin nopeasti ja nosti nätisti kapulat. Tätä harjoitellessa kannattaa koira pitää seisomassa lähetettäessä ja kapulat alussa suoraan sivuilla, ei takaviistossa.

Tokana juttuna tehtiin merkkiä, tai lähinnä kysyttiin että miten sitä kannattaa opettaa. Samoin kuin ruutua, eli ensin pallo merkin taa ja koiran lähetys merkille (luodaan hinku mennä ja opetetaan sana), sitten ilman palloa ja kun juoksee merkin taa äänimerkki JES ja pallon heitto perään. Ei siis namiohjauksella läheltä vaan ensin hinku, sitten paikka.

Mölötti

Tänään tehtiin perusasennossa (ja vähän seuratessakin) häiriökontaktia - meni ok, seisomista paikallaan ja stoppeja - ok kun keskenämme tehtiin, mutta Pirjon kanssa katsoessa häipyi täysin kuulolta ja jäi tuijottelemaan jotain koiroa + alkuun yhteispaikkamakuu, joka oli normi huono. Äääh.

Korjaava treeni - eteen istumisia

Maanantaina syynättiin videot läpi Ponderan viime viikon treeneistä ja tänään sitten teemana oli korjaava treeni, eli samaa asiaa mutta paremmin niillä vinkeillä, mitä videon purusta tuli.

Meidän videoitu harjoitus meni ihan ok, eli harjoiteltiin sitä mitä piti ilman mitään kummempia supermokia. Korjaavina huomioina videon purussa itse totesin että treenipätkän aloitus oli huono - jätin sen normaalin virityksen tekemättä, Pirjo antoi noottia hyppyesteellä kierrättämisestä (joooo piti laittaa joku muu tötsä mutta kun se este oli sopivasti keskellä kenttää...) ja lisäksi kommentoitiin sitä että pidin koiran narussa osan harjoitusta - näyttää etten luota siihen - juu, se on totta. En luota. Vilkkaita tilanteesta poistumisesta viime vuodelta voi ihailla täällä. Ihan aiheellinen kommentti toki sikäli, että kun tilanne on noin helppo niin pitäisi rikkoa kangistuneita tapoja ja uskaltaa pitää irti.

Tänään siis länttäsin tuolin keskelle kenttää ja tarkoituksena oli ottaa luoksetulon loppuja kiertämisen avulla ja saada vinkkiä siihen törmäämisen pois opettamiseen. Meni vähän kohellukseksi koko pätkä. Karu ei ihan hoksannut että tuoliakin voi kiertää, ja kun liitin siihen vielä erilaisen käyttäytymisen luoksetulokutsussa (Pirjo pyysi kokeilemaan koiraa vastaan kallistumista / astumista), niin koira tarjosi vaikka minkälaisia kiekuroita, loikkia ja sivulletuloja.

Vaihdettiin tekniikaksi istumaan jättäminen ja siitä kutsu, ja ennen kutsua ohjausmerkki käsillä - vahvistamaan sitä että tullaan eteen eikä sivulle. Nämä meni vaihtelevasti. Loppuun kokeiltiin vielä metrin pituisen muoviputken pitämistä käsillä poikittain edessä "jarruna" - Karu tuli iloisesti, otti putken kuin noutokapulan suuhunsa ja jäi seisomaan eteen. Minua nauratti. Ilmeisesti eteentulo on vielä(kin) niin tuore juttu, että asioiden sotkeminen sai peruskuvionkin ihan sekaisin koiron kuupassa.

Loppupointtina että ei nyt välitetä siitä törmäämisestä vaan vahvistetaan suorana eteen istumista ilman käsiapuja lyhyeltä matkalta tai hitaasta vauhdista. Mutta kun se osaa sen jo, ainakin kotona =/.

Alkuun yhteinen lyhyt paikalla istuminen ja paikkamakuu, joka meni huonosti, pää pyöri ja piippasi. Väliajat pidin seinässä kiinni, osan aikaa sylissä ja rahnuttelin, välillä syöttelin nakkeja kontaktiharjoituksina, oli näin tehden paljon rauhallisempi kuin viimeksi.

Itsenäisyyspäivän tottikset

KPSH ry:n Haku 2 -ryhmä kokoontui seuran majalle Maaningalle laittamaan vuotta pakettiin- vaikka harjoitukset jatkuukin niin pitkään kuin mahdollista - ja tottistelemaan siinä samalla. Kuvattiin kaikkien suoritukset, ja syötiin ja juotiin harjoituksen jälkeen majalla keskustellen tämän vuoden tavoitteiden onnistumisesta ja ensi vuoden tavoitteista.

Ensi vuoden tavoite Karun osalta on BH-kokeen suorittaminen ja kehittyminen haussa. Syksy ollaan panostettu siihen että käytetään nenää silmien sijasta ja se on mennyt aivan oikeaan suuntaan sen jälkeen kun siirryttiin tuulettomista iltatreeneistä tuulisiin lauantaitreeneihin. BH-kokeessa on meillä vielä paljon harjoiteltavaa - joista ensimmäisenä tulee mieleen hallinta. Se tietysti pätee kaikkeen tekemiseen.

Itse tottis meni tänään minun osalta penkin alle. Keskityn nyt hiukan aikaa seuraaviin asioihin:

1. Vaadin ja palkitsen kontaktista. Tämä ei ollut suuri ongelma tänään - mutta hallinnan suhteen se on ensiarvoisen tärkeää.
2. Otan sikailut pois. Jos minä en ole palkitsemassa koiraa, niin se ei hypi päälle yrittäen ryöstää lelua. Tämä oli ongelmana tänään.
3. Palkitsen ja vaadin nopean irroituksen. Tämäkin oli ongelma tänään.
4. Rälläys ei kannata - minun luokse tulo kannattaa.

Huonoa mutta vähän hyvääkin

Ponderan toko. Alun paikkamakuu oli huonoin ikinä. Ihan karmea. Pirjo oli vieressä seisomassa hihnan päällä. Tämänkertaiseen epäonnistumiseen kuului kaksi nousemista ja jatkuvaa piippaamista. Pirjon suositus oli että nyt ei osallistuta paikallaan oloon ryhmissä. Karun paikkamakuut kannattaisi nyt tehdä sivussa esim. toisen koiran tehdessä omaa suoritustaan ja hyvin helpotettuina. Pitäisi saada homma kasaan ennen kuin palataan ryhmään tekemään.

Heti perään oltiin Karun kanssa vuorossa tekemässä kolme liikettä. Meillä ne olivat seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Ennen seuraamista Karu hyppi vähän päin, Katja kommentoi sitä myöhemmin että minun olisi kannattanut ottaa kunnolla pois. Sitten seurattiin ohjattuna melko pitkät pätkät. Niihin kuului huonoa seuraamista mutta myös hyvääkin. Käännöksissä on paljon petrattavaa, perusasennoisa ja paikassakin. Koko kolmen liikkeen palkkasin ainoastaan suoritusten jälkeen kehumalla ja keholla. Liikkeiden välissä otin Pirjon mukaan pikkuisen liikaa hihnalla - hihnan pitäisi olla löysä aina paitsi jos koira tekee jotain ei toivottavaa kuten haistelee.

Liikkeestä maahan meni hyvin muuten mutta kun palasin koiran luo se ei suinkaan odottanut minua vaan käänsi huomionsa muualle. Perusasentoon vasta toisella käskyllä. Hyppy meni hyvin lukuunottamatta sitä että Stop! ei pysäyttänyt vaan koira siirtyi esteelle asti ja lisäksi perusasento meni noin ihan vinoon.

Tunnin lopussa oltiin taas kentällä ja tehtiin kaikki yhtä aikaa. Se osuus kun Pirjo ei ollut meidän luona meni ihan kauhean huonosti. Olin tosi pettynyt itseeni ja koiraan. Sitten Pirjo tuli paikalle ja päätettiin tehdä seuraamista. Ja se meni oikein hyvin.

Lopuksi Pirjo kehotti meitä harkitsemaan sitä, että valitsisimme vain toisen ohjaamaan koiraa tokossa. Hän kehui kyllä miten hyvin olemme saaneet vuorottelun onnistumaan mutta koiralle olisi paljon helpompi jos ei tarvitsisi opetella asioita kuin yhdellä tavalla tehtynä. Kyllähän se totta on. Haluamme kuitenkin pitää harrastuksen yhteisenä. Mietitään.

Esineitä ihan issekseen

Lauantaina kärsittiin kommunikaatio-ongelmasta ja päädyin pojottamaan hakuryhmän maastotreeneissä koiran kanssa kahden. Pitkän matkan huristelleena päätin tehdä Kartsalle extempore esineruudun, ettei ihan hukkareissuksi menisi.

Tallasin ensin pienehkön, noin 30 * 30 ruudun sekalaiseen maastoon koiran kanssa. Tämä oli ehdottomasti vaikein osuus - pidin Karun hihnassa, ja koiro tietysti tunsi paikan ja oli vakaasti sitä mieltä, että jossain täällä on se UKKO! Yritin selittää että tässä sitä vaan kuule vihellellään ja metsässä tampataan ihan keskenämme, mutta ei mennyt jakeluun. Ei siis oikein pysynyt nahoissaan.

Tallauksen ja nurkkien merkkauksen jälkeen pistin Karun puuhun kiinni ja kävin viemässä kassista löytyneet viisi esinettä (patukkaa, farkunlahjetta, palloja jne) alueelle. Yritin vähän piilotellakin niitä puunjuurikoloihin ja puskiin, etteivät näkyisi ohi juostessa. Karu odotti kiltisti.

Viimeksi kun esineitä on tehty, ongelmana on ollut se päätön juoksentelu. Reteesti ajattelin kuitenkin kokeilla mikä on nyt tilanne. Irrotin koiran puusta ja hihnasta, pujotin pk-liivit niskaan, kyykistyin viereen ja lähetin alueelle - Juttu! Paineli hienosti keskittyneen näköisesti etsimään, sai juostessa hajun, kääntyi, etsi ja löysi esineen. Hienoa! Kehuin ja hihkuin ja sain aikaan sen, että koira veti hillitöntä onnellisuusrallia pitkin metsää patukka suussa. Mur. Kutsumalla, kolmen kunniakierroksen jälkeen, toi minulle. Vahingosta viisastumatta lähetin palkkauksen jälkeen uudelleen samalla tavalla ja toistettuiin ensimmäisen kiekan hyvä etsintä ja huono JEE JEE rälläys.

Loput kolme otettiinkin sitten ylös niin, että pidin koiran hihnassa ja kävelin läheltä siitä missä muistelin esineen olevan ja kehoitin Juttu! -käskyllä etsimään. Hyvin löytyivät ja hyvin tuntui tietävän käskystä, että täältä jostain jotain löytyy.

Kun esineet saatiin kassiin, päästin Kartsan vielä vapaana juoksemaan siksi aikaa että kävin keräämässä merkit pois. Oli ehkä huono idea, kun lähti päättömänä juoksemaan sille puolelle metsää, jossa niitä ukkoja on yleensä ollut piilossa. Piti huudella aina lähemmäs kun katosi horisonttiin sammalet pölisten. Kotona metsälenkeillä ei koskaan lähde tuolla tavalla litomaan.

Vähän ristiriitainen olo jäi, hyviä haistelujuttuja ja parempaa keskittymistä, mutta huonoa hallintaa ja päätöntä kaahaustakin tällä kertaa.

Tauolta tokoilemaan

Hurrjan, useita päiviä (ainakin kolme päivää!) kestäneen treenitauon jälkeen torstaina tokoteltiin. Aiheena noudot. Aloitus paikkamakuulla, jossa piipustelua.

Meidän yksilövuoro oli viimeisenä, ja vaikka lepuuttelin koiraa välillä, se oli vähän nuutunut lopputunnista. Noutona näytin vähän ongelmallista kapulan tuontia löpsöllä otteella - kokeiltiin palkkaamista vetämällä kapulaa vastaan ja toimi ihan hyvin. Juostessaan kapulalle kaahaa yli (samoin kuin palkoille, palloille, eteenlähetyslelulle ja ruutuun...), johon ensiapuna ihminen tai muu tientuke kapulan taakse -> pakko hidastaa ajoissa.

Omana juttuna mietittiin sitä paikkamakuussa piippausta ja sen historiaa. Pirjo ehdotti, että kokeillaan luoda siihen jännitettä esim. pitämällä patukkaa koiran edessä ja vapauttamalla se suoraan makuulta patukalle. Ensin lyhyellä matkalla ja lyhyen aikaa, siitä pidentäen. Vaarana että lähtee varastelemaan, johon reteästi totesin että eeeeei se kyllä sellaista tee (ja teki kahdesti). Taisi kyllä johtua vaan siitä ettei heti hoksannut mitä piti tehdä. Voidaan myös kokeilla piiloon menemistä, josko se saisi koiron keskittymään tekemiseen. Jos alkaa patukkaharjoituksellakin piipata niin lopetetaan tekeminen siihen ts. koira autoon / pois ilman enempiä pulinoita.

Vähän valoisampaa tottistelua

Tiistain tottistreeneissä mieli ja tekeminen oli paljon parempi kuin viikko sitten, mutta edelleen minua vaivasi jonkinlainen suunnittelemattomuus - osaamattomuus - ongelma. Karu kävi kahdesti kentällä ja molemmilla kerroilla ammuttiin - leikittiin samalla, meni hyvin. Reagoi kyllä kääntämällä pään muttei säpsynyt, jos oli pallossa kiinni ei päästänyt irti mutta käänsi silmiä laukauksen suuntaan. Ääni oli kyllä tosi vaimea paukkupyssymäinen.

Ekalla kiekalla paljon leikkipalkkaa, lyhyeltä matkalta eteen istumista, vähän liikkeestä maahan ja istumaan menoja ja sivulletulojakin. Toisella kerralla jääviä vapaamuotoisesti ja lyhyt paikkamakuu, jossa oli kohtalaisen hiljaa.

Aika levoton ja kokonaisäänekäs oli tänäänkin, autossakin kitisi ihan kunnolla. Ensi kerralla voisi ohjaaja yrittää tietää mitä tekee.