Kiipusti kiipusti

Hurtta Puuppanen kiipusti tänään agility-A-esteen yli! Olipa kiva - kiitos Elina ja Mika työntö-/vetoavusta =). Homma oli minulle vähän jänskättävä, kun viime kesänä ei koiraa yli saatu, ja sen jälkeen on vain kerranpari tassuja nosteltu esteelle muttei tosissaan yli yritettykään.

Touhuttiin me muutakin, Rutun väen kanssa siis omatoimitelkkisellä. Alkuun ja loppuun kiipeilyt ja siinä välissä ainakin vasemmalle käännöksiä (jossa Elinan ehdotuksesta erilainen tapa kääntyä näytti onnistuvan paljon paremmin - työstetään kotona eteenpäin), kaukoja pöydällä ja nakilla ja ilman - kaikki ihan jees, sekä pari eilisenkaltaista "hallintaharjoitusta" - hyvin meni nekin.

Noutokapulan viskasin kerran, vähän rynni kapulalle mutta muuten hyvä. Kokeilin myös noudon loppua jättämällä kapulan minun ja koiran väliin ja kutsumalla siitä lyhyeltä matkalta tuomaan - ja sehän istui kuin vanha tekijä kapulan kanssa eteen. Kummallista, kun juuri olin selittänyt että tätä ei vielä osata. Ja toistikin saman. On se noheva kuonoloinen.

Pikkuisen flegu koiro, ehkä johtuen aamupäivän kelkkailulenkistä, mutta mukava harjoituskerta taas.

Revennyt leijona ja muita juttuja

... eli ei juuri mainittavaa, edelleen tauolla. Koiran kuuppa tuntuu kestävän lepoa paljon paremmin kuin ohjaajan, vai miltä näyttää?

Kotona on tampattu sivulletuloja, siirtymisiä ja käännöksiä paikallaan ja pieniä liikkeestä vasemmalle käännöksiä. Lenkeillä on otettu pätkiä seuraamista juoksussa ja hitaassa kävelyssä (on muuten hieno juttu! koira osaa vähän seurata!) sekä Mennään -harjoituksia, jälkimmäisiä myös kanssaihmisten iloksi Kitymarketin parkkipaikalla.

Eilen huristelin vähän potkukelkalla, tosi varovasti lyhyen lenkin, kolme pientä vetopätkää. Tie oli niin liukas että minua vähän jännitti, ja kun loivassa alamäessä kelkka luisui naru löysänä koiran perässä niin jarrutin - josta jarrutusäänestä Karu päätteli että pitää pysähtyä. Ja nyt olen ihan että voivoivoi ei tästä tule mitään kun en osaa opettaa.

Tänään käytiin perhekävelyllä lähikentällä, jossa ei olla koko talvena piipahdettu. Siellä olikin laitettu kenttä luistinradaksi. Yritin touhuta kentän reunalla vähän kontaktia, vapaamuotoisia liikkeestä istumisia ja maahanmenoja, mutta vähän plörinäksi meni kun oli liukasta ja naru koko ajan koiran kintuissa ja leijonalelukin meni repaleiksi.

Onneksi sentään aurinko paistaa ja lumet sulaa kohinalla ja Karu on terve.

Kicksparking: second shot

As the dog and the owner had both mentally recovered from the shock of the first try, it was time to try again - bravely without any helping hands. About three kilometers, of which the first and the last less than kilometer just walking or jogging, and in the middle pulling in five short sections. Permit to go (HOPHOP) was clearly understood, stop command (SEEEEIIIIISS) didn't ring any bells.

Pulling went very well and was fun, but walking or jogging beside the sled was horribly difficult, especially after pulling. Karu even started to howl and bark when asked not to go full speed but walk nicely on a loose leash. I doubted not every dog just by nature loves pulling and knows what to do, but apparently our dog does.

(trying to improve my english writing skills - will write some of these posts in english).

Dobermann powered Kicksparking!

Meillä on tuo urheilullisuus saanut uuden ulottuvuuden kun nössön sisäkoiran aktivointivälineiksi on hankittu Nonstop Combined Harness -valjaat ja Kickspark.

Kuten liikkuvista kuvista näkyy, kaveri on ihan omassa elementissään. Jännitys koetaankin siellä narun toisessa päässä.




Tässä vaiheessa ollaan tehty vain lyhyttä pätkää jotta into pysyy varmasti mukana. Hop-Hopilla lähdetään menemään. Seiiiiiiiis! on pysähtymiskäsky. Samalla isketään itse jarrut päälle ja palkitaan kun koira pysätyy ja tulee luokse.

Vetovaljaat

Posti toi Väliheikiltä Non-Stop Combined Harness -vetovaljaat ja vetonarun. Nyt odotellaan paukkupakkasten poistumista ja mietitään, että mitäs sitä sitten vedettäisiin =)