Voittajaluokan liikkeiden tilanne

Listaus ja tilannepohdinta voittajan liikkeistä. Liikekuvaukset ja pisteet kopioitu Pipa Pärssisen sivuilta: http://www.pipap.net/koulutus/toko.htm.

Paikallaan makaaminen - 40 pistettä
3-6 koiran ryhmässä suoritettava liike, jossa koirat jätetään makaamaan paikoilleen n. 3m välein 4 minuutin ajaksi. Ohjaajat poistuvat koirien luota näkösuojaan. Ajan tultua täyteen ohjaajat palaavat koirien viereen ja käskevät koirat perusasentoon.

 Meillä muuten ok, mutta perusjuttuongelma. Treenilistalla siis sitä kautta.

Seuraaminen taluttimetta - 40 pistettä
Koira on ohjaajan vasemmalla puolella n. kämmenleveyden päässä ohjaajasta tämän liikkuessa eri suuntiin normaalissa ja hitaassa käynnissä sekä juoksussa. Seuraamiseen sisältyy myös käännöksiä ja täyskäännöksiä. Lisäksi ohjaaja tekee askelia ja käännöksiä paikallaan. Ohjaajan pysähtyessä koira pysähtyy istumaan ohjaajan viereen perusasentoon ilman erillistä istumiskäskyä.

Käännökset perusjuttulistalla, askeleet ja käännökset paikallaan voisi lisätä treenisuunnitelmaan. Ei olla juurikaan niitä tehty mutta en usko että ovat ongelmallisia.

Istuminen seuraamisen yhteydessä - 30 pistettä
Koira seuraa ohjaajan vierellä n. 10m, jonka jälkeen ohjaaja pysähtymättä käskee koiran kävelystä istumaan. Ohjaaja menee koirasta n. 10m päähän. Sitten hän palaa n. 3m koiran taakse, sieltä koiran viereen ja käskee koiran perusasentoon.

Tätä ei kyllä ole harjoiteltu tokopuolella vielä ollenkaan. En taida kuitenkaan lisätä vielä treenisuunnitelmaan, vaan nautiskelen niistä varmoista alokasjäävistä. Lykätään siis suosiolla myöhemmäksi.

Luoksetulo - 40 pistettä
Koira jätetään maahan ja ohjaaja poistuu n. 30 m päähän, pysähtyy ja kääntyy kohti koiraa. Ohjaaja kutsuu koiraa luokseen ja pysäyttää koiran seisomaan sen tultua n. kolmasosan matkasta. Sitten ohjaaja kutsuu koiraa seisomasta luokseen ja pysäyttää koiran maahan sen edettyä kolmasosan matkasta. Tämän jälkeen ohjaaja kutsuu koiran luokseen joko eteen istumaan ja siitä sivulle tai suoraan sivulle. Ohjaaja saa käyttää pysäytyksiin joko suullisia käskyjä tai käsimerkkejä.

Isosti ongelmainen tällä hetkellä, mutta treenilistalla avoimen luokan liikkeiden kautta. Aloitetaan sillä hyvällä seisomaan pysähtymisellä ja palataan maahan menoon vasta myöhemmin.

Lähettäminen määrätylle paikalle ja luoksetulo seuraamaan - 40 pistettä
Koira lähetään n. 25m päässä olevaan 3m x 3m kokoiseen kulmistaan merkittyyn ruutuun. Siellä koiran pitää mennä ohjaajan käskystä maahan. Kun koira on mennyt maahan, ohjaaja kävelee kolmion muotoisen radan ruudun kautta kohti lähetyspaikkaa. Matkan varrella hän kutsuu koiran vierelleen seuraamaan. Liike päättyy sen aloituspisteeseen. Ohjaaja saa käyttää sekä suullisia käskyjä että käsimerkkejä ohjatessaan koiraa ruutuun.

Tässä on kunnossa ruudun hakeminen, mutta hukassa paikka ja kaikki loppuosa. Haluaisin opettaa varman ruudun merkkauksen myöskin. Mukavaa erilaista harjoiteltavaa, joten palastellaan mukaan treenisuunnitelmaan.

Noutaminen esteen yli hypäten - 20 pistettä
Ohjaaja heittää puisen noutoesineen n. 3m päästä esteestä sen yli. Koiran pitää hypätä este, noutaa esine ja hypätä takaisintullessaan esteen yli. Esineen luovutus tapahtuu joko ohjaajan edessä, josta koira siirtyy sivulle tai ohjaajan sivulla.

Periaatteessa ihan ok, viilaamista loppuasennon kanssa - loppuasento siis treenilistalla jo avoimenkin liikkeenä, hyppynoutoa ei tarvinne erikseen tässä vaiheessa opetella.

Metalliesineen noutaminen - 20 pistettä
Ohjaaja heittää metallisen noutoesineen n. 10m päähän. Ohjaaja käskee koiran noutamaan esineen. Esineen luovutus tapahtuu joko ohjaajan edessä, josta koira siirtyy sivulle tai ohjaajan sivulla.

Ei olla tehty paljoakaan. Pitää huonommin metallia kuin puukapulaa, nostaa varovaisesti. Pitää lisätä harjoitteluun ja motivoida paremmin metallikapulaan.

Tunnistusnouto - 40 pistettä
Ohjaaja on saanut itselleen puisen pienen noutoesineen. Liikkeenohjaaja vie sen ja viisi samanlaista puista esinettä n. 10m päähän ohjaajasta ja koirasta. Koiran pitää etsiä ohjaajan esine muiden esineiden joukosta ja tuoda se ohjaajalle. Esineen luovutus tapahtuu joko ohjaajan edessä, josta koira siirtyy sivulle tai ohjaajan sivulla.

On aloiteltu harjoittelu ja saatu jonkinlainen läpimurtokin ts. koira osaa haistella ja etsiä joko minun tai nakin hajuisen kapulan. Paljon viilaamista, harjoiteltava aika paljon.

Kauko-ohjaus - 40 pistettä
Ohjaaja käskee koiran maahan ja siirtyy koirasta n. 10m päähän. Sieltä hän käskee koiraa vuorotellen istumaan, seisomaan ja maahan. Ohjaaja saa käyttää sekä suullisia käskyjä että käsimerkkejä yhtä aikaa käskyjä antaessaan. Koiran tehtyä asentojenvaihdot ohjaaja palaa koiran luo ja käskee sen perusasentoon.

Osaa vaihdot, mutta liike sisältää mahdollisuuden tolkuttomaan määrään pilkunviilausta. Todennäköisesti ei ihan hirveän huonoja pisteitä saisi nyt kylmiltäänkin, mutta tekniikka kannattaisi harjoitella paljon varsinkin seisomisvaihdoissa. Ehkä tehdään tätä enemmän satunnaisena kotijumppana kuin varsinaisina halliharjoituksina.

Ensimmäiset alokasluokat

Vedettiin tänään sitten alokasluokat. Ihan keskenämme tai toisillemme. Liikkuri, tuomari ja yleisö yhtenä persoonana, koiranohjaaja toisena. Oikeastaan ne oli sellaiset möllit, kun liikkeiden välissä sai palkata ja kesken liikkeenkin, jos oikein kivasti sattui menemään.

Kehääntuloissa ja luoksepäästävyydessä on vielä vähän hiottavaa, paikkamakuun jätöt meni ok, jäävät molemmat oikein hienosti, luoksetulosta puuttuu eteen istuminen (siitä sivulle kyllä kiepsahtaa) ja seuraamiset nyt on vielä, nätisti sanottuna, vähän vaiheessa. Paremmin nekin meni kuin kuvittelimme. Hypyssä vaarana varastaminen, pitää sitä häivytellä. Jäävistä pikaotot alla videolla.


Lähikentällä oli hyvät valot! (vaikkakin videolla touhu näyttää melko hämärähommilta...)

Tavoitteiden tila, osa 4/4 - Perusasento ja seuraaminen

Kesän tavoitteista viimeisenä oli ainoa ns. liiketavoite eli perusasennon ja seuraamisen oppiminen.

PERUSASENTO JA SEURAAMINEN:

Perusliikesuoritukset: sivulle tulo ja seuraaminen hyvälle pohjalle. Sivulle tulo - osaa useimmiten tulla eri asennoista suoraan perusasentoon ilman apuja. Seuraaminen - vietikäs, suora seuraaminen kontaktissa ilman namua lyhyitä pätkiä häiriöttömässä tilanteessa. Koira tietää, mitä sivu / seuraa -käsky merkitsee, ja mistä saa palkan - tarjoaa ja korjaa itse asentoaan. 

(Mittarina melkein valmis toko alo -luokan seuraaminen ja liikkeiden välissä alokasluokkaan valmiit perusasennot)

Perusasennon ja seuraamisen opetus jäi jostain syystä kokonaan meiltä aloittamatta pentuaikoina. Viime syksynä Karu osasi jo hienosti useimmat peruskäskyt - istu, maahan, paikka, tule - mutta perusasentoon tulolle meillä ei ollut edes sovittua käskysanaa. Kevätkausi meni sujuvasti tokotunneillakin siirtäen koiro tarvittaessa vierelle laittamalla makkara kiinni nenään ja ohjaamalla kädellä oikeaan paikkaan. Samoin onnistui tarvittava seuraaminen.

Nooh, jatkon kannalta seuraaminen ja hyvät perusasennot kuitenkin lienee hyvä opetella, joten alkukesästä sovittiin että nyt satsataan niihin. Päätettiin sana (Sivu!), joka tarkoittaa sekä perusasentoon tuloa että siinä pysymistä (=seuraaminen). Lähdettiin harjoittelemaan, edelleen makkara nenässä, sitä sivulle tuloa ja liikettäkin. Ja voi mitenkä vaikeata on ollut ja sillä tiellä ollaan edelleen =/.

(Jotenkin käsittämätöntä että koira voi oppia vaikkapa käskyn Hyppy! niin, että kolmannella kerralla se jo pelkällä käskyllä ilman mitään muuta vihjettä käy iloisesti loikkaamassa esteen yli - mutta Sivu! on edelleen noin 3800 toiston jälkeen puolihepreaa...)

Nakkia nassuun (03/2011)

Paljonkin ollaan siis tehty väärin, koska eihän se nyt oikeasti voi olla näin mahdottoman vaikea juttu.

Perusasentoon tulon harjoituksissa lähtötaso oli se, että koira ohjattiin sivulle edestäpäin kiertämällä nakin perässä vasemmalta takaa ympyrä ulkoa sisälle päin. Kesän kehityssteppejä:

• toukokuussa Riikka tottisryhmässä ohjeisti kokeilemaan käden ohjauskierrosta niin, että käsi (ja koiran kuono) tekikin pienen kiekan edessä oikealle, jolloin takapää kurvasi vasemmalle taakse perusasentopaikalle. Karu oppi käyttämään takapäätään ja tarvittava ohjausliike pieneni rutkasti.
• kesäkuussa trimmattiin oikeaa paikkaa ja nopeutta uudella ohjaustekniikalla + takaosankäyttöharjoituksia
• heinäkuussa kesäkoulussa namikäden häivytys seinän vierusharjoituksilla + tottisryhmässä ensin käsky, sitten odotus että koira tarjoaa jotain ja heti kun liikkuu, niin ohjaus namikädellä loppuun oikeaan paikkaan. Tällä konstilla saatiin vihjesanalle merkitys.
• elokuussa vahvistetaan ilman käsiapua vierelle tuloa ja paikan säilyttämistä, vaikka ohjaaja siirtyy askeleen eteen tai sivulle.

Perusasentoon tulon kehittyessä ollaan päästy vähän miettimään seuraamistakin muuna kuin nakki-nenässä-etenemisenä. Imustusseuraamisessahan Karu toimii hyvin, on suora, mutta heti kun käsi katoaa liian pitkäksi hetkeksi ylemmäs niin koira siirtyy sivulle / eteen (aukeaa) tai hidastaa odottelemaan palkkaa. Sama avautumisongelma on myös perusasennosta liikkeelle lähdöissä, eli jos palkkaa ei tule heti ensimmäisen puolikkaan askeleen jälkeen niin koiro joko jätätti tai kääntyi eteen.

Viimeisen kahden viikon aikana on nyt saatu aikaan ensimmäisiä ihan melkein oikean näköisiä seuraamispätkiä, eli joko kesäkoulun vastakkais-mutkallekääntö -harjoitus tai jokin muu on loksauttanut palasia siihen suuntaan, ettei akuuttia aukeamista enää heti tapahdu.

Eteenpäin ollaan siis menty hurrjasti, mutta tuskastuttavan hitaasti, ja nyt juuri tuntuu siltä että kyllä se siitä lähti aukenemaan. Elämme jännittäviä aikoja.

Tavoitteiden tila, osa 3/4 - Hallinta

Siinä missä muut tavoitteet - motivaatio, leikkiminen ja perusasennon + seuraamisen "liiketavoite" ovat olleet melko selkeitä sisällöltään, hallinta oli alkukesällä ja on edelleen jotenkin vaikeasti arvioitava, mitattava ja käytännön osalta toteutettava tavoite.

HALLINTA:

Hallinnan parantaminen - maahanmeno ja luoksetulo käskyt alustavasti vahvoiksi niin että helpohkoissa häiriötilanteessa (esim. toinen koira tulee kauempana näköpiiriin) koiran voi käskeä maahan ja se pysyy siinä ja maastolajeissa koiraa ei tarvitse haavilla pyydystellä vaan tulee rälläilemästäkin kutsuttaessa luokse ja antaa kiinni. 

(Testata voi aiheuttamalla liinassa ollessa kanssa koirahäiriöitä / aiheuttamalla tilanteita joissa koira lähtee hallinnasta, menee käskystä maahan 90 % tilanteissa joissa koiran huomio ja mielenkiinto kevyesti toisaalla)

Tavoitetta mietittäessä oli selvää, että hallinnan ja sitä kautta luottamuksen parantaminen on koiran kanssa yhteiselolle yhtä tärkeää kuin motivaatio on treenaamiselle. Hallinnan puute näkyi meillä esimerkiksi rällättelynä pitkin kenttää / metsää (ei anna kiinni kutsuttaessa), huonona hihnakäyttäytymisenä (kiskoo, räyhää) ja käskyn alta lähtemisessä (esim. peruasennosta toisten koirien luo). Kotona ongelmatilanteita oli harvemmin, mutta esimerkiksi vieraiden tullessa alkuhetkien kohnustuksessa kyllä.

Hallintatavoitteen edistämiseksi ei ole tehty ollenkaan niin paljon töitä kuin muihin tavoitteisiin. Luoksetulokäskyä on vahvistettu esimerkiksi kotipihassa niin, että kun tulee isompi häiriö (esim. hevonen tietä pitkin ohi - koira kohnustaa haukkumaan), kutsun luokse ja superpalkkaan. Tässä on menty eteenpäin - keväämmällä vastaavassa tilanteessa isompikaan rääkyminen ei aiheuttanut mitään reaktiota.

Tule!

Kenttätreeneissä on yritetty puuttua siihen, että omatoiminen poistuminen tilanteesta tai mielenkiinnon suuntaaminen esim. haisteluun ei ole suotavaa. Kurmootustilanteita ei kuitenkaan ole ollut, enemmänkin aktiivista ennakointia "läheltä piti" -tilanteissa. Mikäli kentällä tai sen reunoilla on muita koiria, Karu ei kyllä ole ollenkaan luotettavasti hallinnassa.

Hihnassa on yritetty vaatia asiallista käytöstä ja vahvistaa kontaktia. Esimerkiksi vasta alkaneilla remmilenkkireeneillä pysähdellään usein ja matka jatkuu aina vasta koiran ottaman kontaktin jälkeen Mennään! -käskyllä.

Joitakin selkeitä edistymisiäkin on:

• Esineruututreeneissä ei yleensä tarvita liinaa
• Kentällä yksin on jo kohtalaisen luotettava
• Pihasta tulee luokse kutsuttaessa myös häiriötilanteissa

Mitäs tälle nyt sitten tekisi? Ainakin jatketaan arkitottisharjoituksia hihnalenkeillä ja treenikertojen alussa / välissä - hakeudutaan pikkuhiljaa haastavampiin tilanteisiin (esim. koiraohitukset) ja vahvistetaan kontaktia. Harjoitellaan myös rauhoittumista ja lupsakampaa mielentilaa pörhistelytilanteisiin esimerkiksi vaatimalla ja palkkaamalla Lepo! -juttuja kentällä ja kentän laidalla + lenkeillä (maltin menetyksen jälkeen ensin rauha ja sitten vasta matka jatkuu). Kai sitäkin voi opetella, ettei aina tarvitse olla häntä tötteröllä ja karvat pystyssä jos jotain tapahtuu?

Vinkkejä, kommentteja, mittareita?

Tavoitteiden tila, osa 2/4 - Leikkiminen

Kesäkaudelle asetetuissa tavoitteissa toisena pääkohtana oli leikkiminen. Leikki liittyy hyvin olennaisesti myös ensimmäiseen tavoitteeseen (motivaatio), mutta nostettiin ihan omaksi osatavoitteekseen, koska leikissä ja sitä kautta palkkaamisessa (ja motivoinnissa!) meillä oli paljon haasteita keväällä.

LEIKKIMINEN:

Leikkipalkkaan oikea tekniikka ja eri vaihtoehtoja. Leikkipalkat ajallisesti lyhyemmiksi siten, että koira palauttaa sille annetun / heitetyn lelun mielellään heti ohjaajalle leikkiä varten. Irrotukset kuntoon ja nopeiksi. Esim. jäävissä liikkeissä palkan heitto koiran taakse mahdollista ilman että lähtee rallattelemaan lelun kanssa muualle. 

(Mittarina esim. ei tarvitse liinasta hiissata koiraa takaisin lelun kanssa, irrottaa lelusta 90% ensimmäisellä pyynnöllä)

Pentukurssiajan Karu palkattiin pelkästään nameilla, koska ajattelimme, että vilkkaan, keskittymiskyvyttömän ja vaikeasti hallittavan elukan innostaminen ennestään riehuntaleikeillä ei ole se, mihin koulutustilanteissa pitäisi pyrkiä. Namipalkka rauhoittaa, leikki nostattaa - ja rauha oli näistä se ehdottomasti kiinnostavampi vaihtoehto ohjaajien näkökulmasta.

Alkuvuonna aloitimme viikottaisen tunnin Ponderan tokon alkeiskursseilla. Pirjo sai meidät pikkuhiljaa alkukevään aikana huomaamaan, että Karun palkkaamisessa on hyödyntämättä iso potentiaali. Leikkipalkkaa otettiin käyttöön sopivissa tehtävissä ja koiran kanssa leikkimistä koulutustilanteissa alettiin harjoitella. Ymmärsimme, että vaikka Karu palkkautuu hyvin nameillakin, patukan repiminen peittoaa lihapullan jos ei satanolla niin ainakin 80-20.

Keväällä siis leikkipalkka oli jo ymmärretty tärkeäksi osaksi palkkauksen ja motivoinnin valikoimaa, mutta teknisessä toteutuksessa oli paljon haasteita. Ensinnäkin leikkiminen keskeytti tehokkaasti muun tekemisen, koska leikkituokion lopettaminen oli vaikeaa - irroituskäsky toimi hitaasti tai ei ollenkaan, ja irrottamisen jälkeen Karu ei  kuunnellut uusia käskyvihjeitä vaan kyttäsi tilaisuuutta lelun varastamiseen. Meillä ei siis ollut tapoja siirtää leikistä saatua viretilaa ja motivaatiota seuraavaan koulutushetkeen.

Toinen ongelma oli lelun palautus ohjaajalle. Karulle ei koskaan heitetty palkkaa, vaan leikki oli ohjaaja-koira-vetoleikkiä - jos koira sai lelun kokonaan itselleen, se piti hinata taluttimella tai liinalla takaisin ohjaajan luo. Vapaana ollessaan Karu kaahasi lelun kanssa taivaanrantaan onnellisille kunniakierroksille ja jäi tarpeeksi juostuaan järsimään / leikkimään yksin kauemmas ohjaajasta.

Jälkimmäinen ongelma osoittautui naurettavan yksinkertaiseksi. Ensiksi murehdin, että miksi ihmeessä meidän hauva juoksee lelun kanssa karkuun siinä missä muiden hurtat tuntuvat luonnostaan palaavan ohjaajan kanssa leikkimään. Sitten älysin, että asiaan voi varmaan yrittää vaikuttaa. Muutamalla palautusharjoituksella (puuppa tuo joku juttu mulle niin saat superpalkan!) Karu saatiin tarjoamaan lelun takaisin tuomista, ja kannattavuusperiaatepäätöksellä (lelun palauttamisen pitää olla koiralle aina kannattava vaihtoehto) sitä saatiin nopeasti vahvistettua.

Puuppa ja pallo

Käytännön harjoituksissa edelleen yritämme vahvistaa lelun palauttamista niin, että takaisin tuonnista seuraa joko välitön vetoleikkipalkka, toiseen leluun vaihto (esim. kahden pallon peli) tai vähintään irroituksen jälkeen namipalkka. Pikkuhiljaa valikoimaan on lisätty myös irrotus - helppo käsky (esim. Istu!) - välitön leikinjatkumispalkka. Lisäksi pitää edelleen huolehtia että Karu ei jää heittopalkan jälkeen rallattelemaan - jos ei itse heti juokse takaisin niin kutsutaan ja hetsataan toisella lelulla.

Irrottamisen osalta ollaan päästy jo ihan hyvään tilanteeseen. Karu irrottaa usein jo lennosta, jos hetsataan toisella lelulla, tai namipalkkaan vaihtaessa ennakoi pudottamalla lelun. Viilattavaa on vielä kesken vetoleikin tapahtuvissa irroituksissa - pelkän käskysanan Kiitos! lisäksi pitää olla tarkkana omasta elekielestä ja vaatia + hyvin palkata niitä nopeita ensimmäisen käskyn irrotuksia.

Eniten harjoiteltavaa on vielä leikkipalkan "integroimisessa" tekemiseen niin, että leikistä voidaan siirtyä sulavasti tekemiseen hyödyntäen leikin tuoma vire (esim. vetoleikistä patukka kainaloon ja Sivu!). Karu tuppaa näissä vielä vähän varastamaan esim. hyppäämällä kiinni leluun.

Kokonaisuutena leikkiminen on ehdottomasti parhaiten edennyt tavoite. Alkukesällä mietittyihin "mittareihin" ollaan jo päästy - melko varmasti palauttaa ja irrottaa, voidaan hyödyntää heittopalkkaa ja vapautusta palkalle, teknisesti ollaan opittu ohjaajina leikkimään paremmin (pitämään leikki matalalla, jaksottamaan passiivisia ja aktiivisia hetkiä, varastamaan lelu jos ote on huono jne). Leikkitavoitteen osalta nyt jatketaan harjoittelemalla leikkivietin siirtämistä tekemiseen mm. seiso-istu-maahan -pelillä ja viilataan vielä paremmiksi ja nopeimmiksi palautuksia ja irrotuksia.

Tavoitteiden tila, osa 1/4 - Motivaatio

Elokuuta huristellaan jo pitkällä, joten lienee syytä tsekata milläs mallilla ne kesän tavoitteet oikein ovat. Kokonaisuutena tavoiteasetanta on kyllä ollut koko ajan mielessä, ja melko hyvin on onnistuttu treeneissä keskittymään niihin asioihin, joita päätettiin kesän aikana vahvistaa. Saavutetut tulokset tuntuvat silti ainakin vielä heppoisilta, vaikka on siellä isoja onnistumisiakin.

Ensimmmäisenä neljästä päätavoitteesta oli MOTIVAATIO:

Treenitilanteen pitää olla niin kiinnostava, ettei ole pelkoa että koira lähtee muualle huitelemaan tai nuuskuttelemaan. Koiran pitää saada häiriökestävyyttä. Ohjaajien pitää oppia tekemään kiinnostavia treenejä, palkkaamaan oikein ja kunnolla sekä vaatimaan kontaktia.

(Tätä voisi mitata esim. montako kertaa koiran kontakti käskyn alla katoaa per 10 minuutin treeni, montako sekuntia koira jaksaa kentälle tulon jälkeen ottaa itse kontaktia passiiviseen ohjaajaan, voidaanko koiraa pitää ilman liinaa treenitilanteessa nuuskimisen / mielenkiinnon lopahtamisen näkökulmasta)

Tausta tälle tavoitteelle alkoi jo pentukurssi-iässä, kun tajusimme, että meidän pikku hundipuppy on jotenkin _poikkeuksellisen_ kiinnostunut kaikesta muusta kuin meistä ja meidän makkaroista. Pitkään kuvittelimme, että kyse on tottumisesta - oletimme, että ylenpalttinen kiinnostus loppuu sitten kun on tarpeeksi harjoiteltu muiden kanssa halleissa ja kentillä oloa. Vaikka hurttaa sosiaalistettiin kiikuttamalla sitä ihan joka paikassa mukana, järjestämällä tietoisesti rauhallisia hetkiä vilkkaissa paikoissa (esim. kauppareissut tehtiin aina niin, että toinen teki ostokset, toinen istui koiran kanssa parkkiksella ihmettelemässä ihmisiä) ja osallistumalla neljälle eri pentukurssille, tätä tottumista ei tapahtunut. Poimintoja erilaisista sähköposteista tämän vuoden alkupuoliskolta:

10.12.2010 "Karu osaa tietyt perusjutut ihan hyvin (istuu, makaa, odottaa paikoillaan, ottaa kontaktia - ainakin kotona...), mutta ongelmia meillä on muiden koirien (ja ihmisten!) seurassa keskittymisessä --" 

11.1.2011 "Suurin haaste on varmaan juuri muut koirat - edellisillä kursseilla ensimmäinen puolikas tunnista on mennyt kiskoen, säntäillen ja välillä volistenkin. Keskittymistä ja kontaktinottoa toivoisimme saavamme vahvemmaksi, voi olla että iän myötä helpottaa." 

1.2.2011 "Karun kanssahan haasteena on just se häiriöiden kestäminen --" 

21.2.2011 "Treenauksen kannalta tärkeintä on kehittää rauhoittumista ja kontaktia muiden koirien seurassa. Kontaktin ylläpitäminen olisi hyvin tärkeä." 

20.4.2011 "Haasteena vilkas mieli ja vielä pentumainen keskittymiskyky, vahva kaiho muiden koirien luo, toisinaan on kohno ja dominantti tai luuhaa nenä matossa ja korvat kateissa." 

21.5.2011 "Edelleenkin keskittymistä ja kontaktin ottoa toivoisimme saavamme vahvemmaksi."

Hitaasti mutta varmasti kesän alussa oli siis päästy siihen tilaan, että aloimme ymmärtää, ettei se totu, ainakaan siten että tottumisen seurauksena koira automaattisesti siirtäisi kiinnostuksensa ohjaaja-nakki-pallo -akselille. Ohjaajien pitää siis opetella toimimaan niin, että ohjaajan toiminta > mikään muu tarjolla oleva ärsyke. Tätä on nyt harjoiteltu motivaatiotavoitteen merkeissä.

Motivaatiolokeroon mahtuu monenlaisia liittyviä käsitteitä, ainakin

• toistojen määrä / toistokestävyys
• häiriöt
• palkkaus ja motivointi
• treenin intensiteetti
• kontakti ja keskittyminen

Nämä liittyvät asiat yhdistelen päässäni jotenkin seuraavasti: Haluamme, että koira keskittyy ohjaajaan ja pitää kontaktin. Jotta näin tapahtuisi, pitää yhdessä tekemisen olla koiralle motivoivaa ts. palkan pitää olla riittävän hyvä. Hyvälläkään palkalla ei kuitenkaan jaksa keskittyä, jos toistoja on liikaa, treenissä on kuolleita hetkiä tai häiriöt ovat liian vahvoja suhteessa motivaatioon. 

Näitä ollaan opeteltu:

• Palkkausta. Mistä Karu tykkää ja miten sitä kannattaa palkata? Miten koiran kanssa leikitään? Mikä palkka sopii mihinkin harjoitukseen? Miten erilaisilla palkkaustavoilla tuetaan oppimista?
• Palkkaamisen suunnittelu ja kokeilu eri tavoilla
• Leikkimisen opettelu, lelun palautus ja irroitus (leikkiminen on oma osatavoitteensa)
• Treenitilanteen suunnittelua ja toteutusta. Mitä tehdään, moneenko kertaan ja montako minuuttia? Mikä on treenin tavoite ja mitä osaa liikkeestä vahvistetaan? Missä koira on palautteen ajan tai treenin tauolla? Miten kaivetaan namuja taskusta niin että kontakti ei tipu?
• Lepo-käsky (parkissa olo)
• Rauhoittuminen kentän laidalla
• Treenien suunnittelu etukäteen
• Intensiteetin säilytys
• Häiriötilanteita. Millaisia häiriöitä missäkin tilanteessa voi jo olla? Miten saadaan takaisin kadonnut kontakti? Miten koira palautuu keskittymään häiriön jälkeen?
• Yhteistreenit (useita koiria kentällä)
• Häiriökontaktiharjoitukset
• Rauhassa opitun asian yleistäminen ei-rauha-tilanteisiin

Iso kiitos Riikalle, joka heti kesän tottistreenien aluksi vannotti viretilan tärkeyttä ja opetti meidät virittämään koiran oikeaan treenimielialaan kentälle tulossa. Askel kerrallaan on jo kesän aikana päästy paljon eteenpäin mm. seuraavissa konkreettisissa asioissa:

• harjoituspaikalle tullessa Karu pääsääntöisesti itse tarjoaa kontaktia eli odottaa, että kohta tapahtuu jotain kivaa
• jos koira on yksin kentällä, pystymme tekemään hyvin suunnitellun ja intensiivisen treenin niin, että Karu ei katoa tilanteesta nuuskimaan kenttää tai huitele karkuun kentän laidalle
• tiedostamme, että tässä vaiheessa meillä ei saa olla treenitilanteessa "kuolleita hetkiä" eli tilaisuuksia kiinnostuksen lopahtamiseen
• olemme hankkineet toimintatapoja kuolleiden hetkien varalle ts. pidämme hulabaloota yllä namien kaivamisen ajan, opettelemme Lepo!-käskyllä maassa pysymistä lyhyiden taukojen ajan (välineiden laitto, keskustelu treeninohjaajan kanssa jne) ja viemme koiran kentän laidalle tai autoon aina jos on pidempi tauko
• suunnittelemme treenitilanteita etukäteen, keskustelemme niistä yhdessä ennen harjoitusta ja taukojen aikana, pidämme toistojen määrän riittävän pienenä ja harjoituksen keston sellaisena, että tauolle mennään aina hyvästä vireestä
• leikkipalkassa on käytössä laajempi valikoima - ennen pelkästään vetoleikit, kesän aikana on päästy siihen, että koiralle voi heittää lelun ja se 90% varmuudella palaa takaisin

Huonoimmalla tolalla meillä on kontaktin vahvistaminen ja häiriökestävyys sekä jonkinlainen "keskittymisen saaminen takaisin massiivisissa häiriötilanteissa". Jälkimmäinen näkyy niissä äärimmäisen masentavissa tilanteissa, kun Karu heti treenin alussa kiinnittää huomionsa voimakkaasti johonkin asiaan (toinen koira, haju maassa tms), ja sitä ei tunnu millään saavan siitä irti. Tällaisilla kerroilla yleensä koko varsinainen asiaopetus menee harakoille, ja meillä on vielä aika vähän keinoja näistä tilanteista yli pääsemiseen.

Kontaktiharjoitusten osalta tilanne on sikäli parempi, että vain ahkera treenaaminen puuttuu. Osaamme vahvistaa kontaktia rauhallisissa oloissa ja lisätä häiriötä. Tarvitaan vain enemmän toistoja.

Kokonaisuutena tämä on varmasti jatkotreenaamisen kannalta kaikista tärkein tavoite, ja tuntuu, että hyvällä alulla ollaan. Tässä tavoitteessa näkyy myös selkeimmin se, että ohjaajilla on hurjan paljon opittavaa - koiran osuus harjoitelluista asioista rajoittuu muutamaan yksittäiseen opetettavaan asiaan (Lepo! -käsky, pallon palautus, kontaktin pito) mutta ohjaajien osalta kyseessä on mullistus ajattelutavassa ja toiminnassa.