Kuuden minuutin sääntö

Parin huonon treenikerran seurauksena päätin, että pakitan (ainakin hetkeksi) takaisin siihen "vähän mutta laatua" -ajatteluun treeneissä. Yksittäinen harjoitussetti saa kestää korkeintaan kuusi minuuttia, sitten koira (ja ohjaaja) tauolle. Se aika mikä tehdään, tehdään täysillä keskittyen.

Ohjatuissa treeneissä tämän voi vielä pilkkoa esim. niin, että ensin kerron mitä aion tehdä ja mihin kaipaan apuja, sitten näytän tosi lyhyen pätkän, sitten laitan koiran parkkiin ja keskustellaan, sen jälkeen toinen vähän pidempi lyhyt pätkä huomioiden kommentit ja korjaten toimintaa.

Blogiähky

Kauan siinä kesti, mutta nyt se tuli - blogiähky. Kirjoittelu tulee siis olemaan ainakin hetkisen enemmänkin silloin - tällöin - tilannekatsauksia kuin joka rasauksesta raportointia.

Ennen oli ainakin yhdet oman ihkuryhmän reenilöiset ja pari tosi kivaa käyntiä hallilla koiron kanssa kaksin. Jouluntienoo on sukuloitu ja nyt mallaillaan paketista paljastunutta GoPro-kameraa Karun päähän. Tämän talven ensimmäiset ei-niin-professionaalit vetohommatkin on jo kokeiltu.

Kotiläksyjä: perusasentojumppaa

Kotona on kivaa. Kotona koiran kanssa touhutessa kirkastuu hyvin koulutuksen perusasiat - palkkaan jostakin toiminnasta, saan sitä lisää. Viksu koira tuntuu tajuavan ja oppivan tosi nopeasti, jos vain itse keksin tavan kertoa mitä pitäisi tehdä.

Esimerkki: sivuaskeleet vasemmalle olivat viime treeneissä mahdottoman vaikeita. Olikohan se Marianne, joka vinkkasi astumaan ristiin ja opettamaan koiran väistämään peruuttaen taakse. Kotona sain Karun pari kertaa peräkkäin lähtemään oikeaan suuntaan ja palkkasin heti siitä. Noin viidellä toistolla homma oli jo bueno, eli koira lähtee väistämään oikeaan suuntaan heti kun itse lähden kallistumaan vasemmalle!

Vastakkainen esimerkki: yritin opettaa tunnaria, eli että oman hajuinen kapula on se kiinnostava, toinen on vain kuriositeettina mukana lattialla. Karu tuntuu yrittävän kovasti päätellä, millä perusteella milloinkin pitää valita nostettava kapula. Esimerkiksi lähempi tai kauempi, se kumpaa viimeksi liikutin tms. En vain saa sitä mitenkään ymmärtämään, että haluaisin sen valitsevan haisevan pulikan.

Näiden älynväläysten lisäksi on tehty kaikenlaisia muitakin perusasennosta liikkumisia, käännöksiä paikallaan, peruutusta jne ja paljon niitä vasemmalle pyörimisiä yrittäen säilyttää kontakti. Olen myös palkkaillut pelkistä Liike seis - pysähdyksistä.

Luoksetuloon on tehty perustoistoja niin, että JES ja palkka heti kun peppu osuu maahan. Yritän saada istumista siinä edessä vähän nopeammaksi. Nyt jää välillä pylly pystyyn ja hiissautuu hitaasti maahan.

Liikkeestä istuisia on myös aloiteltu! Tämä on niitä juttuja, jota ei vaan oikein koskaan ole tullut tehtyä.

kuvituskuvana leikkiin kutsu kesältä 2011

Kotiläksyjä: S-M ja kuononhallintaa

Kotioloissa on harjoiteltu kaukojen seiso-maahan väliä. Parina päivänä pari kertaa niin, että istuin sohvalla nappulakipon kanssa ja Kartsa jumppasi. Ihme eläin, kun se tuollaisen asian tajuaa - jos tassut liikkuu, ei tule namia. Nyt sama vaihto onnistuu jo "koemaisemmin" niin että seison usean metrin päässä.

Olen pitänyt kriteerinä sitä, että etutassujen pitää pysyä paikoillaan, kun niiden nostaminen / siirtäminen on ollut ongelmana. Nyt pitää ehkä tiukentaa vielä niin, ettei mikään tassu saa liikkua. Oikea takatassu tuppaa nousemaan paikaltaan tai liikkumaan inan minusta katsottuna oikealle. Todennäköisesti jätän nämä kuitenkin nyt taas tauolle ja jatketaan sitten, kun on ajankohtaisempaa. Helpolta tuntuu tämän opettaminen ja olen siitä iloinen!

mustikkametsässä

Kuononhallintahommia on myös tehty, eli käännöstä vasemmalle paikallaan ja vähän liikkeestäkin niin, että autan kontaktin pysymistä nostamalla oikean käden namin katseenkohdistusavuksi kääntyessä. Toimii hyvin, ihana koira kun tosissaan keskittyy ja yrittää pitää kontaktin. Parin toiston jälkeen muistaa jo ilman apuakin, mutta ilman muistutusta ekalla käännöksellä edelleen vippaa. Taitaa olla vaan niin syvässä, että saan tehdä paljon autettuja toistoja pois oppimiseen.

Häiriökontaktia ja seuruutusta ruokien jne yli / ohi on myös tehty.

Tässä joku päivä sitten tuli sellainen lampunsyttymisolo, että hei, minä alan tuntea koiraani. Ehkä jo vähän ymmärrän, miten ja millaisia juttuja sen kanssa kannattaa harjoitella. Wau.

"Karu ei voi mennä niihin muotinäytelmiin, paitsi jos sille laittaisi rusetin koukeron kohdalle" -Veikka

Hinkkausta ja pulpahduksia

Minulle alkaa tulla jo tuntumaa tähän koirankoulutustouhuun. Olen huomannut, että asioiden opetteluun on meillä kaksi vaihtoehtoista tapaa:

1. Raivohinkkaus
2. Satunnaispulpahdus

Raivohinkkauksessa jokin liike tai asia muuttuu erityisen tärkeäksi ja sitä harjoitellaan erilaisin menetelmin intensiivisesti jonkin aikaa. Alussa into on huikea, usko onnistumiseen varma ja harjoittelutiheys useita kertoja päivässä. Ajan myötä usko karisee, into lopahtaa, harjoittelukerrat vähenevät ja asia jää unohduksiin, todennäköisesti väistyy seuraavan raivohinkattavan tieltä. Noin puolen vuoden päästä aloitetaan saman liikkeen kanssa alusta. Raivohinkkauksen kohteeksi ovat meillä joutuneet ainakin perusasennot, luoksetulon eteen istuminen, paikallaan makuu ja viimeisimpänä käännökset.

Satunnaispulpahduksen aiheuttaa hallin seinällä roikkuva treeniryhmän suunnitelma, asiaa harjoitteleva toinen koirakko, lehtiartikkeli tai muu ulkopuolinen kimmoke. Tyypillinen meillä satunnaispulpahtava on ruutu (kun joku on kerrankin virittänyt ruutumerkit!), kaket (suunnitelman mukaan tänään kaukoja, ok) tai noudot (ai te teette noutoa, minäkin voisin kokeilla). Satunnaispulpahtavaa on viimeksi harjoiteltu pari kuukautta sitten ja sen nykytilasta ei oikein ole tietoa, mutta kokeillaan! Satunnaispulpahtavan osaamistaso pysyy paikallaan, kehittyy tai taantuu täysin harjoittelusta riippumatta.

koipia syksyllä 2010

Taitaa olla niin, että kumpikaan nyt käytössä olevista tavoista ei ole ihan optimaalinen oppimisen kannalta - kuitenkin yhdessä tekeminen on kivaa ja pääsääntöisesti eteenpäin koko ajan mennään. Yritän vähän viilata harjoittelun suunnittelua ja pohtia tavoitteita syksylle. Ohjattuja treenikertojakin on nyt vain yksi viikossa, lisää tahtoisin. Ja valmentajan! =)

Luonnetestissä

Eilen kiikutettiin hurtta Maaningalle luonnetestiin. Tuomareina Jorma Kerkkä ja Leena Berg, harjoitusarvostelijana Johanna Cederlöf. Kokemattomana koiraihmisenä ei ollut oikein minkäänlaisia odotuksia - tavoitteena oli nähdä miten Karu käyttäytyy arkitouhuista poikkeavissa tilanteissa. Arvelin, että vähän ylivilkas ja kehnohermoinen, mutta muuten lunki otus meillä on.

Testissä tuli isona yllätyksenä minulle se, miten paljon Karu paineistui erikoiskokeista. Testin puolivälissä koira oli minusta jo niin kuormittunut, että mietin, mahtavatko tuomarit keskeyttää koko touhun. Loppuun kuitenkin mentiin ja minun pahoista aavisteluista huolimatta arvioinnit jäivät kaikki plussalle. Videolla meno ei kyllä näyttänytkään niin pahalta kuin se hihnan toisessa päässä tuntui. Alla videot ja kommentit osakokeista.

ALKUJUTUT (luoksepäästävyys)



Alkujutusteluissa kyseltiin vähän taustoja ja tuomari moikkasi koiran. Karu keskittyi edellisen nartun lirauttamiin pisseihin. Tervehti normaalisti. +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin.

LEIKIT (taisteluhalu)



Leikki oli minusta ponnetonta ja tuomari kommentoi, että ote oli hiukan pehmeä ts. mulkkasi kapulaa suussa / korjaili otetta, ei kuitenkaan irroitellut. Taisteluhalu +2 Kohtuullinen.

KELKKA (toimintakyky uhan alla)



Kelkalla Karu oli vielä isoa poikaa ja täräytti alkuun tomerat haukut. Kun uhka tuli lähemmäs, rohkeus petti ja vetäytyi minun jalkojen taa. Oli epäluuloinen, mutta selvitti tilanteen itse ihan hyvin - kävi haistamassa kelkkaa ja totesi vaarattomaksi. Kelkalla häntä meni jalkojen väliin eikä sieltä juuri noussut koko lopputestin aikana.

HYÖKKÄYS OHJAAJAA KOHTI (puolustushalu)



Hyökkäyksessä reaktio oli samankaltainen kuin kelkalla, mutta usko loppui jo ehkä hiukan aiemmin. Palautui puolustuksesta heti, kun uhka loppui. Pääsi pusuharhautustekniikalla Jormalta karkuun ja veti iloisen palauttavan juoksuringin ennen minun luokse tuloa. Puolustushalu +1 Pieni.

HAALARI (kovuus)



Haalari säikäytti kunnolla ja aiheutti toisella lähestymisellä selvän muistijäljen epämiellyttävästä jutusta. Tarkastuskäynnillä Kartsa käänsi haalarille pepun ja haikaili yleisössä olleen Ollin luo. Arvio +1 Hieman pehmeä.

RÄMINÄTYNNYRI (temperamentti)



Tynnyrillekin tuli kunnon väistöliike. Kävi kuitenkin haistamassa suht nopeasti. Kokonaisuutena testin aikana oli melko levoton, pää pyöri, tassut ei juuri paikallaan pysyneet eli temperamentti +1 Erittäin vilkas.

PIMEÄ HUONE (toimintakyky ilman uhkaa)



Alussa koira taisi jäädä Jorman kanssa hengaamaan ovelle, mutta lähti sitten etenemään ja tuli rauhallisesti, varovaisesti haistellen melko suoraan minun luokse ilman apuja. Hyvin toimittu. Vaikka toimintakykyä mittaavat erikoiskokeet menivät molemmat ihan hyvin, kokonaisarvostelu (jossa huomioidaan koko testin aikainen toiminta) jäi kuitenkin arvosanaan +1 Kohtuullinen.

HYÖKKÄYS KOIRAA KOHTI (terävyys)



Tässä vaiheessa Karu oli jo kovin paineistunut ja suhtautui hyökkäykseen lähinnä alistuvasti. Heitti lopussa maaten sen näköisenä, että älä tapa, oon ihan kiltti ja nöyrä koira. Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.

LAUKAUKSET (laukauspelottomuus)



Laukauksissa ensimmäisellä Karu oli vielä seinän jäljiltä selvästi huolestunut ja reagoi lievästi, taisi pysähtyä hetkeksi. Seuraavalla ei reaktiota, mutta kolmas kuitenkin ammuttiin varulta. Tulos +++ Laukausvarma.

Lopussa tuomarit kokeilivat vielä leikittää koiraa. Karu taisi tuumia, että pitäkää tunkkinne ikävät ihmiset, minä haluan pois täältä. Ei leikkinyt minunkaan kanssa kunnolla.

Loppupalautteessa käytiin osiot läpi ja jutusteltiin vähän koiran harrastekäytöstä. Jorma totesi, että jos ei tuosta pk-harrastekoiraa saa niin vika on kyllä ohjaajapäässä (juu, on huomattu että näinhän se on!). Todettiin myös, että tämän koiran uskaltaa jättää kaupan eteen kytkettynä ilman, että syö ketään ohimennen. On myös rehellinen ja ei kanna kaunaa = ei jäljelle jääviä hyökkäyshaluja. Haasteena luonneyhdistelmä erittäin vilkas + hieman rauhaton = sählä.

Tulokset tiivistettynä:

• Toimintakyky +1 Kohtuullinen 15p.
• Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 1p.
• Puolustushalu +1 Pieni 1p.
• Taisteluhalu +2 Kohtuullinen 20p.
• Hermorakenne +1 Hieman rauhaton 35p.
• Temperamentti +1 Erittäin vilkas 15p.
• Kovuus +1 Hieman pehmeä 8p.
• Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin 45p.
• Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Kokonaispisteet 140, hyväksytty.

Luonnetesti oli mukava ja opettavainen kokemus ohjaajalle, vaikka ei iloisia yllätyksiä tullutkaan. Tästä linkistä löytyy tilastoa dobermannien luonnetesteistä 2000-2011. Karun tulokset ovat hyvin keskivertotasoa dobermanneilla - josta tulee toki melko masentunut olo rodun luonnejalostuksen tilanteesta, kun niin harvan koiran testitulos vastaa rotuyhdistyksen määrittämää luonnekuvaa.

Mikael Laineen PK-leiri - Lauantai

Perjantaina oli luentoilta, tänään ensimmäinen toiminnallinen leiripäivä Mikael Laineen leirillä KPSH:n Haukkumajalla. Päivään kuului meidän osalta haku- ja tottisosuus. Molemmat harjoitukset aloitettiin periaatteella että tehdään normaali harjoitus ja Mikael lähtee siitä kommentoimaan ja ehdottamaan muutoksia.

Haku

Pyysin maalimiehet piiloille 1-3, mukanaan lihapullapalkat ohjeella käsketään haukkumaan ja palkitaan siitä. Ensimmäiset kaksi maalimiestä meni hyvin siinä mielessä, että Karu löysin heidän jokseenkin suoralla pistolla ja jokseenkin helposti. Huonona puolena oli hallinta joka oli vähän väkinäistä. Mikael kehotti minua laittamaan hihnan aina kiinni ja käyttämäään hihnaa pakotteen antamisessa jos on ongelmia. Tätä jäin miettimään ja tästä myös keskusteltiin jälkikäteen. Tällä hetkellä tilanne on siinä mielessä nurinkurinen, että minä itseasiassa koen ja myös saan koiraan paremman hallinnan jos hihna ei ole kiinni. Tämä johtuu kahdesta syystä: kun koira on vapaana, minun on pakko vaatia siltä enemmän ja tämän lisäksi siitä että koen etten voi antaa hihnalla sellaista pakotetta jolla on jotain todellista merkitystä koiralle. Tässä on selkeä korjaamisen paikka, kyllä minä voin vaatia koiralta en pelkästään yhtä paljon vaan enemmän jos hihna on kiinni - koska silloin se ei voi päästä minua karkuun. Ehdottomasti mukaan hihna - sekä metsässä että tottiksessa. Toki koiran pitää olla minun hallinnassa myös silloin kun ei ole hihnassa, mutta se ei estä sitä etteikö minun kannata hyödyntää hihnan käyttöä.

Hakuharjoitus jatkui siten että Karu alkoi toimia väsyneemmin, eikä enää tehnyt niin pitkiä suoria pistoja vaan alkoi juosta siksakkia enemmän. Kolmas maalimies jäi löytymättä, eikä sitä lähdetty etsimään väkisen vaan siirryttiin seuraavalle (kaiken kaikkiaan löydettiin 5). Työskentely ei siis ollut enää niin hyvää, mutta motivaatiota lähdettiin kasvattamaan sillä että viimeiset maalimiehet olivat haamuja.

Harjoituksen jälkeen palautteessa oli kaksi selkeää kohdetta joiden mukaan aion jatkaa hakuryhmämme harjoituksissa:

1. Erotetaan hakuharjoitus ilmaisuharjoituksesta. Eli vaikka olemme ottaneet juuri ilmaisun mukaan, se jätetään hakumetsän ulkopuolelle (tai ainakin hakuharjoituksesta erilliseksi) vielä toistaiseksi. Kun Mikael sanoi tämän olin välittömästi samaa mieltä. Nyt muutama harjoitus on tehty kahta asiaa yhtä aikaa ja sen seurauksena ei voi olla muu kuin maalimiesmotivaation heikkeneminen. Eli jos halutaan korkealla motivaatiolla löytää maalimies, niin ideaalipalkka siitä ei ole haukkumisharjoitus vaan ruoka tai taistelupalkka.
2. Mikael arveli että Karu oli löytänyt maalimiehiä liian helposti, maalimiesten pitää olla paremmin piilossa (vaikka he olisivat haamuja) jotta koira oppii käyttämään nenäänsä. Tätä pyydän maalimiehiltä jatkossa - ja piilojen käyttämistä pitää lisätä.

Tottis

Etukäteen olin päättänyt että harjoittelemme sitä miten minä säätelen (lähinnä nostavasti) koiran virettä. Liikkeelle lähdettiin hets-hets-pallo-nenän-edestä-karkuun-menee -tekniikalla, samantien pallo pois ja Sivu! Se meni hyvin, 30 sekuntia harjoituksen antamisesta kommentti oli että 'Ohjaaja tekee aivan oikein.' ja sain muilta aploodeja. Tätä jatkettiin sen muutaman minuutin ajan. Kun koiran viere alkoi laskea, Mikael kehotti minua taas tekemään niinkuin aikaisemmin - eli hetsaamaan sen taas ylös - ja se toimi. Tehtiin sitä jonkin aikaa ja sitten pois. Karu kantoi pallon tottiskentältä majan vieressä sijaitsevalle autolle, melkein 100 metriä, mitä ei ole ihan ehkä ikinä tehnyt.

Tämmöisiä asioita pohdin harjoituksen jälkeen:

1. Olin yllättynyt siitä miten hyvin harjoitus meni. Se tarkoittaa sitä että minä osaan tehdä sen mitä pitääkin. Nyt pitää vain varmistaa että myös teen sen.
2. Käytä hihnaa, käytä pakotetta, jos on tarvis - mutta varmista että pakote myös toimii, eli jos nyppäisy ei toimi niin silloin korjaan koiran vaikka käsin tai miten tahansa kunhan pakotteella on merkitys koiralle. Ja yhtä tärkeää: sitten kun koira korjaa toimintaa pakotteen seurauksena sitä täytyy kehua.
3. Hyvä kommentti oli se, että kun koira seuraamisessa laskee kontaktin, olen edennyt kaksi askelta liian pitkälle.
4. Palkka tulee, ja se tulee koska tahansa ennakoimattomaksi: ennen askeltakaan, ensimmäisen askeleen puolivälissä, 20 askeleen jälkeen, 3 askeleen jälkeen tai milloin vaan koira tekee oikein.
5. En taida murehtia tekniikasta ollenkaan tänä kesänä, yritän tehdä harjoituttaa ainoastaan oikeaa viretilaa.

Katja voi harjoituttaa tekniikkaa. :) 

Vanhan vuoden kujeet

Päättynyt vuosi oli meidän kaikkien kolmen ensimmäinen koiraharrastusvuosi. Suloinen nappisilmämme oli vuoden alussa pentu, loppuvuonna jo lähes aikuinen, nuori koira. Vuosi aloitettiin lupaamalla suuria (osallistutaan tokon alokasluokkaan!) ja lupausta kohti lähdettiin päättäväisesti rimpuilemaan varaamalla paikka Ponderan tokon alkeiskurssilta. Viikottaisia sessioita Pirjon kanssa jatkettiin tyytyväisenä koko vuosi.

Maaliskuussa saatiin harrastusmielessä lottovoitto, kun pääsimme mukaan KPSH:n tokon alkeiskurssille ja kurssin jälkeen toukokuussa meille löytyi vielä ryhmäpaikka tokon alo-avo-ryhmässä. Heinä-elokuussa meitä hellittiin vielä tokon alokaskoirakoiden kesäkoulussa Katjan ja Annen ohjauksessa.

Kesän kynnyksellä toinen iso ilonaihe oli Riikan tottisalkeisryhmään mukaan mahtuminen. Kesän ahkeran harjoittelun jälkeen elokuun lopulla, Riikan palatessa koulukaupunkiinsa ja jättäessä meille pk-tyhjiön, pääsimme iloksemme mukaan hakuryhmään.

Treenivuoteen mahtui lisäksi kaksi Karun kasvattajan Meritan järjestämää antoisaa leiriä Räyskälässä, lukemattomia sivulletuloja olkkarin matolla, mukavia kolmenkeskisiä iltahömpöttelyjä lähikentällä, paljon uusia kivoja koiria ja osaavia koiraihmisiä ja tapahtumia talkoolaisena ja kirjaston koirankoulutushyllyn kulutusta.

Ja mitä kaikkea me ollaankaan opittu - katso itse! =)

Toivottavasti alkanut vuosi on yhtä hauska, antoisa ja opettavainen kuin edellinen oli. Hyvää uutta vuotta!

Letkajenkkaa

Mietin tänään että meidän koirankoulutushomma muistuttaa vähän letkajenkkaa, pompitaan yksi askel eteen ja samantien toinen taakse, välillä viskellään sivulle harha-askeleita ja onneksi aina toisinaan mennään vähän eteenkinpäin. Pirjo muistutteli meitä eilen perusasioiden opettamisesta kunnolla alusta oikein sen sijaan, että kikkailtaisiin korjauksia. Minä aloitin alusta eteen istumisen opettamisen.

Karulla on aina ollut hyvin vahva ominaispiirre istua taaksepäin eli kun seisovan koiran kuono on paikassa x, ja se siltä paikaltaan istahtaa, niin kuono on paikassa (x - vähintään puoli metriä). Eteenistuminen menee samalla sapluunalla, eli lähestyvän koiran kuono käy hyvinkin lähellä ohjaajaa, jopa tökkää napaan, ja sekuntia myöhemmin kun liike pysähtyy se on ihan liian kaukana.

Asiaa yritin korjata jo heinäkuussa tehokuurilla ja idea oli kyllä silloinkin oikea, toteutus vain jäi kesken. Vaatii ilmeisen paljon toistoja ja sitkeää harjoittelua. Otetaan taas yksi uusi alku siis. Minulla on visio tavoitetilasta ja Tie tottelevaisuusvalioksi -kirja, josta luen mitä pitää tehdä (tosin siinä ohjeistettiin istumaan tuolilla, mutta jouduin hyppäämään suoraan seisomavaiheeseen, kun nenät vastakkain oli vaikea opetella kuonon lepuuttamista mahaa vasten). Heinäkuun videoon muutoksina pyrin nyt siihen koira on oikeasti tassuinensa lähellä eikä vain venytä, oppii lepuuttamaan kuonoa mahaa vasten ja hakeutuu itse oikeaan paikkaan.



Tämänpäiväisessä videossa alussa on koirolle tosi vaikeaa tuoda tassuja lähelle, lopussa on jo paremmin. Tätä me nyt sitten vissiin toistellaan niin kauan, että Karu liimautuu tuohon napanappulanamiasentoon itsestään aina, jos satun jossain toimettomana seisoskelemaan :E