Mikael Laineen PK-leiri - Lauantai

Perjantaina oli luentoilta, tänään ensimmäinen toiminnallinen leiripäivä Mikael Laineen leirillä KPSH:n Haukkumajalla. Päivään kuului meidän osalta haku- ja tottisosuus. Molemmat harjoitukset aloitettiin periaatteella että tehdään normaali harjoitus ja Mikael lähtee siitä kommentoimaan ja ehdottamaan muutoksia.

Haku

Pyysin maalimiehet piiloille 1-3, mukanaan lihapullapalkat ohjeella käsketään haukkumaan ja palkitaan siitä. Ensimmäiset kaksi maalimiestä meni hyvin siinä mielessä, että Karu löysin heidän jokseenkin suoralla pistolla ja jokseenkin helposti. Huonona puolena oli hallinta joka oli vähän väkinäistä. Mikael kehotti minua laittamaan hihnan aina kiinni ja käyttämäään hihnaa pakotteen antamisessa jos on ongelmia. Tätä jäin miettimään ja tästä myös keskusteltiin jälkikäteen. Tällä hetkellä tilanne on siinä mielessä nurinkurinen, että minä itseasiassa koen ja myös saan koiraan paremman hallinnan jos hihna ei ole kiinni. Tämä johtuu kahdesta syystä: kun koira on vapaana, minun on pakko vaatia siltä enemmän ja tämän lisäksi siitä että koen etten voi antaa hihnalla sellaista pakotetta jolla on jotain todellista merkitystä koiralle. Tässä on selkeä korjaamisen paikka, kyllä minä voin vaatia koiralta en pelkästään yhtä paljon vaan enemmän jos hihna on kiinni - koska silloin se ei voi päästä minua karkuun. Ehdottomasti mukaan hihna - sekä metsässä että tottiksessa. Toki koiran pitää olla minun hallinnassa myös silloin kun ei ole hihnassa, mutta se ei estä sitä etteikö minun kannata hyödyntää hihnan käyttöä.

Hakuharjoitus jatkui siten että Karu alkoi toimia väsyneemmin, eikä enää tehnyt niin pitkiä suoria pistoja vaan alkoi juosta siksakkia enemmän. Kolmas maalimies jäi löytymättä, eikä sitä lähdetty etsimään väkisen vaan siirryttiin seuraavalle (kaiken kaikkiaan löydettiin 5). Työskentely ei siis ollut enää niin hyvää, mutta motivaatiota lähdettiin kasvattamaan sillä että viimeiset maalimiehet olivat haamuja.

Harjoituksen jälkeen palautteessa oli kaksi selkeää kohdetta joiden mukaan aion jatkaa hakuryhmämme harjoituksissa:

1. Erotetaan hakuharjoitus ilmaisuharjoituksesta. Eli vaikka olemme ottaneet juuri ilmaisun mukaan, se jätetään hakumetsän ulkopuolelle (tai ainakin hakuharjoituksesta erilliseksi) vielä toistaiseksi. Kun Mikael sanoi tämän olin välittömästi samaa mieltä. Nyt muutama harjoitus on tehty kahta asiaa yhtä aikaa ja sen seurauksena ei voi olla muu kuin maalimiesmotivaation heikkeneminen. Eli jos halutaan korkealla motivaatiolla löytää maalimies, niin ideaalipalkka siitä ei ole haukkumisharjoitus vaan ruoka tai taistelupalkka.
2. Mikael arveli että Karu oli löytänyt maalimiehiä liian helposti, maalimiesten pitää olla paremmin piilossa (vaikka he olisivat haamuja) jotta koira oppii käyttämään nenäänsä. Tätä pyydän maalimiehiltä jatkossa - ja piilojen käyttämistä pitää lisätä.

Tottis

Etukäteen olin päättänyt että harjoittelemme sitä miten minä säätelen (lähinnä nostavasti) koiran virettä. Liikkeelle lähdettiin hets-hets-pallo-nenän-edestä-karkuun-menee -tekniikalla, samantien pallo pois ja Sivu! Se meni hyvin, 30 sekuntia harjoituksen antamisesta kommentti oli että 'Ohjaaja tekee aivan oikein.' ja sain muilta aploodeja. Tätä jatkettiin sen muutaman minuutin ajan. Kun koiran viere alkoi laskea, Mikael kehotti minua taas tekemään niinkuin aikaisemmin - eli hetsaamaan sen taas ylös - ja se toimi. Tehtiin sitä jonkin aikaa ja sitten pois. Karu kantoi pallon tottiskentältä majan vieressä sijaitsevalle autolle, melkein 100 metriä, mitä ei ole ihan ehkä ikinä tehnyt.

Tämmöisiä asioita pohdin harjoituksen jälkeen:

1. Olin yllättynyt siitä miten hyvin harjoitus meni. Se tarkoittaa sitä että minä osaan tehdä sen mitä pitääkin. Nyt pitää vain varmistaa että myös teen sen.
2. Käytä hihnaa, käytä pakotetta, jos on tarvis - mutta varmista että pakote myös toimii, eli jos nyppäisy ei toimi niin silloin korjaan koiran vaikka käsin tai miten tahansa kunhan pakotteella on merkitys koiralle. Ja yhtä tärkeää: sitten kun koira korjaa toimintaa pakotteen seurauksena sitä täytyy kehua.
3. Hyvä kommentti oli se, että kun koira seuraamisessa laskee kontaktin, olen edennyt kaksi askelta liian pitkälle.
4. Palkka tulee, ja se tulee koska tahansa ennakoimattomaksi: ennen askeltakaan, ensimmäisen askeleen puolivälissä, 20 askeleen jälkeen, 3 askeleen jälkeen tai milloin vaan koira tekee oikein.
5. En taida murehtia tekniikasta ollenkaan tänä kesänä, yritän tehdä harjoituttaa ainoastaan oikeaa viretilaa.

Katja voi harjoituttaa tekniikkaa. :) 

Esineitä ihmisten sijaan

Tiistaisin on meidän hakutreenimme, mutta sen peruunnuttua päädyimme esineruutuun tontin takana olevassa valtion metsässä. Kävin tallaamassa kapean - noin 20 x 50 ruudun jonka takakulmiin laitoin esineet ja kolme esinettä ruudun sisälle. Karu seurasi innostuneena aidan takaa ruudun rakentamista.

Harjoituksessa oli kaksi tavoitetta: löytää esineitä nenällä ja hallinta metsässä. Harjoitus meni hyvin: Karu toi kolme ruudussa olevaa esinettä jonka jälkeen lopetin harjoituksen. Hyviä puolia oli että koira oli motivoitunut, se pysyi ruudussa (ylitettyään rajan palasi pian takaisin), etsi selvästi nenällään ja toi esineet välittömästi ne löydettyään. Myös hallinta oli mainio. Huonona puolena oli että Karu ei tuonut yhtään takanurkissa olleista esineistä.

Seuraavalla kerralla teen pidemmän ruudun ja laitan esineet kauemmaksi enkä yhtään lähelle.

Suunnitelmat ja kaikki

Tällä kertaa tein oikein suunnitelman harjoitukseen. Raapustin ylös jotain tällaista:

Tottis:
- Paikkamakuu
- Jäävät 
- Saalisleikki 
- Seuraaminen
(- Jäävät)
- Paikkamakuu

Kaupunkiosuus:
- Kontakti
- Mennään 
- Paikkamakuu

Ensimmäinen osuus oli lähikentällä ennen kaupassa käyntiä ja jälkimmäinen sen jälkeen parkkipaikalla.

Paikkamakuut on BH-kokeeseen valmentavasti eli kentän laidalla, eri kohdissa eri kerralla, viedään koira, käsketään maahan ja jätetään siihen. Sitten ollaan poissa, selin koiraan, ei katsella (vähän kurkitaan). Kaupunkiosuuden paikkamakuu vähän helpompi, eli en itse ollut kaukana. Ensimmäisessä vähän piippasi, muuten oikein hyvät. Muutaman minuutin kestoisia - aikaa voisi välillä lisätä reilusti. Joskus katsoa mitä tapahtuu jos tekee kymmenen minuuttia.

Jäävissä entiin istumiset koohtalaisesti, mutta sitten takerroin seuraamiseen - tai oikeastaan siihen että koira jätätti. En tykännyt vaan pidin neuvonpidon Katjan kanssa. Nostettiin viettiä, eli minun suunnitelman saalisleikki osuus tuli mukaan aiemmin kuin suunnittelin ja se pelasti kyllä harjoituksen. Itse seuraamista ei tehty kylläkään kovin paljon. Siinä meillä on ongelmana käännökset joita pitäisi harjoitella toden teolla. Itse jäävät menevät hyvin ja ongelmitta.

Kaupunkiosuuden kontakti/mennään meni todella hyvin. Uskoisin että suuri merkitys oli lihapullilla jotka olivat hyvin motivoivia tässä harjoituksessa.

Omatoimitöpsöttelyt

Lauantaina käytiin telkkisellä. Suunnittelin tekeväni heti halliin mennessä leikityksen ja siitä suoraan hommiin, josta hyvän keskittyneen pätkän jälkeen hyvä palkka. Ajatus oli kaunis mutta toteutus meni vähän plörinäksi, leikki sujui hyvin mutta seuraamispätkässä ensin hyvää, sitten koiro vähän katosi kuulolta, joten jatkoin, sama toistui jne eli en päässyt palkkaamaan ajoissa enkä sitten saanut korjattua omaa toimintaani niin, että olisin palkannut lyhyemmästä hyvästä pätkästä.

Kun koira jäi taas vähän haahuamaan, heitin sen kesken tekemisen häkkiin ja leikiskelin keskenäni kentällä. Yritin uudelleen siten, että viskasin broilerpullan kentälle ja kutsui koiran häkistä tekemään seuraamista - ei toiminut taaskaan, nyt kuikuili tuskastuneena sitä pullaa. Sitten kun palkkasin törmäsi kaahatessaan toisen etutassunsa matonreunaan niin että ilmeisesti vähän nuljahti, ontui ja ulisi kun vääntelin varpaita.

Tehtiin sitten loppuun pari paikkamakuuta, pitkähköjä neliminuuttisia joissa Olli teki vähän häiriötä. Hyvin menivät ja varvaskin oli jo samana päivänä ihan normaali taas.

Temppurataa ja esineitä

Tänään tottikseen kuului temppurata. Ensin kierrettiin tötsiä, hypättiin pöydälle ja tehtiin kauko-ohjausta, sitten kierrettiin tuoli, mentiin agility-renkaasta läpi, merkille josta ohjattu nouto ja lopuksi pujoteltiin agilitytolppia. Toisella kierroksella vähän vaihdettiin ja tuli mm. kapulan hakeminen parhaiden lelujen keskeltä ja hyppyjä.

Eka kierros oli kontrollin puutteessa huitelevalle koiralle (ja minulle) naureskelua. Toisessa korjasin lähtökohtaisesti virheeni ja otin nahkarätin avukseni. Leikitin ennen kierrosta ja välipalkaten. Hallinta oli paljon parempi. Hauskaa oli tehdä näitä ja koirakin varmasti tykkäsi. Katsotaan jos postataan niistä videota myöhemmin.

Temppurataa vieläkin oudompana oli esineruutu sisätiloissa. Esineet piilotettuina hallista löytyvästä rekvisiitasta tehtyihin "maastonmuotoihin". Karu teki hyvin nahkarätillä, mutta ei ilmeisesti hoksannut tuntemattomia villasukkia etsimisen arvoisiksi. Kaksi muuta asiaa jäi mieleen. Ensinnäkin hallintapuoli oli hyvä. Jossain vaiheessa Karu mm. totesi ettei löydä mitä pitäisi ja juoksi eteeni ja kävi siihen maahan. Tuollainen käytös on niiiin paljon parempi kuin se, että koira olisi huidellut omilla teillään minusta välittämättä ja Tuuppa-tänneä! tottelematta. Toinen asia mikä jäi hyvin mieleen oli, että Karu haistoi ja nuoli yhdessä kohdassa jonkin pentukurssilaisen pissit.Puutuin siihen, mutta se ehti nollata aivot ja vei mielenkiinnon kaikesta muusta. Koira oli jotenkin hämillään ja villasukan kiinnostus nollassa. Jonkunlainen into nahkarättiin saatiin kuitenkin Mariannen avustuksella rakennettua.

Loppuun tein vielä kaksi paikkamakuuta. Muut koirat oli samalla kentällä ja tekivät hyvän häiriön. Ensimmäinen paikkamakuu meni hyvin pientä piippausta lukuunottamatta. Toisessa piippausta tuli enemmän. Minun olisi pitänyt pistää se poikki ja koira palkitsematta häkkiin. Odotin kuitenkin aina hyvää pätkää ja lopulta palkkasin sellaisesta. En kuitenkaan usko että koira tajusi mitä halusin.Piippaamista lukuunottamatta paikkamakuut olivat hyviä. Ei ollut yhtään sellainen tunne että koira olisi lähdössä jonnekin. Mutta tyytyväinen niihin ei tuon piipan takia voinut olla. Paljon hyvää ja paljon huonoa oli loppufiilis.

Painihommia

Reeniplokia on kiva kirjoittaa silloin kun on kivoja reenejä. Eilisestä ponderoinnista ei oikein irtoa mitään positiivista. Onneksi olen harrastanut aiemmin mattokamppailulajia, siitä oli hyötyä kun harjoiteltiin koiron kera tunti kyljellään pötkötystä ja aina välillä reippaat painisessiot (jos sattui olemaan meillä eriävä mielipide aiheesta pötköttääkö vielä vai ei).

Lähdin siis videon purun jälkeen uudella innolla selättämään vire-mielentila-haistelu-kuuntelemattomuus -ongelmaa ja päätin, että harjoitellaan sitä minusta kiinnostumista (Karu) ja keskittymisen vaatimista (minä). Karun mielestä siellä oli paljon hyvää haisteltavaa, minä yritin viljellä haistelemattomuutta komentamalla ja houkuttelemalla mutta jäin tylysti toiseksi. Ihan kuin pentukurssiaikoina, ei kiinnosta meetvursti kiinni nenässä, ei edes huomaa vaikka kovasti komennan.

Nopeasti päädyin kontrolloimaan tilannetta ainoalla mahdollisella tavalla eli heittämällä koiran kyljelleen mattoon ja pitämällä siinä (tunnin). Noin vartin välein, sinä hetkenä kun lopetti haistelun ja rimpuilun ja siirtyi pelkästään tärisemään ja tuijottamaan, vapautin. Tehtiin yhdessä helppoja juttuja ja paljon palkkaa niin kauan kuin koiraa kiinnosti, sitten painittiin takaisin mattoon. Tunnin loppuessa tilanne oli ihan sama kuin alussa.

Onneksi sitten, kun onneton koironohjaaja raahautuu kotiin, siellä odottaa empaattinen puoliso:
- Miten minä muka saan sen tottelemaan? - Pitää ostaa sellainen sähköpanta.
- No mutta miten siitä selvittiin silloin pentukursseilla? - Ei siitä selvittykään, ne kurssit vain loppui.

Hallilla

Hyvin pitkästä olin koiranohjaajana. Johtuen muista elämään liittyvistä koiraharrastuksen ulkopuolisista aktiviteeteistä en tule olemaan kovin aktiivinen koiranohjaaja ennen kuin huhti-toukokuussa. Mutta kylläpä oli mukavaa. Katja on kouluttanut hienosti Karua!

Harjoiteltiin seuraamista, luoksetuloa, paikkamakuuta, kehääntuloa ja luoksepäästävyyttä. Tosi taitava poika. Taukoineen tunnin mittainen harjoitus osoitti, että Karun motivaatio ja asenne tekemiseen on todella korkealla tasolla. Teknisesti kaikki ei mennyt ehkä täydellisesti, mutta tästä tuskin voi syyttää pelkästään koiraa kun huomioi minkä verran minä olen osallistunut viime aikoina.

Motivoituneet tokottelut

Karu on nykyisin jo vähän parempi siinä, että odottaa kentällä (ja varsinkin kotona) että mitä seuraavaksi tehdään - palkan jälkeen ei siis häviä tyystin kuulolta. Se on kiva. Mistähän se johtuu?

Tänään tokoteltiin ruutua, luoksetulon pysäytyksiä, seuraamista ja käännöksiä sekä vähän hyppyä. Väliin paikkamakuu ryhmässä, jossa Jaanan kepo varmisti Karun pysymisen (kiitos!). Paikkamakuussa ollaan nyt siinä tilanteessa, että pysyy minusta ihan hyvällä ilmeellä, valppaana mutta rauhallisena, ne lyhyet pätkät ja silloin jos liikun (kun on jotain seurattavaa). Alkaa kuitenkin helposti piipata ja tulla levottomaksi, jos pidempään aikaan ei tapahdu mitään. Meidän ongelma ei selvästikään ole matka tai ehkä edes häiriöt, vaan se "mitääntapahtumattomuuskeston" rakentaminen. Nyt voin tehdä niin, että kävelen rauhassa kauas, käännyn koiraa kohti ja lasken 15 sekuntia, kehun äänellä, lasken vielä 10 sekuntia ja kävelen sitten välipalkkaamaan. Tämän kestää, samoin kuin sen, jos kävelen hallin toisessa reunassa edestakaisin tms (seuraa aktiivisena). Täytynee vain pikkuhiljaa pidentää sitä kestoa. Ja pitää aina varmistaja kuitenkin.

Ruututreeniä on tehty muutama kerta harvakseltaan, kerran kuussa, mutta se on mennyt hyvin. Nyt tein niin, että ensimmäisen lähetyksen apuohjaaja hetsasi lelulla, toiseen jätin vaivihkaa lelun valmiiksi ruutuun ja sen jälkeen parikolme tyhjään ruutuun lähetystä niin, että appari heitti lelun kun koira oli juossut ruutuun. Hyvin meni, joten pidettiin tuumaustauko että mitäs sitten - sinne pitäisi pysähtyä. Tein yhden niin, että lähetin läheltä, ja pysäytin STOP! + vahva käsimerkki -> pysähtyi -> palkka lensi. Viimeinen otettiin kaukaa tyhjään ruutuun, juoksin perässä lähemmäs ja rääkäisin pysäytyksen -> pysähtyi -> sekunti -> appari heitti palkan. Tosi hyvä! Yli menee kyllä helposti, kun vauhti on kova.

Seuraamisessa kurvailtiin suoria ja vasemmalle käännöksiä, niistä videopätkä alla. Kääntyminen on vielä aika vaikeaa, suoraan kävely alkaa jo sujua, ohjaajalta siis :) Kiitos Annileena kuvauksesta.

 

Viimeiseksi otettiin vielä pari hyppyä, ensimmäiseen hain terävyyttä pysähtymiseen Stop + lelu lentää samantien, toisessa loppu liikkeenomaisesti jossa pysähtyi kohtuullisen ok mutta steppasi taas vähän kun lähestyin. Muistettava vahvistaa siis seisomassa pysymistäkin vielä. Allösöpöli pentu Bruno harjoitteli lelunmetsästystä samaan aikaan ja oli Karulle ihan toooosi vaikea häiriö, joten luovuttiin enemmistä hypyistä ja tehtiin jotain hömpöttelyä loppuun. Olin ihan tyytyväinen Karuun siitä, että vaikka sen teki tosi kovasti mieli mennä pennun luo, ei kuitenkaan karannut eikä kiskonut ja sinnepäin hiippaillessaankin palasi kutsumalla takaisin luokseni. Ei olisi vielä kesällä noin toiminut!

Häkissä piippasi tänään taas enemmän kuin parilla viime kerralla.

Kivan kautta

Eilen oli vuorossa Ponderan treeni. Nyt lähdettiin liikkeelle palkkaamisesta omalla itsellä - eli otettiin koira sivulle, seuruutettiin vähän pysähdyttiin ja palkattiin ilman nameja tai leiluja - eli omalla keholla. Sitten pelkästään koira perusasentoon ja superpalkka - kävelin taaksepäin ja syötin nakinpalasia.

Seuraava harjoitus oli hauska. Kaikille metrinen keppi käteen ja sitten tehtiin kaiken maailman kiertämisiä ja hyppimisiä ja muuta vänkää. Sekä koira että ohjaaja sai keskittyä ihan koko ajan. Tämä oli pitkä harjoitus mutta hyvä.

Lopuksi otettiin paikallaanmakuuta ja rentoutumista. Pikkuisen alkoi Karun kiinnostus herpaantumaan.

Hyvin meni. Haistelut ja piippaukset pyrin ottamaan pois.

Tokoleikit

Torstai-iltana Ponderan tokokurssilla oli vuorossa leikinomainen harjoittelu. Tällä kertaa ei ollut paikkamakuuta tai muuta tylsää. Ensimmäisenä oli vetoleikki jossa Pirjo ensin piti koiraa paikallaan kun juoksin kauemmas. Pirjo laski koiran irti ja tämä juoksi minun luokse leikkimään kunnon vetoleikkiä. Virettä nostavasti välillä vedin koiran kaulapannasta koiraa yhteen suuntaan ja lelupallosysteemiä toiseen. Ja sitten taas leikittiin. Karu tykkäsi kovasti ja olin hieman yllättynyt miten se heti laski irti kun käskin Kiitos! Tätä tietysti seurasi heti Yes! ja uusi leikki.

Sitten oli oman lelun tunnistusnouto. Eli lelu koulutusohjaajalle joka vei sen kasaan eri leluja. Koira perään ja haisteluahan siinä riitti. Karu ei lähtenyt tässä tuomaan lelua kovin helposti minulle vaan enemmänkin halusi lähteä muualle haistelemaan. Pirjo kävi potkimassa meidän pallon liikkeelle jotta mielenkiinto saatiin takaisin siihen. Mutta tämä osuus ei siis mennyt meiltä täysin käsikirjoituksen mukaan.

Viimeisenä oli sitten monimutkaisempi temppusarja ilman sen kummempaa harjoittelua. Ensin vietiin 10 metriä esteen taakse  narupallo niin, että koira sen selkeäsi huomasi. Sitten käveltiin esteen eteen ja jätettiin koira paikalleen koiranohjaajan siirtyessä esteen toiselle puolelle ja sivulle. Hyppy! ja koira yli, jota seurasi samantien Kierrä! ja lähellä olevan tuolin ympäri.  Tämän jälkeen Maa! Palkkatemppu. Lopuksi Hyppy! uudelleen esteen yli, koira näkee pallon ja juokseen sen luo ja tuo sen kannustettuna kohti koiranohjaajaa ja uusi Hyppy! esteen yli ja loppuleikki. Hyvin meni. Se mitä Karu ei osannut oli kiertäminen jota on selkeästi harjoiteltu liian vähän. Maahanmenon jälkeen minun olisi pitänyt vapauttaa koira ennen palkkatemppua - nyt ei meinannut ymmärtää sitä vaan katsoi hetken ihmeissään. Muut jutut meni hienosti.

Ponderellaa

Hyvää päivää. Tänään en osannut. Tokoharjoitukset oli Pirjon vetämänä teemana häiriöpaikkamakuu ja oma vapaavalintainen joka oli meillä seuraaminen / vietikkäämpi leikki.

Ensin oli kuitenkin tavallinen paikallaan makuu ryhmässä joka meni vaihtelevasti. Karu oli levoton ja piippaili. Paras oli tällä kertaa sen jälkeen kun kävin viemässä harjoituksen loppupuoliskolla kissanruokapalkan koiran taakse odottamaan. Hyvää oli siis loppu, ei se mitään seisomaan noussut tai muuta alussakaan - kunhan piippasi ja oli levoton.

Häirityn paikkamakuun vuorolla harjoiteltiin meidän tapauksessa itse asiassa vielä paikkamakuuta siten että nostettiin jännitettä. Tämä tapahtui ottamalla heti kohta pallo esiin ja vapauttamalla puuppa pallolle leikkimään. Tässä harjoituksessa tehtiin kolme toistoa joista viimeisessä vapautin koiran aika kaukaakin. Ne kaikki menivät hyvin - ja piippaamatta. Ajatus on jatkaa samalla tavalla - vaikka sitten jouduttaisiin hetkeksi lopettamaan ryhmäpaikkamakuut.

Viimeisellä vuorollamme tehtiin sitten sitä vapaavalintaista. Kysyin Pirjolta voisiko hän auttaa minua miten saisin koiraa patoamaan johon hän totesi että Karu ei ole riittävän korkealla viettitasolla jotta patoamista tapahtuisi. Hän oli ihan oikeassa. Diisseli. Tehtiin seuraamista pallolla imuttaen. Pirjo kysyi miksi teen niin, minä vastasin että koira aukeaa jos en imuta. Laitettiin pallo kainaloon ja kokeiltiin sillä tavoin puolenkymmentä kertaa. Sitäpä sitä varmaan on jatkettava. Positiivista on että olen saanut Karun seuraamaan pallolla imuttamalla. Nyt taitaa olla aika opettaa se seuraamaan siten että pallo/patukka on joko kainalossa tai sitten rinnalla magneetissa.

Se mitä en osannut oli lähinnä se etten vetänyt puuppaa kunnolla kuriin kun se haisteli viimeisessä harjoituksessa niiiin kiinnostuneena tatamia. Että semmosta.

Kuvituskuva.

Torstain ponderoinnit

Pirjon kurssilla taas!

Toko E kurssi alkoi eilen, ja nyt ollaan siis tosissaan (jos joku sitä epäili), koska kurssi on tarkoitettu tavoitteellisesti kohti tokon ylintä luokkaa harjoitteleville tokoilijoille. Meillä on vielä muutama välietappi matkalla - mm. alin luokka.

Aivan harjoituksen alussa oli paikkamakuu, jossa ongelmana oli jälleen kerran piippaaminen. Asetuin siis aivan koiran eteen ja yritin syöttää lihapullaa sillä tahdilla ettei ehdi piippaamaan kun suu on täynnä.

Varsinainen aihe oli palkkaaminen. Olimme vuorossa ensimmäisenä ja teimme kahta asiaa: perusasentoon tuloa ja liikkeestä maahan menoa. Perusasentoon tulon palkkasin makupalalla ja liikkeestä maahan palkkana oli pallo. Ensimmäinen meni melko huonosti ja toinen oikein hyvin. Sen seurauksena keskusteltiinkin paljon perusasentoon tulosta ja saimme Pirjolta hyviä vinkkejä meidän tehoharjoitteluun. Mitä itse palkkaamiseen tulee Pirjo kehui että Karu on oppinut leikkimään. Se olikin yksi kesän tavoitteistamme. Namupalkassa hän kehotti antamaan runsaammat palkat kun pääsee palkitsemaan niitä harvoja kertoja kun jokin (ainakin sillä hetkellä) vaikea asia tulee tehtyä oikein.

Se mikä oli todella mukava huomata meidän harjoitusvuorollamme oli Karun motivoituneisuus. Hukkahalli on Karulle vaikea paikka. Sen häiriöt ovat melkein omaa luokkaansa. Mutta kun tehtiin oma juttumme, niin myös teimme vain sitä. Ja sillä aikaa kun ihmiset keskustelivat, Karu oli hienosti levossa.

Lopputunti oltiin sitten häiriötreenissä siten että koira oli hihnalla kiinni sivummalla ja minä syötin namusia. Tehtiin myös keskenämme yksi hyvä paikkamakuu ja kontaktitreenejä.

Lauantai-illan seuruutukset

Tehtiin puolen tunnin keikka lähikentälle. Kaksi harjoitusta, joista ensimmäinen kesti ehkä seitsemän minuuttia ja toinen kolme.

Seuraamista vaihdellen palkkaushetkeä - palkittavia hetkiä olivat katsominen, itse seuraaminen ja perusasentoon pysähtyminen. Palkkana makupala ja kerran leikkipalkka. Jos tein liian pitkää pätkää niin ei enää mennyt hyvin. Seuraamisten välissä oli hyvin mennyt paikallaanmakuu ja niiden jälkeen toinen vähän lyhyempi. Lopuksi eteenlähetys uudelle isolle eteenlähetyspallolle joka meni muuten hyvin, mutta aiheutti varsin pitkällisen rälläyksen pitkin kenttää. Eteenlähetypallo oli parempi kuin tavalliset pallot ainakin tuolla hetkellä.

Toisessa harjoituksessa oli tarkoitus vain vahvistaa sitä että kentällä on mukavaa. Alkuleikki makupalalla ei tosin sitä ollut, mutta seuraamisesta seurasi nopeasti leikkipalkka. Lopuksi tehtiin vauhtiluoksetuloharjoutus siten, että koira jätettiin paikalleen istumaan, josta se sitten kutsuttiin luokse. Jääminen oli hiukan vaikeaa, koska Karu pyrki jäämään istumisen sijasta maahan mutta tämä käytös korjattiin. Vauhtiluoksetulon loppu pallolle siten että koira juoksi jalkojen välistä. Ei vahinkoja. Leikin kautta autoon.

Tavoitteiden tila, osa 2/4 - Leikkiminen

Kesäkaudelle asetetuissa tavoitteissa toisena pääkohtana oli leikkiminen. Leikki liittyy hyvin olennaisesti myös ensimmäiseen tavoitteeseen (motivaatio), mutta nostettiin ihan omaksi osatavoitteekseen, koska leikissä ja sitä kautta palkkaamisessa (ja motivoinnissa!) meillä oli paljon haasteita keväällä.

LEIKKIMINEN:

Leikkipalkkaan oikea tekniikka ja eri vaihtoehtoja. Leikkipalkat ajallisesti lyhyemmiksi siten, että koira palauttaa sille annetun / heitetyn lelun mielellään heti ohjaajalle leikkiä varten. Irrotukset kuntoon ja nopeiksi. Esim. jäävissä liikkeissä palkan heitto koiran taakse mahdollista ilman että lähtee rallattelemaan lelun kanssa muualle. 

(Mittarina esim. ei tarvitse liinasta hiissata koiraa takaisin lelun kanssa, irrottaa lelusta 90% ensimmäisellä pyynnöllä)

Pentukurssiajan Karu palkattiin pelkästään nameilla, koska ajattelimme, että vilkkaan, keskittymiskyvyttömän ja vaikeasti hallittavan elukan innostaminen ennestään riehuntaleikeillä ei ole se, mihin koulutustilanteissa pitäisi pyrkiä. Namipalkka rauhoittaa, leikki nostattaa - ja rauha oli näistä se ehdottomasti kiinnostavampi vaihtoehto ohjaajien näkökulmasta.

Alkuvuonna aloitimme viikottaisen tunnin Ponderan tokon alkeiskursseilla. Pirjo sai meidät pikkuhiljaa alkukevään aikana huomaamaan, että Karun palkkaamisessa on hyödyntämättä iso potentiaali. Leikkipalkkaa otettiin käyttöön sopivissa tehtävissä ja koiran kanssa leikkimistä koulutustilanteissa alettiin harjoitella. Ymmärsimme, että vaikka Karu palkkautuu hyvin nameillakin, patukan repiminen peittoaa lihapullan jos ei satanolla niin ainakin 80-20.

Keväällä siis leikkipalkka oli jo ymmärretty tärkeäksi osaksi palkkauksen ja motivoinnin valikoimaa, mutta teknisessä toteutuksessa oli paljon haasteita. Ensinnäkin leikkiminen keskeytti tehokkaasti muun tekemisen, koska leikkituokion lopettaminen oli vaikeaa - irroituskäsky toimi hitaasti tai ei ollenkaan, ja irrottamisen jälkeen Karu ei  kuunnellut uusia käskyvihjeitä vaan kyttäsi tilaisuuutta lelun varastamiseen. Meillä ei siis ollut tapoja siirtää leikistä saatua viretilaa ja motivaatiota seuraavaan koulutushetkeen.

Toinen ongelma oli lelun palautus ohjaajalle. Karulle ei koskaan heitetty palkkaa, vaan leikki oli ohjaaja-koira-vetoleikkiä - jos koira sai lelun kokonaan itselleen, se piti hinata taluttimella tai liinalla takaisin ohjaajan luo. Vapaana ollessaan Karu kaahasi lelun kanssa taivaanrantaan onnellisille kunniakierroksille ja jäi tarpeeksi juostuaan järsimään / leikkimään yksin kauemmas ohjaajasta.

Jälkimmäinen ongelma osoittautui naurettavan yksinkertaiseksi. Ensiksi murehdin, että miksi ihmeessä meidän hauva juoksee lelun kanssa karkuun siinä missä muiden hurtat tuntuvat luonnostaan palaavan ohjaajan kanssa leikkimään. Sitten älysin, että asiaan voi varmaan yrittää vaikuttaa. Muutamalla palautusharjoituksella (puuppa tuo joku juttu mulle niin saat superpalkan!) Karu saatiin tarjoamaan lelun takaisin tuomista, ja kannattavuusperiaatepäätöksellä (lelun palauttamisen pitää olla koiralle aina kannattava vaihtoehto) sitä saatiin nopeasti vahvistettua.

Puuppa ja pallo

Käytännön harjoituksissa edelleen yritämme vahvistaa lelun palauttamista niin, että takaisin tuonnista seuraa joko välitön vetoleikkipalkka, toiseen leluun vaihto (esim. kahden pallon peli) tai vähintään irroituksen jälkeen namipalkka. Pikkuhiljaa valikoimaan on lisätty myös irrotus - helppo käsky (esim. Istu!) - välitön leikinjatkumispalkka. Lisäksi pitää edelleen huolehtia että Karu ei jää heittopalkan jälkeen rallattelemaan - jos ei itse heti juokse takaisin niin kutsutaan ja hetsataan toisella lelulla.

Irrottamisen osalta ollaan päästy jo ihan hyvään tilanteeseen. Karu irrottaa usein jo lennosta, jos hetsataan toisella lelulla, tai namipalkkaan vaihtaessa ennakoi pudottamalla lelun. Viilattavaa on vielä kesken vetoleikin tapahtuvissa irroituksissa - pelkän käskysanan Kiitos! lisäksi pitää olla tarkkana omasta elekielestä ja vaatia + hyvin palkata niitä nopeita ensimmäisen käskyn irrotuksia.

Eniten harjoiteltavaa on vielä leikkipalkan "integroimisessa" tekemiseen niin, että leikistä voidaan siirtyä sulavasti tekemiseen hyödyntäen leikin tuoma vire (esim. vetoleikistä patukka kainaloon ja Sivu!). Karu tuppaa näissä vielä vähän varastamaan esim. hyppäämällä kiinni leluun.

Kokonaisuutena leikkiminen on ehdottomasti parhaiten edennyt tavoite. Alkukesällä mietittyihin "mittareihin" ollaan jo päästy - melko varmasti palauttaa ja irrottaa, voidaan hyödyntää heittopalkkaa ja vapautusta palkalle, teknisesti ollaan opittu ohjaajina leikkimään paremmin (pitämään leikki matalalla, jaksottamaan passiivisia ja aktiivisia hetkiä, varastamaan lelu jos ote on huono jne). Leikkitavoitteen osalta nyt jatketaan harjoittelemalla leikkivietin siirtämistä tekemiseen mm. seiso-istu-maahan -pelillä ja viilataan vielä paremmiksi ja nopeimmiksi palautuksia ja irrotuksia.

Tavoitteiden tila, osa 1/4 - Motivaatio

Elokuuta huristellaan jo pitkällä, joten lienee syytä tsekata milläs mallilla ne kesän tavoitteet oikein ovat. Kokonaisuutena tavoiteasetanta on kyllä ollut koko ajan mielessä, ja melko hyvin on onnistuttu treeneissä keskittymään niihin asioihin, joita päätettiin kesän aikana vahvistaa. Saavutetut tulokset tuntuvat silti ainakin vielä heppoisilta, vaikka on siellä isoja onnistumisiakin.

Ensimmmäisenä neljästä päätavoitteesta oli MOTIVAATIO:

Treenitilanteen pitää olla niin kiinnostava, ettei ole pelkoa että koira lähtee muualle huitelemaan tai nuuskuttelemaan. Koiran pitää saada häiriökestävyyttä. Ohjaajien pitää oppia tekemään kiinnostavia treenejä, palkkaamaan oikein ja kunnolla sekä vaatimaan kontaktia.

(Tätä voisi mitata esim. montako kertaa koiran kontakti käskyn alla katoaa per 10 minuutin treeni, montako sekuntia koira jaksaa kentälle tulon jälkeen ottaa itse kontaktia passiiviseen ohjaajaan, voidaanko koiraa pitää ilman liinaa treenitilanteessa nuuskimisen / mielenkiinnon lopahtamisen näkökulmasta)

Tausta tälle tavoitteelle alkoi jo pentukurssi-iässä, kun tajusimme, että meidän pikku hundipuppy on jotenkin _poikkeuksellisen_ kiinnostunut kaikesta muusta kuin meistä ja meidän makkaroista. Pitkään kuvittelimme, että kyse on tottumisesta - oletimme, että ylenpalttinen kiinnostus loppuu sitten kun on tarpeeksi harjoiteltu muiden kanssa halleissa ja kentillä oloa. Vaikka hurttaa sosiaalistettiin kiikuttamalla sitä ihan joka paikassa mukana, järjestämällä tietoisesti rauhallisia hetkiä vilkkaissa paikoissa (esim. kauppareissut tehtiin aina niin, että toinen teki ostokset, toinen istui koiran kanssa parkkiksella ihmettelemässä ihmisiä) ja osallistumalla neljälle eri pentukurssille, tätä tottumista ei tapahtunut. Poimintoja erilaisista sähköposteista tämän vuoden alkupuoliskolta:

10.12.2010 "Karu osaa tietyt perusjutut ihan hyvin (istuu, makaa, odottaa paikoillaan, ottaa kontaktia - ainakin kotona...), mutta ongelmia meillä on muiden koirien (ja ihmisten!) seurassa keskittymisessä --" 

11.1.2011 "Suurin haaste on varmaan juuri muut koirat - edellisillä kursseilla ensimmäinen puolikas tunnista on mennyt kiskoen, säntäillen ja välillä volistenkin. Keskittymistä ja kontaktinottoa toivoisimme saavamme vahvemmaksi, voi olla että iän myötä helpottaa." 

1.2.2011 "Karun kanssahan haasteena on just se häiriöiden kestäminen --" 

21.2.2011 "Treenauksen kannalta tärkeintä on kehittää rauhoittumista ja kontaktia muiden koirien seurassa. Kontaktin ylläpitäminen olisi hyvin tärkeä." 

20.4.2011 "Haasteena vilkas mieli ja vielä pentumainen keskittymiskyky, vahva kaiho muiden koirien luo, toisinaan on kohno ja dominantti tai luuhaa nenä matossa ja korvat kateissa." 

21.5.2011 "Edelleenkin keskittymistä ja kontaktin ottoa toivoisimme saavamme vahvemmaksi."

Hitaasti mutta varmasti kesän alussa oli siis päästy siihen tilaan, että aloimme ymmärtää, ettei se totu, ainakaan siten että tottumisen seurauksena koira automaattisesti siirtäisi kiinnostuksensa ohjaaja-nakki-pallo -akselille. Ohjaajien pitää siis opetella toimimaan niin, että ohjaajan toiminta > mikään muu tarjolla oleva ärsyke. Tätä on nyt harjoiteltu motivaatiotavoitteen merkeissä.

Motivaatiolokeroon mahtuu monenlaisia liittyviä käsitteitä, ainakin

• toistojen määrä / toistokestävyys
• häiriöt
• palkkaus ja motivointi
• treenin intensiteetti
• kontakti ja keskittyminen

Nämä liittyvät asiat yhdistelen päässäni jotenkin seuraavasti: Haluamme, että koira keskittyy ohjaajaan ja pitää kontaktin. Jotta näin tapahtuisi, pitää yhdessä tekemisen olla koiralle motivoivaa ts. palkan pitää olla riittävän hyvä. Hyvälläkään palkalla ei kuitenkaan jaksa keskittyä, jos toistoja on liikaa, treenissä on kuolleita hetkiä tai häiriöt ovat liian vahvoja suhteessa motivaatioon. 

Näitä ollaan opeteltu:

• Palkkausta. Mistä Karu tykkää ja miten sitä kannattaa palkata? Miten koiran kanssa leikitään? Mikä palkka sopii mihinkin harjoitukseen? Miten erilaisilla palkkaustavoilla tuetaan oppimista?
• Palkkaamisen suunnittelu ja kokeilu eri tavoilla
• Leikkimisen opettelu, lelun palautus ja irroitus (leikkiminen on oma osatavoitteensa)
• Treenitilanteen suunnittelua ja toteutusta. Mitä tehdään, moneenko kertaan ja montako minuuttia? Mikä on treenin tavoite ja mitä osaa liikkeestä vahvistetaan? Missä koira on palautteen ajan tai treenin tauolla? Miten kaivetaan namuja taskusta niin että kontakti ei tipu?
• Lepo-käsky (parkissa olo)
• Rauhoittuminen kentän laidalla
• Treenien suunnittelu etukäteen
• Intensiteetin säilytys
• Häiriötilanteita. Millaisia häiriöitä missäkin tilanteessa voi jo olla? Miten saadaan takaisin kadonnut kontakti? Miten koira palautuu keskittymään häiriön jälkeen?
• Yhteistreenit (useita koiria kentällä)
• Häiriökontaktiharjoitukset
• Rauhassa opitun asian yleistäminen ei-rauha-tilanteisiin

Iso kiitos Riikalle, joka heti kesän tottistreenien aluksi vannotti viretilan tärkeyttä ja opetti meidät virittämään koiran oikeaan treenimielialaan kentälle tulossa. Askel kerrallaan on jo kesän aikana päästy paljon eteenpäin mm. seuraavissa konkreettisissa asioissa:

• harjoituspaikalle tullessa Karu pääsääntöisesti itse tarjoaa kontaktia eli odottaa, että kohta tapahtuu jotain kivaa
• jos koira on yksin kentällä, pystymme tekemään hyvin suunnitellun ja intensiivisen treenin niin, että Karu ei katoa tilanteesta nuuskimaan kenttää tai huitele karkuun kentän laidalle
• tiedostamme, että tässä vaiheessa meillä ei saa olla treenitilanteessa "kuolleita hetkiä" eli tilaisuuksia kiinnostuksen lopahtamiseen
• olemme hankkineet toimintatapoja kuolleiden hetkien varalle ts. pidämme hulabaloota yllä namien kaivamisen ajan, opettelemme Lepo!-käskyllä maassa pysymistä lyhyiden taukojen ajan (välineiden laitto, keskustelu treeninohjaajan kanssa jne) ja viemme koiran kentän laidalle tai autoon aina jos on pidempi tauko
• suunnittelemme treenitilanteita etukäteen, keskustelemme niistä yhdessä ennen harjoitusta ja taukojen aikana, pidämme toistojen määrän riittävän pienenä ja harjoituksen keston sellaisena, että tauolle mennään aina hyvästä vireestä
• leikkipalkassa on käytössä laajempi valikoima - ennen pelkästään vetoleikit, kesän aikana on päästy siihen, että koiralle voi heittää lelun ja se 90% varmuudella palaa takaisin

Huonoimmalla tolalla meillä on kontaktin vahvistaminen ja häiriökestävyys sekä jonkinlainen "keskittymisen saaminen takaisin massiivisissa häiriötilanteissa". Jälkimmäinen näkyy niissä äärimmäisen masentavissa tilanteissa, kun Karu heti treenin alussa kiinnittää huomionsa voimakkaasti johonkin asiaan (toinen koira, haju maassa tms), ja sitä ei tunnu millään saavan siitä irti. Tällaisilla kerroilla yleensä koko varsinainen asiaopetus menee harakoille, ja meillä on vielä aika vähän keinoja näistä tilanteista yli pääsemiseen.

Kontaktiharjoitusten osalta tilanne on sikäli parempi, että vain ahkera treenaaminen puuttuu. Osaamme vahvistaa kontaktia rauhallisissa oloissa ja lisätä häiriötä. Tarvitaan vain enemmän toistoja.

Kokonaisuutena tämä on varmasti jatkotreenaamisen kannalta kaikista tärkein tavoite, ja tuntuu, että hyvällä alulla ollaan. Tässä tavoitteessa näkyy myös selkeimmin se, että ohjaajilla on hurjan paljon opittavaa - koiran osuus harjoitelluista asioista rajoittuu muutamaan yksittäiseen opetettavaan asiaan (Lepo! -käsky, pallon palautus, kontaktin pito) mutta ohjaajien osalta kyseessä on mullistus ajattelutavassa ja toiminnassa.

Treeniraportti: 5.7.2011 Kesäkoulu 1. kerta

Mukava ilta oli vaikka pitkään menikin. Katja ja Anne seuraavat kyllä tekemistä ihailtavan tarkalla tasolla ja antavat mainiosti palautetta.

Minun ja Karun osuudesta mieleen jäi päällimmäisenä seuraavat seikat:

• Muutin hiukan suunnitelmaa lähinnä Riikan hyvien kommenttien takia. Alkuun lyhyt leikki, sitten perusasentoharjoitus jossa koira ohjattiin oikeaan perusasentoon namilla ja palkattiin kun piti kontaktin. Sitten paikallamakuu ja lopuksi vauhtiluoksetulo ja autoon.
• Alkuleikissä sain koiran hyppimään korkealla - olin jo unohtanut muistaakseni Pirjon ensimmäisenä antaman ohjeen jonka Katja ja Anne nyt toistivat - leikitään tällaisen ison koiran kanssa alhaalla eikä vedetä sitä ylöspäin.
• Alkuleikki ei tuottanut mitenkään kovin hyvää motivaatiota ja innostusta tehdä. Hirmuisesti on minulla siinä opeteltavaa. Pitää tulkita videota.
• Perusasento/kontakti treeni meni korkeintaan kohtuullisesti - ainakin tuntui siltä. Kun ei katso itse koiraa vaan odottaa apuohjaajan palkkauskäskyä on vaikea itse arvioida miten se menee. Enkä kuitenkaan itse osannut katsoa suoraan eteen niinkuin tarkoitus oli, vaan olin aika epävarmoilla fiiliksillä.
• Paikallaanmakuussa lähti koira taas minun luo, nyt kuitenkin eri vaiheessa - koira lähti minun perään sen jälkeen kun olin käynyt välillä palkkaamassa sitä. En todennäköisesti tehnyt koiralle selväksi, että paikallaanmakuu jatkuu vielä. Korjattiin tilannetta uudella, helpommalla yrityksellä.
• Vauhtiluoksetulo meni hyvin. Niin se on yleensäkin mennyt.

Yksi hyvä ja tärkeä pointti Katjan ja Annen painotuksista eri koirakoille:

• Mistä palkataan - on todella suuri merkitys sillä, että palkataan siitä mitä ollaan harjoittelemassa. Pitää päättää mitä harjoitellaan ja palkataan sitten siitä.

Kesän tavoitteet

Kesän tavoitteita kirjattiin kuukausi sitten toukokuun lopussa Riikan pyynnöstä tottistreenejä varten. Tokon kesäkoulussa saimme nyt tehtäväksi miettiä tavoitteet kurssin ajalle elokuun loppuun asti. Tarkasteltiin aiempia ja päätettiin, että samoissa pysytään - alla siis alkuperäiset kesän tavoitteet.

Yritettiin miettiä myös vähän mittareita tai tapoja arvioida tasoa ja onnistumista kullekin tavoitteelle. Tietysti tavoitteena myös tutustua maastolajeihin ja hankkia osaamista kaikista perusliikkeistä, aloittaa noudot jne, mutta nämä alla mainitut yrittävät olla konkreettisia käytännön treenaukseen ja koiran hallintaan hyvää pohjaa luovia + liiketavoitteessakin nopeaa etenemistä tärkeämpää meille olisi saada perusteet kunnolla kuntoon.

Lyhyen tähtäimen tavoitteet / elokuun loppuun mennessä

MOTIVAATIO
1. Treenitilanteen pitää olla niin kiinnostava, ettei ole pelkoa että koira lähtee muualle huitelemaan tai nuuskuttelemaan. Koiran pitää saada häiriökestävyyttä. Ohjaajien pitää oppia tekemään kiinnostavia treenejä, palkkaamaan oikein ja kunnolla sekä vaatimaan kontaktia.

(Tätä voisi mitata esim. montako kertaa koiran kontakti käskyn alla katoaa per 10 minuutin treeni, montako sekuntia koira jaksaa kentälle tulon jälkeen ottaa itse kontaktia passiiviseen ohjaajaan, voidaanko koiraa pitää ilman liinaa treenitilanteessa nuuskimisen / mielenkiinnon lopahtamisen näkökulmasta)

LEIKKIMINEN
2. Leikkipalkkaan oikea tekniikka ja eri vaihtoehtoja. Leikkipalkat ajallisesti lyhyemmiksi siten, että koira palauttaa sille annetun / heitetyn lelun mielellään heti ohjaajalle leikkiä varten. Irrotukset kuntoon ja nopeiksi. Esim. jäävissä liikkeissä palkan heitto koiran taakse mahdollista ilman että lähtee rallattelemaan lelun kanssa muualle.

(Mittarina esim. ei tarvitse liinasta hiissata koiraa takaisin lelun kanssa, irrottaa lelusta 90% ensimmäisellä pyynnöllä)

HALLINTA
3. Hallinnan parantaminen - maahanmeno ja luoksetulo käskyt alustavasti vahvoiksi niin että helpohkoissa häiriötilanteessa (esim. toinen koira tulee kauempana näköpiiriin) koiran voi käskeä maahan ja se pysyy siinä ja maastolajeissa koiraa ei tarvitse haavilla pyydystellä vaan tulee rälläilemästäkin kutsuttaessa luokse ja antaa kiinni.

(Testata voi aiheuttamalla liinassa ollessa kanssa koirahäiriöitä / aiheuttamalla tilanteita joissa koira lähtee hallinnasta, menee käskystä maahan 90 % tilanteissa joissa koiran huomio ja mielenkiinto kevyesti toisaalla)

PERUSASENTO JA SEURAAMINEN
4. Perusliikesuoritukset: sivulle tulo ja seuraaminen hyvälle pohjalle. Sivulle tulo - osaa useimmiten tulla eri asennoista suoraan perusasentoon ilman apuja. Seuraaminen - vietikäs, suora seuraaminen kontaktissa ilman namua lyhyitä pätkiä häiriöttömässä tilanteessa. Koira tietää, mitä sivu / seuraa -käsky merkitsee, ja mistä saa palkan - tarjoaa ja korjaa itse asentoaan.

(Mittarina melkein valmis toko alo -luokan seuraaminen ja liikkeiden välissä alokasluokkaan valmiit perusasennot)

Pidemmän tähtäimen tavoitteita

TOKO Alokasluokan kokeeseen / möllikokeeseen osallistuminen vuoden loppuun mennessä
BH-koe ensi vuoden aikana