Parit tottikset

Tänään torstaina ja poikkeuksellisesti myös tiistaina tehtiin tottisharjoitus lähikentällä. Molemmat harjoitukset olivat hyviä, tiistai ehkä vielä hiukkasen parempi. Silloin tehtiin taas seuraamista hyvässä vireessä, muutamia käännöksiä ja nopeudenvaihtoja. Palkka satunnaisessa kohdassa (jossa koira kuitenkin teki juuri silloin hyvin) ja tällä kertaa heittämällä pallo. Eli taisteluleikin sijaan enemmän saalista. Minulle yllättäen se toimi vähintään yhtä hyvin kuin taisteluleikki. Samaa tein myös tänään. Tiistaina tehtiin myös em. jälkeen ennätyspitkä elikkäs seitsemän minuutin paikkamakuu joka meni todella hyvin. Palkkana 1/3 päiväruoasta.

Tänään samankaltainen harjoitus. Seuraamista, muutama käännös oikealle, joku nopeudenmuutos. Palkka saattaa tulla koska tahansa. Lopussa Katja oli meidän henkilöryhmämme. Ei jaksanut enää niin hyvin, mutta saatiin joku kohtalainen suoritus. Sitten paikkamakuu jotä häirittiin palloa potkimalla. Lopulta niin että osui koiraankin. Ei reagoinut siihen. Palkkana tuli lähes puolet päiväruasta.

Huonoa tänään oli perusasentoihin tulo, josta hahmoteltiin Katjan kanssa jo suunnitelmaa tuleviin harjoituksiin. Ei liity kuvaan alla.

Suunnitelmat ja kaikki

Tällä kertaa tein oikein suunnitelman harjoitukseen. Raapustin ylös jotain tällaista:

Tottis:
- Paikkamakuu
- Jäävät 
- Saalisleikki 
- Seuraaminen
(- Jäävät)
- Paikkamakuu

Kaupunkiosuus:
- Kontakti
- Mennään 
- Paikkamakuu

Ensimmäinen osuus oli lähikentällä ennen kaupassa käyntiä ja jälkimmäinen sen jälkeen parkkipaikalla.

Paikkamakuut on BH-kokeeseen valmentavasti eli kentän laidalla, eri kohdissa eri kerralla, viedään koira, käsketään maahan ja jätetään siihen. Sitten ollaan poissa, selin koiraan, ei katsella (vähän kurkitaan). Kaupunkiosuuden paikkamakuu vähän helpompi, eli en itse ollut kaukana. Ensimmäisessä vähän piippasi, muuten oikein hyvät. Muutaman minuutin kestoisia - aikaa voisi välillä lisätä reilusti. Joskus katsoa mitä tapahtuu jos tekee kymmenen minuuttia.

Jäävissä entiin istumiset koohtalaisesti, mutta sitten takerroin seuraamiseen - tai oikeastaan siihen että koira jätätti. En tykännyt vaan pidin neuvonpidon Katjan kanssa. Nostettiin viettiä, eli minun suunnitelman saalisleikki osuus tuli mukaan aiemmin kuin suunnittelin ja se pelasti kyllä harjoituksen. Itse seuraamista ei tehty kylläkään kovin paljon. Siinä meillä on ongelmana käännökset joita pitäisi harjoitella toden teolla. Itse jäävät menevät hyvin ja ongelmitta.

Kaupunkiosuuden kontakti/mennään meni todella hyvin. Uskoisin että suuri merkitys oli lihapullilla jotka olivat hyvin motivoivia tässä harjoituksessa.

Perjantain privaattitottikset

Viime perjantaina oltiin Karun kanssa ainoana koirakkona tottisvuorolla Suunnistajanpuiston kentällä.

Ensin seuraamisia, jotka meni vähän heikosti (kenttä hajuineen olisi kiinnostanut enemmän), joten siirryttiin lennosta kulkemaan agilitypuomilla pariin kolmeen kertaan (josta tiputtiin vain kerran - säikähdin, mutta tehtiin vielä kerran ettei jäänyt kammoa). Sitten mentiin hyppimään tavallista estettä ongelmitta. Tämän jälkeen siirryttiin A-esteelle ja yllätyksekseni koirahan meni siitä yli pari kolme kertaa. Se mitä tarvitaan on hallittu alastulo - ei hyppäämällä ylhäältä niinkuin on nyt tilanne. Kiitokset kuitenkin Katjalle että on saanut Karun tajuamaan että A-esteestä mennään yli.



Tämän jälkeen tehtiin vähän BH-kokeen "jääviä" liikkeitä. Luoksetulo oli todella tolkuttoman hidas, joten otettiin siinä vaiheessa paikkamakuu lepohetkenä. Tämän jälkeen oli uusi luoksetulo jossa kiihdytin nahkarätillä koiraa ja menikin paremmin. Siirryttiin nahkarättitaistelu, seuraaminen, nahkarättitaistelu sarjaan. Lopuksi vielä toinen paikkamakuu.

Kohtalainen mutta suunnittelematon harjoitus. Tarvitaan treenisuunnitelma.

Ti-tottis

Tiistaina tottisteltiin KPSH:n vuorolla Kuopiohallin kentällä. Minulla ja Karulla oli ohjelmassa saalisvietin nostoa ja leikkimisen harjoittelua - ja tietysti seuraamista. Nyt on kaksi isoa nahkasäämiskää millä leikkiä. Tosin ne eivät ole yhtä helppoja vaihtaa kuin narupallot. Mutta kyllä ne kiinnostaa.

Samanlaista intensiteettiä en kuitenkaan saanut aikaan kuin aiemmin rauhallisemmissa olosuhteissa. Treenata pitää ennen muuta kotona ja lähellä nyt.

Se on alkanut

Viikon lopulla Karua sillä välillä härnäsin - uudella puolimetrisellä nahkapyyhkeellä - mutta tänään me ensimmäistä kertaa sillä harjoiteltiin. Vaikka tehtiin perusasentoon tuloa ja seuraamista, varsinainen harjoitus oli kuitenkin vietin nosto ja hallinta. Ensimmäinen pätkä tehtiin sisällä ja toinen pihalla.

Yritän saada koiralle hirmuisen halun saada nahkapyyhe hampaisiinsa. Käytännössä se tapahtuu härnäämällä ja sillä että vaikka koira pääsisikin saalistamaan se ei välttämättä saa sitä kiinni ennen kuin otetaan se hallintaan ja siirrytään itse suoritukseen. Kyllä se ihan selvästi toimi.

Vaikeata se on, koska yritän samanaikaisesti sekä kiihdyttää että hillitä. Välillä koira loikkaa korkealle ja päälle. Tällöin työnnän sen syrjään, jos se toistaa niin silloin öpitän ja työnnän syrjään. Sillä tavoin ei saa. Mutta haluta saa.

Tämä olkoon nyt meidän harjoituksemme tällä viikolla. Tehdään lyhyttä harjoitusta pari kertaa illassa. Jos koira ei ole täysillä innostunut niin teen sen väärin.

Hakua

Hakuryhmän treenit ja pitkästä aikaa. Aloitettiin taas siitä mihin jäätin. Eli tehdään tuuli-ilmaisua. Mennään metsässä kunnes koira saa hajun maalimiehestä: Ukko! ja koira irti. Koira etsii maalimiehen ja saa palkan sekä leikkii tämän kanssa. Kolme kertaa tehtiin. Toisella kerralla laskin liian aikaisin irti ja koira säntäili vähän aikaa edestakaisin kunnes löyti maalimiehen. Tämä on se mitä olemme koittaneet välttää - ettei tule tunnetta että tuurilla ne löytyy. Viimeinen oli oikein hyvä. Siihen oli myös järjestetty olosuhteisiin (tyyntä) nähden paras tuuli. Se meni oikein hyvin.

Karulla on ihan hirmuinen kytö metsään kun mennään maalimiehiä hakemaan. Se on hyvä. Toisaalta se käy ranteille kun yrittää pidellä täysillä vetävää koiraa. Muuten ei saa vetää, mutta tässä se on ollut ainakin minulla sallittua. Enkä myöskään tiedä voiko nenä toimia jos henki ei kulje kun vetää niin kovaa kuin voi.

Kivaa oli. Vettä satoi ja pari astetta lämmintäkin oli. Hakuharjoituksissa pääsee myös itse harjoittelemaan omaa tekemistään. Maalimies on koiralle paras. Paras olla hyvä maalimies.

Parkkipaikkatottikset

Tämän päivän harjoituksissa oli Kristiina Sannin ja Elina Rutun kanssa, sekä tietysti meidän Karun minun ohjauksessa. Teemana oli häiriökontakti ja jäävät liikkeet. Häiriökontakti on mukavaa tässä porukassa, toivottavasti joskus saamme vierailevia koiria mukaan lisäämään häritiötä - mutta itse asiassa tässä vaiheessa meillä on kyllä ihan häiriötä sopivasti. Karu keskittyi hyvin ja homma meni mukavasti. Jäävissä liikkeissä minä touhotin hirmu vauhdilla ja yritin pitää koiran virettä sillä lailla yllä. Aika levotonta oli meidän touhu. Sitten se meni siihen että koitin opetella miten saan koiran patoamaan - ja sitä kautta tulikin testattavia/harjoiteltavia asioita esille. Pitää koittaa löytää videoita tai jutella Pirjon kanssa siitä torstaina.

Lopuksi tehtiin BH-koetta varten koiran tolppaanjättämisharjoitus. Meni niin hienosti kun mentiin Katjan kanssa molemmat auton taakse piiloon että lähdettin sitten koko porukka pois Karun näköpiiristä. Toinen siitä levottomaksi rupesi ja kun palasin myöhemmin luokse, en oikein saanut koiraa kunnolla rauhottumaan millään. Ei olisi yhtään kestänyt poislähtöä enää. Meniköhän se nyt rikki? En tiedä, ei olla harjoiteltu tämmöistä aikaisemmin ja lähtökohtaisesti Karu on aika huono jäämään yksin tämän kaltaisessa tilanteessa.

Seuraaminen: ensimmäinen viikko

Minun tehtävänäni on opettaa Karu seuraamaan. Nyt kun perusasentoon tulo on paljon paremmalla mallilla, on päästy ottamaan jo askelia eteenpäinkin. Seuraamisen uusi startti tuli edellisen viikonlopun leirillä Juhan ohjauksessa.

Emme halua dopperin nahkaan verhoutunutta Laamaa viereen kävelemään. Tämä on asia mistä Riikka puhui paljon kesätottiksissa, eli seuraamisesta pitää tehdä sen näköistä mitä itse haluaa. Ei Laamaa, kiitos!

Miten Laama vältetään? Minä ja Karu päätettiin heittään nappulat linnuille ja ottaa mukaan VIETTI. Huisaa, tiedän.

Se mitä Juha kertoi minulle on oikeastaan sama mitä Riikka kertoi aiemmin, mutta joka vasta nyt loksahti minulla paikalleen. Minä olen palkannut koiraa vetoleikillä ja samalla purkanut viettiä, irroitus ja sitten aloittanut seuraavan toiston 0-vietillä.

Nyt tehdään toisella tavalla. Minä pyrin ryöstämään tai hetsaamaan pallolla ja vaadin sitten koiraa suorittamaan ja palkkaan vasta sitten. Tästä palkasta yritän taas ryöstää pallon ja päästä tekemään uutta toistoa. Tässä on riittänyt yllin kyllin harjoiteltavaa tällä viikolla joka arkiaamu ja keskiviikkoiltana kentällä ja tänään sunnuntaina osana muuta harjoitusta.

Nykytila näkyy seuraavasta videosta.

Dobberileirin tottikset ja esineruutu

Oltiin siis kasvattajan leirillä viikonloppuna. Minun vastuullani oli tottis, jossa meillä oli koulutusohjaajana Juha Kauppinen.

Lauantaina päätin että näytetään miten hienosti osataan tulla perusasentoon. Ei muuten osattu. Homma levisi täysin. Karun huomio oli koko ajan jossain muualla - vaikka mitä koiria käveli alueella. Harmitti tosi paljon.

Sunnuntaina olin ottanut opikseni. Virittelin koiraa parilla pikkuintensiivitreenillä ennen meidän vuoroa. Ja sitten kun vuoro tuli, pystyttiin paremmin keskittymään itse asiaan. Asia oli vietin nostatus ja hyväksikäyttö. Pallolla hetsataan, muttei päästetä puremaan -> tehdään homma -> ja sitten palkitaan leikillä. Se on  tärkein juttu mitä minä sain tästä leiristä. Se on se tapa jolla me opitaan seuraamaan. Se mitä en ole osannut on nostetun vietin hyväksikäyttäminen tekemisessä.

Niin, se esineruutu! Sitä ei tehty minun päätöksestäni. Tarjolla oli valmis esineruutu, mutta tuuli puuttui täysin, joten päätin että meidän on turha tehdä sitä. Karun on seuraavaksi ymmärrettävä että esineitä ja ukkoja etsitään nenällä, ei edestakaisin ryntäilemällä ja niihin törmäämällä. Minä kävin esineruudut katsomassa ja löysin lampaankääpiä. Ne yhdistettynä hakuharjoituksen mustatorvisieniin ja kanttarelleihin antoi meille oikein erinomaisen sienisaaliin.