Melkein se jo osaa!

Ohjelmassa lauantaiseen tapaan hakua. Edellisestä kerrasta jatkaen me tehtiin haukkuilmaisua ohjeistuksella "ensimmäisellä piilolla 20 haukkua ennen palkkaa, jos ei meinaa tehdä niin voi käskeä - seuraavat 10 ja 5. Pidin koiraa käskyn alla ilman hihnaa metsässä liikkuessa Mennään! -käskyllä ja öpittämällä kun uhkaili lähteä kiitämään. 

Johtuen erittäin pahasta häiriöstä (äänekäs kriisi-mikälie-harjoitus alueen ulkopuolella olevassa risteyksessä lähellä umpipiiloa), päädyin pyytämään maalimiehen ensin näyttäytymään ettei kriisiharjoitus eskaloituisi. Hyvin meni sillä säädöllä, tosin ei ollut mitään tekemistä nenän kanssa.

Toinen oli toisella puolella noin alueen puolivälissä. Olin edennyt jonkun matkaa keskilinjaa kun olin tullut ensimmäiseltä piilolta koiran kanssa. Lähetin toiselle puolelle ajatuksena tehdä tyhjä pisto. Jälkikäteen kuulin että siinä vaiheessa kun huusin koiraa pois se oli juuri löytämässä maalimiehen. Ei huonosti - paitsi tyhjäksi pistoksi. Karu etenee aivan hirmuista vauhtia metsässä. 

Viimeinen taas toisella puolella takanurkassa. Tässä välissä taisi olla yksi tai kaksi oikeasti tyhjää pistoa. Kun lähetin Karun viimeiselle piilolle se kiersi taaksepäin. Ajattelimme ensin että se meni tarkistamaan tyhjää piiloa ko. puolen keskeltä - ja sen jälkeen pelkäsin että se juoksee kriisiharjoitukseen saakka joten viheltelin ja huutelin sitä takaisin. Koira oli kuitenkin kääntynyt ja alkanut taas edetä oikeaan suuntaan löytäen sieltä viimeisen maalimiehen.

Seuraavia kertoja silmälläpitäen:

• Teen lähes aina kolme maalimiestä - voisi tehdä useammankin välillä
• Palkkausta voisi vaihdella samassa harjoituksessa:
• suorapalkka: silloin tällöin - ei ehkä joka harjoituksessa mutta kuitenkin
• ei palkkaa: suunnilleen yhtä usein kuin edellinenkin ja myös hyvästä suorituksesta; jotta yrittäisi vielä kovempaa
• haukkupalkka: pääsääntöisesti hyvästä haukkumisesta pitää palkata, koiralla pitää olla sellainen ajatus että jos se haukkuu niin se tekee oikein

Ehkä ihan parasta on että Karu on todella motivoitunut hakuharjoituksissa ja sen jälkeen. Se tykkää tosi paljon ihmisistä.

Tottikset

No niin. Oltiin taas tottiskentällä tänään. Minun mojo on vähän sekaisin ja se näkyi tänään. En ole vielä saanut päätä ihan selväksi BH-kokeen jälkeen vaikka olenkin saanut jutella muutamien henkilöiden kanssa siitä aika syvällisesti. Tällä hetkellä kaipaan sopivaa hetkeä saada ajatukset selkeiksi. Lisäksi pitää saada omat treenit myös rullaamaan ja suunnitelmat niitä varten valmiiksi. Niihin en siis mene tässä yhteydessä.

Tehtiin kuitenkin juoksuisen Pipsan kanssa samaan aikaan ilmottautumiset, seuraamista ja täyskäännöksiä ja henkilöryhmä. Sekä tietysti paikkamakuu. Painotin kovasti kontaktin vaatimiseen.Liikkuminen kentällä paikalta toiseen tapahtui käskyn alla seuraten. Minusta koira teki tänään hyvin, minä en vaan ollut saanut suunnitelmaani valmiiksi. Ja minusta tuntuu ettei huomannut juoksuja!

Ihan hyvät hakutreenit

Lauantaina oli mukavan tuulinen ilma eikä edes satanut koko aikaa. Teimme Karun kanssa n. 150 metrisellä radalla kolme maalimiestä. Kaikki samalla puolella jossa tuuli oli parempi. Suora palkka eikä tarkoitusta tehdä mitään tyhjiä pistoja. Ajatus että löytyy nenällä.

Toinen keskeinen teema harjoituksessa oli hallinta. Minulla oli patukka ja namuja, jolla rakensin itsestäni ja komennoistani kiinnostavia.

Ensimmäiset kaksi maalimiestä löytyi hyvin. Kolmannella lähetin vähän ennen takakulmassa olevaa maalimiestä ja Karu lähti työskentelemään taaksepäin alueelle jolla ei ollut etsinyt. Pääsipähän samalla harjoittelemaan hallintaa siinäkin koska oli tarpeen kutsua koira takaisin. Lopulta löysi kyllä tämänkin maalimiehen.

Hallinta on hassua harjoitella kun pitää yhtenä hetkenä karjua koiralle vihaisesti ja heti kun se kääntyy ja tulee kohti niin olla iloisesti kehumassa. Hallintapuoli meni mukavasi harjoituskessa.

Jälkeenpäin keskusteltiin siitä mitä pitäisi tehdä että edettäisiin. Ruvetaan ottamaan ilmaisua tosissaan mukaan - ensin metsän ulkopuolella tosin. Toinen mitä mietittiin että tehtäisiin kaistaleita kaikille koirille - muillekaan niistä ei olisi haittaa mutta erityisesti voisi auttaa Karua työskentelemään oikeaan suuntaan.

Mukava harjoitus.

Haku

Hakutreenit siirtyneet viikonlopulle, nyt käytiin tavallisissa maastoissa harjoittelemassa sadesäässä. Koira veti metsään mennessä taas hurjasti, minun hallinta oli todella huono siinä vaiheessa. Ajatuksena oli tehdä kolme pistoa hiukan L-muotoon siten että maalimiehet eivät näyttäydy.

Kaksi kolmesta pistosta ei mennyt hyvin suorasti vaan tyypillisesti koira kaarsi liikaa oikealle ja sen jälkeen lopulta löysi maalimiehen työksentelemälle taaksepäin. Yksi meni juuri niinkuin kuvittelin.

Ei ollut onnistunut harjoitus siinä, että olisi opettanut koiralle työksentelyä eteenpäin. Olisi ehkä pitänyt laittaa vaan suoria pistoja tuulen puolelle, joissa oltaisiin hyödynnetty mahdollisuutta helppoon nenänkäyttöön. Hallintaa pitäisi myös vaatia kunnolla.

Tottikset - useammatkin, mutta harvakseltaan - ja kaupunkiharjoituksia

Tänään käytiin kentällä pienen tauon jälkeen. Harmillisesti kesäloma on vaikuttanut minun ja Karun BH-koeharjoituksiin. Sen lisäksi se on vaikuttanut blogikirjoittamiseen. Kaiken kaikkiaan tähän blogiin kuuluu viisi tottisharjoitusta. Viimeisin niistä tehtiin äsken lähikentällä ja se antoi taas kummasti uskoa. Aiemmat ei menneet ihan niin hyvin ja niiden yksityiskohdat ovat jo kadonneet mielestä. Kahdessa näistä oltiin uudessa paikassa tekemässä ja se vaikutti varmasti suoritukseen.

Äskeisessä harjoituksessa oli hyvää into ja tapa jolla koira tuli sivulle - josta sitten palkkasinkin paljon. Sivulle tulo on ollut iso ongelma viime aikoina, mutta nyt se sujui alusta lähtien hyvin. Apuna oli uusi lelu, joka oli innostava koiralle ja toimi hyvin muutenkin (sitä oli vaikea saada kiinni, joten sillä hetsaaminen oli tehokkaampaa kuin pallolla). Seuraaminen sujui varsin hyvässä vireessä ja mallikkaasti, käännöksiä tehtiin vasemmalle, joissa hyvää oli pepun liike ja huonoa kontaktin laskeminen. Nopeudenmuutos (juoksuun) sujui ihan hyvin myös. Tällä kertaa tein paikkamakuun välissä koska koira väsähti/laski. Se meni erinomaisesti. Loppuun samoja juttuja ja lisäksi Katjan ehdotuksesta käveltiin lätäköissä harjoituksena ja yritin tehdä siitäkin innostavaa.

Hyvää lomassa on ollut se, että kaupunkiharjoitustilaisuuksia on ollut paljon ja koira on ollut asiallisesti käyttäytyvä.

Huonot tottikset

Tänään oli huonot tottikset. Mahdollisia syitä ja juttuja jotka minä tein huonosti:

• ulkolämpötila parikymmentä astetta pani koiran läähättämään
• koira oli liian matalassa vireessä
• hetsasin huonosti paikkamakuun jälkeen
• hermostuin kun seurasi huonosti
• annoin huonon pakotteen tönäisemällä koiraa kylkeen jonka jälkeen se väisti minua
• kun helpotin siirtymällä mukavaan eteenlähetykseen, päätinkin vaihta palkan jonka luokse juosta huonompaan kuin aikaisemmin
• en saanut virettä pysymään taisteluleikin jälkeen

Hyvää oli alussa ollut paikkamakuu ja sitä edeltänyt ilmoittautuminen sekä hallinta harjoituksen aikana mm. siirtymisissä.

Hakua tiistaina

Tiistainen hakuharjoitus alkoi hallinnalla metsässä. Mokasin ja menin liian lähelle aluetta koira vapaana. Yhtäkkiä se Tuuppa tänne! luoksetulon vapautuksen jälkeen kiisi kuin ohjus huudoista välittämättä. En nähnyt itse tilannetta, mutta Katja kertoi että oli käynyt kiertämässä Tessun ja ohjaajat. Tessu ei ole provosoituvaa sorttia eikä myöskään onneksi herkästä säikähdä, joten potentiaalinen katastrofi jäi tälle tasolle. Kierroksen jälkeen Karu tuli minun luokse. Vika oli puhtaasti minun. Täytyy olla todella huolellinen että ei häiritä toisten harjoituksia jatkossa.

Hakutreenissä meillä oli kolme maalimiestä. Ensimmäisellä ruokapalkka ja lelu, toisilla pelkät lelut. Suorapalkka.Maalimiehet hyvin piiloutuneita, viimeinen oli kuopassa joka osoittautui hankalaksi Karulle mutta myös muille koirille. Ykkönen ja kakkonen meni oikein hyvin. Kolmannella tein taas oman virheen, eli arvioin piilon paikan väärin ja me tehtiin ensimmäinen tyhjä pisto. Ja siihen nähden se meni loistavasti, koira meni hyvin ja nopeasti alueelle ja palaili takaisin kun mitään ei löytynyt ja tuli käskettäessä luokse. Seuraavaksi mentiin oikeaan paikkaan mutta lähti lähetyksestä vinoon. Kutsuin koiran takaisin ja totteli hyvin. Uusintalähetyksessä suunta oli oikea ja koira meni oikealle alueelle mutta ei löytänyt kuopassa olevaa maalimiestä. Keskusteltiin hiukan tilanteesta ja Vilman suosituksesta päädyin siirtymään koiran kanssa lähemmäksi ja sitten saatiin onnistuminen koiralle. Jälkikäteen ajateltuna viimeinen maalimies oli liian hankala eikä sitä olisi pitänyt vielä tehdä Karulle. Tässä vaiheessa minun pitää vielä luoda melko ehdotonta kuvaa siitä että maalimies on siellä suunnassa mihin ohjaaja näyttää. Muuten oikein hyvä harjoitus.

Mikael Laineen PK-leiri - Sunnuntai

Mainio Mikael Laineen leiri päättyi eilen sunnuntaina. Ohjelma oli samankaltainen kuin lauantaina - eli tottista ja hakua. Ensin tehtiin tottisharjoitus joka on nähtävissä alla olevassa videossa. Seuraamista, henkilöryhmää ja A-este melko korkeassa viretilassa.



Hakuharjoitus oli erinomainen. Neljä maalimiestä hyvin piiloutuneina suorilla palkoilla. Sain hyvä vinkkejä lähetykseen ja hallintaan. Tällä tavalla jatketaan oman ryhmän harjoituksissa. Teen haukkuilmaisun kuntoon hakumetsän ulkopuolella ennen kuin otetaan se uudestaan mukaan. Suurin ongelma on hallinnassa, mutta sen kanssa meneminen on tasapainottelua ettei motivaatio maalimiehiin pääse liikaa laskemaan. Hallinnassa voin käyttää apuna patukkaa - mutta sitten minun pitää saada kiinnostus myös maalimiehiin pysymään korkeana.

Viimeisenä tehtiin vielä yksi tottis. Se oli viikonlopun huonoin yksinkertaisesti siksi, että minä harjoittelin siinä itselleni uusia tapoja saada koira tekemään kulmat hyvin. Nyt kun  minä en osannut, niin koira hyvä vire laski. Opettelen itse liikkeet ennen kuin teen ne seuraavan kerran koiran kanssa.

Hyvä leiri. Täynnä motivaatiota kesän harjoituksiin. Seuraavaksi treenisuunnitelma.

Mikael Laineen PK-leiri - Lauantai

Perjantaina oli luentoilta, tänään ensimmäinen toiminnallinen leiripäivä Mikael Laineen leirillä KPSH:n Haukkumajalla. Päivään kuului meidän osalta haku- ja tottisosuus. Molemmat harjoitukset aloitettiin periaatteella että tehdään normaali harjoitus ja Mikael lähtee siitä kommentoimaan ja ehdottamaan muutoksia.

Haku

Pyysin maalimiehet piiloille 1-3, mukanaan lihapullapalkat ohjeella käsketään haukkumaan ja palkitaan siitä. Ensimmäiset kaksi maalimiestä meni hyvin siinä mielessä, että Karu löysin heidän jokseenkin suoralla pistolla ja jokseenkin helposti. Huonona puolena oli hallinta joka oli vähän väkinäistä. Mikael kehotti minua laittamaan hihnan aina kiinni ja käyttämäään hihnaa pakotteen antamisessa jos on ongelmia. Tätä jäin miettimään ja tästä myös keskusteltiin jälkikäteen. Tällä hetkellä tilanne on siinä mielessä nurinkurinen, että minä itseasiassa koen ja myös saan koiraan paremman hallinnan jos hihna ei ole kiinni. Tämä johtuu kahdesta syystä: kun koira on vapaana, minun on pakko vaatia siltä enemmän ja tämän lisäksi siitä että koen etten voi antaa hihnalla sellaista pakotetta jolla on jotain todellista merkitystä koiralle. Tässä on selkeä korjaamisen paikka, kyllä minä voin vaatia koiralta en pelkästään yhtä paljon vaan enemmän jos hihna on kiinni - koska silloin se ei voi päästä minua karkuun. Ehdottomasti mukaan hihna - sekä metsässä että tottiksessa. Toki koiran pitää olla minun hallinnassa myös silloin kun ei ole hihnassa, mutta se ei estä sitä etteikö minun kannata hyödyntää hihnan käyttöä.

Hakuharjoitus jatkui siten että Karu alkoi toimia väsyneemmin, eikä enää tehnyt niin pitkiä suoria pistoja vaan alkoi juosta siksakkia enemmän. Kolmas maalimies jäi löytymättä, eikä sitä lähdetty etsimään väkisen vaan siirryttiin seuraavalle (kaiken kaikkiaan löydettiin 5). Työskentely ei siis ollut enää niin hyvää, mutta motivaatiota lähdettiin kasvattamaan sillä että viimeiset maalimiehet olivat haamuja.

Harjoituksen jälkeen palautteessa oli kaksi selkeää kohdetta joiden mukaan aion jatkaa hakuryhmämme harjoituksissa:

1. Erotetaan hakuharjoitus ilmaisuharjoituksesta. Eli vaikka olemme ottaneet juuri ilmaisun mukaan, se jätetään hakumetsän ulkopuolelle (tai ainakin hakuharjoituksesta erilliseksi) vielä toistaiseksi. Kun Mikael sanoi tämän olin välittömästi samaa mieltä. Nyt muutama harjoitus on tehty kahta asiaa yhtä aikaa ja sen seurauksena ei voi olla muu kuin maalimiesmotivaation heikkeneminen. Eli jos halutaan korkealla motivaatiolla löytää maalimies, niin ideaalipalkka siitä ei ole haukkumisharjoitus vaan ruoka tai taistelupalkka.
2. Mikael arveli että Karu oli löytänyt maalimiehiä liian helposti, maalimiesten pitää olla paremmin piilossa (vaikka he olisivat haamuja) jotta koira oppii käyttämään nenäänsä. Tätä pyydän maalimiehiltä jatkossa - ja piilojen käyttämistä pitää lisätä.

Tottis

Etukäteen olin päättänyt että harjoittelemme sitä miten minä säätelen (lähinnä nostavasti) koiran virettä. Liikkeelle lähdettiin hets-hets-pallo-nenän-edestä-karkuun-menee -tekniikalla, samantien pallo pois ja Sivu! Se meni hyvin, 30 sekuntia harjoituksen antamisesta kommentti oli että 'Ohjaaja tekee aivan oikein.' ja sain muilta aploodeja. Tätä jatkettiin sen muutaman minuutin ajan. Kun koiran viere alkoi laskea, Mikael kehotti minua taas tekemään niinkuin aikaisemmin - eli hetsaamaan sen taas ylös - ja se toimi. Tehtiin sitä jonkin aikaa ja sitten pois. Karu kantoi pallon tottiskentältä majan vieressä sijaitsevalle autolle, melkein 100 metriä, mitä ei ole ihan ehkä ikinä tehnyt.

Tämmöisiä asioita pohdin harjoituksen jälkeen:

1. Olin yllättynyt siitä miten hyvin harjoitus meni. Se tarkoittaa sitä että minä osaan tehdä sen mitä pitääkin. Nyt pitää vain varmistaa että myös teen sen.
2. Käytä hihnaa, käytä pakotetta, jos on tarvis - mutta varmista että pakote myös toimii, eli jos nyppäisy ei toimi niin silloin korjaan koiran vaikka käsin tai miten tahansa kunhan pakotteella on merkitys koiralle. Ja yhtä tärkeää: sitten kun koira korjaa toimintaa pakotteen seurauksena sitä täytyy kehua.
3. Hyvä kommentti oli se, että kun koira seuraamisessa laskee kontaktin, olen edennyt kaksi askelta liian pitkälle.
4. Palkka tulee, ja se tulee koska tahansa ennakoimattomaksi: ennen askeltakaan, ensimmäisen askeleen puolivälissä, 20 askeleen jälkeen, 3 askeleen jälkeen tai milloin vaan koira tekee oikein.
5. En taida murehtia tekniikasta ollenkaan tänä kesänä, yritän tehdä harjoituttaa ainoastaan oikeaa viretilaa.

Katja voi harjoituttaa tekniikkaa. :) 

Möllitottis, kipeä lonkka, takametsä ja viikonloppuleirin odotus

Keskiviikkona pidettiin hakuryhmän laajennetulla porukalla möllitottikset Haukkumajalla. Karun ja minun tapauksessa se tarkoitti BH-kokeenomaista suoritusta.

Tervehtimisissä en ollut itse vielä hereillä: en valmistellut koiraa ollenkaan ja jouduin säätämään ennen kättelyä. Ensi kerralla tullaan tilanteeseen paremmin. Vein koiran paikkamakuuseen, köytin puskaan ja läksin (videolta tarkastettuna) väärällä eli vasemmalla jalalla pois koiran luota. Paikkamakuussa oli hirmuisesti hyttysiä ja hiljaa piippaava koira. Jossain vaiheessa jokin iski koiran vasempaan takakinttuun jonka jälkeen koira puraisi sitä ja nousi istumaan. Kävin käskemässä takaisin maahan, tehtiin vielä jonkin aikaa ja sitten lopetettiin ja palkkasin. Aika huono paikkamakuu.

Tottikset meni omituisesti, koska koira ei suostunut istumaan helposti perusasentoon - epäilen sitä puremaa tms. vasemman lonkan tietämillä. Tämä rasitti tekemistä aika tavalla. Seuraamiset meni auttavasti - käännöksiä ei osata kunnolla, henkilöryhmä surkeasti, jäänti istumaan hyvin, jäänti makaamaan ja luoksetulo muuten hyvin, paitsi luoksetulon loppu. Kaiken kaikkiaan fiilis oli korkeintaan kohtalainen. Parasta oli se miten hyvin koira jaksoi mukana seuraamisessa ja muutenkin ilman palkkaa.

Karu - pätkiä möllitottiksesta 13.6.2012 from olli jääskeläinen on Vimeo.

Lonkka on ollut kipeä senkin jälkeen. Se vaivasi koko torstain siten että ei halua laskea pyllyä maahan sen enempää istumisessa kuin makaamisessakaan. Maatessaan etsii parempaa asentoa joka on kiero ja poikkeaa normaalista. Tänään perjantaina on vähän parempi muttei kuitenkaan parantunut.

Äsken kävin koiran kanssa takametsässä tontin takana. Otin mukaan nappuloita, muutaman meetwurstiviipaleen ja lasten sormikkaan. Käveltiin vapaana metsässä ja harjoiteltiin hallintaa. Se tulee hyvin minun luokseni kutsunpa sitä sitten tai kiroilen, olen aika lailla tyytyväinen. Nyt ollaan tätä paljon tehty ja tullaan tekemään vielä joka aamu: meidän aamulenkkiimme kuuluu nykyisin vapaana metsässä kävely. Kehun ja välillä palkkaan kun koira tulee luokse tai pysyy luona - käskystä tai ilman käskyä. Palkkaan aika  paljon, mutta joskus teen koko metsäkävelyn ilman mitään palkkaa - paitsi kehu.

Kun siellä metsässä oltiin, niin harjoittelimme suoria pistoja seuraavalla metodilla. Katsoin sopivan suoran linjan, kävelin 20 - 30 metriä sitä koiran kanssa hetsaten välillä sormikkaalla. Sitten pysähdyttiin ja heitin sormikkaan vähän pidemmälle. Koira odottaa lupaa päästä sen luokse, mutta sitten kävelläänkin sama suora linja takaisin lähtöpaikalle. Siellä käsken koiran perusasentoon nenä kohti sormikasta. (Käytän tässä vielä Sivu! käskyä, mutta  nyt päätin että otetaan käyttöön uusi käsky Vie-rel-le! joka on tarkoitettu sivulle perusasentoon tuloon metsässä. Ajatuksena siis että ei pilata toko/tottis käskyn merkitystä sillä että sallitaan ei-niin-tarkka suoritus metsäolosuhteissa. Eli hetken aikaa tulen sanomaan Sivu!-Vie-rel-le! kunnes pelkkä Vierelle! riittää) Perusasennosta kyykistyminen ja käsimerkki ja sitten käsky Juttu! ja koira hakee sormikkaan. Tein kolme kertaa. Ensimmäiset ehkä 20 metriä ja meni tosi hyvin. Sitten 30 metriä ja koira lähti väärään linjaan alkaen välittömästi kiertää vasemmalle. Kutsuin takaisin, tuli ja 5 metriä lähemmäs, Vierelle! ja uudestaan Juttu! Toimi. Tuntuu siltä että tässä metodissa voisi olla ideaa: se jättää hajuvanan jota seurata suoraan.

Syy miksi päätin vaihtaa Sivu! käskyn metsätilanteessa Vierelle! käskyyn johtui Mikael Laineen luonnosta jolla juuri kävin. Huomenna ja ylihuomenna tehdään hakua ja tottista hänen ohjauksessaan. Aion oppia jotain vietin käyttämisestä ja metsässä työskentelystä.

Semikuriton rötkötti

Kävin ihastelemassa TOKO-SM -koiria Puijolla ja sitten Kartsan kanssa Suunnistajanpuiston kentälle. Tehtiin alkuun seuraamista ja vähän käännöksiä - tämä osa meni hyvin. Pitemmällä pätkällä tai vauhdin noustessa lähtee vähän irtoamaan, mutta korjasi hyvin uusintakäskyllä. Käännöksiä pitäisi reenata enemmän, samoin pitkäkestoisuuta.

Seuraamistreenistä huili paikkamakuussa, pitkähtkö tylsähkö keskellä kenttää makuu, ok oli. Sitten tehtiin metallikapulan nostoja (ote hirmu löysä, muuten nostot ihan hyviä) ja vähän kakeja. Jossain vaiheessa kentän laidalle oli hipsinyt mummo katselemaan, ja Kartsa huomatessaan säntäsi moikkaamaan, vaikka rääyin kitapurje lepattaen perään. Kiersi mummon ja palasi nätisti heti takaisin, mutta mennessään ei kyllä korvaa lotkauttanut. Harmitti. Mummo ei onneksi ollut pahoillaan, oli itsekin koiraihmisiä ja kovasti kehui että ompa suloinen (!) koira.

Mummoepisodin jälkeen pari korkeahkoa hyppyä, ekassa stop + välitön pallopalkka, toisella kertaa hyvä Stop ja hetken päästä pallopalkka. Ekalla ei tullut hypäten takaisin vaan kiersi pallon kanssa, toisella näytin ja tuli yli.

Toinen paikkamakuu häirittynä, kävin nykimässä hihnasta ja heittelin vinkupalloa. Hyvä oli. Tehtiin myös käskyn alla kyljellään lepoa pieni pätkä kentän sivussa.

Aika helposti väsyväinen koiro oli taas. Yhden kunnon riehuntaleikeillä palkatun seuraamispätkän jälkeen oli jo paras vire pois. Onkohan sillä huono kunto vai onko minun jutut vaan niin tylsiä? Aika hiostava kelikin kyllä oli.

Esineitä ihmisten sijaan

Tiistaisin on meidän hakutreenimme, mutta sen peruunnuttua päädyimme esineruutuun tontin takana olevassa valtion metsässä. Kävin tallaamassa kapean - noin 20 x 50 ruudun jonka takakulmiin laitoin esineet ja kolme esinettä ruudun sisälle. Karu seurasi innostuneena aidan takaa ruudun rakentamista.

Harjoituksessa oli kaksi tavoitetta: löytää esineitä nenällä ja hallinta metsässä. Harjoitus meni hyvin: Karu toi kolme ruudussa olevaa esinettä jonka jälkeen lopetin harjoituksen. Hyviä puolia oli että koira oli motivoitunut, se pysyi ruudussa (ylitettyään rajan palasi pian takaisin), etsi selvästi nenällään ja toi esineet välittömästi ne löydettyään. Myös hallinta oli mainio. Huonona puolena oli että Karu ei tuonut yhtään takanurkissa olleista esineistä.

Seuraavalla kerralla teen pidemmän ruudun ja laitan esineet kauemmaksi enkä yhtään lähelle.

Suunnitelmat ja kaikki

Tällä kertaa tein oikein suunnitelman harjoitukseen. Raapustin ylös jotain tällaista:

Tottis:
- Paikkamakuu
- Jäävät 
- Saalisleikki 
- Seuraaminen
(- Jäävät)
- Paikkamakuu

Kaupunkiosuus:
- Kontakti
- Mennään 
- Paikkamakuu

Ensimmäinen osuus oli lähikentällä ennen kaupassa käyntiä ja jälkimmäinen sen jälkeen parkkipaikalla.

Paikkamakuut on BH-kokeeseen valmentavasti eli kentän laidalla, eri kohdissa eri kerralla, viedään koira, käsketään maahan ja jätetään siihen. Sitten ollaan poissa, selin koiraan, ei katsella (vähän kurkitaan). Kaupunkiosuuden paikkamakuu vähän helpompi, eli en itse ollut kaukana. Ensimmäisessä vähän piippasi, muuten oikein hyvät. Muutaman minuutin kestoisia - aikaa voisi välillä lisätä reilusti. Joskus katsoa mitä tapahtuu jos tekee kymmenen minuuttia.

Jäävissä entiin istumiset koohtalaisesti, mutta sitten takerroin seuraamiseen - tai oikeastaan siihen että koira jätätti. En tykännyt vaan pidin neuvonpidon Katjan kanssa. Nostettiin viettiä, eli minun suunnitelman saalisleikki osuus tuli mukaan aiemmin kuin suunnittelin ja se pelasti kyllä harjoituksen. Itse seuraamista ei tehty kylläkään kovin paljon. Siinä meillä on ongelmana käännökset joita pitäisi harjoitella toden teolla. Itse jäävät menevät hyvin ja ongelmitta.

Kaupunkiosuuden kontakti/mennään meni todella hyvin. Uskoisin että suuri merkitys oli lihapullilla jotka olivat hyvin motivoivia tässä harjoituksessa.

Lauantaina jutuja kaatopaikan takana

Vietiin remonttijätekuorma kaatopaikalle joten samalla tehtiin Karun kanssa esineruutu. Ensimmäisen esineen kohdalla tehtiin niin, että Katja hetsasi ja heitti sukan mättääseen josta koira haki sen mainiosti. Koko alueelle oltiin laitettu n. seitsemän esinettä ja harjoituksessa Karu toi niistä neljä tai viisi.

Fiilis harjoituksesta on hyvin kaksijakoinen. Ensimmäisessä varsinaisessa pistossa oli vähän hankalaa, eikä mitään meinannut löytyä, koira huiteli menemään esineiden ohi ja vähän alueen ulkopuolellakin, mutta tuli käskettäessä luokse. Sitten yhtäkkiä koira toimi täydellisesti parin esineen verran. Selvästi etsi nenällään ja löysi nopeasti. Ja sen jälkeen lähti etsimään kuten juuri äsken, mutta kymmenen metrin jälkeen totesi ettei niitä ehkä löydy ja näytti kysyvältä jotta mitäs sitten tehtäisiin.

Väkisen koitin saada muutaman onnistumisen loppuun. Hallinta oli hyvä.

Jos metsään haluat mennä nyt...

Ensimmäinen hakutreeni tältä vuodelta takana! Kaksi tavoitetta treenille olivat löytäminen haistamalla ja hallinnan parantaminen. Nämä kulkee meillä nyt Karun kanssa vähän käsi kädessä.

Tuulen puoleisessa etukulmassa oli Paula piilossa. Menin koira 3-metrin liinassa kohti ajatuksella että kun saa hajun, niin palaan hiukan takaisin ja lähetän sitten tekemään pistoa. Tulin melkein kulmaan asti ilman että erotin Karusta mitenkään että se olisi haistanut mitään. Tässä vaiheessa olisi varmaan ollut fiksua vaihtaa Plan B:hen ja jatkaa matkaa vaikka maalimiehen luokse asti. En kuitenkaan kyennyt moisiin älyn ponnistuksiin vaan palasin puoli matkaa takaisin ja lähetin koiran kohti kulmaa.

Karu ei kuitenkaan suunnannut sinne vaan 45 asteen kulmassa etsintäaluetta eteenpäin. Sitten se kaarsi lisää vasemmalle ja rällyytti täysillä menemään. Kohta käännyttiin lisää kunnes lopulta oltiin toisella etukulmalla jossa olevaa Vilmaa kiellettiin palkkaamasta. Suunnilleen näillä main alkoi harmittamaan. Mutta vasta kun koira jatkoi lukuisista käskyistä huolimatta rälläämistä ympäri metsää vailla pienintäkään aikomusta pysähtyä minun luokseni alkoi minulla mennä yli. Kutsuin koiraa kohtuullisen kuuluvalla äänellä mm. Kakkiaiseksi. Jostain syystä se päätti juosta minun läheltä ohi ja vaikka taklaus oli vain puolittainen, se pysätti koiran hetkeksi eikä se enää lähtenyt rälläämään kauemmaksi. Komensin koiran maahan ja nojailin hetken sitä sammaleeseen keräten ajatuksia.

Laitoin koiran liinaan kun nousin ylös, mutta otin liinan saman tien pois kun huomasin Karusta, että se  oli hyvin kilttiä poikaa eikä enää lähdössä mihinkään. Siirryttiin hyvin hallinnassa keskilinjalle, lähetin koiran ensimmäiseen kulmaan ja sieltähän löytyi Paula. Sen jälkeen lähetin Vilman nurkkaan koska koira joka tapauksessa tiesi että siellä oli maalimies ja sekin meni hyvin. Salla oli viimeinen maalimies ja lähellä tuulenpuoleista takakulmaa.Haetutti pitenpään mutta meni muutoin oikeasti todella hyvin.

Siinäpä se, katastrofista hyvään harjoitukseen. Jälkikäteen ajatellen oli oikein hyvä, että meillä oli yhteenottomme.

Esineruutua

Olemme Karun kanssa alkaneet huolellisesti edetä esineruudun kanssa. Olen nyt pari kertaa käynyt tallaamassa omaan pihaan n. 5x15 ruudun johon olen laittanut kolme esinettä. Vaihtelen esineitä ettei koiralle tule ajatusta että pitää etsiä jokin tietty. Lisäksi koiralla on PK-liivit ja hallinta on sama kuin toivoisin sen metsässä olevan. Palkinto on hyvä lihapulla joka seuraa esineen tuomisesta. Sanallinen kehu on mukana suorituksen aikana kun koira löytää esineen tai tuo sitä. Hyvin on mennyt. Koira pysyy ruudussa ja on motivoitunut ja tehtävästä selvästi tykkäävä.

Sisältä ulos!

Kaksi vuotta ja kolme päivää

Nyt tapahtuu se odotettu siirtyminen hallista ulos kentille ja maastoon. Torstaina meillä oli viimeinen harjoitus Telkkistentien hallin epävirallisessa Tottisryhmässä. Pari paikkamakuuta tehtiin. Alkaa taas piipata minulla, teen luultavasti liian vaikeasti - tosin tahallaan koska olen uskonut että se vähentää piippaamista, kun koiran on pakko vähän tsempata niin ei turhautuisi niin helposti - mutta nyt on aika helpottaa. Seuraavat makuut on kentillä ja siellä joutuu taas aloittamaan hiukan alunpaa. Sitten tehtiin käännöksiä vasemmalle kiinnittäen erityisesti huomiota siihen että Karu pitäisi kontaktin eikä vippaisi päätä sillä tavalla kuin tekee. Tässä minulle painotettiin ennen kaikkea sitä että minun pitää selkeämmin koiralle kertoa milloin se tekee oikein ja milloin väärin. Se on noin yleisesti ottaen sellainen juttu jossa on oltava tarkempi.Lisäksi tehtiin luoksetuloja kohtalaiselta matkalta ja niissä koira tuli mielestäni tosi hienosti eteen ilman mitään törmäys- tai ohi-juoksu-ongelmia.

Lauantaina olin mukana majalla tokohenkisessä viikonlopussa josta Katja on edellisissä postauksissa kertonut. Minun osuus oli lyhyt: vein Karun esineruudulle ensimmäisenä ennen kuin menin letunpaistoon. Karu hakee ihan mukavasti lelun kun sille näytetään se. Oikeaa suoritusta se ei osaa tehdä. Se vaan rällää ympäri metsää. Hyvänä puolena on että hallinta on parantunut: koiran voi käskeä takaisin Tuuppa-tänne! ja sen voi laittaa lepoon siksi aikaa kun jutellaan. Mutta se ei etsinyt Juttuja nenällä. Tämän korjaukseksi Riikka laittoi pienen nahkalelun sammaleen sisälle ja minä lähetin Karun sitä läheltä etsimään. Tehtiin pari kolme kertaa kunnes selkeästi keskittyi nenällä etsimään. Minä pidin liinassa ettei päässyt rälläämään. Minä olen arvioinut väärin Karun edistymisen tässä asiassa. Olen tehnyt pihalla hallinta harjoitusta jossa koira näkee kun heitän esineen ja sitten vapautan hakemaan sen. Sen se on oppinut tekemään, mutta ei etsimään esineitä nenällään. Seuraavaksi minun pitää alkaa piilottaa niitä tallatulle alueelle.

Taidankin lähteä tästä pihalle ruutua tallaamaan.

Häiriöharjoituksia ja hallintaa

Tänään tuli hyvä henkinen potku eteenpäin paikkamakuuhommissa tokoryhmän treeneissä. Tehtiin kaksi makuuta ryhmässä, väljillä normiväleillä Karu keskellä, ovenkahvassa varmistettuna. Ekassa taisi taas kerran tai kaksi piipata ja hiljeni kieltämällä, toisen oli hiljaa. Toisessa makuussa molemmin puolin koirat vaihtoi asentoa, vapautettiin ja palkattiin, mutta Kartsa keskittyi hyvin omaan juttuunsa eikä juuri edes päätä kääntänyt.

Treenissä tehtiin suunnitelman mukaan ensin kaksi lyhyttä kierrosta ohjattua ja yksi kiekka kaukoja. Ohjatussa luulin, että olisi ollut homma hallussa, mutta Karu ei joko muistanut koko juttua tai malttanut keskittyä. Useilla toistoilla ja lähempää ohjaten sain tekemään oikein, ensin namilautasilla ja sitten kapuloidenkin kanssa, mutta aika rikkonainen harjoitus oli.

Kaukoissa Erika nosteli näyttötaulua, tehtiin muutamia vaihtoja, yksi liikkeen aloitus josta heittopallopalkka ekasta istumaan noususta ja pari takapalkkakokeilua.Näissä ongelmallisin on se seiso - maahan -vaihto, jossa tahtoo liikutella jalkoja. Tekee paremmin nakki etujalkojen välissä.

Loppuun muiden tehdessä hyppyä harjoiteltiin hallintahömpöttelyä, eli sekalaisia seuruu- ja maahanmenopätkiä ja leikkiä + aika pitkä isosti häiritty paikkamakuukin. Kivat treenit, kiva koiro <3.

Temppurataa ja esineitä

Tänään tottikseen kuului temppurata. Ensin kierrettiin tötsiä, hypättiin pöydälle ja tehtiin kauko-ohjausta, sitten kierrettiin tuoli, mentiin agility-renkaasta läpi, merkille josta ohjattu nouto ja lopuksi pujoteltiin agilitytolppia. Toisella kierroksella vähän vaihdettiin ja tuli mm. kapulan hakeminen parhaiden lelujen keskeltä ja hyppyjä.

Eka kierros oli kontrollin puutteessa huitelevalle koiralle (ja minulle) naureskelua. Toisessa korjasin lähtökohtaisesti virheeni ja otin nahkarätin avukseni. Leikitin ennen kierrosta ja välipalkaten. Hallinta oli paljon parempi. Hauskaa oli tehdä näitä ja koirakin varmasti tykkäsi. Katsotaan jos postataan niistä videota myöhemmin.

Temppurataa vieläkin oudompana oli esineruutu sisätiloissa. Esineet piilotettuina hallista löytyvästä rekvisiitasta tehtyihin "maastonmuotoihin". Karu teki hyvin nahkarätillä, mutta ei ilmeisesti hoksannut tuntemattomia villasukkia etsimisen arvoisiksi. Kaksi muuta asiaa jäi mieleen. Ensinnäkin hallintapuoli oli hyvä. Jossain vaiheessa Karu mm. totesi ettei löydä mitä pitäisi ja juoksi eteeni ja kävi siihen maahan. Tuollainen käytös on niiiin paljon parempi kuin se, että koira olisi huidellut omilla teillään minusta välittämättä ja Tuuppa-tänneä! tottelematta. Toinen asia mikä jäi hyvin mieleen oli, että Karu haistoi ja nuoli yhdessä kohdassa jonkin pentukurssilaisen pissit.Puutuin siihen, mutta se ehti nollata aivot ja vei mielenkiinnon kaikesta muusta. Koira oli jotenkin hämillään ja villasukan kiinnostus nollassa. Jonkunlainen into nahkarättiin saatiin kuitenkin Mariannen avustuksella rakennettua.

Loppuun tein vielä kaksi paikkamakuuta. Muut koirat oli samalla kentällä ja tekivät hyvän häiriön. Ensimmäinen paikkamakuu meni hyvin pientä piippausta lukuunottamatta. Toisessa piippausta tuli enemmän. Minun olisi pitänyt pistää se poikki ja koira palkitsematta häkkiin. Odotin kuitenkin aina hyvää pätkää ja lopulta palkkasin sellaisesta. En kuitenkaan usko että koira tajusi mitä halusin.Piippaamista lukuunottamatta paikkamakuut olivat hyviä. Ei ollut yhtään sellainen tunne että koira olisi lähdössä jonnekin. Mutta tyytyväinen niihin ei tuon piipan takia voinut olla. Paljon hyvää ja paljon huonoa oli loppufiilis.

Tottikset

Tänä vuonna suoritetaan BH-koe. Tähän liittyen pitäisi saada kasaan seuraavat asiat:

1. Hyvä seuraaminen melko pitkällä matkalla taluttimen kanssa ja ilman sisältäen nopeuden muutoksia, pysähdyksiä, käännöksiä ja täyskäännöksiä. (Vaatii paljon harjoitusta.)
2. Henkilöryhmä. (Vaatii vähän harjoitusta.)
3. Istumisliike. (Vaatii vähän harjoitusta.)
4. Maahanmeno ja luoksetulo.(Vaatii vähän harjoitusta.)
5. Paikallaolo häiriön alaisena. (Vaatii paljon harjoitusta.)
6. Liikenteeseen suhtautuminen (Vaatii kohtalaisesti harjoitusta.)

Torstaisessa harjoituksessa keskitettiin näistä seuraamiseen ja paikallaoloon. Molemmissa oli sekä hyvää että huonoa. Jälkimmäinen paikkamakuu meni pieleen - koira rupesi piippaamaan ja minunkin hermot alkoi vuotaa se vielä alkoi tuijottaa toisia koiria eikä reagoinut minun korjaukseen. Jollain tavalla sain homman kuosiin mutta se oli huono harjoitus. Ensimmäisessä paikkamakuussa ei puolestaan ollut ongelmaa. Molemmat nämä olivat "häiriön alaisena" eli toinen koira kentällä tekemässä samalla. Seuraamisessa meillä on paljon tehtävää. Toisaalta pitää tehdä pientä säätämistä lyhyillä pätkillä, sitten pitää harjoitella nopeuden muutokset ja käännökset - mutta ennen kaikkea se että hommaa tehdään kerralla pitkään.

Liikenteeseen suhtautuminen - eli jonkinlainen arkitottelevaisuus - on näistä erillinen. Toisaalta esim. seuraamisen harjoittelun tai miksei paikkamakuun voi tehdä välillä myös marketin parkkipaikalla.

Hessu ja meidän pikku balleriina.