Tavoitteita ja suunnitelmia

Alkuvuonna ylitettiin rytäkällä ne tavoitteet, joihin asti oli etäisesti aiemmin katseltu - saavutettiin siis ykköstulos sekä alokkaasta että avoimesta. Avoimen luokan kokeen jälkeen tuntui siltä, että nyt ei aikoihin kokeisiin eikä mitään suurempia suunnitelmiakaan hetkeen. Se hetki taisi jo hurahtaa, kun nyt jo taas suunnitteluttaa. Ei sitä osaa reeneissäkään tehdä mitään järkevää, jos ei ole etukäteen ajatellut.

Harjoiteltavia asioita on ainakin kolmea eri kategoriaa:

1. perusjutut
2. avoimen liikkeet
3. voittajan liikkeet

Voittajan liikkeiden harjoitussuunnitelma on selkeä - suurta osaa uusista liikkeistä ei vielä osata edes auttavasti, joten ne täytyy rakentaa paloista ja harjoitella kuntoon. Voittajaluokan kokeeseen tähdätään noin aikataululla kevät 2014.

Avoimen liikkeiden opettelun idea on, että kokeeseen vielä mennään, tässä kesän kantturoilla, todennäköisesti muutama kerta eli koulutustunnuksen verran. Sitä varten pitää viilata niitä liikkeitä jotka ovat meidän tulevien ykköstulosten suurimpana tulppana.

Perusjutuissa on paljon työn alla. Suurimpana varmaan edelleen se vaikein harjoiteltava, eli rauhallisen mielialan luominen vieraiden koirien seuraan ja erityistapauksena tietysti sinne paikkamakuuseen. Makuussahan ei ole ongelmaa matkan, ajan eikä etäisyyden kanssa - ongelmat on nimenomaan siinä koirahäiriö-tunnetilassa. Tykkäisin myös, että voisin koiran kanssa liikkua kisapaikalla ilman, että pitää pannasta ja korvasta raahata sitä vieraiden koirien ohi ja hävetä kun kiskoo ja kiljuu.

Perusjuttusettiin kuuluu myös paljon pilkunviilausta - liikkeiden nopeutta ja tarkkuutta, kuonon asentoja käännöksissä, virittämistä ja liikkeiden välejä. Erilaisten vaihteiden kaivelua niin koiralta kuin ohjaajaltakin.

Kesän ja syksyn 2012 PK-tavoitteet ja -treenisuunnitelma

Kirjaan tähän kesän ja syksyn 2012 tavoitteet ja treenisuunnitelman PK-puolelta.

Tavoitteet

Tavoitteet on kirjattu prioriteettijärjestyksessä ja treenisuunnitelma tähtää seuraavassa kirjattujen tavoitteiden saavuttamiseen.

1. BH-koe suoritettu hyväksytysti syksyllä 2012
2. Luoda perusta menestykselliseen kisaamiseen haussa vuonna 2013

Treenisuunnitelma

Treenisuunnitelma pohjautuu viikottaisiin eri tyyppisiin harjoituksiin joissa harjoitellaan tavoitteiden kannalta mielekkäitä asioita.

Päivä	Varsinainen harjoitus	Täydentävä harjoitus
Ma	H0 Oma esineruutu	BH0 Kaupunkiharjoitus
Ti	H1 Hakuryhmän hakuharjoitus
Ke	PK-vapaapäivä	PK-vapaapäivä
To	T0 Oma tottisharjoitus
Pe	T1 Hakuryhmän tottisharjoitus	BH0 Kaupunkiharjoitus
La	T0 Oma tottisharjoitus
Su	T0 Oma tottisharjoitus

BH0 Kaupunkiharjoitus. Tämä harjoitus totuttaa koiraa BH-kokeen kaupunkiosuuteen. Se tehdään vaihtelevissa paikoissa ja muutenkin vaihtelevasti. Harjoitukset ovat ainakin aluksi kestoltaan lyhyitä - muutamasta minuutista viiteen minuuttiin. Palkkana toimivat erilaiset makupalat. Harjoituksen osana voi olla paikkamakuu. Koira pyritään pitämään harjoituksen aikana matalassa viretilassa.

T0 Oma tottisharjoitus. Oma tottisharjoitus pidetään lähialueen tottikseen soveltuvalla kentällä tai muulla samankaltaisella alueella. Harjoituspaikkoja pyritään vaihtelemaan jonkin verran. Oma tottisharjoitus keskittyy 75 % vireeseen ja 25 % tekniikkaan. Palkkana on pääsääntöisesti taisteluleikki. Koira on harjoituksen aikana korkeassa viretilassa. Harjoituksen osana voi olla myös paikkamakuu, jonka ajan koira on melko matalassa viretilassa.

T1 Hakuryhmän tottisharjoitus. Hakuryhmän tottisharjoitus on samankaltainen oman tottisharjoituksen kanssa. Sen aikana on kuitenkin mahdollista saada koirahäiriöitä mukaan ja lisäksi siinä tullaan tekemään aina henkilöryhmä. Se on myös hyvä tilaisuus pitkälle paikkamakuulle häiriöiden alla. Koiran vire harjoituksen aikana tulee jäämään hiukan alle sen mitä se on omassa tottisharjoituksessa.

H0 Oma esineruutu. Tässä harjoituksessa keskitytään seuraaviin asioihin: hallinta metsässä (mennessä, suorituksen aikana ja jälkeen) ja esineruudun suorittaminen ko. hetken taitotason mukaan pyrkien korjaamaan ongelmia jos niitä on.

H1 Hakuryhmän hakuharjoitus. Tässä harjoituksessa keskitytään maalimiesmotivaation ylläpitoon, suoriin pistoihin ja oikeaan työskentelyyn metsässä sekä hallintaan metsässä.

Yllä olevien lisäksi tulee olemaan myös muita harjoituksia sen mukaan miten mahdollisuuksia ilmenee. Esimerkiksi ylimääräiset hakutreenit olisivat erityisen kiinnostavia. Tämä voi olla muissa seuran hakuryhmissä vierailemista tai erikseen järjestettyjä harjoituksia sekalaisella porukalla. Kaupunkiharjoituksia tulen myös tekemään tilaisuuksien mukaan kun koiran kanssa liikutaan autolla.

Tottikset

Tänä vuonna suoritetaan BH-koe. Tähän liittyen pitäisi saada kasaan seuraavat asiat:

1. Hyvä seuraaminen melko pitkällä matkalla taluttimen kanssa ja ilman sisältäen nopeuden muutoksia, pysähdyksiä, käännöksiä ja täyskäännöksiä. (Vaatii paljon harjoitusta.)
2. Henkilöryhmä. (Vaatii vähän harjoitusta.)
3. Istumisliike. (Vaatii vähän harjoitusta.)
4. Maahanmeno ja luoksetulo.(Vaatii vähän harjoitusta.)
5. Paikallaolo häiriön alaisena. (Vaatii paljon harjoitusta.)
6. Liikenteeseen suhtautuminen (Vaatii kohtalaisesti harjoitusta.)

Torstaisessa harjoituksessa keskitettiin näistä seuraamiseen ja paikallaoloon. Molemmissa oli sekä hyvää että huonoa. Jälkimmäinen paikkamakuu meni pieleen - koira rupesi piippaamaan ja minunkin hermot alkoi vuotaa se vielä alkoi tuijottaa toisia koiria eikä reagoinut minun korjaukseen. Jollain tavalla sain homman kuosiin mutta se oli huono harjoitus. Ensimmäisessä paikkamakuussa ei puolestaan ollut ongelmaa. Molemmat nämä olivat "häiriön alaisena" eli toinen koira kentällä tekemässä samalla. Seuraamisessa meillä on paljon tehtävää. Toisaalta pitää tehdä pientä säätämistä lyhyillä pätkillä, sitten pitää harjoitella nopeuden muutokset ja käännökset - mutta ennen kaikkea se että hommaa tehdään kerralla pitkään.

Liikenteeseen suhtautuminen - eli jonkinlainen arkitottelevaisuus - on näistä erillinen. Toisaalta esim. seuraamisen harjoittelun tai miksei paikkamakuun voi tehdä välillä myös marketin parkkipaikalla.

Hessu ja meidän pikku balleriina.

Itsenäisyyspäivän tottikset

KPSH ry:n Haku 2 -ryhmä kokoontui seuran majalle Maaningalle laittamaan vuotta pakettiin- vaikka harjoitukset jatkuukin niin pitkään kuin mahdollista - ja tottistelemaan siinä samalla. Kuvattiin kaikkien suoritukset, ja syötiin ja juotiin harjoituksen jälkeen majalla keskustellen tämän vuoden tavoitteiden onnistumisesta ja ensi vuoden tavoitteista.

Ensi vuoden tavoite Karun osalta on BH-kokeen suorittaminen ja kehittyminen haussa. Syksy ollaan panostettu siihen että käytetään nenää silmien sijasta ja se on mennyt aivan oikeaan suuntaan sen jälkeen kun siirryttiin tuulettomista iltatreeneistä tuulisiin lauantaitreeneihin. BH-kokeessa on meillä vielä paljon harjoiteltavaa - joista ensimmäisenä tulee mieleen hallinta. Se tietysti pätee kaikkeen tekemiseen.

Itse tottis meni tänään minun osalta penkin alle. Keskityn nyt hiukan aikaa seuraaviin asioihin:

1. Vaadin ja palkitsen kontaktista. Tämä ei ollut suuri ongelma tänään - mutta hallinnan suhteen se on ensiarvoisen tärkeää.
2. Otan sikailut pois. Jos minä en ole palkitsemassa koiraa, niin se ei hypi päälle yrittäen ryöstää lelua. Tämä oli ongelmana tänään.
3. Palkitsen ja vaadin nopean irroituksen. Tämäkin oli ongelma tänään.
4. Rälläys ei kannata - minun luokse tulo kannattaa.

Tavoitteista ja treeniohjelmasta - mitäs tässä nyt touhutaan?

Tavoitteiden asettamisesta kesäkaudelle oli mielestämme hyötyä - tuli keskityttyä paremmin niihin asioihin, joita halusimme viedä eteenpäin. Meidän "treeniohjelma" on aikamoista silppua, vaikka mukana on vasta yksi maastolaji, joten tuntuu tarpeelliselta pitää huolta punaisesta langasta. Ohjatuissakin harjoituksissa pystyy yleensä hyvin muokkaamaan oman suorituksensa sellaiseksi, että treeni tukee omia tavoitteita.

Syyskuun alusta alkaen meidän säännölliseen tekemiseen kuuluvat seuraavat harjoitukset:

• Riikan tottisryhmä - kesän ryhmän vapaamuotoinen jatko, jossa harjoitusten pääpaino BH-kokeen näkökulmassa - tottistelua, häiriötreeniä erilaisissa paikoissa, koiraohituksia, ryhmäharjoituksia jne. Kokoontumisen aika ja paikka sovitaan erikseen, joka viikko tai joka toinen viikko.
• PK-tottistreenit hakuryhmän kautta tiistaisin Suunnistajanpuiston kentällä
• Hakuryhmän maastotreenit keskiviikkoisin (siirtymässä viikonlopulle)
• Ponderan Toko E -kurssin harjoitukset torstaisin Musti&Mirri Areenalla
• Tokon alo-avo-ryhmän treenit sunnuntaisin Telkkistentien hallissa

Ohjattujen / yhteistreenien lisäksi tehdään koiron kanssa ainakin seuraavaa:

• Ollin aamulenkki ja pikatottis joka arkiaamu
• Oma lyhyt maastotreeni (esineruutu tai tuuli-ilmaisu) noin kerran viikossa
• Oma kentälläkäynti tottis/tokojuttuja noin kerran viikossa
• Lyhyet "arkitottistelut" esim. kaupassakäyntien yhteydessä parkkipaikalla pari kertaa viikossa
• Kotona tapahtuva tekniikka- ja toistoharjoittelu - pienet perusasentosessiot, paikkamakuut ruokakupilla, luoksetulot, kaukokäskyt jne - lähes joka päivä jotain
• Pidemmät hihnalenkit ja metsälenkit, joiden yhteydessä arkitottelevaisuusharjoituksia, määrä vaihtelee paljon muiden elämiskuvioiden mukaan, ehkä 1-3 kertaa viikossa

Melko paljon siis kaikkea ja aika ylärajalla ajankäytöllisesti ainakin ohjattujen treenien osalta mennään. Harjoitteluun liittyy paljon pieniä vastakkainasetteluja, joiden välistä tasapainoa joudutaan hakemaan. Esimerkkejä tästä:

• Karun kanssa touhuaminen on meille kiva yhteinen harrastus, jonka pitää olla hauskaa kaikille osapuolille. Tämä tarkoittaa, ettei otsa kurtussa mietitä tehokkuutta, vaan haalitaan erilaisia tekemisiä, erilaisia harjoituksia ja pysytään mukana kaikessa mikä on mukavaa. Toisaalta kumpikin meistä nauttii oppimisesta ja haluaa, että asioissa edetään tavoitteellisesti - harrastaminen pelkän hauskanpidon takia ei ole tarpeeksi motivoivaa, vaan pitää pystyä myös seuraamaan edistymistä, kehittymään ja kilpailemaan.
• Meitä on kaksi ohjaajaa - tähän asti ollaan monesti molemmat oltu harjoituksissa mukana, mutta ajankäytöllisesti olisi tehokkaampaa jos apuohjaaja joskus jäisi kotiin pyykkäämään - toisaalta koiraharrastus on meille mukava yhteinen juttu ja on kivaa, että treeneissä ollaan yhdessä - jos pitää tinkiä ajasta, vähennetäänkö treenimäärää vai ohjaajien lukumäärää per treeni?
• Ohjatuissa treeneissä tehollista tekemistä on vähän suhteessa kotona harjoitteluun. Matkoineen yksi parin tunnin treenikerta vie meiltä yli kolme tuntia, josta ajasta Karun kanssa treenataan yleensä alle puoli tuntia. Toisaalta ohjausta tarvitaan, kun ei itse osata, ja halutaan nähdä myös muiden koirien treenejä jotta niistäkin opittaisiin. Tiedämme, että asioiden opettamisessa koiralle ja itselle ei riitä se ohjattu kerta, vaan varsinaisen työn pitäisi tapahtua kotona. Mutta missä välissä, jos aina ollaan illat ohjatuissa?

Näitä pohdintoja mietitään myös loppuvuoden tavoitteiden osalta. Kaikkea, mitä haluttaisiin tehdä, ei voida ottaa mukaan ohjelmaan ilman että luovutaan tavoitteista eli lasketaan rimaa muiden osalta. Yksi esimerkki harmillisesta karsimisesta on jäljestäminen - päätimme kesällä, ettei meillä riitä aikaa keskittyä jälkiharjoituksiin, jollei jostain muusta luovuta. Vaikeinta tuntuukin olevan päättää ne asiat, joita me EI tehdä.

Kartsa tahtoo leikkiä.

Tavoitteiden tila, osa 4/4 - Perusasento ja seuraaminen

Kesän tavoitteista viimeisenä oli ainoa ns. liiketavoite eli perusasennon ja seuraamisen oppiminen.

PERUSASENTO JA SEURAAMINEN:

Perusliikesuoritukset: sivulle tulo ja seuraaminen hyvälle pohjalle. Sivulle tulo - osaa useimmiten tulla eri asennoista suoraan perusasentoon ilman apuja. Seuraaminen - vietikäs, suora seuraaminen kontaktissa ilman namua lyhyitä pätkiä häiriöttömässä tilanteessa. Koira tietää, mitä sivu / seuraa -käsky merkitsee, ja mistä saa palkan - tarjoaa ja korjaa itse asentoaan. 

(Mittarina melkein valmis toko alo -luokan seuraaminen ja liikkeiden välissä alokasluokkaan valmiit perusasennot)

Perusasennon ja seuraamisen opetus jäi jostain syystä kokonaan meiltä aloittamatta pentuaikoina. Viime syksynä Karu osasi jo hienosti useimmat peruskäskyt - istu, maahan, paikka, tule - mutta perusasentoon tulolle meillä ei ollut edes sovittua käskysanaa. Kevätkausi meni sujuvasti tokotunneillakin siirtäen koiro tarvittaessa vierelle laittamalla makkara kiinni nenään ja ohjaamalla kädellä oikeaan paikkaan. Samoin onnistui tarvittava seuraaminen.

Nooh, jatkon kannalta seuraaminen ja hyvät perusasennot kuitenkin lienee hyvä opetella, joten alkukesästä sovittiin että nyt satsataan niihin. Päätettiin sana (Sivu!), joka tarkoittaa sekä perusasentoon tuloa että siinä pysymistä (=seuraaminen). Lähdettiin harjoittelemaan, edelleen makkara nenässä, sitä sivulle tuloa ja liikettäkin. Ja voi mitenkä vaikeata on ollut ja sillä tiellä ollaan edelleen =/.

(Jotenkin käsittämätöntä että koira voi oppia vaikkapa käskyn Hyppy! niin, että kolmannella kerralla se jo pelkällä käskyllä ilman mitään muuta vihjettä käy iloisesti loikkaamassa esteen yli - mutta Sivu! on edelleen noin 3800 toiston jälkeen puolihepreaa...)

Nakkia nassuun (03/2011)

Paljonkin ollaan siis tehty väärin, koska eihän se nyt oikeasti voi olla näin mahdottoman vaikea juttu.

Perusasentoon tulon harjoituksissa lähtötaso oli se, että koira ohjattiin sivulle edestäpäin kiertämällä nakin perässä vasemmalta takaa ympyrä ulkoa sisälle päin. Kesän kehityssteppejä:

• toukokuussa Riikka tottisryhmässä ohjeisti kokeilemaan käden ohjauskierrosta niin, että käsi (ja koiran kuono) tekikin pienen kiekan edessä oikealle, jolloin takapää kurvasi vasemmalle taakse perusasentopaikalle. Karu oppi käyttämään takapäätään ja tarvittava ohjausliike pieneni rutkasti.
• kesäkuussa trimmattiin oikeaa paikkaa ja nopeutta uudella ohjaustekniikalla + takaosankäyttöharjoituksia
• heinäkuussa kesäkoulussa namikäden häivytys seinän vierusharjoituksilla + tottisryhmässä ensin käsky, sitten odotus että koira tarjoaa jotain ja heti kun liikkuu, niin ohjaus namikädellä loppuun oikeaan paikkaan. Tällä konstilla saatiin vihjesanalle merkitys.
• elokuussa vahvistetaan ilman käsiapua vierelle tuloa ja paikan säilyttämistä, vaikka ohjaaja siirtyy askeleen eteen tai sivulle.

Perusasentoon tulon kehittyessä ollaan päästy vähän miettimään seuraamistakin muuna kuin nakki-nenässä-etenemisenä. Imustusseuraamisessahan Karu toimii hyvin, on suora, mutta heti kun käsi katoaa liian pitkäksi hetkeksi ylemmäs niin koira siirtyy sivulle / eteen (aukeaa) tai hidastaa odottelemaan palkkaa. Sama avautumisongelma on myös perusasennosta liikkeelle lähdöissä, eli jos palkkaa ei tule heti ensimmäisen puolikkaan askeleen jälkeen niin koiro joko jätätti tai kääntyi eteen.

Viimeisen kahden viikon aikana on nyt saatu aikaan ensimmäisiä ihan melkein oikean näköisiä seuraamispätkiä, eli joko kesäkoulun vastakkais-mutkallekääntö -harjoitus tai jokin muu on loksauttanut palasia siihen suuntaan, ettei akuuttia aukeamista enää heti tapahdu.

Eteenpäin ollaan siis menty hurrjasti, mutta tuskastuttavan hitaasti, ja nyt juuri tuntuu siltä että kyllä se siitä lähti aukenemaan. Elämme jännittäviä aikoja.

Tavoitteiden tila, osa 2/4 - Leikkiminen

Kesäkaudelle asetetuissa tavoitteissa toisena pääkohtana oli leikkiminen. Leikki liittyy hyvin olennaisesti myös ensimmäiseen tavoitteeseen (motivaatio), mutta nostettiin ihan omaksi osatavoitteekseen, koska leikissä ja sitä kautta palkkaamisessa (ja motivoinnissa!) meillä oli paljon haasteita keväällä.

LEIKKIMINEN:

Leikkipalkkaan oikea tekniikka ja eri vaihtoehtoja. Leikkipalkat ajallisesti lyhyemmiksi siten, että koira palauttaa sille annetun / heitetyn lelun mielellään heti ohjaajalle leikkiä varten. Irrotukset kuntoon ja nopeiksi. Esim. jäävissä liikkeissä palkan heitto koiran taakse mahdollista ilman että lähtee rallattelemaan lelun kanssa muualle. 

(Mittarina esim. ei tarvitse liinasta hiissata koiraa takaisin lelun kanssa, irrottaa lelusta 90% ensimmäisellä pyynnöllä)

Pentukurssiajan Karu palkattiin pelkästään nameilla, koska ajattelimme, että vilkkaan, keskittymiskyvyttömän ja vaikeasti hallittavan elukan innostaminen ennestään riehuntaleikeillä ei ole se, mihin koulutustilanteissa pitäisi pyrkiä. Namipalkka rauhoittaa, leikki nostattaa - ja rauha oli näistä se ehdottomasti kiinnostavampi vaihtoehto ohjaajien näkökulmasta.

Alkuvuonna aloitimme viikottaisen tunnin Ponderan tokon alkeiskursseilla. Pirjo sai meidät pikkuhiljaa alkukevään aikana huomaamaan, että Karun palkkaamisessa on hyödyntämättä iso potentiaali. Leikkipalkkaa otettiin käyttöön sopivissa tehtävissä ja koiran kanssa leikkimistä koulutustilanteissa alettiin harjoitella. Ymmärsimme, että vaikka Karu palkkautuu hyvin nameillakin, patukan repiminen peittoaa lihapullan jos ei satanolla niin ainakin 80-20.

Keväällä siis leikkipalkka oli jo ymmärretty tärkeäksi osaksi palkkauksen ja motivoinnin valikoimaa, mutta teknisessä toteutuksessa oli paljon haasteita. Ensinnäkin leikkiminen keskeytti tehokkaasti muun tekemisen, koska leikkituokion lopettaminen oli vaikeaa - irroituskäsky toimi hitaasti tai ei ollenkaan, ja irrottamisen jälkeen Karu ei  kuunnellut uusia käskyvihjeitä vaan kyttäsi tilaisuuutta lelun varastamiseen. Meillä ei siis ollut tapoja siirtää leikistä saatua viretilaa ja motivaatiota seuraavaan koulutushetkeen.

Toinen ongelma oli lelun palautus ohjaajalle. Karulle ei koskaan heitetty palkkaa, vaan leikki oli ohjaaja-koira-vetoleikkiä - jos koira sai lelun kokonaan itselleen, se piti hinata taluttimella tai liinalla takaisin ohjaajan luo. Vapaana ollessaan Karu kaahasi lelun kanssa taivaanrantaan onnellisille kunniakierroksille ja jäi tarpeeksi juostuaan järsimään / leikkimään yksin kauemmas ohjaajasta.

Jälkimmäinen ongelma osoittautui naurettavan yksinkertaiseksi. Ensiksi murehdin, että miksi ihmeessä meidän hauva juoksee lelun kanssa karkuun siinä missä muiden hurtat tuntuvat luonnostaan palaavan ohjaajan kanssa leikkimään. Sitten älysin, että asiaan voi varmaan yrittää vaikuttaa. Muutamalla palautusharjoituksella (puuppa tuo joku juttu mulle niin saat superpalkan!) Karu saatiin tarjoamaan lelun takaisin tuomista, ja kannattavuusperiaatepäätöksellä (lelun palauttamisen pitää olla koiralle aina kannattava vaihtoehto) sitä saatiin nopeasti vahvistettua.

Puuppa ja pallo

Käytännön harjoituksissa edelleen yritämme vahvistaa lelun palauttamista niin, että takaisin tuonnista seuraa joko välitön vetoleikkipalkka, toiseen leluun vaihto (esim. kahden pallon peli) tai vähintään irroituksen jälkeen namipalkka. Pikkuhiljaa valikoimaan on lisätty myös irrotus - helppo käsky (esim. Istu!) - välitön leikinjatkumispalkka. Lisäksi pitää edelleen huolehtia että Karu ei jää heittopalkan jälkeen rallattelemaan - jos ei itse heti juokse takaisin niin kutsutaan ja hetsataan toisella lelulla.

Irrottamisen osalta ollaan päästy jo ihan hyvään tilanteeseen. Karu irrottaa usein jo lennosta, jos hetsataan toisella lelulla, tai namipalkkaan vaihtaessa ennakoi pudottamalla lelun. Viilattavaa on vielä kesken vetoleikin tapahtuvissa irroituksissa - pelkän käskysanan Kiitos! lisäksi pitää olla tarkkana omasta elekielestä ja vaatia + hyvin palkata niitä nopeita ensimmäisen käskyn irrotuksia.

Eniten harjoiteltavaa on vielä leikkipalkan "integroimisessa" tekemiseen niin, että leikistä voidaan siirtyä sulavasti tekemiseen hyödyntäen leikin tuoma vire (esim. vetoleikistä patukka kainaloon ja Sivu!). Karu tuppaa näissä vielä vähän varastamaan esim. hyppäämällä kiinni leluun.

Kokonaisuutena leikkiminen on ehdottomasti parhaiten edennyt tavoite. Alkukesällä mietittyihin "mittareihin" ollaan jo päästy - melko varmasti palauttaa ja irrottaa, voidaan hyödyntää heittopalkkaa ja vapautusta palkalle, teknisesti ollaan opittu ohjaajina leikkimään paremmin (pitämään leikki matalalla, jaksottamaan passiivisia ja aktiivisia hetkiä, varastamaan lelu jos ote on huono jne). Leikkitavoitteen osalta nyt jatketaan harjoittelemalla leikkivietin siirtämistä tekemiseen mm. seiso-istu-maahan -pelillä ja viilataan vielä paremmiksi ja nopeimmiksi palautuksia ja irrotuksia.

Tavoitteiden tila, osa 1/4 - Motivaatio

Elokuuta huristellaan jo pitkällä, joten lienee syytä tsekata milläs mallilla ne kesän tavoitteet oikein ovat. Kokonaisuutena tavoiteasetanta on kyllä ollut koko ajan mielessä, ja melko hyvin on onnistuttu treeneissä keskittymään niihin asioihin, joita päätettiin kesän aikana vahvistaa. Saavutetut tulokset tuntuvat silti ainakin vielä heppoisilta, vaikka on siellä isoja onnistumisiakin.

Ensimmmäisenä neljästä päätavoitteesta oli MOTIVAATIO:

Treenitilanteen pitää olla niin kiinnostava, ettei ole pelkoa että koira lähtee muualle huitelemaan tai nuuskuttelemaan. Koiran pitää saada häiriökestävyyttä. Ohjaajien pitää oppia tekemään kiinnostavia treenejä, palkkaamaan oikein ja kunnolla sekä vaatimaan kontaktia.

(Tätä voisi mitata esim. montako kertaa koiran kontakti käskyn alla katoaa per 10 minuutin treeni, montako sekuntia koira jaksaa kentälle tulon jälkeen ottaa itse kontaktia passiiviseen ohjaajaan, voidaanko koiraa pitää ilman liinaa treenitilanteessa nuuskimisen / mielenkiinnon lopahtamisen näkökulmasta)

Tausta tälle tavoitteelle alkoi jo pentukurssi-iässä, kun tajusimme, että meidän pikku hundipuppy on jotenkin _poikkeuksellisen_ kiinnostunut kaikesta muusta kuin meistä ja meidän makkaroista. Pitkään kuvittelimme, että kyse on tottumisesta - oletimme, että ylenpalttinen kiinnostus loppuu sitten kun on tarpeeksi harjoiteltu muiden kanssa halleissa ja kentillä oloa. Vaikka hurttaa sosiaalistettiin kiikuttamalla sitä ihan joka paikassa mukana, järjestämällä tietoisesti rauhallisia hetkiä vilkkaissa paikoissa (esim. kauppareissut tehtiin aina niin, että toinen teki ostokset, toinen istui koiran kanssa parkkiksella ihmettelemässä ihmisiä) ja osallistumalla neljälle eri pentukurssille, tätä tottumista ei tapahtunut. Poimintoja erilaisista sähköposteista tämän vuoden alkupuoliskolta:

10.12.2010 "Karu osaa tietyt perusjutut ihan hyvin (istuu, makaa, odottaa paikoillaan, ottaa kontaktia - ainakin kotona...), mutta ongelmia meillä on muiden koirien (ja ihmisten!) seurassa keskittymisessä --" 

11.1.2011 "Suurin haaste on varmaan juuri muut koirat - edellisillä kursseilla ensimmäinen puolikas tunnista on mennyt kiskoen, säntäillen ja välillä volistenkin. Keskittymistä ja kontaktinottoa toivoisimme saavamme vahvemmaksi, voi olla että iän myötä helpottaa." 

1.2.2011 "Karun kanssahan haasteena on just se häiriöiden kestäminen --" 

21.2.2011 "Treenauksen kannalta tärkeintä on kehittää rauhoittumista ja kontaktia muiden koirien seurassa. Kontaktin ylläpitäminen olisi hyvin tärkeä." 

20.4.2011 "Haasteena vilkas mieli ja vielä pentumainen keskittymiskyky, vahva kaiho muiden koirien luo, toisinaan on kohno ja dominantti tai luuhaa nenä matossa ja korvat kateissa." 

21.5.2011 "Edelleenkin keskittymistä ja kontaktin ottoa toivoisimme saavamme vahvemmaksi."

Hitaasti mutta varmasti kesän alussa oli siis päästy siihen tilaan, että aloimme ymmärtää, ettei se totu, ainakaan siten että tottumisen seurauksena koira automaattisesti siirtäisi kiinnostuksensa ohjaaja-nakki-pallo -akselille. Ohjaajien pitää siis opetella toimimaan niin, että ohjaajan toiminta > mikään muu tarjolla oleva ärsyke. Tätä on nyt harjoiteltu motivaatiotavoitteen merkeissä.

Motivaatiolokeroon mahtuu monenlaisia liittyviä käsitteitä, ainakin

• toistojen määrä / toistokestävyys
• häiriöt
• palkkaus ja motivointi
• treenin intensiteetti
• kontakti ja keskittyminen

Nämä liittyvät asiat yhdistelen päässäni jotenkin seuraavasti: Haluamme, että koira keskittyy ohjaajaan ja pitää kontaktin. Jotta näin tapahtuisi, pitää yhdessä tekemisen olla koiralle motivoivaa ts. palkan pitää olla riittävän hyvä. Hyvälläkään palkalla ei kuitenkaan jaksa keskittyä, jos toistoja on liikaa, treenissä on kuolleita hetkiä tai häiriöt ovat liian vahvoja suhteessa motivaatioon. 

Näitä ollaan opeteltu:

• Palkkausta. Mistä Karu tykkää ja miten sitä kannattaa palkata? Miten koiran kanssa leikitään? Mikä palkka sopii mihinkin harjoitukseen? Miten erilaisilla palkkaustavoilla tuetaan oppimista?
• Palkkaamisen suunnittelu ja kokeilu eri tavoilla
• Leikkimisen opettelu, lelun palautus ja irroitus (leikkiminen on oma osatavoitteensa)
• Treenitilanteen suunnittelua ja toteutusta. Mitä tehdään, moneenko kertaan ja montako minuuttia? Mikä on treenin tavoite ja mitä osaa liikkeestä vahvistetaan? Missä koira on palautteen ajan tai treenin tauolla? Miten kaivetaan namuja taskusta niin että kontakti ei tipu?
• Lepo-käsky (parkissa olo)
• Rauhoittuminen kentän laidalla
• Treenien suunnittelu etukäteen
• Intensiteetin säilytys
• Häiriötilanteita. Millaisia häiriöitä missäkin tilanteessa voi jo olla? Miten saadaan takaisin kadonnut kontakti? Miten koira palautuu keskittymään häiriön jälkeen?
• Yhteistreenit (useita koiria kentällä)
• Häiriökontaktiharjoitukset
• Rauhassa opitun asian yleistäminen ei-rauha-tilanteisiin

Iso kiitos Riikalle, joka heti kesän tottistreenien aluksi vannotti viretilan tärkeyttä ja opetti meidät virittämään koiran oikeaan treenimielialaan kentälle tulossa. Askel kerrallaan on jo kesän aikana päästy paljon eteenpäin mm. seuraavissa konkreettisissa asioissa:

• harjoituspaikalle tullessa Karu pääsääntöisesti itse tarjoaa kontaktia eli odottaa, että kohta tapahtuu jotain kivaa
• jos koira on yksin kentällä, pystymme tekemään hyvin suunnitellun ja intensiivisen treenin niin, että Karu ei katoa tilanteesta nuuskimaan kenttää tai huitele karkuun kentän laidalle
• tiedostamme, että tässä vaiheessa meillä ei saa olla treenitilanteessa "kuolleita hetkiä" eli tilaisuuksia kiinnostuksen lopahtamiseen
• olemme hankkineet toimintatapoja kuolleiden hetkien varalle ts. pidämme hulabaloota yllä namien kaivamisen ajan, opettelemme Lepo!-käskyllä maassa pysymistä lyhyiden taukojen ajan (välineiden laitto, keskustelu treeninohjaajan kanssa jne) ja viemme koiran kentän laidalle tai autoon aina jos on pidempi tauko
• suunnittelemme treenitilanteita etukäteen, keskustelemme niistä yhdessä ennen harjoitusta ja taukojen aikana, pidämme toistojen määrän riittävän pienenä ja harjoituksen keston sellaisena, että tauolle mennään aina hyvästä vireestä
• leikkipalkassa on käytössä laajempi valikoima - ennen pelkästään vetoleikit, kesän aikana on päästy siihen, että koiralle voi heittää lelun ja se 90% varmuudella palaa takaisin

Huonoimmalla tolalla meillä on kontaktin vahvistaminen ja häiriökestävyys sekä jonkinlainen "keskittymisen saaminen takaisin massiivisissa häiriötilanteissa". Jälkimmäinen näkyy niissä äärimmäisen masentavissa tilanteissa, kun Karu heti treenin alussa kiinnittää huomionsa voimakkaasti johonkin asiaan (toinen koira, haju maassa tms), ja sitä ei tunnu millään saavan siitä irti. Tällaisilla kerroilla yleensä koko varsinainen asiaopetus menee harakoille, ja meillä on vielä aika vähän keinoja näistä tilanteista yli pääsemiseen.

Kontaktiharjoitusten osalta tilanne on sikäli parempi, että vain ahkera treenaaminen puuttuu. Osaamme vahvistaa kontaktia rauhallisissa oloissa ja lisätä häiriötä. Tarvitaan vain enemmän toistoja.

Kokonaisuutena tämä on varmasti jatkotreenaamisen kannalta kaikista tärkein tavoite, ja tuntuu, että hyvällä alulla ollaan. Tässä tavoitteessa näkyy myös selkeimmin se, että ohjaajilla on hurjan paljon opittavaa - koiran osuus harjoitelluista asioista rajoittuu muutamaan yksittäiseen opetettavaan asiaan (Lepo! -käsky, pallon palautus, kontaktin pito) mutta ohjaajien osalta kyseessä on mullistus ajattelutavassa ja toiminnassa.

Kesän tavoitteet

Kesän tavoitteita kirjattiin kuukausi sitten toukokuun lopussa Riikan pyynnöstä tottistreenejä varten. Tokon kesäkoulussa saimme nyt tehtäväksi miettiä tavoitteet kurssin ajalle elokuun loppuun asti. Tarkasteltiin aiempia ja päätettiin, että samoissa pysytään - alla siis alkuperäiset kesän tavoitteet.

Yritettiin miettiä myös vähän mittareita tai tapoja arvioida tasoa ja onnistumista kullekin tavoitteelle. Tietysti tavoitteena myös tutustua maastolajeihin ja hankkia osaamista kaikista perusliikkeistä, aloittaa noudot jne, mutta nämä alla mainitut yrittävät olla konkreettisia käytännön treenaukseen ja koiran hallintaan hyvää pohjaa luovia + liiketavoitteessakin nopeaa etenemistä tärkeämpää meille olisi saada perusteet kunnolla kuntoon.

Lyhyen tähtäimen tavoitteet / elokuun loppuun mennessä

MOTIVAATIO
1. Treenitilanteen pitää olla niin kiinnostava, ettei ole pelkoa että koira lähtee muualle huitelemaan tai nuuskuttelemaan. Koiran pitää saada häiriökestävyyttä. Ohjaajien pitää oppia tekemään kiinnostavia treenejä, palkkaamaan oikein ja kunnolla sekä vaatimaan kontaktia.

(Tätä voisi mitata esim. montako kertaa koiran kontakti käskyn alla katoaa per 10 minuutin treeni, montako sekuntia koira jaksaa kentälle tulon jälkeen ottaa itse kontaktia passiiviseen ohjaajaan, voidaanko koiraa pitää ilman liinaa treenitilanteessa nuuskimisen / mielenkiinnon lopahtamisen näkökulmasta)

LEIKKIMINEN
2. Leikkipalkkaan oikea tekniikka ja eri vaihtoehtoja. Leikkipalkat ajallisesti lyhyemmiksi siten, että koira palauttaa sille annetun / heitetyn lelun mielellään heti ohjaajalle leikkiä varten. Irrotukset kuntoon ja nopeiksi. Esim. jäävissä liikkeissä palkan heitto koiran taakse mahdollista ilman että lähtee rallattelemaan lelun kanssa muualle.

(Mittarina esim. ei tarvitse liinasta hiissata koiraa takaisin lelun kanssa, irrottaa lelusta 90% ensimmäisellä pyynnöllä)

HALLINTA
3. Hallinnan parantaminen - maahanmeno ja luoksetulo käskyt alustavasti vahvoiksi niin että helpohkoissa häiriötilanteessa (esim. toinen koira tulee kauempana näköpiiriin) koiran voi käskeä maahan ja se pysyy siinä ja maastolajeissa koiraa ei tarvitse haavilla pyydystellä vaan tulee rälläilemästäkin kutsuttaessa luokse ja antaa kiinni.

(Testata voi aiheuttamalla liinassa ollessa kanssa koirahäiriöitä / aiheuttamalla tilanteita joissa koira lähtee hallinnasta, menee käskystä maahan 90 % tilanteissa joissa koiran huomio ja mielenkiinto kevyesti toisaalla)

PERUSASENTO JA SEURAAMINEN
4. Perusliikesuoritukset: sivulle tulo ja seuraaminen hyvälle pohjalle. Sivulle tulo - osaa useimmiten tulla eri asennoista suoraan perusasentoon ilman apuja. Seuraaminen - vietikäs, suora seuraaminen kontaktissa ilman namua lyhyitä pätkiä häiriöttömässä tilanteessa. Koira tietää, mitä sivu / seuraa -käsky merkitsee, ja mistä saa palkan - tarjoaa ja korjaa itse asentoaan.

(Mittarina melkein valmis toko alo -luokan seuraaminen ja liikkeiden välissä alokasluokkaan valmiit perusasennot)

Pidemmän tähtäimen tavoitteita

TOKO Alokasluokan kokeeseen / möllikokeeseen osallistuminen vuoden loppuun mennessä
BH-koe ensi vuoden aikana