Tottikset - useammatkin, mutta harvakseltaan - ja kaupunkiharjoituksia

Tänään käytiin kentällä pienen tauon jälkeen. Harmillisesti kesäloma on vaikuttanut minun ja Karun BH-koeharjoituksiin. Sen lisäksi se on vaikuttanut blogikirjoittamiseen. Kaiken kaikkiaan tähän blogiin kuuluu viisi tottisharjoitusta. Viimeisin niistä tehtiin äsken lähikentällä ja se antoi taas kummasti uskoa. Aiemmat ei menneet ihan niin hyvin ja niiden yksityiskohdat ovat jo kadonneet mielestä. Kahdessa näistä oltiin uudessa paikassa tekemässä ja se vaikutti varmasti suoritukseen.

Äskeisessä harjoituksessa oli hyvää into ja tapa jolla koira tuli sivulle - josta sitten palkkasinkin paljon. Sivulle tulo on ollut iso ongelma viime aikoina, mutta nyt se sujui alusta lähtien hyvin. Apuna oli uusi lelu, joka oli innostava koiralle ja toimi hyvin muutenkin (sitä oli vaikea saada kiinni, joten sillä hetsaaminen oli tehokkaampaa kuin pallolla). Seuraaminen sujui varsin hyvässä vireessä ja mallikkaasti, käännöksiä tehtiin vasemmalle, joissa hyvää oli pepun liike ja huonoa kontaktin laskeminen. Nopeudenmuutos (juoksuun) sujui ihan hyvin myös. Tällä kertaa tein paikkamakuun välissä koska koira väsähti/laski. Se meni erinomaisesti. Loppuun samoja juttuja ja lisäksi Katjan ehdotuksesta käveltiin lätäköissä harjoituksena ja yritin tehdä siitäkin innostavaa.

Hyvää lomassa on ollut se, että kaupunkiharjoitustilaisuuksia on ollut paljon ja koira on ollut asiallisesti käyttäytyvä.

Mopopoikien kera lähikentällä

Tokoryhmän reenit oli peruttu tältä päivää, kun olin ainut kynnelle kykenevä. Tehtiin sitten Karun kanssa korvaava pikkuharjoitus lähikoulun kentällä. Suunnitelma oli ottaa niitä luoksetuloja, vähän helppoa seuraamista ja paikkamakuu.

Aloitettiin seuraamispätkillä, suoria vähän pidempiä pätkiä ja joitakin käännöksiä vasemmalle. Käännöksiä alkoi helposti ennakoimaan, mikä ei haittaa, kun niitä on kotona nyt pyöritelty - kiva että on ideassa kiinni. Muutenkin ihan jees, kehuin äänellä pitkin matkaa.

Luoksetuloissa muutama hyvä toisto. Yritin muistaa palkata pakittamalla taaksepäin, että vahvistan sitä lähelle tuloa. Tein myös niin että innostin äänellä pitämään vauhdin ihan loppuun asti, jotta sain sen jarrutuksen edessä aikaan + omat kädet edessä alhaalla estämässä pomppua. Kyllä se siitä paranee.

Paikkamakuuta ennen perusasennossa rauhoittelin äänellä ja silittämällä, aikansa kuunneltuaan Karu pisti itse maihin. En korjannut, hyvä vaan että mielikuva oli paikkamakuuseen jo siinä kohtaa. Noin kolmeminuuttinen hyvä pätkä.

Parasta reenissä oli että samalla kentällä oli pari mopopoikaa potkimassa jalista, mutta minäpä vaan rohkeasti vedin koko homman autosta autoon ilman hihnaa. Ja Kartsa oli komea ja kiltti vaikka vähän kyllä mieli teki juosta moikkaamaan ja pallon perään. Sanoinkin Ollille, että ehkä ensimmäinen kerta ikinä, kun olin hiukan ylpeä siitä että koiro oli tottelevainen.

Tottista

Tänään käytiin tekemässä tottisharjoitus lähikentällä. Ensin seuraamista vaihdellen palkkaa nopeasti tulevaksi tai vasta n. 30 askeleen jälkeen. Hyvin jaksoi pitää kontaktin ja paikan. Jatketaan samalla tavalla sitä. Muutama käännös oikealle, koitin palkata nopeasta korjaamisesta seuraamispaikalle. Tuokin voidaan ottaa meidän standardiharjoitukseen. Näitä tehdään taistelupalkalla korkeassa vireessä.

Lopuksi eteenlähetystä ensimmäistä kertaa. Vietiin yhdessä nahkarätti kentän laidalle ja sitten mentiin kauemmaksi lähetyspaikkaan. Hyvin toimi, niin hyvin ja helposti että muutaman toiston jälkeen mentiin jo kentän laidalta toiselle. Palkkautuu hyvin nahkarätistä ja juoksee suoraan kohti sitä tuomaan. Tehdään vielä ainakin toinen samanlainen harjoitus ennen kuin ruvetaan ottamaan perusasennosta tai seuraamisesta. Loppuun otin muutamia maahanmenoja etäältä, mutta en saanut niihin oikein vauhtia. Jätetään se osuus vielä toistaiseksi. Ajatukseni on että eteenlähetysharjoitukset toimivat superkivoina vaihteluina normaalitottikseen.

Eilen tehtiin myös improvisoitu kaupunkiharjoitus kun käytiin kaupassa. Istuttiin penkillä ostarin pihassa ja syötiin nappuloita ja jäätelöä. Hyvin matalassa vireessä. Meni todella hyvin. Tänään oli toinen häiriöharjoitus kun käytiin koirapuistossa jossa ei ollut muita koiria. Minulla oli nahkarätti mukana, mutta hajut voitti aluksi. Hiukan myöhemmin tehtiin vähän seuraamista jossa vire pysyi auttavasti mutta ei mitenkään kovin hyvin mukana. Karu ottaa kaikki ne hajut tosi voimakkaana häiriönä, joten se on mainio paikka häriöharjoitella.

Kapunkiharjoitus maanantaina

Maanantaina käytiin kääntymässä Vuorelan ostarin pihassa. Alussa lähti vetämään - melkein hermostuin ja laitoin koiran takaisin autoon. Uusintayritys meni ihan hyvin. Käveltiin ja jätin koiran pieneksi hetkeksi hihnasta kiinnitetyksi pyörätelineeseen. Eräs nuori mies kysyi minkä rotunen on ja kehui että on huipun näköinen koira. :)

Suunnitelmat ja kaikki

Tällä kertaa tein oikein suunnitelman harjoitukseen. Raapustin ylös jotain tällaista:

Tottis:
- Paikkamakuu
- Jäävät 
- Saalisleikki 
- Seuraaminen
(- Jäävät)
- Paikkamakuu

Kaupunkiosuus:
- Kontakti
- Mennään 
- Paikkamakuu

Ensimmäinen osuus oli lähikentällä ennen kaupassa käyntiä ja jälkimmäinen sen jälkeen parkkipaikalla.

Paikkamakuut on BH-kokeeseen valmentavasti eli kentän laidalla, eri kohdissa eri kerralla, viedään koira, käsketään maahan ja jätetään siihen. Sitten ollaan poissa, selin koiraan, ei katsella (vähän kurkitaan). Kaupunkiosuuden paikkamakuu vähän helpompi, eli en itse ollut kaukana. Ensimmäisessä vähän piippasi, muuten oikein hyvät. Muutaman minuutin kestoisia - aikaa voisi välillä lisätä reilusti. Joskus katsoa mitä tapahtuu jos tekee kymmenen minuuttia.

Jäävissä entiin istumiset koohtalaisesti, mutta sitten takerroin seuraamiseen - tai oikeastaan siihen että koira jätätti. En tykännyt vaan pidin neuvonpidon Katjan kanssa. Nostettiin viettiä, eli minun suunnitelman saalisleikki osuus tuli mukaan aiemmin kuin suunnittelin ja se pelasti kyllä harjoituksen. Itse seuraamista ei tehty kylläkään kovin paljon. Siinä meillä on ongelmana käännökset joita pitäisi harjoitella toden teolla. Itse jäävät menevät hyvin ja ongelmitta.

Kaupunkiosuuden kontakti/mennään meni todella hyvin. Uskoisin että suuri merkitys oli lihapullilla jotka olivat hyvin motivoivia tässä harjoituksessa.

Painihommia

Reeniplokia on kiva kirjoittaa silloin kun on kivoja reenejä. Eilisestä ponderoinnista ei oikein irtoa mitään positiivista. Onneksi olen harrastanut aiemmin mattokamppailulajia, siitä oli hyötyä kun harjoiteltiin koiron kera tunti kyljellään pötkötystä ja aina välillä reippaat painisessiot (jos sattui olemaan meillä eriävä mielipide aiheesta pötköttääkö vielä vai ei).

Lähdin siis videon purun jälkeen uudella innolla selättämään vire-mielentila-haistelu-kuuntelemattomuus -ongelmaa ja päätin, että harjoitellaan sitä minusta kiinnostumista (Karu) ja keskittymisen vaatimista (minä). Karun mielestä siellä oli paljon hyvää haisteltavaa, minä yritin viljellä haistelemattomuutta komentamalla ja houkuttelemalla mutta jäin tylysti toiseksi. Ihan kuin pentukurssiaikoina, ei kiinnosta meetvursti kiinni nenässä, ei edes huomaa vaikka kovasti komennan.

Nopeasti päädyin kontrolloimaan tilannetta ainoalla mahdollisella tavalla eli heittämällä koiran kyljelleen mattoon ja pitämällä siinä (tunnin). Noin vartin välein, sinä hetkenä kun lopetti haistelun ja rimpuilun ja siirtyi pelkästään tärisemään ja tuijottamaan, vapautin. Tehtiin yhdessä helppoja juttuja ja paljon palkkaa niin kauan kuin koiraa kiinnosti, sitten painittiin takaisin mattoon. Tunnin loppuessa tilanne oli ihan sama kuin alussa.

Onneksi sitten, kun onneton koironohjaaja raahautuu kotiin, siellä odottaa empaattinen puoliso:
- Miten minä muka saan sen tottelemaan? - Pitää ostaa sellainen sähköpanta.
- No mutta miten siitä selvittiin silloin pentukursseilla? - Ei siitä selvittykään, ne kurssit vain loppui.

Tottikset

Tänä vuonna suoritetaan BH-koe. Tähän liittyen pitäisi saada kasaan seuraavat asiat:

1. Hyvä seuraaminen melko pitkällä matkalla taluttimen kanssa ja ilman sisältäen nopeuden muutoksia, pysähdyksiä, käännöksiä ja täyskäännöksiä. (Vaatii paljon harjoitusta.)
2. Henkilöryhmä. (Vaatii vähän harjoitusta.)
3. Istumisliike. (Vaatii vähän harjoitusta.)
4. Maahanmeno ja luoksetulo.(Vaatii vähän harjoitusta.)
5. Paikallaolo häiriön alaisena. (Vaatii paljon harjoitusta.)
6. Liikenteeseen suhtautuminen (Vaatii kohtalaisesti harjoitusta.)

Torstaisessa harjoituksessa keskitettiin näistä seuraamiseen ja paikallaoloon. Molemmissa oli sekä hyvää että huonoa. Jälkimmäinen paikkamakuu meni pieleen - koira rupesi piippaamaan ja minunkin hermot alkoi vuotaa se vielä alkoi tuijottaa toisia koiria eikä reagoinut minun korjaukseen. Jollain tavalla sain homman kuosiin mutta se oli huono harjoitus. Ensimmäisessä paikkamakuussa ei puolestaan ollut ongelmaa. Molemmat nämä olivat "häiriön alaisena" eli toinen koira kentällä tekemässä samalla. Seuraamisessa meillä on paljon tehtävää. Toisaalta pitää tehdä pientä säätämistä lyhyillä pätkillä, sitten pitää harjoitella nopeuden muutokset ja käännökset - mutta ennen kaikkea se että hommaa tehdään kerralla pitkään.

Liikenteeseen suhtautuminen - eli jonkinlainen arkitottelevaisuus - on näistä erillinen. Toisaalta esim. seuraamisen harjoittelun tai miksei paikkamakuun voi tehdä välillä myös marketin parkkipaikalla.

Hessu ja meidän pikku balleriina.

Pirjolla pitkästä aikaa

Ponderalla tänään liikkeestä maahan kokeenomaisesti alo ja evl + yksi metallihyppynouto (johon olisi varastanut ilman narua, mur) ja kaukoja - kaukoissa s-m ja m-s menee ilman apuja vielä huonoksi, nakki etujalkojen välissä teki tosi hyviä.

Kentällä meni tänään hyvin, kentän ulkopuolella oli meillyttävä käytös kaukana.

Revennyt leijona ja muita juttuja

... eli ei juuri mainittavaa, edelleen tauolla. Koiran kuuppa tuntuu kestävän lepoa paljon paremmin kuin ohjaajan, vai miltä näyttää?

Kotona on tampattu sivulletuloja, siirtymisiä ja käännöksiä paikallaan ja pieniä liikkeestä vasemmalle käännöksiä. Lenkeillä on otettu pätkiä seuraamista juoksussa ja hitaassa kävelyssä (on muuten hieno juttu! koira osaa vähän seurata!) sekä Mennään -harjoituksia, jälkimmäisiä myös kanssaihmisten iloksi Kitymarketin parkkipaikalla.

Eilen huristelin vähän potkukelkalla, tosi varovasti lyhyen lenkin, kolme pientä vetopätkää. Tie oli niin liukas että minua vähän jännitti, ja kun loivassa alamäessä kelkka luisui naru löysänä koiran perässä niin jarrutin - josta jarrutusäänestä Karu päätteli että pitää pysähtyä. Ja nyt olen ihan että voivoivoi ei tästä tule mitään kun en osaa opettaa.

Tänään käytiin perhekävelyllä lähikentällä, jossa ei olla koko talvena piipahdettu. Siellä olikin laitettu kenttä luistinradaksi. Yritin touhuta kentän reunalla vähän kontaktia, vapaamuotoisia liikkeestä istumisia ja maahanmenoja, mutta vähän plörinäksi meni kun oli liukasta ja naru koko ajan koiran kintuissa ja leijonalelukin meni repaleiksi.

Onneksi sentään aurinko paistaa ja lumet sulaa kohinalla ja Karu on terve.

Thoughts from training break

Looks like we're having an easy version of kennel cough. Karu coughed notably only two first days and then get little bit winded and wheezing couple more days, but have not had any symptoms after the weekend.

We have kept him at rest, with the exception of playing with kids and wrestling with my sister. We have done some walkings on a leash with a pieces of Mennään! -training:

• Mennään! -command while staying and if the dog looks at me, Jes! -> piece of frankfurter
• when looks again, Jes! -> pof (if not looking at all, some remark)
• when Karu gets the idea and looks again immediately after eating pof, take one step -> when looks, Jes! + pof
• when eye contact remains while walking, reward irregularly with Jes! + pof
• after a short walk clear permit to sniff again

Goes quite well, even in front of the dogs that keep barking in neighbors yard. In need of some more serious distractions!

Kicksparking: second shot

As the dog and the owner had both mentally recovered from the shock of the first try, it was time to try again - bravely without any helping hands. About three kilometers, of which the first and the last less than kilometer just walking or jogging, and in the middle pulling in five short sections. Permit to go (HOPHOP) was clearly understood, stop command (SEEEEIIIIISS) didn't ring any bells.

Pulling went very well and was fun, but walking or jogging beside the sled was horribly difficult, especially after pulling. Karu even started to howl and bark when asked not to go full speed but walk nicely on a loose leash. I doubted not every dog just by nature loves pulling and knows what to do, but apparently our dog does.

(trying to improve my english writing skills - will write some of these posts in english).

Mukavaa matkantekoa

Oikein hyvä treenifiilis on nyt. Olen lueskellut ajatuksella Riikalta saatuja muistiinpanoja Johanna Nivalan tottissemmasta ja kahlaillut muutamia muitakin artikkeleja uudelleen (tuntuu, että kaikki suomalaiset perusjutut tuli luettua jo silloin kun Karu oli pieni...), esimerkiksi Canis-sivustolta.

Hinku tekemään on myös kova ja arkipäiviä tulee tarkasteltua siitä näkökulmasta, että mihin väliin voisi ujuttaa koironkanssatouhuamishetken. Niin kuin nyt vaikka eilen illalla työkaverin läksiäisten pääruoan ja jälkiruoan väliin. Hurautus telkkiselle, korkkarit nurkkaan ja homma rullaamaan.

Päätin etukäteen keskittyä fiilikseen ja sitä kautta äänettömyyteen. Häkkitauoilta takaisin tekemään pääsi kun ensin rauhoittui, ja avattuani häkin oven vaadin vielä rauhallisen pötkötyksen ennen vapautusta. Kentällä tehtiin paljon leikistä käskyn alle siirtymiä, lähinnä seuraamiseen, mitkä meni oikein hyvin. Tein myös niitä liikkeen aloituksia, aloitusperusasentoja ja sain niihin sellaisen fiiliksen, että koira singahti sivulle ja oli selvästi vireessä - hyvä.

Toisena juttuna tehtiin merkkiä, joka ei mennyt ihan putkeen. Koira meni innolla sinnepäin, ja vaikka yritin kehua sitä oikeansuuntaisesti liikkeestä, niin sain aikaan jonkinlaisen turhauman kun yritin viilata paikkaa paremmaksi. Vire oli ehkä vähän liiankin korkealla taas tähän tekemiseen, kun Karulle oli vähän epäselvää mitä tarkalleen ottaen pitää tehdä (saadakseen palkan), niin tarjosi vaikka mitä ja tuskastui, kun mikään ei kelvannut.

Tehtiin kaksi paikkamakuuta, toinen lyhyempi ja toinen pitkä, jossa kävin välillä minuutin piilossa. Oikein hyviä molemmat. Tekee minusta tosi hyvin ilman häiriöitä. On rento, hyvä ilme, pää pysyy paikallaan, äänetön.

Tehtiin myös Ajattelun seurauksena Innovatiivisia perusharjoitteita eli kontaktia ja hallintaa. Jälkimmäiseen sellaisia harjoituksia, että heitin nakinpalan pitkälle, vapautin koiran, kun lähti juoksemaan nakille rääkäisin TULE! ja kunnon palkat joko jo minua kohti kääntymisestä tai luoksetulolopusta. Tässä kävi niin, että jos nakki oli liian lähellä koiraa kun kutsuin, nappasi ensin sen nakinpalan ja tuli vasta sitten. Ilmiselvä optimoijaeläin.

Kontaktijuttuja tein vapaamuotoisessa "mennään" - menossa, jossa ongelmana on ollut se että koiro lähtee liian reippaasti liian kauas, kun pitäisi hengata siinä lähellä. Näissä odottelin hetken, jossa sattui vilkaisemaan minua -> Jes! ja nakinpala. Karu muisti äkkiä tämän leikin ja hetken päästä sain juosta ja kääntyillä miten vaan, hakeutui aina kontaktiin. Näitä pitäisi tehdä paljon muualla kuin treenissä, eli siellä kaupan pihalla ja lenkillä jne jne.

Kivaa oli. Tähän fiilikseen sopii erityisen hyvin se klisee, ettei päämäärä ole tärkeä vaan matka sinne.

Tekeekö sinun mielesi koskaan vääntää koiraltasi kuono solmuun?

Eilen käytiin kuokkimassa seka 2 -ryhmän treeneissä ja kylläpä oli alku ankeaa. Kartsa veti halliin tullessa samanlaisen stressivaihteen päälle kuin viikko sitten Ponderan treeneissä, sisältäen silmitöntä kiskomista, hilsepöllähdyksen, jatkuvaa ääntelyä ja isompaa rääkymistä, jos yritin komentaa. Minä olen ihan kädetön tuollaisissa tilanteissa, kun en vaan saa koiraa hiljaiseksi (enkä ylipäänsä juuri mitään kontaktia siihen). Se pitäisi saada rauhoittumaan.

Yhdellä (omistajan) höyryjenpurku ja kurinpalautus -ulkonakäynnillä päästiin sellaiseen vain vähän ääntelevään tilaan, josta sitten toinnuttiin jotain treenaamaankin - tehtiin rauhallisia juttuja, paikalla käännöksiä, lyhyttä seuraamispätkää ja merkkiä. Näihin sain hyviä kommentteja, eli ihan hukkaan ei kuokinnat mennyt, vaikka aluksi tuntui siltä että missä tahansa muualla mieluummin kuin täällä tämän elukan kanssa.

Paikalla käännöksiin tärkein huomio oli varmaan se, että koiralle on vielä vaikeaa hallita kroppaa, ja tekee siksi liioitellusti ja loikkien (ja kuono vasemmalle vipaten) niitä käännöksiä - eli meidän kannattaa tehdä niitä pienempänä. Varpaat paikoillaan ja käännös vain puoli jalanleveyttä vasemmalle, ehkä ina samalla taaksepäin, niin saadaan koiralta oikeansuuntainen hallitumpi siirtymäliike.

Seuruupätkissä pientä poukkimista lukuunottamatta ihan hyviä alkuja, kun pätkä piteni liikaa väljeni helposti. Merkkitreenissä iloista oli huomata että Karu selvästi muisti jutun ja tarjosi aktiivisesti toimintaa, meni toki yli mutta yritti. Kehuja siitä ja ohjausta oikeammalle paikalle vaan. Loppuun tein lennosta vähän häiriökontaktiharjoitusta kun tuli voimakas koirahäiriö.

Loppuun tehtiin yhteinen paikalla istuminen (Karulle osa istumista ja loppu makuuta) ja paikalla makuu. Näissä olin itse narun mitan päässä, kehuin äänellä ja välipalkkasin harvakseltaan. Oli oikeastaan aika hyvin rauhallinen ja keskittyväinen olosuhteisiin ja vieraisiin koiriin nähden.

Yhteistreenien loputtua irroteltiin Kartsan kanssa hyvällä fiiliksellä yhdessä vielä vaikka mitä:

• ruutua, Pirjon ehdottamalla paikkaharjoituksella - aivan mahtava, meni monesti ihan oikein ja silloin kun meni väärin (viereen) olin hiljaa ja odotin - koira korjasi!
• maahan menoja vapaamuotoisesti liikkeestä - vähän korjaavaa harjoitusta sunnuntain kokeenomaisen menemättömyyteen, ei ongelmaa näissä paitsi normihitaita pepun osalta
• luoksetulon loppuja niin, että jätin istumaan, siirryin muutaman metrin päähän ja kutsuin, ok
• häiriöpaikkamakuuta lelua heitellen, nousi kerran kun kunnolla tönäisin
• leikkiä, hyvästä irrotuksesta palkka (lelu lentää), hyvästä taistelusta palkka (saa voittaa lelun)

Ristiriitainen treeni-ilta, alkoi huonosti ja lopuksi olin taas oikein iloinen ja onnellinen ja oli kivaa tehdä.

Stressinkäryiset videoinnit

Eilen onnistuin hahmottamaan illan aikataulut jotenkin päin prinkkalaa, ja tajusin kotisohvalla, sapuskat uunissa, koirokamat pakkaamatta ja työvaatteissa klo 17:45 että ainiin, klo 18 pitäisi olla 20 km päässä Kuopiossa Ponderan videotreeneissä. Lähdettiin sitten kohtalaisella haipakalla ja oltiin vain vähän myöhässä perillä.

Mutta! En tiedä johtuiko minun kohnustuksesta vai mistä mutta Karulla oli ihan kuuppa nurin hallille päästessä. Stressasi, kiskoi muiden koirien luo, murisi karvat pystyssä, vinkukiljui kun laitoin seinään kiinni pukeakseni ja rääkyi kurkku suorana, kun komensin kiljumisesta. Pukkasi myös karvanpintaan sellaisen stressihilseen mitä aiemmin ilmeni usein tuossa tilanteessa, mutta ei ole enää pitkään aikaan näkynyt.

Oma videointivuoro meni kuitenkin ihan ok. Olin suunnitellut etukäteen tekeväni videolle kiertämisellä luoksetulon loppuja muutaman, "liikkeidenväliharjoitusta" ja loppuun vielä paikkamakuupätkän, ja nämä myös tein vaikka aika vähän venähtikin.

Luoksetulon lopuissa kiertämisessä oli vähän keskittymätön ja meinasi jäädä haistelemaan matkalle, mutta tuli käskettäessä. Yritin aloittaa käsiohjausavun häivyttämisen jättämällä välillä namit pois kädestä ja palkkaamalla vasta pienen rauhan (ja namien kaivelun) jälkeen siitä, että asento pysyy.

Liikevälipätkässä olin vähän epävarma, kun en ole tällaista ennen harjoitellut. Pystyin kuitenkin hyvin palkkaamaan siitä mistä suunnittelin, eli vahvistin paikalla istumista ja siitä perusasentoon tuloa, jos paikka sattui kerralla oikeaan.

Paikkamakuupätkän tarkoitus oli päästä palkkaamaan hyvästä alusta, mutta alku meni levottomaksi ja kontakti harhaili, kerran öpitinkin haistelunsuuntaisesta päänliikkeistä - odotin 10 sekunnin pätkän hyvää kontaktia ja loppupalkkasin siitä kissanruoalla.

kuvituskuvana mussukuono vauvahauva meressä

Loppuun tehtiin jokainen kierros ruutua, joka sattui meille tosi hyvään saumaan, kun tuota paikan opettamisen alkua olen mietiskellyt tiistain treenien jälkeen. Kerroin paikka-asiasta ja Pirjo teetti meillä harjoituksen, jossa lähetetään koiro ruutuun läheltä ja Jes! + palkka lentää, kun juoksee oikeaan kohtaan. Ei siis pysäytetä tai vaadita pysähtymistä, vaan palkkasana rääkäistään merkkaamaan sitä kohtaa missä pitäisi olla, jotta palkka tulee. Tehtiin läheltä kaksi hyvää ja siirryttiin kauemmas, josta ekalla lähetyksellä Karu juoksi ruudun viereen vinosti sivuun ja pysähtyi sinne, kun ei palkkaa tullutkaan - odoteltiin pitkään toisiamme tuijottaen, josko olisi yrittänyt korjata, mutta tuli sitten lopuksi minun luo. Otettiin toinen samalta etäisyydeltä, jossa yllätykseksi korjasikin hyvin, meni suoraan ja pääsin palkkaamaan.

Vaihdettiin pari sanaa myös kosketusalusta-ajatuksesta, mutta lopputulemana taidan kokeilla tällä konstilla jonnin aikaa, jos alkaisi hahmottaa ja hakeutua / korjata itse oikeaan paikkaan. Pääsisi ainakin helpommalla, jos ei tarvitsisi ensin opettaa koiraa kosketusalustalle ja sitten häivyttää sitä alustaa ruudusta pois. Hyvin Karu tuntuu ruudun jo hahmottavan, eiköhän se paikkakin löydy kun ymmärtää mistä palkka tulee.

Muuten kiva kerta mutta aivan karmea käytös koirolla treenikentän ulkopuolella. Uh-huh. Videon purku on tulevana maanantaina ja "korjaustreeni" viikon päästä keskiviikkona.

Kosteat minitottistelut

Käytiin Elinan ja Rutun kanssa sateessa nuhrustelemassa pienet treenit. Ensin touhuttiin vähän omiamme, sitten otettiin jonossakävelykierros, parit tuomari-Ollille ilmoittautumiset, kehääntulotarkastukset ja luoksepäästävyydet ja vielä muutamat touhutukset, mm. stoppeja ja luoksetulon loppuasentoja.

Karu teki tosi kivan keskittyneesti, istui rauhassa vierellä ja osasi käppäillä melko hyvin hihna löysällä. Vanhaksi mennyt korppukinkku oli selvästi tehokas palkka. Velipojasta ei oikein ole enää häiriöksi, vaikka pienet haukut toisilleen vetäsivätkin ilmoittautumisen oho-nenuttelussa. Makuullemenot ja istumiset meni ok, vaikka oli märkää. Ihan jees.

Parkkipaikkatottikset

Tämän päivän harjoituksissa oli Kristiina Sannin ja Elina Rutun kanssa, sekä tietysti meidän Karun minun ohjauksessa. Teemana oli häiriökontakti ja jäävät liikkeet. Häiriökontakti on mukavaa tässä porukassa, toivottavasti joskus saamme vierailevia koiria mukaan lisäämään häritiötä - mutta itse asiassa tässä vaiheessa meillä on kyllä ihan häiriötä sopivasti. Karu keskittyi hyvin ja homma meni mukavasti. Jäävissä liikkeissä minä touhotin hirmu vauhdilla ja yritin pitää koiran virettä sillä lailla yllä. Aika levotonta oli meidän touhu. Sitten se meni siihen että koitin opetella miten saan koiran patoamaan - ja sitä kautta tulikin testattavia/harjoiteltavia asioita esille. Pitää koittaa löytää videoita tai jutella Pirjon kanssa siitä torstaina.

Lopuksi tehtiin BH-koetta varten koiran tolppaanjättämisharjoitus. Meni niin hienosti kun mentiin Katjan kanssa molemmat auton taakse piiloon että lähdettin sitten koko porukka pois Karun näköpiiristä. Toinen siitä levottomaksi rupesi ja kun palasin myöhemmin luokse, en oikein saanut koiraa kunnolla rauhottumaan millään. Ei olisi yhtään kestänyt poislähtöä enää. Meniköhän se nyt rikki? En tiedä, ei olla harjoiteltu tämmöistä aikaisemmin ja lähtökohtaisesti Karu on aika huono jäämään yksin tämän kaltaisessa tilanteessa.

Riikan tottis

Riikan tottisporukasta Kati & Sara, Elina & Ruttu sekä minä, Katja ja Karu käytiin tottistelemassa yliopiston parkkipaikalla. Alussa keskusteltiin miten meidän kannattaisi tehdä näitä treenejä nyt kun Riikka itse ei enää ole mukana kuin korkeintaa vierailevana tähtenä. Päädyttiin siihen, että otetaan joka harjoitukseen jokin yhteinen juttu ja sitten tehdään myös mitä kukin haluaa.

Tein ensin Karun kanssa lyhyen liikkeestä maahan ja liikkeestä istumaan treenin leikinomaisesti. Mitenkään hirmu hyvin se ei mennyt. Keskusteltiin siitä ja todettiin että minun pitäisi antaa vielä käsiapu liikkeestä istumisessa jotta sitä saisi nopeammaksi. Liikkeestä maahanmenossa on taipumus palkata liian nopeasti, eli ennen kuin pylly osuu maahan.

Seuraavana meillä oli yhteistreeninä luoksepäästävyysharjoituksia ja ilmoittatumisia - sekä paikallaan makuuta.

Paikallaan makuu on ihan rikki. Piippaa ihan hirmuisesti. Katja toisaalta sanoi sitä, että kun se eilen meni niin hyvin. Pitkällisen keskustelun lopputulema oli, niinkuin minä se tulkitsin, että harjoitus oli liian vaikea. Minä olisin tässä vaiheessa lyhentämässä aikaa ihan minimaaliseksi (muutamaan sekuntiin) ja sitten vaihtelevalla ajalla (välillä pidempi, välillä lyhempi) sitä pidentämässä. Se on kylläkin aika vaikea tehdä ryhmässä muita häiritsemättä. Toki jos toiset koirat kestää sen että yksi koirakko lopettaa ja aloittaa harjoitusta vieressä.

Harjoituksen ehdottomasti kivoin osuus oli häiriökontaktiharjoitus, jossa kaikki käveltiin kontaktissa toisia ohitellen. Kivaa siitä teki minulle Karu, joka oli aika tosi hyvä.

Kentällä, kotona ja kaupassa

Eilen iltakenttäiltiin lapsihäiriöiden kera. Ajattelin ottaa istumaan jättämistä (kun viimeksi siinä meni maahan), kokeilla osaanko minä tehdä sitä seuraamista ja syöttää iltaruoan paikallamakuupalkaksi.

Kaksi osaa, joista toinen liki kymmenminuuttinen (sisälsi Lepo!-tauon jonka aikana ihmeteltiin jatkosuunnitelmia) ja toinen vajaa viisiminuuttinen. Alussa ja väleissä melko pitkiä leikkipätkiä. Leikkiminen menee hyvin ja varsinkin kahden pallon peli ts. lelusta irrotus lennosta ja vaihto toiseen on nopeutunut huomattavasti. Huono juttu on uutena tullut passivoituminen pallon kanssa, eli jos ohjaaja ei tee mitään niin koirakin jää helposti vain pallo suussa odottamaan eikä vedä itse vastaan. Tähän lääkkeenä varastamisia aina jos ei pure kunnolla + kehuja ja mukana menemistä kun vetää.

Eka pätkä aloitettiin istumaan jättämisellä. Toistin pari kertaa jätön + pois kävelyn + huutelin jotain käskyjäkin kaukana seistessä, viimeisellä kerralla Tule! ja koiro jalkojen välistä pallolle. Hienosti jäi istumaan eikä välittänyt harhakäskyistä, vaikka tarkkaavaisena kuuntelikin. Poispäin kävellessäni kuikuili muualle (lapset leikkivät takana), mutta palasi kontaktiin.



Luoksetulosta siirryttiin tekemään seuraamisia. Aika haparoivaa se vielä on. Tein perusasennosta perusasentoon ja välissä 1-5 askelta. Koira seilasi välillä kauas ja välillä vinoon ja itse kävelin ihan mutkille kun piti suoraan mennä. Vasen käsi sai kuitenkin olla ihan alhaalla normipaikassa, eli ei se mitenkään kädessä kiinni ole. Tai sitten olisi mennyt paremmin käsiavun kanssa.

Toisella kiekalla otettiin Ollin tekemä luoksepäästävyys pari kertaa ja paikkamakuun aloitus käskytettynä. Luoksepäästävyys meni paremmin kuin aiemmin, palkkasin ahkerasti mutta hyvin otti kontaktin muistutuksella vaikka hiplattiin. Paikallamakuu kesti reilut kolme minuuttia, sisälsi pari välipalkkaa, häiriökävelijäihmisen ja minun ohikävelyn pitkälle taakse + takaisin. Karu oli nyt paljon parempi kuin viimeaikoina, ei piipannut eikä ollut levoton, piti kohtalaisen hyvin kontaktia eikä aikonutkaan nousta häiriöihin. Kiva!

Positiivinen keikka vaikka seuraaminen olikin vähän seilailua.

**

Kaupan pihalla ollaan käyty pyörimässä pari kertaa. Karu viihtyy hyvin autossa ja on monesti mukana kauppareissulla kontissa kökkimässä. Suunnaten ajatuksia jo pikkuhiljaa ensi vuoden tavoitteisiin listattuun BH-kokeeseen olen ottanut pedon peräkontista ihan ihmisten ilmoille ennen tai jälkeen kauppareissua. Harjoituksena kävellään nätisti kiskomatta pitkin parkkipaikkaa, pysähdytään välillä ja ollaan tekemättä mitään sekä joskus vähän tottistellaankin. Ihan jees. Toisinaan rääkyy.

**

Kotona seuraamisharjoituksia istumisesta istumiseen ja sivuaskel - jälkimmäinen vaatii vielä paljon apua, ensimmäinen menee jo kohtalaisesti. Vaikka Karu pitkässä liikkeessä aukeaa auraamaan ts. takapää lähtee vasemmalle, istuu se usein lyhyellä matkalla perusasentoon niin päin vinoon, että häntä kiertyy minun taakse eli peppu liian oikealla ja etutassut kaukana.

Kotitreenailuja

Tämmöistä on ainakin viikon sisään kotona touhuttu:

• Metallisen ruokalusikan pitoa suussa. Ei ollut kovin mieluisa, mutta suostui kuitenkin pitämään. Ei nostanut vielä itse maasta suuhun.
• Hihnalenkkejä. Menee vaihtelevasti - useimmiten kuitenkin aivan upeasti verrattuna keväiseen. Lenkeillä tehdään pieniä istu-, maahan- ja lepoharjoituksia sekä kontaktin ottoa. Juoksenneltu, tai siis hölkätty (lyllerretty) hihnassa on myös ja sekin meni hienosti.
• Metsälenkkejä - normikamaa. Uutena harjoituksena entisten luoksetulojen lisäksi otettu helppoja vapaasta liikkeestä maahanmenoja.

• Hyppyä uudella Ollin tekemällä hyppyesteellä! Muutama ihan alokasluokan suorituskin kotipihassa tehtynä.
• Sisäharjoituksia sivulle tulosta ja seuraamisen alusta. Näissä on vielä ongelmia - en saa tehtyä tasalaatuista palkkausta ja tuntuu, ettei etene. Tehdään lisää.
• Esineruutuharjoitus "takapihametsässä" niin, että paljon mukavia haisevia juttuja (lippiksiä, sukkia, rukkasia, pieni pyyhe, tohveli jne) ja palkaten jokaisesta löydetystä ja tuodusta. Meni oikein hyvin, etsi innokkaasti ja löysi nopeasti monta.

Jeeeee - vaaleanpunainen sukka löytyi!

Tavoitteiden tila, osa 3/4 - Hallinta

Siinä missä muut tavoitteet - motivaatio, leikkiminen ja perusasennon + seuraamisen "liiketavoite" ovat olleet melko selkeitä sisällöltään, hallinta oli alkukesällä ja on edelleen jotenkin vaikeasti arvioitava, mitattava ja käytännön osalta toteutettava tavoite.

HALLINTA:

Hallinnan parantaminen - maahanmeno ja luoksetulo käskyt alustavasti vahvoiksi niin että helpohkoissa häiriötilanteessa (esim. toinen koira tulee kauempana näköpiiriin) koiran voi käskeä maahan ja se pysyy siinä ja maastolajeissa koiraa ei tarvitse haavilla pyydystellä vaan tulee rälläilemästäkin kutsuttaessa luokse ja antaa kiinni. 

(Testata voi aiheuttamalla liinassa ollessa kanssa koirahäiriöitä / aiheuttamalla tilanteita joissa koira lähtee hallinnasta, menee käskystä maahan 90 % tilanteissa joissa koiran huomio ja mielenkiinto kevyesti toisaalla)

Tavoitetta mietittäessä oli selvää, että hallinnan ja sitä kautta luottamuksen parantaminen on koiran kanssa yhteiselolle yhtä tärkeää kuin motivaatio on treenaamiselle. Hallinnan puute näkyi meillä esimerkiksi rällättelynä pitkin kenttää / metsää (ei anna kiinni kutsuttaessa), huonona hihnakäyttäytymisenä (kiskoo, räyhää) ja käskyn alta lähtemisessä (esim. peruasennosta toisten koirien luo). Kotona ongelmatilanteita oli harvemmin, mutta esimerkiksi vieraiden tullessa alkuhetkien kohnustuksessa kyllä.

Hallintatavoitteen edistämiseksi ei ole tehty ollenkaan niin paljon töitä kuin muihin tavoitteisiin. Luoksetulokäskyä on vahvistettu esimerkiksi kotipihassa niin, että kun tulee isompi häiriö (esim. hevonen tietä pitkin ohi - koira kohnustaa haukkumaan), kutsun luokse ja superpalkkaan. Tässä on menty eteenpäin - keväämmällä vastaavassa tilanteessa isompikaan rääkyminen ei aiheuttanut mitään reaktiota.

Tule!

Kenttätreeneissä on yritetty puuttua siihen, että omatoiminen poistuminen tilanteesta tai mielenkiinnon suuntaaminen esim. haisteluun ei ole suotavaa. Kurmootustilanteita ei kuitenkaan ole ollut, enemmänkin aktiivista ennakointia "läheltä piti" -tilanteissa. Mikäli kentällä tai sen reunoilla on muita koiria, Karu ei kyllä ole ollenkaan luotettavasti hallinnassa.

Hihnassa on yritetty vaatia asiallista käytöstä ja vahvistaa kontaktia. Esimerkiksi vasta alkaneilla remmilenkkireeneillä pysähdellään usein ja matka jatkuu aina vasta koiran ottaman kontaktin jälkeen Mennään! -käskyllä.

Joitakin selkeitä edistymisiäkin on:

• Esineruututreeneissä ei yleensä tarvita liinaa
• Kentällä yksin on jo kohtalaisen luotettava
• Pihasta tulee luokse kutsuttaessa myös häiriötilanteissa

Mitäs tälle nyt sitten tekisi? Ainakin jatketaan arkitottisharjoituksia hihnalenkeillä ja treenikertojen alussa / välissä - hakeudutaan pikkuhiljaa haastavampiin tilanteisiin (esim. koiraohitukset) ja vahvistetaan kontaktia. Harjoitellaan myös rauhoittumista ja lupsakampaa mielentilaa pörhistelytilanteisiin esimerkiksi vaatimalla ja palkkaamalla Lepo! -juttuja kentällä ja kentän laidalla + lenkeillä (maltin menetyksen jälkeen ensin rauha ja sitten vasta matka jatkuu). Kai sitäkin voi opetella, ettei aina tarvitse olla häntä tötteröllä ja karvat pystyssä jos jotain tapahtuu?

Vinkkejä, kommentteja, mittareita?