Kotiläksyjä: perusasentojumppaa

Kotona on kivaa. Kotona koiran kanssa touhutessa kirkastuu hyvin koulutuksen perusasiat - palkkaan jostakin toiminnasta, saan sitä lisää. Viksu koira tuntuu tajuavan ja oppivan tosi nopeasti, jos vain itse keksin tavan kertoa mitä pitäisi tehdä.

Esimerkki: sivuaskeleet vasemmalle olivat viime treeneissä mahdottoman vaikeita. Olikohan se Marianne, joka vinkkasi astumaan ristiin ja opettamaan koiran väistämään peruuttaen taakse. Kotona sain Karun pari kertaa peräkkäin lähtemään oikeaan suuntaan ja palkkasin heti siitä. Noin viidellä toistolla homma oli jo bueno, eli koira lähtee väistämään oikeaan suuntaan heti kun itse lähden kallistumaan vasemmalle!

Vastakkainen esimerkki: yritin opettaa tunnaria, eli että oman hajuinen kapula on se kiinnostava, toinen on vain kuriositeettina mukana lattialla. Karu tuntuu yrittävän kovasti päätellä, millä perusteella milloinkin pitää valita nostettava kapula. Esimerkiksi lähempi tai kauempi, se kumpaa viimeksi liikutin tms. En vain saa sitä mitenkään ymmärtämään, että haluaisin sen valitsevan haisevan pulikan.

Näiden älynväläysten lisäksi on tehty kaikenlaisia muitakin perusasennosta liikkumisia, käännöksiä paikallaan, peruutusta jne ja paljon niitä vasemmalle pyörimisiä yrittäen säilyttää kontakti. Olen myös palkkaillut pelkistä Liike seis - pysähdyksistä.

Luoksetuloon on tehty perustoistoja niin, että JES ja palkka heti kun peppu osuu maahan. Yritän saada istumista siinä edessä vähän nopeammaksi. Nyt jää välillä pylly pystyyn ja hiissautuu hitaasti maahan.

Liikkeestä istuisia on myös aloiteltu! Tämä on niitä juttuja, jota ei vaan oikein koskaan ole tullut tehtyä.

kuvituskuvana leikkiin kutsu kesältä 2011

Lisää kapuloita ja sivulta eteen

Vähän lisää kapulanheittelyä kotipihassa. Edelleen nättejä nostoja ja jo kohtalaisia luovutuksiakin. Pikkusen uskallan riekuttaa koiraa kapulallakin, eli palkata vetoleikillä minulle tuodun kapulan kanssa, hyvin tiukkaa otetta mutta nätisti silti luovuttaa.

Eteen istumista on nyt treenailtu siitä Taskisen näkökulmasta, että kyllä sen koiran pitäisi osata hakea edessä istumisen paikka samalla tavoin kuin perusasentokin. Ja se alkaa sujua! Tänään ensimmäistä kertaa saatoin jättää koiran istumaan, mennä itse muutaman askeleen päähän vinosti selin ja kutsua koiran joko "Tule!" tai "Sivu!" - ja sehän osasi tarjota (yleensä) (melkein) oikeaa asentoa. Hienokuonolainen.

Eteen istumisissa autan vielä 4/5 kerroista käsillä loppumatkan suoraan oikeaan paikkaan. Tykkäisin että saisin siihenkin varman ja tarkan suoran paikan. Tätä on muuten harjoiteltu jo yli vuosi. Mikäs siinä, mukavaa.

Tokoreenit - pitkästä aikaa ohjattuna

Karrmea kylmä hyytävä keli (elokuussa!) mutta kivat treenit tänään hyvässä ohjauksessa. Kuopiohallin kentällä, ensimmäisellä kierroksella kokeenomaisesti alokasluokan yksi seuraaminen, jäävät ja luoksetulo, toisella kiekalla vähän korjausta ja kolmantena settinä lyhyt paikkamakuu.

Kokeenomaisessa parasta oli tietynlainen varmuus, vaikka koira oli vähän vieteritassu ja pää pyöri, niin luotin kuitenkin täysin siihen, että se vierellä tapsuttaa ja pyydetyt asiat tekee. Seuraamispätkä normitasoa, käännökset vajaita, loppuvaiheessa taisi pudottaa kontaktia ja viimeisen perusasennon jätti istumatta. Jäävät ok, ehkä hiukan tavallistakin hitaampia. Luoksetulo meidän tasolla tosi hieno eli oikean pituiselta matkalta ilman apuja onnistunut suoritus, jee.

Korjaamisessa tein pari suoraanseuruutuspätkää joista palkka kesken hyvän seuraamisen. Perusasentojen ottamiseen tehtiin tehoreeni, jossa käskytettynä muutaman askeleen välein liike seis ja JES + palkka heti kun pylly osui maahan. Muutaman toiston jälkeen perusasennot olivat jo tosi hyviä ja nopeita ja ohjaaja sai taas ihan perusasiasta ahaa-elämyksen.

Kummankin kiekan loppuun tehtiin liikkeen aloitus, eli siirtyminen aloituspaikalle, perusasento, liikkurin läpätys ja Valmis -> vapautus ja palkka, leikkien autoon.

Paikkamakuu oli lyhyt, Bruno vieressä, muuten hyvä mutta Karu tärisi kuin kolmella pytyllä käyvä Zetori. Sillä oli varmaan kylmä.

Tottikset - useammatkin, mutta harvakseltaan - ja kaupunkiharjoituksia

Tänään käytiin kentällä pienen tauon jälkeen. Harmillisesti kesäloma on vaikuttanut minun ja Karun BH-koeharjoituksiin. Sen lisäksi se on vaikuttanut blogikirjoittamiseen. Kaiken kaikkiaan tähän blogiin kuuluu viisi tottisharjoitusta. Viimeisin niistä tehtiin äsken lähikentällä ja se antoi taas kummasti uskoa. Aiemmat ei menneet ihan niin hyvin ja niiden yksityiskohdat ovat jo kadonneet mielestä. Kahdessa näistä oltiin uudessa paikassa tekemässä ja se vaikutti varmasti suoritukseen.

Äskeisessä harjoituksessa oli hyvää into ja tapa jolla koira tuli sivulle - josta sitten palkkasinkin paljon. Sivulle tulo on ollut iso ongelma viime aikoina, mutta nyt se sujui alusta lähtien hyvin. Apuna oli uusi lelu, joka oli innostava koiralle ja toimi hyvin muutenkin (sitä oli vaikea saada kiinni, joten sillä hetsaaminen oli tehokkaampaa kuin pallolla). Seuraaminen sujui varsin hyvässä vireessä ja mallikkaasti, käännöksiä tehtiin vasemmalle, joissa hyvää oli pepun liike ja huonoa kontaktin laskeminen. Nopeudenmuutos (juoksuun) sujui ihan hyvin myös. Tällä kertaa tein paikkamakuun välissä koska koira väsähti/laski. Se meni erinomaisesti. Loppuun samoja juttuja ja lisäksi Katjan ehdotuksesta käveltiin lätäköissä harjoituksena ja yritin tehdä siitäkin innostavaa.

Hyvää lomassa on ollut se, että kaupunkiharjoitustilaisuuksia on ollut paljon ja koira on ollut asiallisesti käyttäytyvä.

Möllitottis, kipeä lonkka, takametsä ja viikonloppuleirin odotus

Keskiviikkona pidettiin hakuryhmän laajennetulla porukalla möllitottikset Haukkumajalla. Karun ja minun tapauksessa se tarkoitti BH-kokeenomaista suoritusta.

Tervehtimisissä en ollut itse vielä hereillä: en valmistellut koiraa ollenkaan ja jouduin säätämään ennen kättelyä. Ensi kerralla tullaan tilanteeseen paremmin. Vein koiran paikkamakuuseen, köytin puskaan ja läksin (videolta tarkastettuna) väärällä eli vasemmalla jalalla pois koiran luota. Paikkamakuussa oli hirmuisesti hyttysiä ja hiljaa piippaava koira. Jossain vaiheessa jokin iski koiran vasempaan takakinttuun jonka jälkeen koira puraisi sitä ja nousi istumaan. Kävin käskemässä takaisin maahan, tehtiin vielä jonkin aikaa ja sitten lopetettiin ja palkkasin. Aika huono paikkamakuu.

Tottikset meni omituisesti, koska koira ei suostunut istumaan helposti perusasentoon - epäilen sitä puremaa tms. vasemman lonkan tietämillä. Tämä rasitti tekemistä aika tavalla. Seuraamiset meni auttavasti - käännöksiä ei osata kunnolla, henkilöryhmä surkeasti, jäänti istumaan hyvin, jäänti makaamaan ja luoksetulo muuten hyvin, paitsi luoksetulon loppu. Kaiken kaikkiaan fiilis oli korkeintaan kohtalainen. Parasta oli se miten hyvin koira jaksoi mukana seuraamisessa ja muutenkin ilman palkkaa.

Karu - pätkiä möllitottiksesta 13.6.2012 from olli jääskeläinen on Vimeo.

Lonkka on ollut kipeä senkin jälkeen. Se vaivasi koko torstain siten että ei halua laskea pyllyä maahan sen enempää istumisessa kuin makaamisessakaan. Maatessaan etsii parempaa asentoa joka on kiero ja poikkeaa normaalista. Tänään perjantaina on vähän parempi muttei kuitenkaan parantunut.

Äsken kävin koiran kanssa takametsässä tontin takana. Otin mukaan nappuloita, muutaman meetwurstiviipaleen ja lasten sormikkaan. Käveltiin vapaana metsässä ja harjoiteltiin hallintaa. Se tulee hyvin minun luokseni kutsunpa sitä sitten tai kiroilen, olen aika lailla tyytyväinen. Nyt ollaan tätä paljon tehty ja tullaan tekemään vielä joka aamu: meidän aamulenkkiimme kuuluu nykyisin vapaana metsässä kävely. Kehun ja välillä palkkaan kun koira tulee luokse tai pysyy luona - käskystä tai ilman käskyä. Palkkaan aika  paljon, mutta joskus teen koko metsäkävelyn ilman mitään palkkaa - paitsi kehu.

Kun siellä metsässä oltiin, niin harjoittelimme suoria pistoja seuraavalla metodilla. Katsoin sopivan suoran linjan, kävelin 20 - 30 metriä sitä koiran kanssa hetsaten välillä sormikkaalla. Sitten pysähdyttiin ja heitin sormikkaan vähän pidemmälle. Koira odottaa lupaa päästä sen luokse, mutta sitten kävelläänkin sama suora linja takaisin lähtöpaikalle. Siellä käsken koiran perusasentoon nenä kohti sormikasta. (Käytän tässä vielä Sivu! käskyä, mutta  nyt päätin että otetaan käyttöön uusi käsky Vie-rel-le! joka on tarkoitettu sivulle perusasentoon tuloon metsässä. Ajatuksena siis että ei pilata toko/tottis käskyn merkitystä sillä että sallitaan ei-niin-tarkka suoritus metsäolosuhteissa. Eli hetken aikaa tulen sanomaan Sivu!-Vie-rel-le! kunnes pelkkä Vierelle! riittää) Perusasennosta kyykistyminen ja käsimerkki ja sitten käsky Juttu! ja koira hakee sormikkaan. Tein kolme kertaa. Ensimmäiset ehkä 20 metriä ja meni tosi hyvin. Sitten 30 metriä ja koira lähti väärään linjaan alkaen välittömästi kiertää vasemmalle. Kutsuin takaisin, tuli ja 5 metriä lähemmäs, Vierelle! ja uudestaan Juttu! Toimi. Tuntuu siltä että tässä metodissa voisi olla ideaa: se jättää hajuvanan jota seurata suoraan.

Syy miksi päätin vaihtaa Sivu! käskyn metsätilanteessa Vierelle! käskyyn johtui Mikael Laineen luonnosta jolla juuri kävin. Huomenna ja ylihuomenna tehdään hakua ja tottista hänen ohjauksessaan. Aion oppia jotain vietin käyttämisestä ja metsässä työskentelystä.

Riehaa ja rauhaa

Ajantappotarkoituksessa huitaistiin huonosti suunnitellut omatoimitelkkiset vielä eilen illalla. Aloitettiin rivakasti hetsiseuraamisella ja maahan-istu-seiso -pelillä uuden pallon kanssa ja riekuttiinkin kunnolla niin, että koira tuntui olevan ihan sippi jo ekan pätkän jälkeen.

Kiva oli huomata, että ainakin se lemppariliike hyppy on käskysanan osalta hyvin hallussa - kentän toisella reunalla oli matala tokohyppy, ja kun extempore hetsileikissä sanoinkin istun sijasta "hyppy" niin koiran pää pyöri pari sekuntia että MISSÄ MISSÄ ja sitten sinkaisi hyppäämään.

Uusi pallo on tällainen. Taitaa olla Karun ensimmäinen oikea Pallo.

Loppuaika tehtiinkin sitten rauhallisempia asioita. Yksi paikkamakuu, jossa haistelu (josta seurasi minulta järkyttynyt hirmuinen rääkäisy), ei siis ole pahemmin haistellut viime aikoina eikä ehkä enää uskallakaan kuulovaurion pelossa.

Toisen paikkamakuu aloituksessa pidin pitemmän perusasennossa seisoskelun, ja kun se meni niin hyvin (hiljaa ja keskittyneesti), venytinkin sen noin minuuttiin ja palkkasin kissanruokarasialla siitä vieressä istumisesta. Kun on jo oppinut häiriöttömässä tilanteessa laskemaan vireystason sopivaksi eli rauhoittumaan siihen paikkamakuuseen, niin lähdetään hakemaan samaa fiilistä muihinkin "tylsiin" tilanteisiin.

Tehtiin myös lepoa keskellä kenttää kylkiasennossa, tätä on tehty kerran aiemminkin eli pyydän koiran lepoon, kippaan kyljelleen ja silittelen. Pidän siinä kunnes luovuttaa eli lakkaa yrittämästä haistella, heittää selälleen tai vaan lähteä. Luovuttamisen jälkeen hetki kehuja ja silityksiä ja sitten lupa nousta. Back to pentukurssi, siis =). Yritän nyt ajatuksella kaivella niitä asioita, joilla saisin koiran virettä säädeltyä ja haettua sitä rentoutumistakin muualla kuin kotisohvalla.

Tehtiin myös muutama metallikapulan nosto, olivat aika yökköjä, huono harjoitus + niitä suoralla linjalla peiliä kohti seuraamista perusasennosta perusasentoon, nyt olivat parempia mutta edelleen koiralle selvästi vaikea hakea itse paikkaa ts. kun rupean korjaamaan, tarjoaa ihan liikaa toiseen suuntaan vinoon jne. Vaatii työtä. Hidastusvaiheessa lähtee siis seilaamaan ja saattaa päätyä pysähdyttäessä aika paljonkin vinoon. Seuruupätkien aloituksessa myös seilaa ja painaa, paranee muutaman askeleen jälkeen.

Hömpöttelyä

Tänäänkin piti ängetä hallille kaksin koiron kanssa. Oli suuret suunnitelmat, mutta homma lässähti ekaan treenipätkään, kun Karu olikin jotenkin väsynyt ja mm. läähätti tehdessään. Minä menin epävarmaksi ja sekaisin  suunnitelmissa, niin sitten lähinnä hömpöteltiin kaikenlaista.

Eniten tehtiin luoksetuloja, erityisesti sitä loppua. Ensin toistoja kiertämisen kautta ja kun näissä jarrutti hyvin vauhdista, päätin uskaltaa kokeilla ihan oikean pitkän matkan luoksetulon. Tule! - koira kiitää miljoonaa luokse, kurvaa ohi ja lennosta ympäri, tunkee itsensä takaapäin harallaan olevien jalkojeni väliin ja jää siihen seisomaan. Hölmistyneenä jäin odottamaan, että kai se nyt jotenkin korjaa, mutta siinä se napotti vakaasti sen oloisena että me osataan jo tää homma. Tulipahan kunnon naurut!

Seuraamispätkiäkin tehtiin, niistä jäi päällimmäisenä mieleen että pitkällä matkalla menee tosi huonoksi eli EI KANNATA tehdä niitä pitkiä matkoja. Ts. pitää palkata siinä pisteessä kun on vielä hyvä ja jos häviää hetkeksikin väärälle paikalle ja pois kontaktista niin homma on epäonnistunut ja ensi kerralla helpommin. Helposti tulee näemmä matalaviettistä matkalaukkumenoa.

Hinkattiin myös peiliä kohti suoralla pätkällä perusasennosta perusasentoon, jossa pysähdyksestä jäi lähes aina auraten vinoon. Johtuu osittain siitä, että liikkeelle lähdettäessä ensimmäiset askeleet on epätasainen ja painaa jalkaa, jolloin toki pysähtyykin samaan vinoon.

Tottista työn päälle!

On se vaan mukava, että kun työmatkalta laskeutuu kotikentälle, niin siellä ollaan vastassa koko köörillä koiraa myöten valmiina harjoittelemaan. Puku vaihtui Telkkistentien vessassa rönttätoppahousuihin ja paitaan ja eikun treenaamaan.  Anna ja minä oltiin ainoat koiranohjaajat tällä kertaa. Anne ja Katja oli myös mukana. Ja lapset meuhkaamassa.

Ensin paikkamakuu. Pientä ulinaa alussa, sitten rauhottui. Pientä ulinaa keskellä mutta kuunteli öppiä. Olin kaukana ja puoliksi piilossa. Jos olisin ollut lähellä olisi hyvin todennäköisesti piipannut enemmän. Kissanruokapalkka.

Seuraaminen. Lyhyttä pätkää. Tein sen virheen, että aloitin käskemällä koiran perusasentoon sen sijaan että olisimme lähteneet suoraan liikkeeseen. Siinä mielessä se oli virhe, että seuraamisen sijasta tulikin harjoiteltua myös perusasentoon tuloa. Mutta toisaalta lyhyt liike ja pysähdys vaatii sitä että tehdään ne perusasennotkin kunnolla. Ehkä se mitä yritän sanoa on, että nyt kun en ole pitkään aikaan taas tehnyt tätä kunnolla, minulle itselleni ei ole enää niin selkeää mitä haluan että harjoittelemme ja miten.

Luoksetulon loppu. Tätä tehtiin ensin muutaman kerran namilla ohjaten ja sitten ilman. Ihan hyvin se menee. Törmäystä voi ehkäistä nojaamalla eteenpäin kuten Katja on tehnyt. Kokeiltiin myös jalan käyttöä pysäyttämässä (eli vähän nostaa eteen) ja se on hyvin tehokkaasti (helposti liikaa) toimiva. Paljon parempi kuin aikaisemmin.

Liikkeestä pysähtyminen. Aluksi ihan pieleen. Ei toiminut sanalla. Piti antaa voimakas käsiapu moneen toistoon ennenkuin koiralle oli selvää mitä odotettiin ja sen jälkeen se jo toimikin pelkällä käskyllä. Palkkasin hyvästä pysähdyksestä koiran taakse pallon heittämisellä.

Hyppynouto. Tosi mukavasti meni. Ei varastanut hypylle. Hyppäsi ja haki kapulan. Hyppäsi taas (varmistin näyttämällä estettä kun koira juoksi takaisin). Palkkasin kun tuli yli. Tosi mahtavaa.

Ihan lopuksi tehtiin vielä toinen paikkamakuu. Meni piippaamatta. Touhuilin muuta ja palkkasin sitten melko nopeasti kissanruoalla.

Mölötti

Tänään tehtiin perusasennossa (ja vähän seuratessakin) häiriökontaktia - meni ok, seisomista paikallaan ja stoppeja - ok kun keskenämme tehtiin, mutta Pirjon kanssa katsoessa häipyi täysin kuulolta ja jäi tuijottelemaan jotain koiroa + alkuun yhteispaikkamakuu, joka oli normi huono. Äääh.

Luokkatreeniä - liikkeiden välejä

Tokoryhmän kevään ohjelman mukaisesti meillä on joka kuun viimeisenä kertana kokeenomainen harjoitus. Minä harjoittelin edelleen niitä välejä, suunnitelmana palkata hyvin vähän / rauhallisesti liikkeen lopussa, laittaa koira istumaan, jos tulee lätinätauko ja siirtyä hallitusti Mennään -käskyllä seuraavaan aloituspaikkaan. Ajattelin myös palkita kunnolla kesken liikkeen, jos tulee oikein hyvä pätkä, mutta ei sitten sattunut sopivia kuin yksi, seuraamispätkän juoksussa. Hypyn stoppi oli myös hyvä mutten muistanut palkata.

Tehtiin siis alokasluokan liikkeet ilman vapaana seuraamista, ja liikkeissä oli kaikissa jotain sanottavaa:

• seuraaminen taluttimessa - kivasti jaksoi pitkän pätkän, mutta hyvin epätasaista menoa
• liikkeestä maahan - ei mennyt, toistokäskyllä ja avulla meni, haisteli, huono seuraaminen
• luoksetulo - loppu edelleen karmea ohijuoksutörmäys
• liikkeestä seiso - pysähtyi ok, pieni steputus, haisteli (!), huono seuraaminen
• hyppy - varasti taas vaikka muistin ja yritin ottaa haltuun esteelle mentäessä, muuten hyvä.

Mutta ne välit, joita me harjoiteltiin, meni minusta jo paljon kivemmin. Ei harhaillut kovin kauas mennään-seuruutuksessa ja tuli kohtuullisen hyvin perusasentoihin, monesti ilman käskyäkin eli tietää jo mitä on tarkoitus tehdä. Ei tuntunut siltä, että olisi meinannut lähteä sooloilemaan.

Vieläkin oli pientä possuilua, palkan tonkimista, hyppimistä jne mutta paljon hallitumpi kokonaisuus kuin viimeksi joulukuussa. Kiva! Video alla.

Alkuun tehtiin ryhmässä paikkamakuu ja meidän ensimmäinen ryhmässä paikallaan istuminen. Paikkamakuu oli Karun normaalitasoa, oli aloittaessa levoton, piippasi ja katseli välillä. Istumaan jättämisessä tarjosi maahanmenoa, eteen istumista ja sivulletuloa, mutta kun tajusi mitä piti tehdä niin istui ihan yhtä hyvin (huonosti) kuin makasikin. Tehtiin myös myöhemmin muiden suorittaessa yksin lyhyt noin puolen minuutin paikkamakuu.

Treenien loppuun vielä pujottelukontaktiharjoitus, jossa oli tänään vähän enemmän vaikeuksia pitää kontaktia, ja pentukurssiajoilta tuttu luoksetulokuja. Luoksetuloissa olin varma että Karulla menee kuuppa taas nurin kun ihmiset juoksevat ja kutsuvat koiria - se on aina ollut tosi vaikeaa - mutta ottikin yllättävän hienosti ja rauhallisesti. Oman vuoron jälkeen vähän kuumui mutta hillitsi hyvin.

Stressinkäryiset videoinnit

Eilen onnistuin hahmottamaan illan aikataulut jotenkin päin prinkkalaa, ja tajusin kotisohvalla, sapuskat uunissa, koirokamat pakkaamatta ja työvaatteissa klo 17:45 että ainiin, klo 18 pitäisi olla 20 km päässä Kuopiossa Ponderan videotreeneissä. Lähdettiin sitten kohtalaisella haipakalla ja oltiin vain vähän myöhässä perillä.

Mutta! En tiedä johtuiko minun kohnustuksesta vai mistä mutta Karulla oli ihan kuuppa nurin hallille päästessä. Stressasi, kiskoi muiden koirien luo, murisi karvat pystyssä, vinkukiljui kun laitoin seinään kiinni pukeakseni ja rääkyi kurkku suorana, kun komensin kiljumisesta. Pukkasi myös karvanpintaan sellaisen stressihilseen mitä aiemmin ilmeni usein tuossa tilanteessa, mutta ei ole enää pitkään aikaan näkynyt.

Oma videointivuoro meni kuitenkin ihan ok. Olin suunnitellut etukäteen tekeväni videolle kiertämisellä luoksetulon loppuja muutaman, "liikkeidenväliharjoitusta" ja loppuun vielä paikkamakuupätkän, ja nämä myös tein vaikka aika vähän venähtikin.

Luoksetulon lopuissa kiertämisessä oli vähän keskittymätön ja meinasi jäädä haistelemaan matkalle, mutta tuli käskettäessä. Yritin aloittaa käsiohjausavun häivyttämisen jättämällä välillä namit pois kädestä ja palkkaamalla vasta pienen rauhan (ja namien kaivelun) jälkeen siitä, että asento pysyy.

Liikevälipätkässä olin vähän epävarma, kun en ole tällaista ennen harjoitellut. Pystyin kuitenkin hyvin palkkaamaan siitä mistä suunnittelin, eli vahvistin paikalla istumista ja siitä perusasentoon tuloa, jos paikka sattui kerralla oikeaan.

Paikkamakuupätkän tarkoitus oli päästä palkkaamaan hyvästä alusta, mutta alku meni levottomaksi ja kontakti harhaili, kerran öpitinkin haistelunsuuntaisesta päänliikkeistä - odotin 10 sekunnin pätkän hyvää kontaktia ja loppupalkkasin siitä kissanruoalla.

kuvituskuvana mussukuono vauvahauva meressä

Loppuun tehtiin jokainen kierros ruutua, joka sattui meille tosi hyvään saumaan, kun tuota paikan opettamisen alkua olen mietiskellyt tiistain treenien jälkeen. Kerroin paikka-asiasta ja Pirjo teetti meillä harjoituksen, jossa lähetetään koiro ruutuun läheltä ja Jes! + palkka lentää, kun juoksee oikeaan kohtaan. Ei siis pysäytetä tai vaadita pysähtymistä, vaan palkkasana rääkäistään merkkaamaan sitä kohtaa missä pitäisi olla, jotta palkka tulee. Tehtiin läheltä kaksi hyvää ja siirryttiin kauemmas, josta ekalla lähetyksellä Karu juoksi ruudun viereen vinosti sivuun ja pysähtyi sinne, kun ei palkkaa tullutkaan - odoteltiin pitkään toisiamme tuijottaen, josko olisi yrittänyt korjata, mutta tuli sitten lopuksi minun luo. Otettiin toinen samalta etäisyydeltä, jossa yllätykseksi korjasikin hyvin, meni suoraan ja pääsin palkkaamaan.

Vaihdettiin pari sanaa myös kosketusalusta-ajatuksesta, mutta lopputulemana taidan kokeilla tällä konstilla jonnin aikaa, jos alkaisi hahmottaa ja hakeutua / korjata itse oikeaan paikkaan. Pääsisi ainakin helpommalla, jos ei tarvitsisi ensin opettaa koiraa kosketusalustalle ja sitten häivyttää sitä alustaa ruudusta pois. Hyvin Karu tuntuu ruudun jo hahmottavan, eiköhän se paikkakin löydy kun ymmärtää mistä palkka tulee.

Muuten kiva kerta mutta aivan karmea käytös koirolla treenikentän ulkopuolella. Uh-huh. Videon purku on tulevana maanantaina ja "korjaustreeni" viikon päästä keskiviikkona.

Junnukoirien E-kurssilla

Syksyinen Pirjon E-kurssiryhmämme siirtyi kevätkaudelle tuntia myöhemmäs ja aika muuttui meille mahdottomaksi - onneksi pääsimme päivää ja ryhmää vaihtamalla jatkamaan ponderointia Junnu-E -ryhmässä. Ollaan kyllä jo ikäännytty siihen tilanteeseen että Kartsa on kurssilla niitä "vanhoja ja viksuja" koiria...

Kurssikausi aloitettiin leikkiteemalla, tehtiin sivulle tuloa ja seuraamiseen lähtemistä leikkifiiliksellä. Sivulletulossa Karu jätti usein vajaaksi, johon vinkkinä jatkaa itse kääntymistä paikallaan vasemmalle kun koira lähtee tulemaan, eli ei helpoteta vaan vaikeutetaan ja vaaditaan sitä takaosan liikettä riittävän pitkälle. Toimi hyvin. Tehtiin myös pirjohäiriökontaktiharjoitus peruasennossa, sekin meni ihan mallikkaasti.

Luoksetulot tsekattiin, Karulle kokeenomainen vauhtilopulla ja toinen, jossa palkkaus pysymisestä, molemmat meni hyvin. Karulle on tosi vaikeaa seurata sivusta kun muut tekevät luoksetuloja, varmaan on jäänyt joku positiivinen trauma pentukurssien vauhtiluoksetulokujista - mahdotonta se oli silloinkin.

Paikallaanmakuun aloitusta tehtiin istuttamalla koiria ryhmässä perusasennossa pitkät pätkät, Kartsa rupesi riittävän aikaa napotettuaan tarjoamaan maahanmenoa ja vähän kitisemään, mutta kiitettävän pitkään jaksoi pitää kontaktia ja odottaa. Muiden tehdessä tein kaksi lyhyttä paikkamakuuta, ensimmäisessä ehdin palkkaamaan ennenkuin rupesi yhtään kitisemään, toisessa lähti liikkeelle heti levottomana ja piti komentaa muualle kuikuilusta.

Opetellaan taas irrottamaan

Meidän tottisharjoituksissa olen siis palannut hetkeksi taas alkuun. Tiistai-iltana käytiin Kuopiohallin kentällä lähinnä leikkimässä. Sivulletuloa ja seuraamista josta palkintona leikki. Nopeasta irroituksesta leikki jatkuu. Päälle hyppiminen kitketään pois, samoin kuin lelun hamuaminen silloin kun siihen ei ole lupaa. Ei oikeastaa sen kummempaa.

Harjoitus meni ihan hyvin. Ei mitenkään erityisen hyvin, mutta parhaat harjoitukset ovatkin ollut kotipihassa tai lähikentällä. Jännä on se, että kun lopussa tehtiin ihmisryhmää, niin se sujuu paremmin kuin yksinkertaisempi harjoitus mitä tehtiin ennen sitä. Häiriöharjoitus tuottaa tulosta ja ehkä laittaa koiran tsemppaamaan pikkuisen enemmän.

No niin. Repi se sitten yhden nahkarätin. Tehtaalle pitäisi lähettää takaisin kun ei puupan kanssa leikkiä kestä.

Se on alkanut

Viikon lopulla Karua sillä välillä härnäsin - uudella puolimetrisellä nahkapyyhkeellä - mutta tänään me ensimmäistä kertaa sillä harjoiteltiin. Vaikka tehtiin perusasentoon tuloa ja seuraamista, varsinainen harjoitus oli kuitenkin vietin nosto ja hallinta. Ensimmäinen pätkä tehtiin sisällä ja toinen pihalla.

Yritän saada koiralle hirmuisen halun saada nahkapyyhe hampaisiinsa. Käytännössä se tapahtuu härnäämällä ja sillä että vaikka koira pääsisikin saalistamaan se ei välttämättä saa sitä kiinni ennen kuin otetaan se hallintaan ja siirrytään itse suoritukseen. Kyllä se ihan selvästi toimi.

Vaikeata se on, koska yritän samanaikaisesti sekä kiihdyttää että hillitä. Välillä koira loikkaa korkealle ja päälle. Tällöin työnnän sen syrjään, jos se toistaa niin silloin öpitän ja työnnän syrjään. Sillä tavoin ei saa. Mutta haluta saa.

Tämä olkoon nyt meidän harjoituksemme tällä viikolla. Tehdään lyhyttä harjoitusta pari kertaa illassa. Jos koira ei ole täysillä innostunut niin teen sen väärin.

Huonoa mutta vähän hyvääkin

Ponderan toko. Alun paikkamakuu oli huonoin ikinä. Ihan karmea. Pirjo oli vieressä seisomassa hihnan päällä. Tämänkertaiseen epäonnistumiseen kuului kaksi nousemista ja jatkuvaa piippaamista. Pirjon suositus oli että nyt ei osallistuta paikallaan oloon ryhmissä. Karun paikkamakuut kannattaisi nyt tehdä sivussa esim. toisen koiran tehdessä omaa suoritustaan ja hyvin helpotettuina. Pitäisi saada homma kasaan ennen kuin palataan ryhmään tekemään.

Heti perään oltiin Karun kanssa vuorossa tekemässä kolme liikettä. Meillä ne olivat seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Ennen seuraamista Karu hyppi vähän päin, Katja kommentoi sitä myöhemmin että minun olisi kannattanut ottaa kunnolla pois. Sitten seurattiin ohjattuna melko pitkät pätkät. Niihin kuului huonoa seuraamista mutta myös hyvääkin. Käännöksissä on paljon petrattavaa, perusasennoisa ja paikassakin. Koko kolmen liikkeen palkkasin ainoastaan suoritusten jälkeen kehumalla ja keholla. Liikkeiden välissä otin Pirjon mukaan pikkuisen liikaa hihnalla - hihnan pitäisi olla löysä aina paitsi jos koira tekee jotain ei toivottavaa kuten haistelee.

Liikkeestä maahan meni hyvin muuten mutta kun palasin koiran luo se ei suinkaan odottanut minua vaan käänsi huomionsa muualle. Perusasentoon vasta toisella käskyllä. Hyppy meni hyvin lukuunottamatta sitä että Stop! ei pysäyttänyt vaan koira siirtyi esteelle asti ja lisäksi perusasento meni noin ihan vinoon.

Tunnin lopussa oltiin taas kentällä ja tehtiin kaikki yhtä aikaa. Se osuus kun Pirjo ei ollut meidän luona meni ihan kauhean huonosti. Olin tosi pettynyt itseeni ja koiraan. Sitten Pirjo tuli paikalle ja päätettiin tehdä seuraamista. Ja se meni oikein hyvin.

Lopuksi Pirjo kehotti meitä harkitsemaan sitä, että valitsisimme vain toisen ohjaamaan koiraa tokossa. Hän kehui kyllä miten hyvin olemme saaneet vuorottelun onnistumaan mutta koiralle olisi paljon helpompi jos ei tarvitsisi opetella asioita kuin yhdellä tavalla tehtynä. Kyllähän se totta on. Haluamme kuitenkin pitää harrastuksen yhteisenä. Mietitään.

No tottista

Tällä kertaa tottista jossa teemana oli meillä seuraaminen. Jonkin verran tehtiin myös perusasentoon tuloa, liikkeestä maahan menoa ja henkilöryhmä.

Karu otti paljon häiriötä tällä(kin) kertaa tilanteesta Suunnistajanpuiston kentällä. Alku oli yhtä hyppyä ja loikkaa. Seuraaminen oli kauheaa kohellusta kaukana minusta. Tehtiin melko pitkä pätkä (10+ minuuttia) ja loppua kohti homma parani kun rupesin tekemään seuraamista imuttamalla. Paikka parani kummasti. Ihan hyvää pätkää jo tehtiin - ei ehkä aivan sillä tavalla vietikkäästi kuin itse toivoisin sen tapahtuvan mutta kuitenkin. Imutusseuraamisen jälkeen otin pallon käteen ja edelleen homma toimi kunhan ei tehtyt liian pitkään.

Todella paljon tarvitaan harjoitusta vielä. Pitää saada homma pelittämään nyt omissa harjoituksissa ja saada paljon hyviä toistoja. Lievä masennus ja hävetys jäi tästä päivästä mieleen. Onneksi parani loppua kohti.

Kotitreenailuja viikolla

Tällä viikolla, kun on ollut vähemmän yhteisiä / ohjattuja treenejä, on ehditty enemmän hinkkailemaan olohuonetokotteluja. Aiheena käännökset ja perusasennon säilyttäminen, kaukokäskyt ja niistä erityisesti seisominen sekä pitkät paikkamakuut ruokakipolle. Lisäksi olen vahvistanut luoksetulon istumaan jäämisesä pysymistä huutelemalla kaikenlaisia ja palkkaamalla rauhassa pysymisestä.

Seisomaan nouseminen maasta tai istualta onnistuu jo useimmiten pelkällä käskysanalla ilman käsiapua siten, että takajalat pysyvät paikallaan.

Piippaaminen on alkanut lisääntyä kotonakin, siitä yritetään nyt huomautella. Vaikeaa on. Komennettaessa vetää maihin ja pysyy siinä kuin käskyn alla, kunnes kyllästyy, nousee ja piippaa taas kun ei mitään palautetta tullut. Mur.

Hakuryhmän tottis

Tänään oli vuorossa hakuryhmämme tottis-harjoitus Suunnistajanpuiston kentällä. Tuossa kentässä on jotain outoa ja hyvin häiritsevää Karulle. Nytkin kun käytiin kaksi kertaa kentällä, oli puupalla ensimmäisessä todella vaikea keskittyä. Yritystä kuitenkin oli vaikka se oli kuinka vaikeaa. Suorituksia piti lyhentää ja palkita herkemmin. Toinen harjoitus meni paremmin, silloin mentiin kentän kauimmaiseen  nurkkaan ihan vaan ajatuksella että jos se siellä onnistuisi. Tämän päivän harjoitukseen kuului seuraavia osuuksia:

• Perusasentoon tulo
• Seuraaminen
• Käännös vasemmalle (myös muutama käännös oikealle)
• Häiriökontakti

Hyvin se meni, erityisesti jälkimmäinen osuus. Siinä hyödynettiin myös apuohjaajaa merkisemässä onnistumista ja palkkaa.

Hyvä puuppa!

Kaunis syyssää ei estänyt sunnuntaisia alo-/avo-ryhmän tokotreenejä sisähallissa. Ja hyvä niin. Karu oli taitava ja motivoitunut. Alussa ja lopussa oli paikkamakuu, mutta välissä tehtiin niinkin innostavaa asiaa kuin perusasentoon tuloa, seuraamista ja jopa käännöksiä! Kiinnostukseni näihin tulee siitä että ne ovat minun vastuulla. Näiden lisäksi oli vielä nouto. Kaiken kaikkiaan erinomainen treeni josta voimakkaimmin nousee esille hyvä kontakti ja seuraaminen.

• Paikkamakuut tehtiin ryhmässä ja perinteisellä tapaa. Tässä minä en tiennyt/muistanut että me ei tällä hetkellä tehdä niitä niin vaan leikkipalkalla kiinnostavuutta ylläpitävästi. Pientä piippaamista oli alussa ennen varsinaista suoritusta, mutta itse suoritus oli varsin hyvä. Näitä harjoituksia ennen oli myös luoksepäästävyys.
• Peruasentoontulossa on ongelmana enemmänkin se, että koira hilaa pyllynsä liian taakse. Parempi niin päin, mutta täytyy pitää huoli siitä ettei sitä vahvista.
• Seuraamista tehtiin muutama askel kerrallaan ja lelupalkalla. Myös pidemmät pätkät sujuivat hyvin. Seuraamista voi tehdä siten että leikkipalkka on näkyvissä mutta myös siten että se on piilossa suorituksen aikana. Siirryttiin harjoittelemaan käännöstä vasemmalle jonka jälkeen tulee pysähdys. Pitää sitä pystyä kääntymäänkin! Ja ennen kaikkea jos pystyy jo vähän seuraamaan, niin silloin voi yrittää käännöstä.

• Noudossa vanha höllän otteen ongelma. Itse noutaminen sujuu innokkaan näköisesti eikä ote vauhdilla kapulaa tuottaessa näytä höllältä. En usko että meillä tässä on mitään ihan valtavia ongelmia odotettavissa.

Sivulletulotokottelua

Ponderoinneissa torstaina aiheena oli videoidun pätkän uusintaotto. Koska Olli ei päässyt omaa suoritustaan parantamaan, esiteltiin me Kartsan kanssa sivulletuloja ja seuraamisen ensimmäisiä askelia. Ihan ok, vähän fletku otus, parista seuraamaan lähdöstä saatiin kehuja.

Alun paikkamakuusta jäätiin pois ryhmästä ja tehtiin oma hetsattu versio, pari lyhyttä pätkää, ihan jees nekin. Täytyy muistaa tehdä ihan paikallejätöstä asti sitä keskittymistä, ts. Paikka-käskyn jälkeen ihan parin askeleen jättö ja sitten vapautus tms. Nyt herpaantuu heti kun jätetään paikalle, vaikka sitten keskittyisikin kun käännyn.

Muiden suorittaessa tehtiin samalla kentällä itsekseen mm. paikkamakuita, kaukokäskyjä ja muuta hömpöttelyä. Karu oli tänään oikein mallikelpoinen kentän ulkopuolella ja vastaavasti aika vötkylä myös suorituksissaan. Kiva perhekoira siitä näemmä tulee. Työntömoottori ei oikein riitä säpäköihin suorituksiin. Täytyy mietiskellä vielä tuota motivointia ja palkkausta.